Two blue eyes.

Joen leveys, syvyys ja virtauksen voimakkuus vaihtelevat suuresti juoksun eri kohdissa. Joissakin paikoissa joki virtaa matalana ja lempeänä, ja hiekkapohjaiset särkät soveltuvat mainiosti uimiseen. Paikoittain joen virtaus on kuitenkin vaarallisen voimakasta ja saattaa viedä varomattoman joenylittäjän mukanaan. Keväällä lumien sulettua joki saattaa paikoitellen tulvia.

Re: Two blue eyes.

ViestiKirjoittaja Sussu » 20. Helmi 2011 14:53

Pyöräytin hieman silmiäni Zeran vastatessa minulle. Vai oikein pelihousut..
Minähän olin ollut poikkeuksellisen rauhallinen enkä repimässä mitään. En edes hänen päätään irti, vaikka sekään tuskin olisi tuottanut näin suurelle hevosele ongelmia. Hätkähdin hieman tajutessani ajatukseni. Heitin ne nopeasti menemään, yrittäen tyhjentää pääni kaikesta ylimääräisestä ihan kokonaan. Olin selvästi väsynyt ja tarvitsin unta, joten kiristin hieman tahtia päästäkseni pikimmiten uneen.
En juurikaan kiinnittänyt huomiota varsaan, vaan toivoin tämän pysyvän perässä. Tai mieluiten vierelläni. Askeleeni oli reipasta ja pitkää katsellessani hieman jännittyneenä ympärilleni. Hidastin hieman tahtiani huomatessani Zeran ilmeisesti havainneen jonkun kelvollisen nukkumapaikan. En edes aivan tajunnut kaikkia tapahtumia, mutta sekuntien kuluttua tajusin tyttäreni käyneen jo makaamaan kuusen juureen. Mikäs siinä sitten, jos hän olettaisi, ettei paleltuisi tuohon yön aikana. Jäin hetkeksi vain katselemaan varsaa, joka tuntui nukahtavan melko nopeasti. Huokaisten minäkin kuitenkin lopulta hain itselleni jonkin sopivan paikan, pyörien pari ympyrää paikallani ja vasta sitten koukistaen etujalkani. Laskeuduin kömpelösti makaamaan.
Painoin pääni maahan, sulkien sitten silmäni. Kuuntelin hiljaisuutta ympärilläni, painaen kuitenkin lopulta korvani vasten niskaani. En saanut hetkeen unta, mutta juuri kun olin luovuttamassa ja nousemassa ylös vaikka syödäkseni, kaappasi pimeys minut suhteellisen hellään otteeseensa.

    ~~ pojoing ~~
Heräsin auringonvalon paistaessa suoraan kasvoihini. Se sekä lämmitti että ärsytti silmiäni, jotka lopulta avautuivat vaivalloisesti. Jouduin siristelemään ja räpyttelemään silmiäni hetken, kunnes luovutin ja raahauduin ryömien pienen matkan ensimmäisen varjon luo. Hyvin pienen matkan, ehkä parin askeleen verran, mutta kuitenkin. Jädin ruhoni lepäämään siihen hetkeksi, kunnes huokaisin ja räväytin silmäni lopullisesti auki. Hitaasti mutta varmasti nousin ylös, venytellen sitten huolellisesti.
Siirsin katseeni jo hereille nousseeseen Zeraan. Hyvähän hänen oli olla pieni ja virkeä, helposti nukahteleva lapsi. Ravistin hieman päätäni, lähtien kulkemaan sitten lähimmän kuusen luokse. Kohotin päätäni napatakseni havuja hieman ylempää suuhuni, koska Zera ei vielä pitkään aikaan yltäisi siihen tasolle ja hänelle kannattaisi jättää alimmat, jos tämä edes olisi kiinnostunut syömään mitään niin pistelevää.
"Huomenta", sanoin vasta sen jälkeen, kun olin mussuttanut kaksi täyttä suullista neulasia. Ne eivät olleet erityisen herkullisia ja todellakin pistelivät, mutta paremman puutteessa niitäkin söi.
Sussu
 

Re: Two blue eyes.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 03. Maalis 2011 20:34

Pian Rayo heräsikin ja nousi ylös. Kohotin hieman kulmiani kun hän mussutti neulasia. Eh, mahtoivat olla hyviä.
"Huomenta", vastasin totisella sävyllä, katsahtaen isääni hiljaisena. Hmh. Pitäisiköhän mahdollisesti lähteä se Zoe etsimään vai mitähän tässä tekisi... mmh..
Hieman neuvottomana vilkaisin ulos suojastamme. Ei minulla ollut oikein mitään päämäärää, enkä välttämättä tahtoisi lähteä samoamaan metsiä noinvain koska.. no. Siis. En löytäisi häntä kumminkaan, Zoe jos kuka osasi sulautua pimeyteen ja pysyä poissa näkyvistä. Enkä halunnut suoranaisesti kohdata hänen kylmää vihaansa.
Olin kohdannut sen jo kerran, eikä siinä Zoen lapsena olo kauheasti auttanut. Värähdin.
Huhhuijaa, äitini osasi kyllä olla aika pelottava jos halusi.
Kuikuilin edelleen ulos suojasta ja mietin. Pohdiskellessani lähdin kiertämään pientä rinkiä puunrungon ympärille. Tittidii juu ja niinpäinpois hehe jahtaanpa häntääni sitten. Enkä jahtaakkaan. Ei ole hyvä juttu kun on näin lyhyt häntä juu.. Vilkaisin Rayoon ja tajusin kuinka pitkä häntä hänellä oli.
HAHAA! Hännänryöstäjä-Zewa on taas maisemissa! Hiivin niin muka-huomaamattomasti kuin pystyin Rayon taakse ja nappasin kiinni isäni hännästä, riuhtaisten aika napakasti.
Hehehee...... pahanilkinen nauru kuivui huulilleni kun tajusin ettei häntä lähtenytkään irti. VOI EI nyt en voisi kiinnittää sitä omakseni millään maailman liimalla kun en saanut sitä irti! Voivoivoi.. nyt meni kyllä hyvät suunnitelmat päin koivua. Hmh. Tai kuusta tässä tapauksessa, päin Rayon persusta ehheh.

Käveleksin muina naisina kuusen taakse, alkaen sitten hakata päätäni puuhun. Hmh. Olinpa tyhmä, varmasti Rayolla oli häntä kiinnitetty pikaliimalla kiinni! Minulla se oli vain normiliimalla.. kai. Tai mistä minä tiesin, ei kukaan ollut koskaan repinyt sitä irti. Taisiis yrittänyt.
PAM. PAM. PAM.
Pian minulta lähtisi taju. Ja saisin kunnon kuhmun otsaan. Katsahdin kuusen takaa Rayoa, kuikuilin niin piilossa kuin pystyin että huomasiko kirjava mi... jonkun hullun varsan hakkaavan päätään puuhun. Pah. Eipä kai tuo huomannut mitään. Pudistelin päätäni epäuskoisena, vilkaisten taas kuusen tukevaa runkoa epäileväisenä.
Siis koskiko tuohon puuhun kun hakkasin sitä? Ainakin minun päähäni koski. Enkä edes enää muistanut minkä takia olin mennytkään hakkaamaan päätäni puuhun.
Ainakin se oli yksi surkeimmista idiksistäni ikinä, koska nyt otsani oli kipeä ja maailma pyöri pään ympärillä. Taisiis pään sisällä.. Eikun silmien. Niin.. silmien sisällä. Eikun ulkona. No jotain siihen suuntan kuitenkin!
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Two blue eyes.

ViestiKirjoittaja Sussu » 06. Maalis 2011 14:35

Minusta tuntui hiukan siltä, että Zewalla saattaisi olla huolestuttavankin paljon energiaa näin aamulla. Tai päivällä, kuinka paljon kello olikaan. En minä mitään varsoista tiennyt, mutta ainakin itse olin huomattavasti virkeämpi nukkumisen jälkeen. Siitäkään en tosin voinut olla varma, kuinka hyvin Zera oli nukkunut. Tietysti sekin saattaisi vaikuttaa asiaan, mutta.. Hmm. Ehkä minun kannattaisi tosiaankin viettää enemmän aikaa tyttäreni kanssa. Ei hän hirvittävän kauhealta kakaralta vaikuttanut, vain hiukan tyhmänrohkealta. Tai ainakin jotain siihen suuntaan. Uskoin silti, että hänestä kasvaisi vielä kaunis, fiksu ja.. no, fiksu tyttö.
Ainakin minä pidin kovasti hänestä jo nyt. Se nyt tuskin oli ihme, kun olin hänen isänsä, mut.. AI. AI. MIT--
"ZEWA PERKE--" .. ei, minä en tiennyt mistä oli kyse, mutta joku selvästi yritti repiä häntäni irti. Se yhdistettynä siihen valtavaan pelon tunteeseen, joka tulvi sisälleni.. tai sisälleni.. Se ei tiennyt mitään hyvää. Se tunne sai minut hypähtämään eteenpäin ja lyömään pääni edessäni olevaan puuhun, muttei sentään runkoon asti. Neulaset raapaisivat yhdessä hujauksessa pieniä haavoja silmieni ympärille, yltämättä silti aivan silmiin asti. Kyllä vain, kerrankin olin kerennyt sulkea ne. Ja jo samalla hetkellä olin hypännyt sivuun ja sitä kautta taakse. Lisää haavoja. Enkä minä lainkaan olisi ihmeissäni, vaikka vuotaisin verta sellaisen tapahtumaketjun jälkeen.
Kirvelee. Sattuu. SATTUU. Ihan kuin joku olisi juuri yrittänyt puhkaista silmäni, mutta aineissaan tökkinyt neulallansa ohitse. Monta kertaa. Ja herkät sieraimeni olivat haistavinaan raudalta tuoksahtavan veren.
Tai sitten minä vain kuvittelin. Kipu oli kuitenkin todellista.

Puristin silmäni tiukasti kiinni, mutta se sai minut vain hätkähtämään.
"Zera." Pakotin auki toisen silmistäni, mutta auringonvalo ei ainakaan helpottanut tehtävää. Loin nopeita vilkaisuja sinne tänne, mutten ollut aivan varma siitä, mihin tyttö oli kerennyt jo mennä. Korvani olivat kuitenkin kuulevinaan jotain.. ääniä. Hitain askelin kiersin paikkaan, josta löysinkin sen hakkaamasta päätään puuhun. Hyvä. Ei kun.. No, sehän oli sen ongelma. En minä sitä haluaisi kieltää.
Olo oli kuin sokealla. Kyllä minä jotain näin, mutta niissäkin väleissä, missä sain silmäni avautumaan.. Näin lähinnä vain valoa. En kerennyt hahmottaa kunnolla mitään. Mutten silti ollut huolissani silmistäni.
"Minusta tuntuu vähän siltä, että minun, sinun tai meidän olisi parempi vain etsiä se Zoe." Se ei ollut ehdotus, vaan käsky. Tuo kakara saisi tosiaankin kuulla kunniansa, jos minä en viiden minuutin kuluttua saisi silmiäni pysymään auki sekuntia pidempään. Kipu oli levinnyt päähäni asti, siellä se jyskytti inhottavasti ja halusin vain kuolla. En kuitenkaan voisi tehdä sitä. Pitäisihän minun nyt nähdä, miten suu sitten pantaisiin, kun Zoe ja Zera tapaisivat taas. Ainakin minä toivoin näkeväni sen hetken. Ja jos Zoe ei antaisi minkäänlaista rangaistusta, minä voisin ihan hyvin antaa selkäsaunan tuolle tytölle. Tai sitten en. Eihän se tavallaan fiksua olisi, jos en saisikaan hallittua itseäni, mutta sillä hetkellä halusin tosiaankin hieman kurittaa tuota pientä ongelmaa.
Ja minä kun olin vielä luullut häntä poikkeuksellisen fiksuksi nuoreksi. Mistä se oli edes saanut päähänsä tarrata kiinni hännästäni? Onneksi se ei ollut tuon isompi, eikä saanut tukkoakaan irti. Melkeinpä minä silti toivoin, että kipu olisi ollut pääni sijaan vaikkapa hännänjuuressa tai jotain.
Sussu
 

Re: Two blue eyes.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 16. Maalis 2011 20:17

[Ah ihastuttava tönkkökirjaus :>]

"ZEWA PERKE--" Heheeee. No johan lähti Rayostakin ääntä! Suunnilleen hyppäsin ilmaan kun Rayo yhtäkkiä ilmaantui paikalle ja ilmoitti että pitäisi etsiä Zoe. Hehee vois etsiäkkin mutta ei välttämättä Rayon kanssa. Virnistin ilkikurisesti ja pudistelin päätäni. Sitä jomotti ihan jonkin verran pään hakkaamisen jälkeen. Hmhh.. Se ei tosiaan ollut yksi parhaista idiksistäni ja minä sentään olin aika viisas. Hehe. Tuotanoin..
"Juu no pitää sit kai mennä." Tokaisin ja iskin Rayolle silmää. Tepastelin hänen ohitseen vakain askelin, vaikka päässä horjui ja silmissä pyöri. "H... heippaaa", sanoin hymyillen ja nostin ravin.
Ravasin poispäin Rayosta, toivoen ettei se lähtisi ottamaan kiinni. En pääsisi kauas, olihan sillä niin pitkät jalatkin. Hmh. Niinpä pian laukkasin ja mutkittelin puiden, kivien ja kantojen välistä, varoen liikaa lunta. Vilkaistessani taakseni ei Rayoakaan enää näkynyt.
HAHAA uusille mannuille siis! Tein yhdeksänkymmenen asteen käännöksen ja vedätin täyttä neliä kohti pohjoista. Minua alkaisi pian väsyttää uudelleen ja sit kävis pimpom ja nukkumatti hehehee nukku-Rayo. Ei antanu viimeksikään nukkua, joten kaipa minä kohta voisin vähän nukkua.
Laukatessani varoin etten juoksisi päin puuta, olin saanut siitä tarpeekseni jo tämän päivän osalle.
Toivoin että Zoe ei päättäisi pölähtää mistään paikalle. Siitähän vasta suuri riemu ratkeisi ja ilon juhlat kun äitini sattuisi haukkana paikalle ja varmaan söisi minut siitä hyvästä kun juoksin karkuun.

Hehee. Niine mietteineni laukkasin edelleen mutkitellen poispäin joesta ja isästäni, välillä yksinäni naureskellen.
Jep, olin hullumpi kuin kärryjen alle jäänyt hilleri, mutta mitäs pienistä.

ZEWA POISTUU.
Hahhaa kiitoksia hauskasta pelistä :D
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Two blue eyes.

ViestiKirjoittaja Sussu » 21. Maalis 2011 14:41

Ei se sitten mennytkään ihan niin kuin olisin halunnut sen menevän. Tyttö ei tuntunut katuvan tai pyytävän minua mukaansa, enkä minä siis voinut olla lainkaan varma siitä, että hän etsisi Zoen. Minusta nyt tuskin olisi niillä silmillä mitään etsimään, mutta silti. Yritin siristellä ja räpytellä ja vaikka mitä, mutta aina siniset silmäni painuivat uudestaan kiinni ja saatoin vain huokaista turhautuneena. Zeran pitäminen aisoissakaan tuskin olisi ihan helppoa sokeana. Pitää sit kai mennä. Vetäisin pääni äkkiä alemmas napatakseni hampaillani kiinni sen kakaran harjasta, mutta tämä oli kai luikahtanut jo alta tai sitten olin yrittänyt ihan väärästä suunnasta. Hampaani kolahtivat yhteen saamatta kiinni mistään muusta kuin ilmasta.
"ZERA!" karjaisin vielä kerran siltä varalta, että toinen tajuaisi väistää, mutta toistaiseksi toimivat korvani tavoittivat pienien kavioiden töminän maata vasten aina vain hiljaisempina. Ehkä vain kuvittelin, mutta kaikki ympärilläni viesti joka tapauksessa siitä, että se oli karannut. Ei ääniä. Hiljaisuus laskeutui ympärilleni ja sai korvani kääntyilemään yhä nopeampaan tahtiin, välillä pysähtymään jännittyneesti höröön. Se pentu oli tosiaankin mennyt karkaamaan. Räväytin silmäni jälleen voimalla auki, ja vaikka tehtävä osoittautuikin vaikeaksi, olivat silmäni auki taas hetken pidempään. En minä oikein mitään muuta kuin valoa nähnyt, joten kai sekin sitten osoittautui turhaksi yritykseksi. Se perhanan penikka saisi vielä kuulla kunniansa.
"Zeraw", yritin vielä kerran voimakkaaseen sävyyn, mutten saanut vastausta. Siitä hermostuneena potkaisin etukaviollani reippaasti lumipaukun kavioistani, jääden hiljaa kiroamaan itsekseni. Se perkeleen.. mitä sen päässä oikein liikkui? Ei varmaan mitään. Eivät kai kaikki lapset olleet sellaisia? Minä olin ainakin osannut käyttäytyä. Mikä meni vikaan? Olikohan Zoe kasvattanut sen vähän liian hellin ottein..

Päätäni itsekseni pudistellen lähdin kulkemaan eteenpäin huterin ja varovaisin askelin siinä pelossa, että tipahtaisin jokeen tai uppoaisin suohon. Ei sillä, että keskellä havumetsää mitään suota olisi, mutta mitäpä jos en ollutkaan keskellä havumetsää? En tiennyt, kun silmät eivät pysyneet auki hetkeä kauempaa. En kuitenkaan jaksanut huolehtia siitä, että olisin helppo saalis pedoille niillä silmillä ja että silmiini voisi tulla vielä jotain vaurioita. Ainakin ne olisivat pari päivää hyvin arat, mutta sille nyt oli ihan sama.
Kunhan Zeraw vain tajuaisi mennä ja etsiä äitinsä. Sen jälkeen minä etsisin heidät ja kertoisin, mitä se kakara oli mennyt tekemään. Hirvestä tuskin kertoisin, mutta silmäni.. Auringosta maata kohden käyvät säteet aiheuttivat niissä vielä pahempaa kipua. Ne tuhat neulaa tuntuivat pistelevän yhä silmissä ja hetken jo oletin muutaman niistä juuttuneen ihooni, muttei ehkä sittenkään. Täytyisi kai vain ottaa vähän rauhallisemmin ja miettiä, miten pysyisin hengissä sokeana. Tai ainakin lähes. Auringon laskiessa tilanteeseen voisi tulla muutos huomattavasti parempaan, mutta selviäisinkö minä koko päivän? Pärskähtäen jatkoin hieman reippaammin askelin. Jos minä tosiaan kuolisin sen pienen, aivokuolleen eliön takia, niin kyllä se varmaan sitten Zoelle tunnustaisi saaneensa minut sokeutumaan. Tai ainakin melkein sokeutumaan.
Ja sitten Zera olisi se, joka saisi tukkapöllyä. Vähintäänkin. Kaikkein mieluisinta ja reiluinta mielestäni olisi silti, että rakkaani nylkisi sen elävältä. Enkä sillä kertaa edes yrittänyt päästä eroon sairaista ajatuksista. Ainakin ne saivat hymyn kohoamaan turvalleni muutaman sekunnin ajaksi.
Kuinka sairaalta se kuulostikin.

[ Rayo poistuu. Kiitos pelistä! :''> ]
Sussu
 

Edellinen

Paluu Joki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron