Can we play together?

Joen leveys, syvyys ja virtauksen voimakkuus vaihtelevat suuresti juoksun eri kohdissa. Joissakin paikoissa joki virtaa matalana ja lempeänä, ja hiekkapohjaiset särkät soveltuvat mainiosti uimiseen. Paikoittain joen virtaus on kuitenkin vaarallisen voimakasta ja saattaa viedä varomattoman joenylittäjän mukanaan. Keväällä lumien sulettua joki saattaa paikoitellen tulvia.

Can we play together?

ViestiKirjoittaja Different » 06. Heinä 2011 15:36

# Sachi ja Loska :------) #

FÓRSKELLING

Viileä tuulahdus kävi läpi ruunikon orin harjaa tuon kävellessä naavaisten havupuiden seassa, päämäärättömänä, ajatuksissaan seilaillen. Tuon kasvoilla oli hyväntuulinen hymy tuon talsiessa pitkin villieläinten tamppaamaa metsäpolkua pitkin. Ori ajatteli elämäänsä Caraliassa. Se oli alkanut niin hienosti.
Ensiksi hän oli tavannut Loskan. Loska oli mukava, ja hän oli kertonut kapinasta Fróstille, joka pian osallistui siihen, ja se oli mennyt hyvin. Ori tsemppasi mielessään uutta johtajatarta.
Sitten hän oli tavannut Qin.. Ei, hän tapasi Qin ennen kapinaa. Ori halusi olla kiltimpi Qille ensi kerralla, koska viimeksi hän oli loukannut tammaa.. Kai. Frósti ei itsekkään ollut varma, vaikka kuinka mietti ja pähkäili, oliko hän jossain vaiheessa sanonut jotain sopimatonta.
Ja Salto. Salto oli huipputyyppi! Frósti kunnioitti oria suuresti, olihan Salto rento jätkä.

Frósti oli tavannut vasta vähän hevosia, mutta kaikki olivat omalla tavallaan kiinnostavia persoonia. Kuitenkin Frósti kaipasi vielä jotain muuta. Se jäyti häntä sisältäpäin, mutta ori ei vain saanut kiinni, mitä hän kaipasi.
Hän kaipasi Jemeä. Mutta sitä hän ei voinut saada.
Metsäpolku kaarsi jyrkästi oikealle, ja nousi ylöspäin, puiden harventuessa. Frósti nosti kevyen ravin ja harppoi muutamalla lennokkaalla raviaskeleella harjanteen päälle, ja huomasi polun kaartavan edelleen. Nyt maa vietti niin jyrkästi alas, ettei Frósti viitsinyt ravata, vaan hidasti takaisin käyntiin ja käveli varmajalkaisesti polkua alaspäin. Viimemetreillä ruunikon jalat lipesivät jyrkässä alamäessä, ja kivikkoinen maa alkoi valua alaspäin minikokoisena maanvyörymänä, jolloin Frósti liukastellen valui mukana. Ennen kuin ori oli liukunut alas tuo räpiköiden ponnisti itsensä laakeaan loikkaan, ja laskeutui tukevalle neulasten verhoamalle polulle, jossa tuo jatkoi matkaansa ravissa.

Ruunikko havaitsi silmissään jotain kimmeltävää, ja hetken päästä kimmellys osoittautui joeksi. Ori hidasti käyntiin ja käveli joen törmälle asti, ja upotti turpansa veteen. Muutaman siemauksen ori vedestä nautti, ja kohotti sitten päänsä, tutkaillen veden pyörteitä. Ne saivat Fróstin mietteliääksi.
Jos kaikki olisi niinkuin ennen, hän katselisi ehkä samanlaista näkymää jonkun rakkaansa kanssa. Ehkä Jemen, tai ehkä Farfallan. Jonkun menneisyyden henkilön, jota hän kaipasi. Ori oli kuitenkin menettänyt sen kaiken, mitä rakasti - kodin, puolison ja ystävät. Nyt hän seisoi yksin joella, ja katsoi sen kimmeltävää, solisevaa pintaa.
Pieni, haikea huokaus karkasi ruunikon huulilta. Yksinäisyys sai hänet aina masentumaan.
Frósti päätti piristää itseään pienellä uintireissulla. Ori jännitti takasensa ja loikkasi kivikkoisen joen pyörteisiin, mutta harmikseen huomasi vettä olevan vain tuon polviin asti. Vain vaivoin ori onnistui säilyttämään tasapainonsa, ja ruunikko oli onnekas kun ei taittanut jalkaansa hypätessään kivikkoon. Silti Frósti kahlasi syvemmälle kevyin loikin ja lopulta pääsi sen verran syvälle, että tuon kyljetkin kastuivat. Vesi virtasi melko voimakkaasti, ja kun orin kaviot viimein irtosivat pohjasta, tuo sai käyttää kaiken voimansa siihen, ettei lähtenyt virran mukaan. Pärskien Frósti ui vastavirtaan mutta väsähti pian ja ui rannemmas, ja kapusi takaisin rannalle.
Aurinko loi säteitään havupuiden oksien lomasta rantatörmälle, jolle Frósti vettä valuvana käveli. Ranta oli pölyävää hiekkaa, kuin puuteria, ja Frósti ravisteli rajulla liikkeellä enimmät vedet turkiltaan.
Sitten ruunikko koukisti jalkansa ja laskeutui kyljelleen, alkaen nautinnollisesti piehtaroimaan. Ori pyörähti ympäri ja potki rajustikin ilmaa, kunnes viimein nousi makuuasentoon ja jäi siihen kuivattelemaan auringossa.
Different
 

Re: Can we play together?

ViestiKirjoittaja Siuri » 08. Heinä 2011 14:18

Loska

Jotenkin mielenkiintoista, että palasin taas yhteismaalle. Minunhan oli tarkoitus palata lumihevosten luokse? Nyt ainakin, kun se yksi rajavartijakin lähti viemään viestiä eteenpäin.
Kävelen rennosti eteenpäin havumetsässä joen viertä pitkin. Sen ääni rauhoittaa mukavasti. Muutenkin keli on ihan kiva, vaikken syvemmin kesästä välitä; aurinko paistaa ja linnut laulaa. Onneksi jostain päin myös tuulee, ei ole ihan pysähtynyttä tämä ilma.
Vaikka olo tuntuukin rennolta ja hyvältä, en voi silti olla ajattelematta viimepäivien asioita. Se on vaan niin järjetöntä. Ehkäpä ajan kanssa kaikki sitten tuntuu selvemmältä. Täytyy vain toivoa, ettei minua aleta teititellä ja pitää jotenkin ylempiarvoisena? Siihen en suostu. Se on lähinnä kiusallista, ja silloin viimeistään olo on epämukava ja sellainen, etten kuulu tähän hommaan.

Hiljainen huokaus karkaa suustani, enkä edes tiedä miksi. Kaikki tämä vain..
Nostan katseeni maasta ja katselen ympärilleni. Havumetsä on jotenkin kotoisa sekin, talvisin mukavan viileä ja kesäisin varjoisa.
Siirrän katseeni taas eteenpäin ja huomaan rantatörmällä jotain. Hevonen? Se makaa maassa. Eihän.. Eihän sille ole sattunut mitään?
Lähden ravaamaan paikoiltani kohti maassa makaavaa ruskeaa. Hiljennän kuitenkin pian vauhtia, kun huomaan sen hengittävän. Se asia ainakin on kunnossa.. Ja toinenkin asia pistää silmääni; hevonen on tuttu.
”Hei Fórskelling”, sanon hymyillen ja yritän kiinnittää orin huomion. Kävelen aivan tämän viereen.
”Miten menee?” kysyn rennosti orilta, joka näyttäisi ainakin nauttivan auringosta. Eikä siinä mitään, ehkä minäkin voisin.
Laskeudun alas polvilleni lähelle Fórskellingiä. Kierähdän kyljelleni ja painan pääni maahan.
”Väsyttää..”, totean vielä katse kohti orissa.

[Töks heti alkuun :''d]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Can we play together?

ViestiKirjoittaja Different » 17. Heinä 2011 12:12

« Apua, olin ihan tyysin unohtanu meidän pelin D: Tästä syytän sua, oisit herranen aika tullu potkimaan mua laiskuria! :D Ja nyt se vastaus; «

Maassa makoillessaan orin mieleen tulvahti monia ajatuksia, mitä tuo kaikessa rauhassa mietiskeli. Yleensä kun Frósti ei paljon paikoillaan ollut, tuolla ei ollut myöskään paljon aikaa pohdiskella, mutta jopa Frósti väsähti joskus, ja nyt oli juuri sellainen raukea hetki.
Auringon säteet kulkivat pitkin orin karvaa, joka oli edelleen märkä, ja kuorruttunut ohuella hiekkakerroksella. Pieni likaisuus ei Fróstia haitannut, olihan ori luonnonlapsi, ja tiesi jo, että hiekka karisisi karvasta kuivuttuaan. Fróstista oli varsin outoa, että jotkut tämän lajitoverit välttelivät likaantumista kuin ruttoa - elämä olisi luultavasti raskasta jos olisi niin rajoittunut. Mutta Frósti ei tuominnut ketään sen takia.
Ei edes Lineshaa, sitä hienohelmatammaa.
Frósti huokaisi syvään, nyt puhtaasti nautinnosta. Auringon säteet olivat kulkeutuneet lämmittämään orin kylkeä. Valo muodosti läiskiä orin ruskealle karvalle, ja kohdat, joihin valo osui, vaihtuivat lähes kokoajan, sillä metsässä kävi tuuli, joka leyhytteli oksia, jotka puolestaan siivilöivät valon Fróstin karvalle. Rentoutuen ruunikko oikaisi hieman jalkojaan ja otti paremman asennon. Maa orin alla oli kastunut, ja Frósti oli valuttanut karvaltaan pienen lammikon alleen. Se ei oria haitannut.

Rentoutuessaan Frósti oli yhä kuitenkin valppaana. Tuo ummisti silmänsä, mutta ruunikon korvat jatkoivat työskentelyä. Ori käänteli niitä aina äänien suuntaan, mutta tuo havaitsi vain yksittäisiä pieniä ääniä, joihin tuo ei pahemmin kiinnittänyt huomiota.
Pian ori kuitenkin kuuli toistuvaa ääntä takaansa. Aluksi Frósti vain kuunteli ääntä, oletti sen olevan joku ohikulkeva hirvi kauempana, sillä ääni kuulosti ison eläimen ikäänkuin sorkkien ääneltä - mutta kun ääni voimistui ja tuli lähemmäs, ori havaitsi sen olevan kenties kavioiden ääntä.
Ruunikko avasi tummat silmänsä, ja joutui hetken siristelemään niitä, sillä auringon valo osui juuri sillä hetkellä orin silmiin, ja tuolla kesti hetken tottua kirkkauteen. Sillä välin ääni oli tullut jo hyvin lähelle, ja Frósti kääntyi katsomaan taakseen. Tuon sieraimiin osui samalla hetkellä tulijan haju, jonka Frósti tunnisti.
Orin korviin kantautui samassa tulijan tervehdys, ja tuon silmät hahmottivat tulijan. Ruunikko soi hymyn Loskalle, joka oli ilmestynyt metsän kätköistä joen törmälle. Juurikin sopivasti, Frósti tuumi, olihan ori juuri potenut yksinäisyyttä.
"Terve, Loska", Frósti tokaisi iloisesti, ja katsoi tammaa, joka käveli lähemmäs, aivan Fróstin viereen. Ori kohotti päätään hieman ylemmäs, nähdäkseen esteettömästi seisovan tamman, ja kuuli sitten tamman kysymyksen.
"Noh, hyvin. Kävin vähän virkistäytymässä tuossa purossa", ori naurahti ja viittasi voimakasvirtaiseen jokeen vierellään. Sitten tuo kallisti päätään ja katsoi toista tuikkivilla silmillään.
Ruunikko tuumasi, että olisi ehkä kohteliaampaa nousta ylös, ja tuo punnersi itsensä etustensa varaan, mutta pysähtyi kesken liikkeen, huomatessaan uuden johtajattaren käydessä makaamaan. Frósti katsoi kun Loska asettui kyljelleen, ja laskeutui itsekin takaisin maahan, nyt kylkeä vaihtaen, Loskan puolelle kääntyen.
Tamma tokaisi olevansa väsynyt, ja ori hymyili ymmärtäväisesti.
"Miten uusi ura johtajattarena on alkanut?" ori kysäisi rentoon sävyyn, ja huiskautti pienen hiekkapilven kostealle kyljelleen mustilla häntäjouhillaan. Tuo tarkasteli Loskaa, ja ymmärsi tuon väsymyksen - kapina oli ollut aivan äskettäin, ja virka laumanjohtajana oli varmasti tullut tammalle ikäänkuin puun takaa. Olihan siinä järjestelemistä ja työtä, ja kyllä ronskeinkin hevonen sellaisessa väsyisi.
Sitä Frósti ei ymmärtänyt, miten se riutunut hevosrukka, entinen johtaja oli hommasta selvinnyt.
Different
 

Re: Can we play together?

ViestiKirjoittaja Siuri » 30. Heinä 2011 14:11

[A-ai, anteeksi :<]

Vilkaisen puroa, kun tämä kertoo käyneensä virkistyvänsä. Voih, minunkin tekisi kyllä mieli.. Ehkä kohta.
Katselen Fórskellingiä, kun tämä liikkuu ja kääntyy sitten paremmin minua kohti. Esittää kysymyksenkin.
”Siinähän se..”, totean hymyillen.
”Sain paljon tietoa laumoista eräältä rajavartijalta. Kertoi esimerkiksi kaikkien laumojen kriteerit sun muut, ihan hyvin siis tältä osalta alkanut”, jatkan. Hmm, eikä edes nimeään suostunut kertomaan. Kuka lie. Eipä minulla syytä ole epäilläkään, vaikken tarkemmin tuntenut, ihan asialliselta hän vaikutti. Kriteeritkin kuulostivat ihan hyvältä.
Suljen silmäni, kun aurinko paistaa suoraan niihin. Varon kuitenkin nukahtamasta, kunhan makoilen ja rentoudun pitkien kävelyiden jälkeen.
”Oletko sinä ollenkaan ehtinyt käydä kapinan jälkeen muualla, vai oletko vain kierrellyt havumetsässä ympäri?” kysyn raottaen hieman silmiä ja katsoen metsää. Havumetsässähän me oltiin? Jepjep.
Siirrän alempana olevaa takajalkaani. Se tuntuu olevan todella huonosti. Hmph..

Aurinko paistaa jotenkin sopivasti, ei mitenkään liian kuumasti. Toista oli silloin, kun olin vielä metsäponi. Niitä aikoja en kaipaa yhtään. Saltoa ehkä, mutta muuten. Hiostavaa, liian kuumaa. Nyt on aivan mahtava keli, ja voin aina mennä jäätikölle, jos tulee liian kuuma. Fórskelling tosin ei.
”Sinähän muuten meinaat tasankohevoseksi?” kysyn ja raotan taas silmiäni.
”Vai oletko jo liittynyt?” jatkan. Tasanko. Meillähän on lumihevostenkin alueella tasankoa! En ole tainnut pahemmin siellä kiertää, ohikulkumatkalla vain. Silloin kun etsin Pandaa..
Panda pyörii yhä mielessäni, ihme kyllä. En jaksa ymmärtää yhäkään, miksi hän johti meitä. Mutta asiat ovat muuttuneet, onneksi. Meitä oli paljon, jotka eivät halunneet häntä johtoon. Erikoista sinäänsä, mutta kapinan jälkeen en nähnyt enää ketään kapinalaista. No Fórskellingin nyt, mutta muuten. Ja ei pelkästään se, vaan se, etten ole törmännyt keneenkään muuhun, kuin siihen rajavartijaan. Missä kaikki lumihevoset ovat? Haluaisin tutustua heihinkin vähän paremmin. En taida tuntea ketään! No Lawlessin ja Iriksen, mutta niiden kanssa tuskin tulee mitään, Iriksen ainakaan.
Ajatukset harhailevat kaikkialla. Sitä se teettää, kun makoilee auringossa ja rentoutuu.
”Hei muuten..!” tulee päähäni kysymys. Muistaakseni en edes tiedä orista vielä;
”Mistä päin maailmaa sinä tulet?”
Tylsä kysymys, joka esitetään aina, mutta kiinnostaahan se. Suomesta? Ihmisten keskuudesta?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Can we play together?

ViestiKirjoittaja Different » 04. Elo 2011 15:33

Orin silmät tarkentuivat kiinnostuneina Loskan omiin silmiin, tuon kuullessaan vaustauksen kysymykseensä. Orin korvat kääntyivät tammaa kohti. Ymmärtäväinen hymy kaartui myötätuntoisesti tähtipään huulille, sillä Loskan ääni oli ruunikon mielestä hiukan uuvahtanut, eikä ihme, olihan uudella johtajattarella varmasti paljon puuhasteltavaa.
"Vai niin", ori sanoi ja ravisteli pienesti harjaansa, joka oli taas valahtanut orin tummille silmille, näkökentän osittain peittäen.
"Kuuluiko tuo sun johtajattareksi ylentäminen alunperinkin suunnitelmiisi, vai tuliko se ihan puun takaa?" ori kysyi, silmät veitikkamaisesti tuikkien. Loska kysyi kuitenkin pian jotain, ja Frósti hymyili vähäsen. Olihan tuo ehtinyt kierrellä saarta jo jonkin aikaa.
"Kapinan jälkeen lähdin vaeltamaan kauas, ja eksyin metsäponien alueelle, jossa tapasin yhden Salton. Se ei onneksi häätänyt mua, vaan me rupateltiin hetki, ja sitten lähdin taas pitkälle vaellukselle ja päädyin suolle, johonkin tämän havumetsän lähellä. Siellä tapasin yhden Ässän ja Lineshan, ja sieltä palasin sitten tänne, ja näin sut", ori sanoi, kallistaen päätään. Loska oli juuri selittänyt, mitä oli tehnyt kapinan jälkeen, eikä orin siis tarvinnut erikseen kysyä tamman tekemisistä.
Loska vaihtoi hieman asentoa, ja ori vaipui kyljelleen, painaen päänsä maahan. Ai että aurinko lämmitti kivasti. Ori huokaisi syvään, nautinnollisesti, ja ummisti silmänsä.

Loska kysyi jotain, ja ori käänsi korvaansa äänen suuntaan. Tuon suupielet kaartuivat hymyyn, mutta tuo ei raottanut silmiään, koska tiesi kuitenkin häikäistyvänsä.
"Joo, näin oon aatellu. Me ei sitten kai voida tavata enää muuta kuin yhteismaalla, vai saako johtajat käydä toistensa alueilla?" ori kysyi, vaikka uskoikin ettei Loska ihan noin vain hänen takiaan lähtisi tasankohevosten maille häntä tapaamaan, vaikka tammalla olisikin siihen oikeus.
"Ja en oo vielä päässyt sinne asti", ori naurahti, vaikka ei hän kyllä sen kummemmin ollut yrittänytkään päästä tasankohevosten maille. Ei hänellä ollut kiire liittyä, näinkin oli ihan mukavaa, kun hän sai vaellella vapaasti ympäri saarta.
Orin ajatukset hairahtivat hetkeksi omille teilleen, ja niin taisi käydä Loskallekin, sillä hiljaisuus laskeutui hetkeksi heidän keskuuteensa. Frósti mietti vaeltamiaan matkoja ja sitä, ettei pitkistä välimatkoista huolimatta ollut törmännyt kuin muutamaan hevoseen. Se hiukan harmitti häntä, hän kun halusi niin kovasti kavereita, varsinkin kun hänellä ei nyt ollut oikein ketään, keneen turvautua, olihan hän uusi tässä paikassa. Tai, olihan hänellä Loska, mutta tammalla olisi varmasti nyt kiireitä uuden uransa takia, ja ori ei halunnut häiritä tamman työntekoa. Tai miksi johtamista olisi voinutkaan kutsua.
Loskalla sitä vastoin mahtoi olla paljon tuttavia, olihan hän johtaja! Kaikkien uusienhan pitäisi nyt liittyä Loskan kautta lumihevosiin, joten pakostikin Loska tapaisi uusia tyyppejä.
Ori havahtui ajatuksistaan kuullessaan Loskan sanovan jotain. Kesti hetken ennen kuin Frósti tajusi, mitä tamma oli kysynyt, ja sitten tuo vastasi.
"No, kerro ensin, kummasta haluat tietää - paikasta, jossa synnyin ja vartuin, vai paikasta, jonne rakensin koko myöhemmän elämäni?" ori kysyi, vaikka tiesi jälkimmäisen olevan alakuloinen tarina. Mutta miksipä hän ei voisi sitä Loskalle kertoa.
Different
 

Re: Can we play together?

ViestiKirjoittaja Siuri » 07. Elo 2011 00:48

”Ehei, tuli kyllä ihan yllätyksenä”, naurahdan.
”Ihan oikeasti, en edes miettinyt tulevaa johtajaa, jotenkin.. ..mielenkiintoista. Vieläpä kun minulla ei ole mitään käsitystä johtajana olemisesta”, sanon hymyillen katse Fórskellingissä.
”Mutta niin.. ehkäpä se tästä.”
Yllätyn kuullessani tutun nimen.
”Salto?” kysyn, enkä oikeastaan edes kiinnitä huomiota Ässään ja Lineshaan.
”Sekin oli muuten siellä kapinassa, tapasitteko?” kysyn.
”Se on ihan rento tyyppi”, jatkan sitten.
”Tai siis kun olin itsekin joskus metsäponeissa, niin tutustuin sitten siihen..”

”Ööö..”, sanon hymyilen, kun Fórskelling kysyy jotain johtajuudesta.
”En ole varma.. Uskoisin että saamme, mutta ei varmaan katsota kovin hyvällä, jos kiertelee vain muiden laumojen alueita ilman syytä”, naurahdan. Auts. No en sitten tuon kiltimmin voinut sanoa? Olisihan minulla syitä.
”Kavereita ja ystäviä tuskin lasketaan hyväksi syyksi..”, korjaan vielä. Eikä ole liittynyt tasankohevosiin vielä.
”Helpompihan olisi nähdä, jos olisit lumihevonen”, sanon ja kierähdän mahalleni.
”Ihan oikeasti tunnen niin vähän lumihevosia, ei ole yhtään tuttua ja tuollaista kivaa..”, sanon. Toinen on kyllä aika varmasti päättänyt laumansa. Silloin se ainakin oli melko innostunut, kun näimme ensimmäistä kertaa. Tasankohevosiin siis. Eikä ole edes rajanaapuri. Salto on onneksi toisella puolella rajaa, mutta niin.. Onko minulla edes muita tuttavia? Ihan oikeasti. No Gamette nyt menettelee, mutta kuinka kaveri hän sitten haluaa olla? Ihan mukavaltahan se vaikutti.
Ah, ja niin.
”Molemmista”, vastaan ja käännyn takaisin kyljelleni.
”Aloita vaikka ihan alusta, mistä synnyit”, ehdotan.
”Ja älä huoli, vaikka suljen silmäni, niin en nukahda”, naurahdan taas ja suljen silmäni. Jotenkin vain niin rentouttavaa ja rauhallista. Linnutkin laulaa, vaikken yleensä kiinnitä sellaiseen asiaan huomiota. Nyt se kuitenkin kuuluu ihan kivasti. Jokikin solisee vieressä. Hmm..
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Can we play together?

ViestiKirjoittaja Different » 06. Syys 2011 19:40

Frósti käänsi korviaan kohti Loskaa kuullessaan tuon vastaavan. Ennen omaa vastaustaan ori asetteli jalkansa paremmin ja alkoi vasta sitten syvemmin miettiä, mitä Loska juuri äsken sanoi.
"Sori, ajatuskatko", Frósti sanoi ja naurahti silmät kiinni. Sitten tuo pääsi taas kiinni ajatuksiensa kulkuun.
"Ai, joo, tiedät Salton? En tavannut sitä siellä kapinassa vaan sen jälkeen, taisi olla metsäponien lammella. Tietysti taisin luvattomasti siellä olla, mutta Salto oli, kuten sanoit, rento tyyppi, ei häätänyt mua pois", Frósti sanoi ja hymyili, vaikkei tiennytkään, näkikö Loska.

Pettynyt huokaisu karkasi ruunikon huulilta tuon kuullessa Loskan vastauksen. Harmi, sillä Frósti piti Loskaa yhtenä parhaimmista ystävistään saarella. Paljon hevosia tuo ei oikeastaan edes tuntenut, ja se harmitti Fróstia paljon. Hän olisi halunnut tuntea rutkasti enemmän hevosia.
"Niin kai.. En oikein pidä kylmästä", Frósti sanoi, vaikka enemmänkin hän karttoi lumen tuomaa liikuntarajoitusta. Lumisella kelillä oli vaikea juosta ja jos maa oli jäinen, liukastumisen vaara olisi suuri.
"Oikeastaan, vaikka pidänkin tasangosta, voisin jättäytyä kokonaan pois laumoista ja elellä vapaana", Frósti sanoi, tuumien enemmänkin itsekseen asiaa. Niin, miksipä ei, kun hän kerta oli vapaa sielu? Toisaalta saisi aina pelätä että tulisi häädetyksi, joskin Fróstista se olisi vain kiva lisä tuomassa jännitystä hänen elämäänsä.
Hetken aikaa Frósti oli hiljaa. Kuullessaan Loskan kehotuksen kertoa molemmista tuo rykäisi.
"Tuota noin.. Paikka missä synnyin oli avara laakso, jota kehysti vuoret ja havumetsä harjuineen. Paikassa oli jokia mutkittelevina jonoina ja paljon avaraa niittyä, missä juosta.
"Minulla on itseasiassa kaksoissisar, Déwdrop. Vartuin hänen kanssaan ja seikkailin ympäri laaksoa. Olin johtajaparin poika ja perijä, mutten, kuten näet, jäänyt lunastamaan paikkaani.
"Sen paikan otti lähtöni jälkeen kai pikkuveljeni Nákota. Hän syntyi vuosi minun jälkeeni, ja oli aikamoinen yllätys kaikille.. Noh, kuitenkin jatkoin huoletonta elämää Déwin kanssa, leikimme päivittäin ja seikkailimme laaksossa. Siellä oli turvallista, mutta muistan kyllä kerran kun liukastuin kiviin joella ja loukkasin jalkani.. Déw juoksi pitkän matkan hakemaan apua", Frósti kertoi ja pysähtyi hetkeksi miettimään hymyssäsuin lapsuusmuistojaan.
"Voi, muistoja on niin paljon! Mutta kun täytin kaksi kesää, hyvästelin Déwin ja muun lauman ja lähdin kotoa. Se jälkeen en ole tavannut heistä ketään, jotain olen kyllä kuullut Déwistä, kuulemani mukaan hän lähti laumasta pian jälkeeni. Lähtemispäätöstä en ole kuitenkaan katunut kertaakaan", ori päätti kertomuksensa ja hymyili vielä muistoilleen.
Different
 

Re: Can we play together?

ViestiKirjoittaja Siuri » 26. Joulu 2011 23:45

[NYT tämä : DDD]

Ei kuulu Salton tapoihin ajaa vieraita pois. Rento tyyppi todella. Voih, täytyy tosiaan etsiä hänetkin pian.

Jollain tapaa tuntui hieman oudolta, ettei joku pidä kylmästä. Silti se on ihan loogista, enhän minäkään juurikaan välitä lämpimästä tai muista sellaisista, kuten sademetsistä. Mm.. ei sille voi mitään, harmillista sinäänsä.
"Voi meiltä löytyy lumihevosten alueelta tasankoakin", sanon naurahtaen ja isken silmää orille. Vaikka tietenkin laumattomana eläminen olisi unelmaa. Sitä minäkin toivoin joskus, mutta jostain syystä olen nyt tässä - vielä enemmän sidoksissa laumaan kuin yleensä.
"Mutta tee sitä, mistä tykkäät. Ainahan sitä voi myöhemminkin liittyä laumaan, jos siltä tuntuu", jatkan. Mikäs siinä, kelpaisi kyllä vapaana juoksenteleminen. Ainoa huono puoli vaan, että rajoilla voitaisiin olla tarkkoja. Mutta toisaalta taas Frostikin kävisi niin moneen laumaan, että helppo olisi valehdella kuuluvansa johonkin. Äh..

Frosti kertoo avarasta laaksosta, vuorista, metsistä, joista.. Suljetuilla silmillä pystyn hahmottamaan paikan melkeinpä paremmin kuin hyvin. Kaiken kuitenkin sekoittaa sanat, joissa Frosti kertoo, että olisi perinyt paikan johtajana. Avaan silmäni ja katson oria, kun hän jatkaa kertomisiaan Déwistä, Nákotasta, lähtemisestään..
"No on ollut värikäs elämä!" saan vaan sanottua hieman huvittuneena.
"Tiedätkö, en olisi jostain syystä osannut heti kuvitella, että olisit joskus voinut olla johtamassa laumaa.. Tai että lähdit vain kotoa.. En oikeastaan edes tiedä, mitä olisin kuvitellut", naurahdan. Jotenkin.. ..outoa. Silti tuntuu hetkessä, että Frosti tuntuu jotenkin paljon tutummalta heti, kun hän kertoi tuon. Mutta miten hän tänne päätyi? Lähti vain?
"Mutta hyvä kuulla, ettei ole kaduttanut. Eipä minuakaan oikeastaan, lähdin omasta tahdosta, kun laitumella seisoselu alkoi hiljalleen kyllästyttää. Eipä kukaan jaksanut minusta oikein huolehtiakaan, kunhan olin", sanon muistellen sitä huonoa puolta elämästäni Suomessa. Olihan siellä muuten ihan mukavaa.

"Miltä on tuntunut elää koko elämä vapaana? Oletko missään vaiheessa ollut kosketuksessa ihmisiin?" kysyn ihan mielenkiinnosta. Jostain syystä on ihan helppo kuvitella elämä pienestä asti vapaana - ilman rajoja, ilman sääntöjä - mutta toisaalta se on niin.. ..erilaista omaan elämääni verrattuna.

[Tää peli ei oikein näytä etenevän.. Heivaan Loskan täältä pois, mut katellaan, jos joskus jaksaa enemmän pelailla :)]

Loska poistuu.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Joki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron