And so you will find the way

Joen leveys, syvyys ja virtauksen voimakkuus vaihtelevat suuresti juoksun eri kohdissa. Joissakin paikoissa joki virtaa matalana ja lempeänä, ja hiekkapohjaiset särkät soveltuvat mainiosti uimiseen. Paikoittain joen virtaus on kuitenkin vaarallisen voimakasta ja saattaa viedä varomattoman joenylittäjän mukanaan. Keväällä lumien sulettua joki saattaa paikoitellen tulvia.

And so you will find the way

ViestiKirjoittaja Voice » 14. Touko 2013 21:25

TRAWANT

Valkoinen joutsenaura siivitti tummaan pilveen pukeutunutta taivasta, joka kaartui ylle iltaan vaipuneen päivän. Auringon jäljiltä lämpimäksi jäänyt maa peittyi nyt kevyeen usvakerrokseen, kun viilennyt ilma silitteli sen pintaa. Vaikka uupumuksesta väsyneet silmäni eivät olisi tahtoneet pysyä millään auki, jatkoin reipasta kävelyäni. Vaikka askeleillani ei ollut päämäärää, pitkästä aikaa minusta tuntui että minulla oli vapaus ja oikeus hengittää syvään raikasta ilmaa. Mikään ei kahlinnut minua, tuntui kuin osa mieltäni varjostavasta taakasta olisi hukkunut niihin tyrskyihin sinä yönä, kun meri paiskoi minut tämän saaren rantaan.
Punaruskeat harjakset valuivat myöden päätäni kohden maata, jota harmaat kaviot tamppasivat enää hetken, ennenkuin menoni pysähtyi. Joki haarautui tässä kohtaa. Kohotin päätäni aavistuksen ja syvän huokauksen kera sallin itselleni pienen levähdystauon.
Muutama illan myöhäinen pikkulintu hyppi pirteänä vihreisiin silmuihin puhjenneen koivun oksilla. Niiden vaimentuva piipitys soi korvissani vielä tovin, viimein kokonaan illan hämärään hukkuen. Jalkani tuntuivat raskailta, koko kroppani taisteli jo väsymystä vastaan, mutta mieleni oli keveä kuin tuuli joka pyyhälsi lävitse lehtimetsän saaden punaruskeat harjakseni lennähtämään ilmaan.
Yhdestä asiasta olin varma. Tällä saarella oli muita hevosia. Ne kavionjäljet maassa, tuore tuoksu ilmassa olivat molemmat selviä merkkejä, joiden olemassaoloa en kyseenalaistanut, vaikka tämän vajaan viikon aikan olinkin tuntenut itseni mökkihöperöksi jo muutamaan otteeseen, olinhan laumaeläin enkä erakko, kaipasin jo jotain jolle puhua, jonka todeta olevan totta. Kaipasin laumaelämää, ystävää tai edes tuttavaa. Myönnettävähän se oli, että yksinäisyyskin teki välillä ihan hyvää, kun sai matkata vain kera omien ajatuksiensa, joiden pohtimiseen kuluu kauan, eikä siltikään tunnu löytyvän vastausta.
Voice
 

Re: And so you will find the way

ViestiKirjoittaja Mwjan » 17. Touko 2013 21:00

Valentino

Mustaan pukeutunut ori kävelee hitain, mutta kannustavin askelin. Hänellä ei ole päämäärää, eikä saarella vaeltaminen kuulostanut hyvältä. Kaiken ajan mitä hän täällä on kulkenut, tuntuu ajan menettämiseltä.
Hän on tavannut rakkaansa ja jatkanut matkaansa eteenpäin etsimään vastauksia saarelta. Mitä ikinä tulee tapahtumaan, hän on pahoillaan kaikesta aiheuttamastaan harmista niin itselleen kuin muillekin.

Arpikasvo katsoo maata pitkin kävellessään eteenpäin. Hän ei odottanut tapaavansa ketään tänään, mutta tunnetila on toinen. Orista tuntuu, että hän joutuu olemaan avuksi vieraalle joka on saapunut saarelle hiljattain. Toivottavasti ei, Valentino ei ole juttutuulella, mutta ei käännä selkäänsä vieraalle joka kaipaa apua.
Pää tuntuu raskaalta ja edelleen se painuu syvemmälle maata kohden. Ori on eksynyt yhteismaan joen lähettyville missä maa peittyy usvaan.

Hän kääntää korviaan tiuhaan tahtiin kuunnellakseen ympäristössä tapahtuvaa elämää. Nyt hän nostaa katseensa ylöspäin ja huomaa kaukaisuudessa usvan lävitse kevyen näköisen hahmon. Se on aluksi hyvin pienen näköinen, mutta mitä lähemmäksi ori sitä meni, muuttui se suuremmaksi. Koko ei kuitenkaan ylittänyt hiirakonkirjavan omaa pituutta vaan se pysyy samalla tasolla.
Hän heittää tumman harjaksensa pois ainoalta näkevältä silmältään ja lähestyy edessä olevaa hahmoa. Hahmo voi olla hirvi tai hevonen, Valentino ei aikaile vaan ottaa asiasta selvää.

Hänen kävellessään tippuneet puiden oksat kavioiden alla naksuvat poikki ja pienet linnut lähtevät lentoon pienesti piipittäen.
Mwjan
 

Re: And so you will find the way

ViestiKirjoittaja Voice » 22. Touko 2013 12:50

Pitkän vaelluksen jälkeen hiki, joka oli noussut karvalleni, kuivui nyt viileässä illassa saaden kylmät väreet kulkemaan lävitse kehoni. Punertavat korvani taipuivat uupumuksesta huolimatta valppaina ilman suunnista toiseen, mahdollisen vaaran, tai avunkin varalta.

Astelin lähemmäs jokea kuluneiden kavioiden painuessa hiljaa maahan, lopulta etukavioiden upotessa joen rantauomaan. Ylväs pää laskeutui alas huulien hapuillessa virtaavan veden pintaa. Hetken juotuani määrittelemättömästä suunnasta tuleva ääni saa minut kuitenkin rykäisemään pääni ylös. Kiiltävät, lähes mustat silmäni etsivät nyt ympäristöstä liikettä. Toinen rasahdus antaa katseelleni suunnan ja silmiini osuukin usvan keskeltä minua lähestyvä hahmo. Tunnen kuinka tilanteesta säikähtänyt sydämeni hakkaa vasten rintaani, voin lähes kuulla sen hiljaisuuden keskeltä. Oikaisen kehoni kohden vierasta, jonka liikkuminen, rakenne, sekä sarvettomuus puhuvat sen puolesta, että eläin on hevonen. Asian varmistuessa, voisin väittää että koko ja kehon piirteet puhuivat nyt sen puolesta, että lajitoveri oli ori. Kun usva antaa viimein tarpeeksi lyhyellä välimatkalla periksi, vieraan erikoinen väritys saa huomioni kiinnittymään itseensä. Turvasta hännäntyveen asti on karva tummaa, sinertävänharmaata, mutta rosoillen kyljestä alaspäin alkaa se lähes vitivalkoinen osuus. Silmäpari, joka on huomannut minut, ennenkuin minä hänet, on vaaleansinertävä. Toista silmää koristaa kolme vaaleaa arpea, joiden tarinaa jatkavat luultavasti myös ne viillot, joiden sijainti on kaulan ja ryntäiden välimailla.
Valppaasti korvani kääntyvät puolittain kohden vierasta, kun katseeni palautuu toisen kasvoihin.

Lähes satumainen tilanne, sen kaiken usvan keskellä vieraan, arvin koristetun hiirakonkirjavan kanssa piti minut vaiti. En tiennyt puhuiko vieras kanssani samaa kieltä, en tiennyt mikä hän oli hevosiaan, en tiennyt pitikö ylipäätään sanoa jotain, vai vain antaa tilaa ja astua pois tieltä. Jälkimmäisen vaihtoehdon suljin kuitenkin pois ja viimein kera pään nyökäytyksen tervehdin toista vaimealla äänellä, sitten itseni lyhyesti esitellen; "Trawant".
Voice
 


Paluu Joki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron