Go with the flow

Joen leveys, syvyys ja virtauksen voimakkuus vaihtelevat suuresti juoksun eri kohdissa. Joissakin paikoissa joki virtaa matalana ja lempeänä, ja hiekkapohjaiset särkät soveltuvat mainiosti uimiseen. Paikoittain joen virtaus on kuitenkin vaarallisen voimakasta ja saattaa viedä varomattoman joenylittäjän mukanaan. Keväällä lumien sulettua joki saattaa paikoitellen tulvia.

Re: Go with the flow

ViestiKirjoittaja Wohweli » 02. Marras 2012 13:26

Elämän ja kuoleman raja oli niin häilyvä, että se oli jopa pelästyttää minut. En tiedä mihin olin unohtanut kaiken panikoimisen, hysterian.. Saatoin yhä olla jotenkin poissaoleva ja kenties, vaikka shokki olisi sumentanut ajatteluni tajua ja sai minut pysymään tilanteeseen nähden vallan rauhallisena. Minä en aikonut puskea ensimmäisenä ulos luolasta vaan annoin tälle orille mahdollisuuden mennä edeltä. Hiljaa seurasin vierestä, kun vaalea ori vapautui ulos vankilastamme ja näytti selvinneen hommasta helposti. Minä olin ikuinen optimisti, vaikka voissa yritettäisiin paistaa siksi en hetkeäkään epäillyt ettenkö voisi selvitä samankaltaisesta hypystä kunnialla pelastukseen. Ori kehotti minua toimimaan johon nyökkäsin päättäväisesti.
Tarvitsin kuitenkin hieman enemmän vauhtia ja peruutinkin muutaman askeleen verran, mutten jäänyt kuitenkaan odottelemaan sopivaa tuulta tai jotakin muuta yhtä vähäpätöistä. Samantien etäisyyden osuessa oikeaksi keräsin vauhtia ja lopulta ponnistin sopivalta tuntuvalta kohdalta ja ummistin hetkeksi silmäni samalla, kun mielessäni luin lyhyen rukouksen onnistumiseni puolesta. Avatessani silmäni onnistuin juuri asettamaan jalkani hallittuun laskeutumiseen ja laskeutumaan orin vierelle. Hengittelin syvään enkä todella ollut uskoa mistä olimme juuri selvinneet. Ja molemmat lähes täydellisen ehjin nahoin!

Mieleni teki nauraa ja pukitella riemusta, mutta tilanne oli yhä minun näkökulmastani vähän uhkaava. Kivet kuuluivat liikkuvan ja rapistuvan paikoiltansa minkä johdosta käännyin katsomaan taakseni. Pienessä hetkessä koko loukku oli sulkeutunut sortuneiden kivien vuoksi. En suostu edes ajattelemaan miten olisi käynyt hevoselle joka olisi jäänyt kivien valtavan painon alle. Hitaasti käänsin pääni ja sen mukana myös katseeni orin puoleen.
"Selvittiin," totean enkä voi estellä pienen riemukkaan hymyn kiertymistä kasvoilleni. Tietty olin yhä syvästi pahoillani, että olin vetänyt tämän valkeakasvoisen herran mukanani mahdollista kuolemaa kohden. Ehkä minun olisi hyvä pyytää anteeksi, vaikka toinen ei haluaisikaan sellaisia kuulla. Omatuntoni tulisi muistuttamaan tästä päivästä muuten vielä hyvin pitkän aikaa.
"Olen muuten erittäin pahoillani, että..." jäin hetkeksi miettimään miten lausetta pitäisi jatkaa. "että, tässä kävin miten kävi," sain lopulta vietyä lauseen loppuun ja lauseen aikana katseeni oli painunut maahan. Olo oli kuin varsalla, joka odotti äidiltänsä toruja ja rangaistusta ajattelemattomasta käytöksestä.
Hetkessä aloin jopa miettimään mahdollisuutta, että kertoisin tälle vieraalle miksi tilanne oli minun osaltani johtanut tähän. Mutta ymmärtäisikö toinen? Hän oli minulle lähes tuntematon. Ei häntä välttämättä edes kiinnostaisi.
"Joten... Anteeksi," sanon hieman takeltelevasti ja nostan katsettani takaisin orin kasvoihin nähdäkseni tämän reaktion.

» Juu, eiköhän tässä kaivata enään kuin ne pienet esittelyt ja peli sen jälkeen purkissa. :) Eikä mitään huolta keston suhteen, kun itsellänikin ollut kiireitä koulussa ja muutenkin hieman kankeaa ropetusrintamalla.
Wohweli
 

Re: Go with the flow

ViestiKirjoittaja Mwjan » 02. Marras 2012 15:07

Ori luotti tammaan ja se oli sen arvoista. Tamma ei siltä seisomalta hypännyt vaan otti muutaman askeleen taaksepäin ja ponnisti. Viimein hänenkin kehonsa oli samalla tasolla kuin orin ja he saattoivat vain katsoa edessään sortuvaa solaa, missä he olivat juuri äsken. Oli vaikea kuvitella, jos he olisivat kuluttaneet vähänkin enemmän aikaa miettimiseen miten tulisi toimia, he eivät olisi nyt tässä.
Vesipisarat valuivat orin karvaa pitkin ja hän oli kuin uitettu rotta. Vaaleasta karvasta oli tullut tumma ja vetinen. Tammakin näytti olevan yhtä märkä kuin orikin. Mutta tärkeintä tässä oli, että molemmat olivat hengissä.
Quickstepin katse kääntyi tammaan, josta suorastaan puski läpi tuo onnekkuus ja se että he olivat selvinneet. Hänen katsoessaan tammaan, saattoi sinisilmän kasvoilla nähdä pienen hymyn. Hän ei kuitenkaan osannut palkita itseään urotyöstä, mitä hän oli tamman vuoksi tehnyt. Toisen onnellisuus ei tarttunut, kuin pienenä hymynä. Kunnes.

Niin selvisimme. Se sanoi mielessään katsoessaan tammaa, joka sanoi sen ääneen. Tosiaan, me selvisimme. Vaikea sitä oli kuvitella, mutta tässä seisottiin jokaisella jalalla vasten maata ja se tuntui hyvältä. Ilma oli raikas ja tuuli tarttui ihoon.
Ori seisoi vakavan näköisenä paikoillaan ja jokainen jalka oli asetettu vierekkäin. Se näytti patsaalta jonka silmät liikkuivat päässä. Tamma muuttui iloisesta yhtäkkiä kovin vaisuksi ja avasi suunsa pyytääkseen anteeksi. Valkokasvon mielestä tämä ei ollut hänen syytään.
”Älä suotta pyytele anteeksi, se ei ollut sinun vika”, hän sanoi matalalla äänellä, joka kuului vain ja ainoastaan tamman korviin. Samaan aikaan kun hän puhui, katsoi se syvästi tammaa, rohkaisten tätä katsomaan oria eikä maata. Kultajouhi olisi voinut vain katsoa tamman katoamista hyiseen jokeen, mutta hän ei ollut murhaaja eikä halunnut toisten kuolevan turhaan.
”Me kuolemme silloin, kun meillä on pätevä syy”, hän lisäsi, ”kenenkään ei tarvitse kuolla turhaan.” Orilta tuli jälleen useita lauseita putkeen. Ilme kuitenkin pysyi vakavana, mutta kannustavana. Hän ei halunnut syyttää toista tai ketään.
"Pysyit rohkeana", se päätti puheensa.
Mwjan
 

Re: Go with the flow

ViestiKirjoittaja Wohweli » 18. Joulu 2012 17:30

Syyllisyys on todella kaivertavaa. Koko hommahan olisi voinut päättyä paljon rumemmin. Voisi jopa olla, että minä saisin tällä hetkellä syyttää itseän siitä, että olin aiheuttanut toisen kuoleman. Ajatus todella puistatti minua, vaikka tiesin, että nyt oltiin kuitenkin selvitty ja hyvissä voimissa. Pidän katsettani maassa. Odotan korvat hieman sivuilla roikkuen, että vaalea alkaa tivaamaan kovalla äänellä, että olinko ihan täysi idiootti. Sen sijaan, että olisin saanut niskaan vihaa ja solvauksia ori sanoi, ettei se ollut minun vikani.
Häkellyn hieman. Tarkoittiko toinen todella sitä? Minä, kun tahdoin syyttää tapahtuneesta pelkästään itseäni. Kohotin katsettani oriin ja hain jotakin syyllistävää tämän kasvoilta, mutta sitä en löytänyt. Eikö hän tosiaan ollut katkera, että olin vaarantanut oman henkeni lisäksi myös hänen omansa? Joku toinen olisi ollut raivoissaan. Kasvoilleni on taottu hämmästynyt, mutta samalla melko epämääräinen ilme. Tavallaan se kuvasti miten epätoivoinen ja sekaisin olin tällä hetkellä. Mikään ei oikein ollut ottanut viime aikoina sujuakseen.

Meinaan alkaa vänkäämään vastaa sen suhteen, että kyseessä oli todella minun vikani. Jos en olisi ollut näin palasina ei tätä olisi koskaan tapahtunut. Koen sen kuitenkin hyödyttömäksi, kun tajuan, että joutuisin toiselle mahdollisesti selittämään kaiken sen mitä olin saanut elämäni varrella kokea, jotta ori voisi edes yrittää ymmärtää minua. Tällä kertaa en tahtonut ryhtyä siihen.
Vieraalta orilta kuulen myös hienoja sanoja jotka todella jäävät mietityttämään minua. Mekö emme kuolleet ilman syytä? Niinkö hän sen uskoi olevan. Myönnetään, että itse en kuvitellut näin, mutta orin aate oli todella mielenkiintoinen, kiehtova.
"Ehkä olet oikeassa," saan lopulta todettua. Ehkä hän oli oikeassa, että emme olleet täällä turhaan. Meillä oli tarkoituksemme, eikä kuolemaakaan ollut välttämätöntä kokea turhaan.

Huomaan esittäytymisen jääneen kokonaan toiminnan alla suorittamatta ja päätän hoitaa oman osani nopeasti alta pois.
"Minä olen muuten Arabella," esittäydyn ja yritän parhaani mukaan pitää katseeni ruskeakarvaisessa orissa. Vaikka häpeävä oloni alkoi jo taantumaan en saanut takaraivostani karkoitettua ajatusta siitä, että olin syyllinen. Syyllinen. Syyllinen. Sana tuntui raikaavan päässäni, mutta yritin parhaani mukaan hukuttaa sen ja keskittyä käsillä olevaan hetkeen.

» jälleen pahoittelut keston puolesta. xd
Wohweli
 

Re: Go with the flow

ViestiKirjoittaja Mwjan » 18. Joulu 2012 17:47

Vihdoinkin ori sai sielulleen rauhan, kun rohkaisujen luomasta tamma uskalsi nostaa katseensa. Hän vaikutti hyvin pahoittelevalta ja jopa syylliseltä. Ori oli kuitenkin sanonut sanomisensa sen suhteen, että ketään ei voinut tässä syyttää. Stepin mielestä jokaisella oli oikeus elämään.

Arabella oli tuon kaunokaisen nimi. Quickstep ei sanonut tähän mitään. Joku varmasti olisi keksinyt jotain sanottavaa tähän väliin, mutta ori puolestaan jäi vain tuijottamaan mustaharjasta. Hän mietti, jotain lohkaisevaa sanomista. Mikä ihme siinä oli niin vaikeaa? Sanoa jotain vastaan äskeiseen? Kultajouhi empi, mutta lopulta päätti ehkä liiankin pitkän hiljaisuuden jälkeen sanoa myös oman nimensä.
”Quickstep”, lyhyesti ja ytimekkäästi.

Viimeisetkin vedenpisarat tippuivat maahan eikä sen enempää pisaroita nähty. Toistamiseen sai olla tyytyväinen tähän, että molemmat seisoivat omilla jaloillaan eikä olleet kuolleina joen mukana. Saattoi jopa nopeasti huomata kultajouhen kasvoilla helpottuneen katseen. Se ei katsonut enää vakavan synkästi tammaa vaan rentoutui entisestään.
”Jokaisella meistä on syynsä, mikä johtaa meidän ahdinkoon”, hän sanoi vakuuttuneella äänensävyllä kuin lukien tamman synkät ajatukset. Vaikka ori ei menneisyydessään ollut kosketuksissa hengellisen maailman kanssa, hän kuitenkin tiesi, että jokaisella meistä oli jotain asioita mitkä painoivat mieltä ja saattoivat ahdinkoon. Hän kai yritti saada Arabellan ajatukset toisaalle. Se näytti niin surkealta ja syyttävältä. Miksi? Kaikki oli hyvin, eikö?
Valkokasvo oli huono tammojen kanssa, eikä tiennyt, mitä hän olisi voinut tehdä. Miten näitä naisia oikein hoidellaan?

”Uskon, että molemmat tarvitsemme omaa tilaa ja lepoa”, sinisilmä lisäsi.
Mwjan
 

Re: Go with the flow

ViestiKirjoittaja Wohweli » 05. Tammi 2013 17:20

Oman esittäytymiseni jälkeen ori meni hieman vaiteliaaksi, mutta en pistänyt sitä juurikaan pahakseni. Olinhan ennenkin ollut tekemisissä hieman näiden ujompien orien kanssa. Mielestäni he olivat jotain paljon arvostettavampaa, kuin ne päälle käyvät törpöt jotka eivät lainkaan harkitse sitä mitä suustaan tipauttelevat.
Lopulta ori saa sanat suustaan ja esittäytyy Quickstepiksi. Nyökkään tälle hymyillen epäröimättä. Silmäilin oria taas hieman tarkemmin. Olikohan hän vasta rantautunut. Hän todella näytti vieraalta, mutta tunsin kömpelöksi ajatuksen siitä, että yrittäisin alkaa kovinkin tuttavalliseksi tätä oria kohtaan. Hänhän oli pelastanut minut, melkein heittänyt oman henkensä siinä samalla. Ei minulla ollut varaa udella häneltä yhtään mitään. Ehkä sitten, kun saisin velkani maksettua.

Quickstep näyttää todella hartaasti uskovan siihen, että kaikella oli tarkoituskensa. Myös sillä, että me olimmet joutuneet virran riepoteltaviksi. Se oli kyllä hieman aukonut silmiäni ja saanut todella tajuamaan, että minulla on loppujen lopuksi vain yksi elämä eikä sitä sopinut haaskata. Ehkä virralla ja sen kylmällä syleilyllä oli siis tarkoituksensa.

Ajatus vedestä joka täyttäisi keuhkoni kummitteli yhä hieman mielessäni. Miten oikeasti pystyisin ikinä kiittämään oria kylliksi?
”Joka tapauksessa olen äärimmäisen kiitollinen siitä mitä teit,” saan lopulta suustani. Halusin lässyttää kiitosta loputtomiin, mutta sitä vaatimattoman puolein rautias tuskin toivoi. Menettäisi vielä hermonsa minuun.
”Ei monellakaan olisi ollut rohkeutta ja sisua lähteä samaan leikkiin,” lisään vielä, kuin yrittääkseni saada Quickstepin todella tajuamaan, että hänen tekonsa ei ollut mikään arkipäiväinen tempaus vaan hän todella oli sankari. Ainakin minulle. Pelastaa nyt vieraan hevosen henki.Tällä orilla todella oli suuri sydän eikä sitä sopinut väheksyä. Ei ollenkaan.
”Joten kiitos vielä,” minun on aivan pakko sanoa vielä.

Orin toikaisu levosta ja omasta tilasta saa minut tuntemaan sen puoleisesti, että tämä tahtoi jo jatkaa matkaansa. Minä en todellakaan halunnut pidätellä tämän matkaa, mutta en kyllä jäädä yksinkään.
”Niin,” en osaa, kuin mumista kultajouhen sanojen jatkeeksi. ”Minne aiot jatkaa tästä?” kysyn sitten sen toivossa, että saisin toisesta ehkä matkaseuraa ylänköhevosten maiden suunnalle.
Wohweli
 

Re: Go with the flow

ViestiKirjoittaja Mwjan » 15. Tammi 2013 14:03

Odottelun tuntumassa, sen katse kääntyili puolelta toiselle seuraten tamman reaktioita asioihin. Orilla ei ollut sanottavaa tämän enempää. Hänen aikomuksenaan oli jatkaa matkaa, mennä kokemaan uusia asioita. Hänellä olisi paljon opittavaa yksinelämisestä ja siitä, miten villihevoset oikeasti käyttäytyvät.
Olihan hevosilla jo luontevasti veressään villisyys ja luontainen tapa toimia luonnossa. Tallihevosena, ihmisten ruokkimana se oli paljon vaikeampaa ryhtyä selviytymään omillaan.

Arabella kiitti tarpeeksi. Quickstep myötäili hänen sanoihinsa liikuttelemalla ylös ja alas, erittäin pienesti. Herra ei ehkä itse tajunnut pelastavansa toisen hengen, tai sitä, että molemmat olisivat voinet menettää henkensä. Tämä oli vain pieni ajatus siitä, ei syvällisempää.
Aikaisemmin hän oli laukonut sanojaan mallikkaasti, pyrkien kertomaan, että miksi heittää itseään menemään jos on vielä tavoitettavaa.

Kiitosten luomasta, tamma kysyi vaaleaharjakselta kysymyksen. Se kohdistui ajatukseen, että olisiko heidän aika jatkaa matkaa.
Kyllä.
Quickstep ei kuitenkaan tiennyt vielä omaa määränpäätä, joten hänen vastauksensa oli liki olematon.
”En tiedä”, hiljaisuus
”Sinä?”, toisaalta tamma voisi antaa hänelle mahdollisuuden tutustua lähimaastoon sekä olla hänen seuranaan hetken. Ori oli aivan hukassa tässä uudessa paikassa ja sisimmissään tarvitsi tukiverkostoa ympärilleen.
Vaihtoehto oli, että kaksikko lähtisi kulkemaan tamman haluaman paikan suuntaan ja kun piste olisi kohdattu, voisivat he erota ja jatkaa omia teitään. Nyt oli vielä viimeiset sanavapaudet sanottavana.
Mwjan
 

Re: Go with the flow

ViestiKirjoittaja Wohweli » 29. Tammi 2013 15:22

Vaatimattomuus loistaa Quickstepistä. Ei tainnut olla tosiaan niitä oreja jotka toimivat vain niiden asioiden tähden joilla hän itse saattoi hyötyä. Sellaisiakin oli nähty. En voisi milloinkaan unohtaa mitä Jay teki minulle. Hän oli käyttänyt ystävällisyyttäni ja sinisilmäisyyttäni epäröimättä hyväksensä. Minä en pystynyt edes käsittämään sitä miten ori saattoi tehdä niin. Eikö sille ollut mikään pyhää?
Hätkähdän ajatuksiani, minähän olin suorastaan luvannut itselleni, että jätän Jayn omaan arvoonsa ja lopetan mokoman rentun ajattelemisen kokonaan. Eihän se kimo saanut minut, kuin vihaiseksi.

Vaaleaharjainen vastaa kysymykseeni tietämättömänä. Eikö toinen todella tiennyt minne päin mennä vai eikö vain ollut vielä päättänyt. Ori kierrättää lopulta kysymyksen minulle.
"Aion jatkaa ylänköhevosten maille tai siis.. Palata lauman alueelle, alan jo saada tarpeekseni yhteismaasta," kerron sitten päämäärästäni. Viitsisinkö pyyttä toista seurakseni vai tahtoikohan Quickstep jo jatkaa omillansa. Minusta seuraa ei ollut koskaan liikaa, mutta ymmärsin kyllä, että kaikki eivät olleet kuten minä.
"Kuulutko sinä mihin laumaan?" kysyn sitten, vaikka olinkin pitkään itselleni vannottanut, ettei pitäisi olla liian utelias, vaikka Caraliassa tätä kysymystä ei juuri vierastettu. Ainakaan minä en koskaan kysymyksestä ahdistunut paitsi tietysti nuorempana, kun seikkailin väärillä lauma-alueilla. Silloin alkoi helpostikin kuumottaa, kun joku pysäytti matkanteon ja kysyi kuuluiko kyseiseen laumaan.
Pidän ruskeiden silmieni ystävällisen katseen orissa ja käyn tämän jälleen ulkonäöllisesti lävitse. Ainakin värin ja koon puolesta tuo kyllä sopisi kaikkiin hevoslaumoihin. Minusta olisi ainakin hyvin mukava jos toinen kuuluisi myös ylänköhevosiin.

» tök. :d
Wohweli
 

Re: Go with the flow

ViestiKirjoittaja Mwjan » 30. Tammi 2013 19:14

Quickstep tuntui olevan valmis lähtemään tästä paikasta jatkamaan eteenpäin. Hän ei kuitenkaan ollut röyhkeä eikä poistunut paikalta luvatta. Vieras ei ollut vastahakoinen vaan aloitti uuden keskustelun. Aikaisemmin hän oli vastannut orin esittämään kysymykseen. Tälle selvisi ilmi, että tamma oli Ylänköhevosten laumaan kuuluva tallustelija.
”Kuulun lumihevosiin”, päättäväisin vastalausein. Ori ei pelännyt vastata rehellisesti tuon esittämään kysymykseen. Tamma vaikutti mukavalta, mutta edelleen hänestä hehkui surullisuus tai epäonnistuminen omasta elämästään. Quickstep ei tunkeillut, eikä kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota.
”Puheittesi perusteella, kuulut Ylänköhevosiin”, se päätti lisätä.

Hän ei saanut uutta keskustelua aikaiseksi. Tämän kaiken tapahtuman jälkeen, ori tulisi muistamaan tammaa hyvällä. Huolimatta siitä mitä todellisuudessa oli oikein tapahtunut. Kukaan ei ollut syyllinen tapahtumaan vaan tekevälle sattui.
Se hymähti mielessään ja ennen kuin lähtisi pois, se katsoi Arabellaa. Heidän ensivaikutelmansa ei välttämättä ollut kovinkaan ruusuinen, mutta jatkossa jos kaksikko tulisi tapaamaan, olisi heillä varmasti parempi tapaaminen kuin tämä.

”Taidan lähteä”, se sanoi, mutta puhetapa ei ollut tyly. Molempien olisi jatkettava matkaa ja levätä tapahtuman jälkeen. Ori oli kuitenkin rehellinen ja kunnioittava. Se jäi odottamaan Arabellan viimeisiä sanoja, jos hänellä olisi jotain sanottavaa. Muuten ori antoi toisen mennä.

[ Peliä on varmaan nyt hyvä lopetella niin pääsevät molemmat hahmot omille teilleen tms. ]
Mwjan
 

Re: Go with the flow

ViestiKirjoittaja Wohweli » 12. Helmi 2013 16:03

Quickstep ei piilottele totuutta siitä, että kuului lumihevosiin. Nyökäytin reippaasti päätäni tämän vastaukselle. Olin vahvasti sitä mieltä, että haluaisin kyllä tavata tämän orin toistekin, toivottavasti hieman paremmissa merkeissä ja mahdollisimman kaukana vaaratekijöistä. Toistamiseen en tahtoisi tulla vaaleaharjaisen pelastettavaksi, se venyisi minultakin silloin jo äärimmäisen nolouden puolelle. Ori todisti myös kuuntelijan lahjansa todetessaan ääneen myös minun laumani.
”Juuri niin,” vahvistan hymyn kera sillä en oikein osaa täydentää sanojani muulla keinolla. Joen pauhu kantaa yhä selvästi korviini enkä voi olla kääntämättä korviani sen puoleen. Minun olisi vielä ennen lähtöäni joen äärellä. En tahtoisi, että veden virtauksen ääni alkaisi tarkoittaa minulle pelkoa ja vaaraa. Ei, minun olisi yritettävä vielä todistaa itselleni, että se oli silkka sattuman kautta vierinyt onnettomuus, joka tuskin tulisi enää toista kertaa minulle käymään.

Lumppareihin kuuluva ori toteaa hetken kestäneen hiljaisuuden jälkeen aikeensa jatkaa matkaa. Minä en ota asiaa millään tapaa itseeni vaan tiedän, että meidän olisi ehkä jo korkeakin aikaa jatkaa omia reittejämme pitkin. Nyökkään Quickstepille ymmärtäväisesti ja vilkaisen syrjäsilmällä joen suuntaan.
”Minunkin on varmaan korkea aika tästä jo jatkaa omaa polkuani,” totean sitten, ettei orille tulisi tunnetta, että olisi jollain tapaa loukannut minua lähtö ilmoituksensa tähden.
”Oli erittäin mukava tavata Quick, toivottavasti tulemme tapaamaan vielä,” kerron vielä orille ja peruutan muutaman askeleen verran ja valmistaudun kääntymään ympäri.
”Toivottavasti ensikerralla ei jouduta hengenvaaraan,” lisään vielä naurahtaen pienesti. Kyllä tässä oli mielestäni ollut jo täpärä tilannetta parille vuodelle. En minä ainekaan kaivannut päätöntä hurjastelua ja vaarallisia tilanteita.
”Näkemisiin ja hyvää jatkoa,” toivotan orille vielä ennenkuin käännän tyysti keulani ja siirryn rennon puolisin askelin kulkemaan vielä joelle päin. Minun olisi aivan välitön pakko kulkea hetken pauhaavan veden rinnalla. Pakko. Toivon, ettei Quickstep seuraa minua siinä pelossa, että olettaisi minun tekevän vielä tähän tapaamisemme loppuun jotain typerää ja harkitsematonta. Päätän kuitenkin luottaa pelastajaani sen verran, etten käänny katsomaan taakseni asian varmistumisen toivossa.

ARABELLA POISTUU.
» Näin, nyt se on loppu. (x Toivottavasti ei tullut nyt kuitenkaan liian hätäinen lopetus, mutta ajattelin, että tätä ei ole enää hyvä pitkittää, kun alkaa kaikki mielenkiinto jo kadota perus puuro puheeseen näiden kahden välillä. Mutta erittäin iso kiitos pelistä ja siitä, että peli saatiin sillä juonen tyngällä näinkin mehukkaaksi! (8
Wohweli
 

Re: Go with the flow

ViestiKirjoittaja Mwjan » 09. Tammi 2014 16:15

Quickstep jäi odottamaan mustaharjan vastausta sanojensa jälkeen. Myös tuo vieras, Arabella oli samaa mieltä hänen kanssaan. Molemmat olisivat valmiita jatkamaan omaa matkaansa. Quickstep sai tammalta myöntävän vastauksen. Arabellan loputkin sanat saivat tämän hymähtämään ja nostattamaan pienen hymyn kasvoilleen. Toivottavasti kaksikko tulisi tapaamaan toisena paremmissa merkeissä.

Orin oli edelleenkin vaikea ymmärtää tilannetta mihin he olivat joutuneet, mutta toistamiseen hän oli tyytyväinen tulokseen. Siihen, että hän oli pelastanut toisen hengen, mutta samalla uhrannut myös oman henkensä. Quickstep seurasi tamman katsetta kohden jokea, mutta ei saanut oria miettimään syytä miksi. Hänelle ei jäänyt traumaattisia kokemuksia tapahtuneesta ja hän pystyi viimein kääntämään itsensä pois Arabellasta ja lähtemään omille teilleen.

Toivottavasti ori tiesi minne oli suunnilleen menossa, vaikka saari oli täynnä erilaisia polkuja ja tapahtumia mitä hän joutuisi tulevaisuudessa kokemaan. Kohtalo kuljetti jokaista eteenpäin, kuten myös valkopäätäkin. Ennen kuin hän lähti, heitti hän päätään hyvästiksi ennen kuin lähti tarmokkain, syvin käyntiaskelein pois paikalta.

Quickstep poistuu.

[ Kiitoksia pelistä. ]
Mwjan
 

Edellinen

Paluu Joki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron