Minä olen puhunut

Joen leveys, syvyys ja virtauksen voimakkuus vaihtelevat suuresti juoksun eri kohdissa. Joissakin paikoissa joki virtaa matalana ja lempeänä, ja hiekkapohjaiset särkät soveltuvat mainiosti uimiseen. Paikoittain joen virtaus on kuitenkin vaarallisen voimakasta ja saattaa viedä varomattoman joenylittäjän mukanaan. Keväällä lumien sulettua joki saattaa paikoitellen tulvia.

Minä olen puhunut

ViestiKirjoittaja Mwjan » 08. Maalis 2014 18:31

(Sachi & Falcon)

Mästare

Nuori aikuinen, punarautias ravuri asteli mitä nopein kävelyaskelin mitä hänestä itsestään löytyi. Mihin toisella oli kiire? Päivät olivat vierineet eteenpäin ja uudet tuulet kuljettaneet hänen tietään eteenpäin. Se mistä oli oikein kyse, tamma oli saanut laumakokouksessa uuden tittelin - parantaja. Nyt hänen velvollisuutensa oli auttaa lauman jäseniä, etsiä parannuskeinoja ja mahdollisesti myös etsiä muiden laumojen parantajia käsiinsä. Tämän oli pikkuhiljaa parannettava omaa tietämystään ja lisättävä taitojaan, ennen kuin kykeni ottamaan niskoilleen liian suuria tehtäviä.

Ajatus oli hetkeksi aikaa vierinyt pois Kairista, mikä tietenkin omalla tavallaan huolestutti tammaa koko ajan. Punertava mietti, olikohan toinen kunnossa tai oliko hän loukkaantunut. Tämä luotti Kairiin niin suurella voimalla, että toivoi hänen parastaan.
Myös monet muutkin asiat pyöri hänen mielessään. Punertavalla ei oikeastaan ollut yhtä ainoata ystävää Kairin lisäksi. Olihan Khimaira, mutta se persoonana tuntui niin etäiseltä. Hetken aikaa miettiessään, se hymähti ääneen omille ajatuksilleen. Hänen täytyisi tavata Khimaira uudelleen, saadakseen hänestä hieman enemmän irti. Aika moni hevonen leimautui Mästaren mieliin kaverina tai ystävinä. Hän halusi kaikista kavereita.

Nyt tämä kuitenkin tarvisi jotain sellaista, kenelle oikeasti pystyisi puhumaan tunteistaan, olotilastaan ja purkamaan pahaa oloaan. Vaikka tämä oli aina kuin aurinko, eikä sen kasvoilla nähnyt surullista ilmettä, silti jokin sisimmissään pakotti sen vaipumaan edes hetkeksi alamaihin.
Ajatukset jylläsivät yhä voimakkaampina ja pääkin tuntui painavan jo tonneja. Silmät katselivat hyytynein maata yrittäen epätoivoisesti muka tunnistaa maassa olevia kasveja ja hyödyntää niillä jollain tavalla. Mitä hän teki, ei tiedä, mutta pian hänen harmaa turpansa johdatti sen suuren puun luokse. Puun luona, korvat kuulivat pientä kahinaa tuosta lähellä olevasta joesta. Vesi virtasi kirkkaana ja oli juomakelpoista.
Punertava lipoi huuliaan ja hänen janontunne kasvoi suuremmaksi ja sen sammuttaisi vain kirkkaana virtaava vesi hänen silmiensä alla. Niin se puski turpansa kevyesti veden pintaan ja aloitti hienostuneen varovaisesti juomaan vettä. Korvat kääntyivät sen päässä kuin korkkiruuvi. Vesi joka kulauksella kuin vihloi hänen kurkkuaan, se oli niin raikasta ja kylmää. Sammutti miltein heti janon tunteen.

Juodessaan tarpeeksi, se kohotti katseensa ja nuoli ylimääräiset vedet turvaltaan. Mästare oli hieman pyöristynyt täällä villinä ollessaan. Juoksemista ei tullut niin usein kuin tallissa ollessaan, joten eipä ihme, jos kävelykin joskus väheni, kun ei jaksanut jalkojaankaan liikuttaa, puhumattakaan sitten ravista. Ehkä hyvä niin, koska Mästare tunsi tästä yksinäisestä olotilasta huolimatta itsensä hyvin terveeksi, onnellisemmaksi kuin koskaan ennen.
Mwjan
 

Re: Minä olen puhunut

ViestiKirjoittaja Siuri » 26. Maalis 2014 12:13

[SorG kestosta, täällä kuitenkin olemme :)]

Falcon

Sen pienen hetken olin saanut muuta ajateltavaa. Oli ollut kokous ja toinenkin, johtajanvaihdos, niin paljon kaikkea, mikä oli vienyt ajatukseni muualle. Nyt olen kuitenkin taas yksin, ja mielessäni on vain yksi asia. Salem.
En vaan käsitä. Olen sisältä niin rikki, mutta silti en vaan jaksa uskoa, että näin on todella käynyt. Pahinta on se, että kukaan ei tiedä hänestä mitään; lähtikö hän kotiin vai onko jotain pahempaa sattunut. Kunhan hän edes olisi elossa, se on ainoa asia, mitä pyydän. Hän on voinut lähteä uiden takaisin toiselle mantereelle ja löytänyt sieltä elämänsä.
Siihen haluaisin uskoa. Valitettavasti on liikaa muitakin vaihtoehtoja.

Pysähdyn hetkeksi joen vierelle ja katson sen virtaavaa vettä. Kevät tekee tuloaan kovaa vauhtia. Kirkas vedenpinta heijastaa epäselvän kuvan täplänaamaisesta eksyneestä orista, jota en edes meinaa tunnistaa itsekseni. Jossain tuolla sisällä on se hevonen, joka jaksaa vaikeinakin hetkinä. Joka yleensä on itse se lohduttava olkapää ja joka saa suuretkin asiat näyttämään pieniltä. Mihin se on oikein kadonnut? Salem taisi viedä senkin mukanaan.
Kyynel valuu törmäten vedenpintaan. Se katoaa kuitenkin saman tien virran mukana alajuoksua kohti. Jään seuraamaan virtaa ja havahdun tähän hetkeen huomatessani hieman etäämmällä minusta hevosen. Se on juomassa joesta ja nostaa juuri katseensa ylös.
Ehkä olisi parasta minullekin käydä edes tervehtimässä. Tarvitsen todella kovasti hevosia ympärilleni, ja jotain sosiaalista elämää, ettei minusta tule ihan mökkihöperöä.

Lähden kävelemään rauhallisin askelin joenviertä pitkin kohti minua pienempää punertavaa hevosta. Se ei ainakaan ylänköhevonen ole, ehkäpä jäätiköltä tai metsistä.
"Hei", sanon rauhallisesti tammalle, kun lähestyn tätä kasvuston seasta. Tamma ei näytä yhtään tutulta, en usko meidän tavanneen aiemmin.
"Olen Falcon", esittäydyn ensimmäiseksi pienen nyökkäyksen kera.
Salem yrittää tunkeutua väkisin päähäni, mutta pidän sen erossa vaikka väkisin. Nyt ei ole oikea aika sille, pakko alkaa siirtyä elämässä eteenpäin. Edes pienillä askeleilla.

[Töks. Huomaa, ettei ole kirjoittanut aikoihin. Noo kyllä tää tästä :D]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Minä olen puhunut

ViestiKirjoittaja Mwjan » 26. Maalis 2014 14:21

Siinä seistessään ja katsellessaan ympärilleen, samalla vesipisarat tippuen hänen märältä turvaltaan. Oli ihanaa viettää omaa aikaansa, odottaen kevään alkua, sen katoamista ja kesän saapumista. Kaikki ruoka, vesi, eläimet, kaikki kukoistivat onnellisena kesäisin eikä kesällä tuntunut olevan huolia. Syksy, talvi ja kevät, ne saivat kaikki ajattelemaan synkästi ja jopa joutumaan itsemurhan syövereihin. Mästarelle ei ikinä tulisi mieleenkään olla niin itsekäs ja ottaa itseltään henkeä, koska täällä oli ihan selvästi jotain annettavaa, edes jonkun verran.
Siinä hetken aikaa ihmetellen, päätään selvittäen sen näköpiiriin hahmottui vieras hevonen. Koskaan aikaisemmin hän ei ollut nähnyt noin veikeän väristä hevosta. Se oli tammaan suhteessa ihan sopivan kokoinen ja mitä lähemmäksi se tunki itseään, sitä enemmän siitä näkyi, että se oli ori.

Ori oli kuin lainehtinut paikalle ja huomannut tamman seisovan paikoillaan joen vieressä ja lähtenyt askeltamaan lähemmäksi. Punertavalla oli aina niin avoin mieli, että hän saattoi joskus ottaa ilkeätkin, vihamieliset orit lähelleen. Tämä tuntui etilaiselta ja sen lähestymistapa oli rento ja lisäksi se jopa tervehti ystävällisesti ja esittäytyi.
"Hei Falcon, olen Mästare", hän sanoi söpöin, hellin ja iloisin mielin. Hänen häntänsä heilahti kuin koiralla ikään innostuksen merkiksi ja pää kohosi vielä korkeammalle kuin yleensä ja katseensa oli oli jähmettänyt ruskeasilmin oriin.
"Mistäs sitä ollaan tultu?", hän uteli kysyäkseen, orin edellistä olinpaikkaa. Syytä miksi toinen oli täällä. Aika usein monen hevosen syy olla täällä tulla juomaan tai sattumalta törmäämään toisiin hevosiin.
"Itse täällä etsin tarpeellisia kasveja.. Eh, mutta.. Ei niistä ota selvää", hän aloitti ujosti keskustelemalla ja ottaen jotain puheenaihetta esille. Oikeastaan, ei hänen tarvinnut edes miettiä mistä voisi puhua kun ne aiheet tulivat kuin itsestään hänen suustaan.

(Äh, oma eka viesti oli niin hyvä, nyt taso laski x( mut olkoon tasapuolista kökköä kirjoitusta. :D)
Mwjan
 

Re: Minä olen puhunut

ViestiKirjoittaja Siuri » 24. Huhti 2014 19:55

Mästare, toinen esittäytyy. Tamma näyttää todella reippaalta ja hyvillä mielin kuljeskelevalta hevoselta. Sitten hän esittää minulle kysymyksen.
"Tuolta ylänköhevosten mailta", sanon osoittaen katseellani saaren koillisosaan.
"Siellä on ollut sellainen sekamelska, että olen vasta nyt päässyt kulkemaan yhteismaalle laumakokousten jälkeen", kerron huokaisten vaimeasti. Niin, kai hänenkin laumassaan on laumakokous ollut? Onkohan hän edes laumassa? Tamman yleinen olemus antaa ymmärtää, että hän on kulkenut saarella ainakin jo hetken, ties vaikka kauemminkin.
Mästare kertoo olevansa täällä kasvien perässä. Hymyilen hieman, kun hän vaikuttaa lievästi epätoivoiselta niiden suhteen.
"Kasveja?" kysyn hieman huvittuneena.
"Oletko sinä jonkin sortin keräilijä?" kysyn ystävälliseen sävyyn naurahtaen. En minä oikeastaan ole aikaisemmin kuullut kenenkään kasveja etsivän. Niin no, paitsi parantajien. Oliko tamma ehkäpä parantaja?

"Tämä voi muuten vaikuttaa aika kaukaa haetulta kysymykseltä", varsinkin kun häntä ei ole näkynyt todella pitkään aikaan, "mutta oletko sattumoisin tavannut hevosta nimeltään Salem?" kysyn katsoen tammaa, vaikka tiedänkin jo vastauksen. Olen luovuttanut lähes täysin etsintöjen suhteen, mutta pieni osa minussa silti toivoo, että kuulisin hänestä jotain. Jos hän olisi edes tavannut jonkun, jolle kertoi, että lähtee saarelta. Tai että.. En tiedä, mitä vain. En pysty elämään kaiken epätietoisuuden keskellä, se sattuu.
Katson tammaa pieni toivonkipinä silmäkulmassa, vaikka olen varautunutkin jo kieltävään vastaukseen. Siihen, mikä on realistisinta.

[Ens kerralla tsemppaan! :'D]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Minä olen puhunut

ViestiKirjoittaja Mwjan » 26. Huhti 2014 15:35

Falcon oli pölähtänyt ylänköhevosten mailta ja punertava nyökkäsi vaistomaisesti toisen puhuessa. Ylänköhevosten laumassa oli ollut laumakokous, niin tammallakin! Hänen puheensa sai tamman hieman kysyvän näköiseksi, mutta ymmärtäväiseksi samaan aikaan. Edelleen hän nyökkäili ja pystyi samaistumaan. Mästare oli muutaman vuoden tarponut saarella, mutta hiljattain oli päätynyt liittymään onnellisesti laumaan ja vielä parantajan rooliin. Hänellä oli kuitenkin tehtävää.

"Joo, kasveja", hän kommentoi ja naurahti. Ei hän keräilijä ollut.
"En sentään! Minut nimitettiin parantajaksi ja nyt tehtävänä on etsiä kasveja ja yrittää löytää niistä.. jotain", hän sanoi katse painuen maahan ujon oloisena. Tämä oli suuri askel tammalle ja myös suuri askel koko laumalle. Hänellä oli johtajan lisäksi melko suuri vastuu ottaa haavoittuneet luokseen ja hoitaa. Siinä oli hommaa, mutta tämän jälkeen hänen täytyisi etsiä joku toinen parantaja käsiinsä.
Ennen kuin tamma ehti avata suutaan höpöttääkseen kuten yleensä, ori ehti ensin. Punertava käänsi katseensa paremmin hörölle ja seurasi kuunnellen. Valitettavasti hän joutui pudistamaan päätään.
"Valitettavasti en ole..", hän sanoi pahoittelevaan sävyyn ja pystyi jopa tajuamaan sen, että se saattoi olla orille hyvin tärkeä. Ei yleensä kukaan kysyisi toista toiselta, ellei kyseessä olisi erittäin läheinen.

"Hän taitaa olla sinulle tärkeä?", hetkenh hiljaisuuden jälkeen Mästare avasi suunsa kysyäkseen. Hän oli utelijas, mutta samalla auttavainen. Tottakai hän kuuntelisi toisen murheet, mutta toivoi että joskus joku kuuntelisi häntäkin.

[Pöhöhöhööö, määkin katosin taas johonki.. D:]
Mwjan
 

Re: Minä olen puhunut

ViestiKirjoittaja Siuri » 05. Kesä 2014 23:16

[moi 8)..... Ei mulla muuta..]

Mästare oli kuin olikin parantaja. Ja hän yritti löytää kasveista.. jotain. Naurahdan ystävälliseen sävyyn, kun tamma painaa katseensa maahan.
"Toivottavasti löydät etsimäsi", kannustan tammaa.

Tamman vastaus kysymykseeni Salemista ei oikeastaan saa minua enää edes pettyneeksi. Surulliseksi, mutta alan hiljalleen ymmärtää tilanteen täysin. Huokaus karkaa huuliltani ja katseeni jähmettyy lasittuneena kohti jokea.
Kuulen tamman kysymyksen ja reagoin siihen melko hitaasti nyökkäämällä.
"Hän on. Tai oli", sanon ja siirrän katseeni joesta tammaa kohti.
"Mutta anteeksi, ei tarvitse nyt siitä puhua. Siitä on jo aikaa", sanon katsoen tammaa pahoittelevasti. Kuitenkin mielessäni on asioita, jotka minun vain täytyy sanoa ääneen.
"Tiedätkö, kun itselle tärkeä henkilö katoaa kuin tuhka tuuleen jättämättä minkäänlaisia merkkejä", naurahdan hieman vaivaantuneesti.
"Sitä vain odottaa ja odottaa - ei oikeastaan enää edes sitä, että hän palaisi, vain edes jotain pientä vihjettä; onko hän lähtenyt saarelta, menehtynyt kenties pääntautiin tai onko jotain pahaa tapahtunut", alan taas kertoa katse kohdistettuna jonnekin tamman takana kasvavaan metsään.
Mielessäni on käynyt myös Jokeri, mutta hänestä ei ole kuulunut aikoihin. Liekö hänkään enää elossa? Voisiko tämä olla joku sekopäinen juoni saada minut jälleen mukaan johonkin niin absurdiin?

"Sitä muistaa kaikki, mitä hänen kanssaan koettiin yhdessä, mutta kaikki muu on hiljalleen hukkunut uusien muistojen sekaan. En saa enää mieleeni sitä, miltä hän kuulosti tai miltä hän tuntui vierelläni - en, vaikka kuinka yritän", sanon ja katson tammaa hymyillen. Silmäni kuitenkin kostuvat hetki hetkeltä enemmän ja enemmän. Pieni kyynel meinaa lähteä valumaan silmäkulmastani maata kohti, mutta hengähdän kerran syvään ja yritän rauhoittua.

Katson tammaa hetken hiljaa tuntien pientä huvittuneisuutta. Miten onnistuinkin taas selittämään elämäni dramatisuuksia aivan vieraalle hevoselle?
"Sellaista minun elämääni, vaikka etpä sinä tainnut tuota edes kysyä", sanon naurahtaen nyt jo hieman enemmän.
"Pahoittelen tästä. Olen vain niin kovin väsynyt tähän epätietoisuuteen", totean vielä ja hiljenen.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Minä olen puhunut

ViestiKirjoittaja Mwjan » 09. Kesä 2014 22:19

Salemiksi esitetty tamma oli Falconille tärkeä ja sen huomasi orin katseesta. Mästare pystyi samaistumaan sattuneeseen pieneen suruun ja väistämättä oli surullinen toisen puolesta. Siihen se kasvien kerääminen pysähtyi kuin seinään. Pienet sanat mitä Mästare oli ehtinyt sanomaan laukaisi orissa jonkinlaisen puhevimman. Se uskalsi pienessä muodossa avautua tästä asiasta, mikä oli varmasti vaivannut sitä jo monia kuukausia, miksei jo vuosia?
Mästare ei oikein tiennyt mitä olisi sanonut. Silloin kuin hänellä olisi ollut tilaisuus vastata jotain viisasta toisen puheisiin, antaa tukea niin ori ehti ensin. Ei se mitään, tämä kuunteli mielellään mitä toisella oli sanottavaa ja seurasi sen puhetapaa, eleitä ja liikehdintää herkeämättä. Samaan aikaan hän saattoi osoittaa pientä ymmärrystä nyökkäämällä päätään, kuten aina.

Surullinen kasvo kohosi vahvasti Mästarelle ja tämä olisi halunnut painaa itsensä vasten Falconia lohduttamaan hänen tuskaansa, mutta hän pysytteli hieman kauempana tai siinä missä nyt olikaan. Tämä oli liian huolehtivainen ja halusi auttaa kaikkia tavalla tai toisella. Hän ei kuitenkaan tiennyt miten toinen reagoisi tamman lähentelyyn.
"Otan osaa menetykseesi", kuullostiko se liian tylsältä? Mästare ei kuitenkaan jättäisi sanojaan tähän vaan haluaisi jakaa myös omat tuntemuksensa. Mästare tiesi, että Falcon ei ollut yksin asian kanssa.
"Ei sinulla ole ollut helppoa", tamma sanoi lempeällä äänellä. Hän olisi halunnut kertoa myös oman surullisen historiansa, mutta jokin pidätteli sitä sanomaan.

Falcon pahoitteli puheitaan ja oli selkeästi väsynyt tällä hetkellä. Väsynyt henkisesti etsimään ja elämään epätietoisuudessa.
"Turhaan sinä pahoittelet, minusta on hienoa että edes uskalsit sanoa. Huomaat sen itse kuinka taakka katoaa harteiltasi, kun pääsee kertomaan jollekin", Mästare katseli oria suklaasilmin ja heilautti jo pitkäksi kasvanutta harjaansa pois silmiltä, joka selkeästi halusi valua silmille koko ajan.
"Minä etsin Kairi nimistä varsaa. En oikeastaan ihan tällä hetkellä, mutta heti kun tämä tehtävä antaa myöden niin etsin hänet", tamma oli sentään tietoinen, että Kairi oli hengissä.
"Olen hyvin luottavainen siihen tyttöön, että uskon löytäväni hänet", punertavan kasvoille kohosi pieni hymy siitä ajatuksesta, että hän kohtaisi Kairin vielä uudelleen ja he varmasti keksisivät jotain mielenkiintoista.

Sitten punertava muisti Falconin läsnäolon ja hymy hyyti kuin itsestään muistellen mitä toinen oli kokenut ja mitä koki edelleen. Hän olisi halunnut pahoitella typerää hymyilyä sen surun keskellä, mutta se ajatuskin sai väkisin hymyilemään.
"Täällä on varmasti joku joka tietää Salemista enemmän", olihan se turhauttavaa vain etsiä ja joka ikinen joka tuli vastaan ei tiennyt tammasta yhtään mitään.
"Haluaisitko sinä hetkeksi aikaa jäädä tähän kanssani etsimään näitä... kasveja?", pieni typerän näköinen virnistys kävi Mästaren kasvoilla kysyessään toiselta asiaa. Saisivat ainakin jotain muuta ajateltavaa ja voisivat samalla jutella.
Mwjan
 

Re: Minä olen puhunut

ViestiKirjoittaja Siuri » 11. Joulu 2014 22:56

Jo pelkät tamman osaanottavat sanat toivat lämpimän olon. En olisi oikeastaan muuta täysin ventovieraalta hevoselta toivonutkaan. Enkä oikeastaan ymmärrä vieläkään täysin, miksi tahdoin kertoa tälle tammalle Salemista. Ehkä hän vain on liikkunut mielessäni viime aikoina niin paljon, että kaikki se paha olo purkautuu nyt kerralla. Tai ehkä kaipaan vain jonkinlaista tukea lähelleni. En tiedä.

Kun kuitenkin lopetan puhumiseni, sanoo tamma ne sanat, jotka heijastavat hyvin tunteitani. Taakka katoaa harteilta. Niin, sitä se teki. Olo helpottui huomattavasti, kun sai kertoa edes muutamalla lauseella kaiken sen, mikä mieltäni painoi. Minulta puuttui juuri sellaisia ystäviä elämästäni, jotka olisivat vierelläni kun tarvitsen heitä. Siksi ehkä vieraalle hevoselle puhuminen auttoi, tuntui edes hetken, että joku kuuntelee ja välittää. Typerää ja älyttömän itsekästä, mutta en voi ajatuksilleni mitään - en ainakaan nyt, kun en saa niitä mitenkään järkevästi koottua pääni sisällä.

Tamma sen sijaan alkaa kertoa hänen etsimästään hevosesta, Kairista. Jollain tapaa olen tyytyväinen, että hän vaihtoi aihetta näinkin sujuvasti. En tuntuisi niin hirveän päällekäyvältä asioideni kanssa.
"Kairi.. Valitettavasti minä en ole tavannut sen nimistä hevosta. En pysty auttamaan", totean pudistellen päätäni, vaikka eipä hän minulta suoranaisesti kysynytkään. Oletin kuitekin, että vastauksestani voisi olla mahdollisesti jotain hyötyä. Tamma kertoo myös olevansa luottavainen tyttöä kohtaan ja hymyilee. Se hymy tarttuu myös minuunkin. Voi, minullakin oli sitä luottoa pitkään, mutta kaikki se räjähti palasiksi ilmaan. Olen oikeastaan onnellinen tamman puolesta, että hän voi luottaa noinkin vahvasti jonkun toisen löytämiseen. Kunpa minäkin olisin voinut.

Hetken päästä tamma näyttää heräävän jollain tapaa ajatuksistaan ja mainitsee vielä Salemin.
"Niin..", totean vain ja yritän pitää hymyn huulillani. Todellisuudessa se hymy on kadonnut jo kauan aikaa sitten.
Tamma ehdottaa minulle jotain todella kummallista, jolle en voi kuin nauraa.
"Oletko aivan varma?" kysyn hieman epäillen, mutta tamma näytti olevan pelottavan tosissaan. Minunkin ilme vakavoitui hieman.
"Tottakai minä voin jäädä! Kerro vain, mitä etsitään!" sanon innokkaana, mutta silti epäillen omia taitojani. Toivottavasti en aivan pilaa tamman etsintöjä omalla häsläämiselläni.
"Älä sitten odota liikoja, en oikeasti erota näitä toisistaan", naurahdan ja katson hieman etäämmällä olevia kukkia. Minusta ne kaikki näyttivät samalta.
"Mihin lähdetään?"
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Joki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron