Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

Joen leveys, syvyys ja virtauksen voimakkuus vaihtelevat suuresti juoksun eri kohdissa. Joissakin paikoissa joki virtaa matalana ja lempeänä, ja hiekkapohjaiset särkät soveltuvat mainiosti uimiseen. Paikoittain joen virtaus on kuitenkin vaarallisen voimakasta ja saattaa viedä varomattoman joenylittäjän mukanaan. Keväällä lumien sulettua joki saattaa paikoitellen tulvia.

Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 01. Elo 2011 17:00

[ Sachiyo ja Lawless tänne 8) ]

Nopea, mutta paikoin jyrkällä ja kiviselläkin rantapenkereellä kompuroiva laukka-askel kuljetti vaaleaa quarterhevosta eteenpäin kohti joen lähellä kurottelevaa sademetsää. Taivas oli alkanut viimein tihkuttaa vettä laukkaavan perlinon niskaan pilvien roikuttua pienen matkan päässä ja kauempana siintävän sademetsän yllä jo reilut puoli tuntia. Ukkosta tuskin tulisi, mutta tätähän Demeter ei ottanut uskoakseen paon nostattaman adrenaliinin ja pelon siivittäessä jo muutenkin hänen kompuroivaa juoksuaan. Viimeksi hän oli juossut näin kohdatessaan sen pelottavan nuoren hevosen vuoristossa ukonilmalla ja siitä kauhusta yli puolet oli ukkosen aiheuttamaa.

Nyt pelon kohde oli kuitenkin jäämässä selkeästi taakse toisin kuin päälle yltänyt rajuilma. Pohjoiselle lammelle oli matkaa jo jonkin verran eikä Demeter erottanut peräänsä lähtenyttä mustaa hahmoa, vaikka vilkuilin taakseen. Sitä paitsi tamma oli vaikuttanut tuskaiselta ontuessaan yhtä jalkaansa, tuskinpa tämä olisi päässyt hänen peräänsä edes halutessaan. Mutta hänen oli vain pakko tarkistaa...
Se kuitenkin osoittautui virheeksi näin epätasaisella maalla laukatessa. Hän oli päättänyt tiedostamattaan pysyä joen vierellä kenties välttääkseen eksymästä enää toista kertaa suunnasta ja metsäponien maiden lieppeiltä, mutta joenpenger oli tosiaankin kivinen ja tihkusateen jäljiltä myös liukas. Erään lähes pyöreäksi hioutuneen kiven päälle kasautunut ohut maakerros alkoi luistaa sekunneissa Demeterin kavion alta ja tämä tajusi suistuvansa tasapainosta kivikkoon. Huudahdus karkasi tamman suusta tämän syöksyessä päistikkaa vesirajaan eivätkä kivet säästelleet nuoren tamman kehoa sen enempää muidenkaan varomattomien. Kivun älähdys katkesi puoleen väliin, kun rintakehä jysähti yhteen kivistä ja jysäytti ilmat ulos tämän keuhkoista.

Hetkeksi aikaa tilanne pysähtyi, kun metsäponitamma ei kyennyt kuin haukkomaan henkeä. Vesi tuntui kuitenkin kylmältä joka puolelta ja hetken tunnusteltuaan hän havaitsi sentään, ettei vuotanut verta. Vai... vuosiko sittenkin? Turvan Demeter tunsi naarmuttaneensa kivikkoon ja oikea etujalka tuntui ehkä hieman kirvelevän virtaavassa vedessä, mutta muutoin paikat olivat vain hellinä. Ilma lähti taas kulkemaan vaalean vaihtaessa pienen paikallaan makoilun jälkeen vaivalloisesti asentoaan ja tämä yskäisi pari kertaa värähtäen hienoisesti. Katse haravoi jälleen rantapengertä siinä pelossa, että joko peto tai vähintäänkin peto hevoseksi olisi havainnut hänen mahalentonsa ja päättänyt käyttää tilannetta hyväkseen, mutta toistaiseksi mitään ei näkynyt.
Demeter järjesteli jalkansa alleen noustakseen joesta ja inahti pienesti kirvelevää jalkaansa. Ehkä hän ei liikkuisi vielä joesta mihinkään, vesi huuhtelisi parhaiten pieniin haavoihin joutuneen lian pois. Kaikeksi onneksi joki ei virrannut tässä kovimmillaan ja itseasiassa se oli myös melko kapea näiltä kohdin. Hän pääsisi tästä halutessaan niin helposti takaisin metsäponien alueelle, mutta... Korvat käväisivät vasten perlinon niskaa ja tämä huokaisi ääni yhä värähdellen. Eihän hän voisi poistua yhteismaalta, ei vieläkään.

Juoksu ja pelko olivat kuivanneet hänen kurkkuaan, ja tamman olisi tehnyt mieli laskea myös hienoisesti verestävä turpansa viileään veteen. Juuri nyt hän ei kuitenkaan uskaltanut sitä tehdä. Joessa olisi vaikeampaa paeta nopeasti petoja, jotka saattoivat hyvinkin vaania yksinäisiä hevosia joentöyräältä. Pitäisikö hänen kuitenkin lähteä kiireesti kovalle maalle? Tässä saattoi olla vaarallista vaikka musta tamma lammelta ei häntä seurannutkaan...
Enkelikello
 

Re: Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

ViestiKirjoittaja Siuri » 02. Elo 2011 17:43

Lawless

Sademetsä on melko hiostava kesäkuukausina. Huh. Onneksi joki kulkee suuntaani.

Olen jo pitkään kahlannut jokea pitkin eteenpäin. En tiedä minne, en tiedä miksi, mutta haluan vähän selvitellä päätäni monenkin asian takia. Haluan saada tietooni vastauksen yhteen kysymykseen; onko todella mahdollista enää rakastua?
Ei siinä ole järkeä. Siinä ei ole mitään järkeä. Minä vannoin ja lupasin itselleni, etten tee sitä virhettä enää. Siitä koitui harmia vain kaikille. MUTTA.
Pysähdyn hetkeksi paikoilleni.
Mutta jos tällä kertaa kaikki olisi toisin? Jos kukaan ei loukkaantuisi? Jos kaikki sujuisikin vain hyvin. Pystyisinkö elämään tässä valheessa? Pitäisikö minun alkaa hiljalleen jo päästää menneestä irti. Sille ei voi mitään, ei millään. Mennyt on mennyttä, ja minähän en elä menneessä. Elän hetkessä. Niin ainakin olen kaikille uskotellut, mutta uskonko siihen itse?
En. En usko. Kuvittelin aina eläväni vain hetkessä. Kuvittelin, että olen vapaa tekemään mitä vain. Silti olin kahlittuna menneisyyteeni, jossa elin.
SEN TÄYTYY LOPPUA.

Lähden kävelemään taas eteenpäin polviin asti vedessä. Joki ei ole juuri tässä kohtaa syvä. Eikä sillä ole mitään väliä koko joella. Miksi edes mietin sitä? Yritän vain saada ajatukset pois tästä kaikesta. Yritän epätoivoisesti esittää itselleni, että kaikki on hyvin, ja voin unohtaa kaiken. Minä en voi, en voi tehdä sitä. Mitä minä sitten voin tehdä?
Raskas huokaus.
En voi unohtaa kaikkea, mutten myöskään saa elää entisen elämäni mukaan. Minä voin yrittää pitää menneisyyttäni pienemmässä asemassa ja yrittää elää nykyhetkessä. Niin minä tosin olen tehnyt, eikä se ole auttanut mitään. Miksi en voinut lyödä päätäni vaikka saarelle tullessani ja unohtaa kaiken? Tai ehkä.. Ehkä voin muokata menneisyyttäni. En käytännössä, mutta teoriassa. Voin kertoa kaikille muille, kuinka hyvää elämää elin ja kaikki olivat onnellisia. Silloin valehtelisin tosin sekä itselleni, että muille.

Ajatukset kaikesta keskeyttää vaalea hahmo, joka seisoo joessa vähän matkan päässä edessäni. Se näyttää hämärästi tutulta..
”Ah..!” oivallan. Lähden kävelemään pienempää päin.
”Hei Demeter”, sanon hymyillen. Toivottavasti ei tällä kertaa luiki heti piiloon..
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 11. Elo 2011 18:46

Demeter seisoi kuitenkin hyvän aikaa vedessä ja ajatukset lipuivat huomaamatta pois äskeisestä kaatumisesta, häntä uhanneesta tammasta, kirvelevästä turvasta ja jopa petojen uhasta joka toisena hetkenä olisi ajanut hänet kiireesti ylemmäs rantapengertä, varmempaan turvaan. Kaiken tuon sijaan tamma tarkasteli ympäristöään ensin valppaana ja sitten hajamielisempänä, kun mieli eksyi lopulta taas Jokeriin ja Lawlessiin. Hän oli kuullut tuosta murhaajasta suuressa kokouksessa täällä lähimailla ja oli tiennyt pelätä niinkin konkreettista uhkaa siitä asti, mutta todellakaan hän ei ollut uskonut saati toivonut, että joutuisi tuon valkokasvoisen hirviön kohtaamaan. Lawlessin hän oli tavannut pian yhteiskokouksen jälkeen Jokerin pelko tuoreena muistissaan, ja kuinka olikaan käynyt?
Ei kai vain hän ollut jotenkin vetänyt veristä viittaansa kantavaa hevosta luokseen? Demeter pelkäsi muutenkin, että suorastaan veti onnettomuutta puoleensa ja sitten oli käynyt näin. Nyt hän oli vetänyt hänellä ystävällisyyttä osoittaneen Lawlessinkin mukaan epäonneensa!

Pieni ahdistunut äännähdys pääsi karkaamaan vaalean tamman huulilta ja tämä sulki silmänsä. Mikäli toisen ei olisi käynyt huonosti, hän ei olisi ehkä edes miettinyt hallakkoa niin paljon. Mutta sen täytyi olla hänen syynsä... Ja jos ei Jokerin ilmaantuminen, niin ainakin se että vanhempi oli jäänyt yksin sen otuksen kanssa. Jos hän ei olisi juossut pakoon. Ei, jos hän olisi juossut ja varmistanut Lawlessin seuraavan häntä.
Lisää hetkiä kului, kun quartertamma seisoi vedessä silmät ummessa pyöritellen syyllisiä ajatuksia mielessään eikä havainnut vähään aikaan ääntä, joka kertoi jonkun lähestyvän jokea pitkin. Sitten askeleet alkoivat kuitenkin käydä niin selviksi, että perlino suorastaan säpsähti silmänsä aukaistessaan ja puolittain odotti näkevänsä sekunnin ajan hyökkäävän kissaeläimen lähestymässä hänen kasvojaan.
Mutta jos se olikin nuori puuma, se puuma tervehti häntä ystävällisin sanoin kynsiensä paljastamisen sijaan. Ja se puuma oli paljon korkeampi, kuin pitäisi. Ja sitä puumaa hän oli etsinyt päivien verran pitkin yhteismaata, elävänä tai kuolleena tai pahoin loukkaantuneena.

Lawless, juuri samannäköisenä kuin viimeksi heidän tavatessaan. Eikä Demeter osannut liikahtaakaan jotain tehdäkseen tai sanoakseen, vaan jäi katsomaan suun auetessa silti hiljaa pysyen. Vaaleat silmät katsoivat tarkasti ja epäuskoisena suurempaansa tavattoman pitkään ja niistä sentään saattoi lukea kysymyksen, joita suu ei pystynyt lausumaan.
Kuinka toinen oli täällä? Olivatko hänen ajatuksensa vetäneet Lawlessin nyt luokseen? Vaikka eihän se niin toiminut, toisen näkeminen oli hyvä asia. Erittäin hyvä asia. Jopa niin hyvä, että lopulta se irrotti Demeterin sijoiltaan ja sai astumaan vedessä muutamat erottavat metrit lähemmäksi ja painamaan turpansa toisen ryntäille.
"Lawless... O-olet kunnossa", pieni, hämmästynyt ääni lopulta kuiskasi.

[ Tästä tuli keskivaiheilla vähän tönks, mutta syytetään väsymystä. ]
Enkelikello
 

Re: Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

ViestiKirjoittaja Siuri » 18. Elo 2011 17:53

Okei, se ei luikkinut pakoon. Tällä kertaa se seisoo ja tuijottaa minua ihan kuin olisi aaveen nähnyt. Pysähdyn vähän matkan päähän tammasta ja katson sitä hymyillen. En oikein tiedä, miten pitäisi reagoida; en ainakaan silloin enää, kun Demeter tulee lähemmäksi ja painaa turpansa lähelle minua. Katson hetken hämmästyneenä alaspäin mutta tyydyn taas hymyilemään. Lasken päätäni vähän alemmaksi toista kohti. Hengittelen rauhallisesti toista kohti. Haluaisin sanoa jotain rauhoittavaa, mutta hän ehtii sanoa ensin. Että olen kunnossa. Häh?
”Tietenkin olen”, sanon hymyillen. Kunnossa?
”Miksi en olisi?” kysyn kummastuneena. Mistä moinen? Mitä minulle olisi voinut sattua?
”..sinäkin näytät olevan..?” sanon kysyvästi. Olo on kieltämättä vähän outo. Onko tapahtunut jotain, mitä minun pitäisi tietää? Mitä minulta on tällä kertaa jäänyt kuulematta? Jollei hän sitten ihan oikeasti luullut viime tapaamisemme perusteella, että se iso hevonen olisi hyökännyt kimppuuni silloin lammella? Ei sitä tiedä. Ihan mukava heppuhan se oli. Tuskin olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään, vaikka koko kieltämättä hämäsi.. En minä muutakaan keksinyt!
Voiko sitten olla, että tamma vain haki turvaa minusta? Vai oliko kaikki hevoset saarelta kuolleet ja minä selvisin? Jälleennäkemisen riemua? Mitähän ihmettä..

Aurinko paistaa. Mm, sekin lämmittää kivasti. Voisi melkein nukahtaa pystyyn, en kuitenkaan sentään viitsi. Tyydyn vain katsomaan vaaleaa tammaa hymyillen.
”Mitä sinulle kuuluu?” kysyn. Jokohan tamma tänään olisi puheliaampi? Vai kenties aivan yhtä lukossa, kun edelliselläkin kerralla? No ei sillä ole mitään merkitystä, hyvin kaikki viimeksikin meni.
”Tule”, sanon ja astun muutaman askeleen poispäin joesta. Kävelen kostealle nurmelle ja jään seisomaan paikoilleni. Lepuutan vasenta takajalkaani ja katson yhä tammaa ihan vain katsomisen ilosta. Nuo samaiset siniset silmät kiinnittävät taas kerran huomioni. Ne ovat niin tajuttoman kauniit!

[Anteeksi, töks ;___;]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 22. Elo 2011 11:44

Hetken Demeter seisoi aloillaa yrittäen käsittää, että toinen oli etsintöjen päätteeksi siinä ja vaikutti olevan kunnossa. Hän ei huomannut kavahtaa suuntaan tai toiseen pään laskeutuessa lähemmäksi, vaikka koko tilanne oli hänelle itse asiassa aivan vieras ja vastoin luontoa. Mutta se oli Lawless! Ori oli elossa! Hän oli elänyt päiviä pelossa vain odottaen milloin ruumis ajelehtisi kammottavin tavoin käsiteltynä virrassa ja…
Hengitys värähteli, kun tamma ravisteli päätään ja painoi turpaansa vielä hieman lähemmäksi tajuamatta sen kirvelevän kosketuksesta entistä paremmin. Hän oli iloinen, niin kovin iloinen. Hallakko oli elossa ja kunnossa. jokeri ei ollut tähän pystynyt.

Sitten Lawless kuitenkin puhui lisää ja sanat tippuivat hitaasti pienemmän tajuntaan saaden tämän kohottamaan katseensa hetkeksi ylemmäksi sekunti sekunnilta hämmentyneempänä.
”Miten niin? Sinä… Minä pakenin… ja…”
Sitten toisen kysyvä lause sai ennestäänkin takeltelevan puheen katkeamaan kokonaan. Oliko Lawless ollut huolissaan hänestä? Tai ei, ei toinen kuulostanut siltä kuin olisi etsinyt häntä erityisemmin. Mutta eihän hänestä tarvinnut olla huolissaan, orihan se oli jäänyt Jokerin kanssa kahden!
”Ei! Ei sinun pitänyt olla huolissasi minusta..! Mi-minä… Entä Jokeri!?”, Demeter soperteli nyt kovempaan ääneen silmin nähden hämmentyneenä ja jopa pelästyneenä ymmärtämättä itsekään miksi. Mutta kysymykseen oli vastattu. Miten niin? Kuinka Lawless kysyi häneltä miten niin hän ei olisi kunnossa? Vai miten niin oli kunnossa? Oliko ori taistellut ruunikon kanssa silloin?

Laskiessaan katseensa tarkastelemaan taas hallakon kullanruskeaa kehoa quarter yhtäkkiä tajusi kuinka lähelle hän oli toista tullut tajuamattaan. Hän oli ilahtunut ja helpottunut, eikä vain tyynesti uskonut mitä näki. Ja senkö seurauksena hän… oliko hän halannut Lawlessia noin vain?
Kiireesti tamma asteli taaksepäin purren huultaan. Katse pakeni tarkastelemaan kaikkea muuta paitsi vanhemman kasvoja pitkäksi ajaksi ajatusten laukatessa koko ajan huolestuneemmin ja… vaivautuneemmin tamman päässä. Ei hänen pitänyt sillä tavoin hyökätä toista kohti. Hän vain ei olisi millään tajunnut verrattain uuden ystävänsä olevan siinä täysissä voimissaan, ellei olisi päässyt koskettamaan tätä sekunniksi. Mutta kuitenkin, hänhän oli jäänyt noin lähelle.
Eikö hän ymmärtänyt yhtään pelätä oria?

Katse kohosi hetkeksi kuin jotain tajunneena toisen ystävällisiin kasvoihin ja henkäys karkasi Demeterin huulilta epäröiden. Lawless kyllä puhui jälleen ja taisi… kysellä kuulumisia? Äskeisen jälkeenkö? Eikö hän ollut tehnyt taas väärin, se oli ollut niin epäkohteliasta ja… julkeaa. Entä jos toisella oli tyttöystävä ja jopa perhe!? Ja hän oli vain halannut toista!
”Vo-voi… Lawless, en tarkoittanut.”
Enkelikello
 

Re: Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

ViestiKirjoittaja Siuri » 25. Elo 2011 17:58

Ei pitäisi olla huolissaan? Ja sieltä tuli se syykin; Jokeri. Pieni hymyntapainen käväisi huulillani, no joo. Kaipa tuo on ihan ymmärrettävää. Olisi nyt kuitenkin jäänyt edes siksi aikaa, että olisi tutustunut siihen.. siihen ruskeaan.
Ymmärrän pian, että tamma taitaa odottaa vastausta kysymykseen. Voi tekisi niin mieli sanoa, että kyllä kyllä, Jokerihan se oli ja luikki karkuun heti minut nähdessään, mutta en raaski. Toinen näyttää niin.. ..haavoittuvaiselta. Hentoiselta.
”Puhutko sinä nyt siitä lammella tapaamastamme hevosesta?” kysyn todella rauhallisella äänellä. Ehkä peräti jopa liioitellun. En kuitenkaan jaksa välittää siitä, kunhan toinen rauhoittuisi ja pysyisikin rauhallisena. Ei mitään hätää.
”Ei hän ollut Jokeri, vaikka varmasti olikin samaa näköä”, jatkan mahdollisimman neutraalilla sävyllä. En millään tapaa ivallisesti tai muuta, etten vain nyt loukkaisi tuota.
”Hän oli vain joku matkalainen”, vastaan sitten taas. Tai mistä minä tiedän, ei hän kovin paljoa puhunut. Mutta jos hän olisi se pelätty Jokeri ollut, niin ehkä hän olisi hyökännyt kimppuuni. Ainakin uskoisin niin, ei kait kukaan murhaaja vain huvikseen seuraa metsästä muiden tekemisiä?
”Kaikki on ihan hyvin hei”, sanon vielä ja hymyilen hitaasti.

Tamma ottaa yhtäkkiä askeleita taaksepäin. Ehdin jo hetken pelätä, että tein taas kerran jotain väärin. Siitä huolimatta esitän kuulumiskysymykseni ja nousen joesta.
En saa vastausta kysymykseeni. En ainakaan toivottua. Saan vastaukseksi jotain, jota en ymmärrä.
”Heei, mikä nyt?” kysyn ja lasken päätäni vähän matalammalle. Äh.. Ja minä kun ehdin luulla, että hän muuttui hetkessä puheliaaksi ja rennoksi. Mutta joo, ei voi mitään. Ihan hyvä näinkin; kunhan en itse tee mitään epäkohteliasta.
”Kaikki on ihan oikeasti hyvin. Tule tänne ettet vilustu”, sanon hyvin huolehtivaisesti. No ei vesi kovin kylmää edes ole, mutta siitä huolimatta. Kunhan ei pinkoisi taas matkaan ja olisi siinä uskossa, että Jokeri teki jotain.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 04. Syys 2011 15:24

Normaalisti Demeter oli etupäässä väistelemässä muiden katseta ujona ja ahdistuneena. Hänen ahdistuksensa sosiaalisissa tilanteissa oli sen verran voimakasta, että se tuntui lähes mahdottomalta kohdata kaiken lisäksi vielä täysin avoimena, katse rehdisti seuralaisen silmissä ja kasvoissa. Ja jos hän olikin kohdannut metsäponien johtajattaren ja Lawlessin, sekä vähän aikaa sitten tapaamaansa Lupauksen katseen aika ajoin, ei kontakti ollut kestänyt kovin pitkään.
Ei ainakaan niin pitkään kuin katse jonka Demeter heitti vanhemman suuntaan nyt. Kieli alkoi taas tempoilla tavuja, mutta suusta karkasi vain häkeltyneitä ja jopa hätääntyneitä äännähdyksiä kun hän yritti käsittää orin sanoja. Silmistä ei heijastunut samalla tavoin syvä ahdistus ja epävarmuus, kuin yleensä mutta kysyvät ne kyllä olivat.
"Mitä?"

Tuijotus jatkui, vaikka ori puhui rauhallisella äänellä ja hiljaa mukaan lisättiin myös pientä pään pudistelua, jonka joku kauempana seisova olisi saattanut jättää huomaamattakin. Hän oli säikähtänyt niin valtavasti suurta hevosta, joka saapui metsästä aivan kuin olisi katsellut heitä koko ajan ja järjestelmällisesti suunnitellut hyökkäyksen heitä vastaan. Demeter oli kääntynyt hetkessä ympäri ja paennut paikalta vain rukoillen, että Lawless ymmärtäisi seurata ja kun näin ei ollut käynyt...
"Luulin, että se hevonen on tappanut sinut", tamma kuiskasi juuri samoilla hetkillä, kun Lawless vakuutti hymyillen kaiken olevan hyvin.

Myös hänen reaktionsa äskeiseen lähes tahattomaksi laskettavaan läheisyyteen oli aivan eri luokkaa kuin Lawlessin. Ori ei tuntunut taaskaan edes huomaavan mitä hän oli tehnyt väärin ja jatkoi vain rauhallisella äänellään puhelua, vaikka perlino väisti taas katsetta arkana huultaan purren. Vai eikö hän vain ollut tehnyt väärin Lawlessin mielestä? Toinen ei vaikuttanut pahastuneen ja oli saada Demeterin nostamaan uudestaan katseensa silmät ymmyrkäisinä häneen, kun huolehtivasti kehotti häntä tulemaan "tänne." Minne? Jokeenko takaisin? Hänen... hänen luokseen?
"Mutta...", quarter ehti jo aloittaa kunnes katkaisi kuitenkin lauseensa ja pudisti hitaasti päätään liikahtaen hermostuneesti.
"En minä vilustu. En minä.. voi... tulla sinne."

Sitten tilanne kaiketi otti rauhoittumaan päin, vaikkakaan ei perlinon mielessä tämän jäädessä pyörittelemään pitkäksi aikaa Lawlessin sanoja ja äskeistä päässään. Hän ei ollut pelännyt Lawlessia tai ainakin hän oli ollut tästä enemmän huolissaan, kuin peloissaan rynnätessään sillä tavoin lähelle. Luottiko hän Lawlessiin? Demeter tiesi jo sanoa, ettei toinen varmaankaan häntä satuttaisi mutta oliko hän luottanut siihenkin, ettei tulisi pois työnnetyksi? Ja jos hallakko ei ollut pahastunut, voisiko olettaa ettei tällä ollut perhettä? Orihan oli käyttäytynyt häntä kohtaan niin mukavasti koko ajan, vaikka hän oli ollut tällainen. Ehkä perheen isä ei voisi tehdä niin, sehän olisi... ei se tuntuisi sopivalta. Toinen oli niin huolehtivainen ja ymmärtäväinen ja...
Samassa Demeter tunsi pienen säikähdyksen sekaisen, mutta etupäässä jotenkin nolon tunteen leviävän vatsaansa ja sieltä kurkkua pitkin kasvoille, joille ilmestyi kerta kaikkiaan ällistynyt ilme. Katseensa perlino nosti taas Lawelessiin hetkeksi, mutta käänsi sen heti toisaalle huultaan purren ja... hymyillen?

Oliko toinen kehunut häntä heidän viimeksi tavatessaan kauniiksi? Hänen oli vaikeaa muistaa toisen sanoja tapaamisen alkuhetkiltä pelästyttyään niin kovasti mutta kyllä hän saattoi alitajunnassaan muistaa toisen sanat. Imartelevat sanat.
Ajatteliko Lawless yhä niin? Siksikö toinen oli pyytänyt hänet.. lähemmäksi?
Ajatukset linkittyivät nopeasti muistoihin aiemman lauman johtajaorista omine ehdotuksineen, mutta toinenhan oli aivan erilainen. Olihan?
Enkelikello
 

Re: Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

ViestiKirjoittaja Siuri » 17. Syys 2011 17:12

Okei. Katson Demeteriä, eihän se ihan tosissani luullut, että olisin jäänyt Jokerin hampaisiin? Ja mikä erikoisinta, hän oli oikeasti huolissaan. Hän ihan oikeasti oli huolissaan minusta, vaikka näimme vain yhden kerran. Eihän hän edes tuntenut minua. Tai minä häntä!
Hymyilen. Toivottavasti toinen ei ole sentään yöuniaan menettänyt takiani..
Tamma väittää vielä, ettei vilustu. Tai ettei voi tulla.. ..tänne. Miksi ei voi? Hmm.. En kuitenkaan viitsi alkaa väittää vastaan, jos toinen ei halua. Mutta en jaksa siltikään uskoa, että joku minulle lähes tuntematon hevonen on ollut minusta huolissaan. Se kuulostaa vaan niin.. Oudolta. Ihmeelliseltä suorastaan.

Tuuli heiluttelee puita joen molemmin puolin. Pieni hiljainen hetki yllättää, mutta se ei ole kiusallinen, päinvastoin. Ehkä on ihan hyvä.. ..rauhoittua. Niin, vetää henkeä syvään muutamaan kertaan ja antaa hymyn taas palata kasvoille. Demeter ei näyttänyt hymyilevän. Enemmänkin harkitsevan jotain..? Pian hän kuitenkin siirsi katseensa minuun ja hymyili. Ihan oikeasti hymyili!
”Noin, nyt näyttää paremmalta”, sanon rauhallisella äänellä. Hymyilen tammalle takaisin hyvin pehmeästi. En sitä flirttihymyä, vaan jotain ystävällisempää, aitoa. En edes tiedä, mitä koko tilanteesta pitäisi ajatella. Päädyn kuitenkin hymyilemään ja katsomaan tammaa. Ei hätää.

Kaikkialla tuntuu olevan niin paljon hiljaisempaa äskeiseen verrattuna. Vesi virtaa hiljaa loivaa alamäkeä pitkin, ja nyt voi jopa kuulla lintujen laulavan puissa ja metsässä. Kuulen oman hengityksenikin hyvin, sillä yleensä en siihen kiinnitä juurikaan huomiota. Huomaan tuijottavani vain minua pienempää hevosta, jonka siniset silmät tuntuvat vievän hetkisesti kaiken huomioni. En edes kykene miettimään, häiritseekö tuijottamiseni tammaa. Katson vain.
Metsän reunalla räsähtää jokin. Ensin korvani kääntyvät ääntä kohti ja sitten pääni perässä. Se on jokin pieni, rapisee aivan puskan takana. Pian rapina kuitenkin loppuu. Joku eläin?
Siirrän katseeni puskasta maahan. Katson hetken virtaavaa vettä ja kävelen sitten varovasti rantaan. Kosteat jalkani tuntuvat kylmenevän, kun tuuli puhaltaa niihin. Tuuli ei ole edes kylmä, päinvastoin. Silti se saa vilunväristyksiä kulkemaan lävitseni.
Käännyn tammaan päin ja yritän päälläni viittoa häntä tulemaan kuivalle ruoholle. Hiljaisuus on taas laskeutunut.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 20. Syys 2011 18:58

Oli pitkään hiljaista vaikka Demeter ei sitä sekalaisten, monta asiaa sivuavien ajatustensa keskeltä sitä huomannutkaan. Hiljaisuus kuitenkin vaikutti häneen rauhoittavasti ja antoi aikaa myös ymmärtää, että Lawless oli kunnossa eikä tilanteessa ollut aihetta hätäilylle. Orin rauhalliset sanat ja hymy saivat perlinon katsomaan tähän hetken miettiväisen näköisenä ja hymyilemään sitten uudemman kerran, pienen nyökkäyksen saattelemana. Eihän toinen tosin varmaankaan tuollaista vastausta ollut kaivannut, jos nyt oli ylipäänsä tarvinnut tokaisuunsa vastauksen mutta jotenkin Demeterin reaktio tuntui hänelle itselleen vain luontevalta. Ja mikäli hymy tuntui hänestä näin luontevalta, hiljaisuuden ja helpotuksen oli täytynyt suoda poikkeuksellisen rauhallinen olotila ihan huomaamatta.

Lähemmäksi se ei saanut häntä enää menemään, kun ajatukset olivat alkaneet askarrella kuumeisesti täysin aiheeseen oikeastaan liittymättömän seikan parissa. Eihän hän ollut havainnut toisessa mitään sellaista... samanlaista kuin siinä laumansa tammoja väärälläkin tavalla kohtelevassa orissa, mutta toisaalta oliko häntä kehuttu niin koskaan muuten? Ja mitä hänessä oli kehuttavaa entisen johtajan tai erityisesti Lawlessin mielestä? Jos ei hallakon mielestä mitään, niin voisiko sanojen takana piillä vaatimuksia? Toinen oli ollut niin mukava, mutta oliko sekään aitoa?
Epävarma katse kulmien kurtistelun lomasta ja Demeter huomasi Lawlessin katseen kääntäen oitis omansa pois. Kasvot vetäytyivät vielä syvempiin mietteisiin, eivätkä ilmeisesti osanneet päättää ilmentääkkö huolta, epävarmuutta vaiko suoranaista uteliaisuutta. Miellyttävän vaivaantunutta uteliaisuutta, jos sitä niin saattoi nimittää.

Rasahdus puskasta kuitenkin kiinniittää pienellä viiveellä myös vaaleamman huomion itseensä täydellisesti ja korvat painautuvat tiukasti niskaa vasten pään kohotessa ylöspäin. Katse hakeutui äskeisen hetkeksi unohtaneena Lawlessin suuntaan joko vastauksia hakevana tai vain hätääntyneenä ja huolestuneena. Toinen seisoi yhä joessa. Sieltä oli niin vaikeaa päästä pakoon. Viimeksi hän oli jättänyt toisen yksin ja vaikka uhka ei ollutkaan ollut todellinen, sen muisto sai hänet jo aukaisemaan suunsa huutaakseen anovasti toista poistumaan äkkiä joesta ikään kuin vaara vaanisikin veden alla. Sitä Demeter ei kuitenkaan ehtinyt tehdä, kun rapina loppui ja Lawless toimi hänen ajatustensa mukaan. Lihasjännitys laski hieman, mutta katse haravoi edelleen tiheää pusikkoa joen penkereellä. Mikä se oli ollut?
Uusi katse Lawlessiin paljasti orin taas kiinnittäneen huomionsa häneen, mutta nyt ainakin selkeästi vain pyytääkseen häntä seuraamaan perässään ja sen kummemmin ajattelematta pienempi totteli välittömästi.

Ruohikolle päästyään Demeter vilkaisi vielä taakseen pusikkoon lievästi pelokkaan näköisenä ja sitten tulosuuntaansa muistaen myös mustan tamman yläjuoksulta.
"Minä... säikähdin. Oletko varmasti kunnossa?", tämä sitten kysyi katsoen kullanruskeaan oriin, puraisi huuleensa ja nyökkäsi sitten antaen sinisten silmien keskittää huomionsa maanpintaan. "Anteeksi, sinähän kerroit jo."
Sitten tamma haki jälleen kauempaa ehkä lähestyvää mustaa tammaa tai ainakin uskoi hakevansa samalla, kun koki suurta tarvetta tarkistaa kuinka Lawless reagoisi häneen kysymykseensä.
'Miksi hän sanoi minun olevan kaunis? Olenko hänen mielestään oikeasti vai muistanko hänen sanansa väärin? Jos hän vain odottaa, etten varo häntä enää ja yrittää... yrittää ehkä... loukata minua.', tamman mieli kyseli itsekseen ja näiden kysymysten nostattama huoli peilautui tämän kasvoille, kun katse haravoi suuntaa lammelle päin.
Enkelikello
 

Re: Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

ViestiKirjoittaja Siuri » 28. Loka 2011 20:53

[Mitä ihmettä, hyi kamala, mikä kesto DDDDDDDDDDDDDDDDD< ANTEEKSI!!]

Demeter lähtee kävelemään kohti. Noh noh, ihan hyvä. Se kuitenkin katsoo myös puskaa melko epäluuloisena. Tuskin siellä mitään oli, vai..?
Kun vaalea pääsee ruoholle, laskeudun maahan makaamaan. Asetun taitettujen jalkojeni päälle pitäen katseeni kuitenkin tiiviisti tammassa. Ei ihan suoraan, vaan sivusilmällä tutkien. Pian hän avaa taas suunsa ja esittää kysymyksen. Hymyilen takaisin rauhallisesti. Tamma kuitenkin vastaa itse kysymykseensä.
”Olen kunnossa”, sanon mahdollisimman rauhoittavalla äänellä. Voi raukkaa, onko hän oikeasti miettinyt koko ajan, voinko minä hyvin? Hän ihan oikeasti taitaa jollain tasolla edes välittää minusta, kerta käyttää aikaa minun tilastani huolehtimiseen.
Tuntuu hieman kamalalta, kun tarkemmin miettii. Kuinka monesti minä tamman lähdön jälkeen mietin, miten hän voi? En tainnut kertaakaan edes miettiä tapaamistamme sen jälkeen. Olisiko pitänyt? Koko tilanne oli vaan niin epäselvä, kun hän pötki pakoon samalla sekunnilla. Mutta mennyt on mennyttä, turha sitä näin jälkeenpäin enää on miettiä, miten tamma voi. Tuossahan se seisoo hiljaisena.

”Kesä loppuu kohta”, totean ja katselen taivaalle. Ohut pilviverho peittää auringon. Ilma on vielä lämmin, mutta se viilenee nopeasti. Niinhän se tekee joka vuosi.
”Tulee talvi ja pakkaset..”, sanon ääneen tuijotellen puunlatvoja. Enkä minä edes yritä saada keskustelua aikaan, rikon vain hiljaisuutta laukomalla faktoja. Eikä sitä tiedä, vaikka tulisi takakesä. Vielä syksyn puolessavälissä voi olla ihan hyvin hellettä. Niin ja jos sijaintia ajattelee, niin nämä sademetsäthän ovat melkein aina lämmintä seutua, satoi tai paistoi. Ja aavikot. Ihan yksi ja sama, tuleeko pakkasia. Parhaiten muutokset näkyvät varmasti havumetsässä..
Vilkaisen taas sivusilmällä tammaa ja hymyilen vähän. Pitäisikö minun pitää seuraa tai jotain? Varmasti kiva, kun makoilen vain ajatuksissani tässä. On vaan melko vaikeaa päätellä, mistä tamma tykkää puhua. Säästä? En tiedä. Oikea mysteeri tapaus, mitä minä hänestä edes tiedän? Hieman hiljainen. Tamma. Demeter.
”Haluaisitko sinä tehdä jotain?” kysyn suoraan. Kierähdän kyljelleni vatsa ja kasvot kohti tammaa. Kunhan en vaan näytä tylsistyneeltä, sekin on huono juttu..
”Tai mitä sinä yleensä teet?”
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 29. Loka 2011 00:20

Pitkän aikaa Demeter vielä pohti omia ajatuksiaan aina, kun toinen hiljaisuudellaan antoi siihen tilaisuuden ja myös tulkitsi vanhemman sanoja omien epäilystensä pohjalta, vaikka katuikin epäluuloisuuttaan. Eihän Lawless ollut antanut syytä sellaiseen ja oli epäreilua olettaa tällaista, eikä hän edes halunnut uskoa orista sellaista tähän astisen perusteella tai takia, mutta jokin vaalean mielessä supisi varoituksia hiljaa hänen korvaansa. Mahdollisesti se oli vain hänen oma syvälle pinttynyt käsityksensä siitä, että jokin hänen omassa olemuksessaan ajoi vahvemman kohtelemaan häntä julmasti. Ja että se jokin oikeutti muut tekemään niin.
Mutta ei Lawless antanut mitään merkkejä siitä, että hänen pitäisi epäillä tätä epäluotettavuudesta tai sanattomasta halveksunnasta. Mutta jos hallakko oli kehunut häntä täydestä sydämestään silloin lammella niin... kuitenkin, miksi?

Tietämättä ollenkaan miten päin tilanteessa olla, tamma seurasi katseellaan toisen makuulle laskeutumista ja oli jo kysymäisillään mitä toinen teki, vaikka näkihän sen. Tuntui vain siltä, että jotain olisi pakko kysyä ja saada Lawlessin kertomaan enemmän asioita, joiden pohjalta hän voisi... niin mitä sitten? Vetää johtopäätöksiä ja pohtia lisää? Kysymys vain oli nyt jäänyt kiusaamaan häntä ja siitä pitäisi luopua hetkeksi, jos hän halusi pysyä mukana toisen ajatuksenjuoksussa. Tämä nimittäin puhui jälleen, jotain säästä.
Katsoessaan hetken maassa makoilevaan seuralaiseensa, teki Demeterinkin hetki mieli asettua tämän vierelle yhtä levollisen, hyväntuulisen ja rentoutuneen näköisenä juttelemaan vuodenajoista ihan kuin kenelle tahansa hyvänpäiväntutulle. Vai oliko hän kuitenkin toisen silmissä kuin kuka tahansa? Itse tamma uskoi tietävänsä, ettei voinut olla kuin kuka tahansa hysteeristen ja itsestäkin usein järjettömiltä, hävettäviltä tuntuvien paniikkikohtaustensa vuoksi mutta eihän toinen vielä niistä tiennyt eikä tiennyt muustakaan. Piti häntä vain hiljaisena ja arkana, ehkäpä?

Päättäväisemmältä kuulostava henkäys tuli tietoisesti ulos Demeterin suusta tämän pyrkiessä puhaltamaan ajatukset hetkeksi päästään ja rentoutumaan, katsoen ikään kuin mallia toisen olemuksesta. Ja sitten, Lawless oli puhunut kesästä ja siitä kuinka se päättyisi pian. Tulisi talvi ja pakkaset, aivan. Hänellähän ei vain ollut paljoakaan kokemusta niistä lumisista talvista, mitä täältä löytyisi lähes koko saarelta.
"Hmmn, minä en tiedä talvesta paljoakaan. Kotonakin... tai siis... meilläkin satoi talvisin, mutta lähinnä pelkkää vettä", tamma lopulta kokosi lähes huomaamattaan ajatuksensa sanoiksi ja vilkaisi jokeen ja sen yli kohti metsäponien alueita.
"Mahtaako lunta tulla joka paikkaan? Olen kuullut joskus, mutta minä en tiedä siitä mitään", tämä sitten lisäsi hieman hiljaisemmalla äänellä pohtien samalla, tekisikö hän itsestään hölmön Lawlessin silmissä. Hieman epävarma hymy käväisi tämän huulilla ja hän oli pahoittelemaisillaan jälleen omia kysymyksiään, muttei ehtinyt ennen orin kysymystä joka sai hänet uudestaan häkeltymään. Ehkei aivan samalla tavoin, kuin yksi aiemmista hänen omista kysymyksistään mutta tietyllä tavalla kylläkin. Vähän aikaa perlinon vaaleansinisten silmien katse räpytteli ympäriinsä, kuin etsien vastauksia ympäristöstään ennen kuin hän sai muodostettua takeltelevan lauseen hiljaisella äänellä.
"en... minä... en minä tiedä. En kai... mitään? Vo-voimme ehkä jutella?"
Enkelikello
 

Re: Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

ViestiKirjoittaja Siuri » 18. Joulu 2011 00:10

[Pahoittelen jo etukäteen mahdollista tökkivää tekstiä]

Sää. Yksi niistä aiheista, joista puhutaan, jos ei ole muutakaan. Taas kerran elävä todiste, että hieman hiljaisenkin hevosen saa todella puhumaan säästä. Enkä voi taas kerran kuin hymyillä vähäsen. Mistähän Demeter on kotoisin? Jos kerran vesisateella eletään talven läpi. Kun tamma esitti minulta kysymyksen, myönnän yllättyneeni hieman. Tämähän on jo keskustelua.
"Hmm.. havumetsässä ainakin.. Tasangosta en ole varma, ja uskon, ettei aavikolla ja sademetsässä ainakaan kovin paljoa ehdi sataa lunta..", mietiskelen ääneen. Kaiken järjen mukaan ne ovat aivan liian lämpimiä paikkoja siihen, mutta toisaalta miksikäs ei. Enpä ole kovin talvella kierrellyt niillä alueilla..

Jaa vai että jutella? Sehän sopii, jos tamma oikeasti haluaa.
"Jutellaan vaan", sanon löhöillen kyljelläni. Mistäs jutellaan -kysymys meinaa lipsahtaa suustani, mutta yritän edes olla hieman hienovaraisempi. Herkkä neiti, täytyy olla todella todella todella varovainen.
"Oletko muuten hei koskaan rikkonut laumarajoja?" kysyn ihan puhtaasta mielenkiinnosta.
"Äläkä pelkää, en mene kenellekään puhumaan. Meinaan itsekin kiertelen milloin missäkin sattuu huvittamaan..", vakuuttelen. Nyt muutamia sekunteja myöhemmin tuo kysymys tuntui erittäin väärältä tähän tilanteeseen. Varmaan hän haluaa alkaa puhua laumarajojen rikkomisesta? Huohh.. Parempi olisi vain lähteä menemään tästä, kun en saa edes viatonta keskustelua aikaan. Pakko yrittää..
"No ei, ei oikeasti tarvitse kertoa", jatkan sitten hymyillen. Herranjumala osaan kuulostaa typerältä! Vaikka toinen on hiljainen, ei se varmaan ihan tyhmä ole - ymmärtää kuitenkin järkipuhetta.
"Kysytään mielummin näin päin: jos saisit matkustaa Caraliassa ihan mihin paikkaan vain, minne matkustaisit?" kysyn ja kierähdän selälleni yrittäen edes hetken pysyä siinä. Ihan vain omaksi iloksi tasapainoitellen..

Aurinko liikkuu länteen päin ja onnistuu jotenkin tulemaan puiden läpi suoraan silmiin. Niinpä suljen silmäni ja kierähdän takaisin kyljelleni - ehkä en taida edes yrittää makoilla selälläni. Kuulostan tyhmältä ja näytän tyhmältä - mahtavaa....
"Olisi mahtavaa nähdä koko saari kerrallaan."
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 20. Joulu 2011 19:50

Tamma nyökkäsi lyhyesti katsoen hetken Lawlessiin ja totta puhuen höristi korviaan hieman kysyvänä toisen puhuessa jotain tasangosta. Ja aavikosta. Hän oli löytänyt ruohon peittämää tasankoaluetta jo metsäponienkin alueelta, eikä ollut vaikeaa uskoa että sitä löytyisi muualtakin. Saari vaikutti niin rehevältä monin paikoin, että oli vaikea kuvitella vaaleat hiekkadyynit pistävän kirkkaan, sinisen taivaan alla. Olisiko metsäponien mailla aavikkoa? Demeteriä lähes nolotti tajuta, kuinka vähän hän tunsi omankaan laumansa alueita. Pääosin hän oli pysynyt sademetsässä ja veden äärellä pitäen tarkkaan huolta siitä, että tiesi minne oli menossa. Kaiketi hän pelkäsi toistavansa saman virheen, kuin ensipäivinään saarella ylitettyään vahingossa metsäponien rajan etelässä ja päädyttyään vuoristoon.

Toisen maininta oli herättänyt hänessä vaivoin peiteltyä uteliaisuutta, sillä saarelle saapuessaanhan hän oli hieman pelännyt metsää. Nykyään se tuntui jo paljon tutummalta, vaikkakin edelleen hämärältä ja omalla tavallaan uhkaavalta. Aavikko olisi jotain aivan muuta, kuin kostea sademetsä. Jos hän vain uskaltaisi kysyä orilta, uskoiko tämä aavikon löytyvän myös rajan tuolta puolen. Jos hän ylipäätään uskaltaisi lähteä katsomaan, vaikka erämaata löytyisikin. Hän todella pelkäsi eksyvänsä tai tekevänsä muun vakavan virheen. Täältä hän sentään osaisi omille alueilleen vaivatta, kiitos joen.

Mutta Lawless oli tarttunut hänen empivään haluunsa keskustella, eikä hän voinut jäädä miettimään itsekseen ilmansuuntia, maamerkkejä, jokea ja muuta sellaista minkä avulla hän yleensä suunnisti saarella. Kysymys sinänsä kuitenkin onnistui jälleen yllättämään Demeterin.
"Rikkonut sääntöjä?", perlino ehti ynähtää kysyvästi, ennen kuin toinen jatkoi kiireen vilkkaa puheitaan ikään kuin katuen kysymystään. Ihmettelevä suu napsahti kiinni ja tamma kuunteli. Lawlessin vakuutellessa, ettei kielisi rajojen ylittämisestä kenellekään olisi Demeter halunnut kertoa ettei pelännyt sellaista. Että hän luotti kyllä Lawlessiin. Ajatus lauseeksi puettuna sai hänet kuitenkin hämmentymään uudelleen ja kuvitelma sen ääneen lausumisesta puolestaan puremaan huultaan nopeasti, itsekseen nolostuen.
Orin kierähtäessä selälleen seurasivat siniset silmät tämän kieltämättä huvittavan näköistä tasapainoilua ja hymy ilmestyi huomaamatta tamman huulille. Kun hallakko vielä vaihtoi asiansa kieltämättä helpommin lähestyttävään, miellyttävällä tavalla haaveilulta kuulostavaan kysymykseen, ei Demeter voinut olla naurahtamatta hiljaa. Tämän jälkeen hän käänsi katseensa vaistomaisesti pois päin, muttei niinhään tunteensa ilmausta häveten kuin vanhasta tottumuksesta. Samalla hän mietti hetken vastausta toisen kysymykseen.

"En oikeastaan tiedä mitä kaikkea täällä on. Paljon ilmeisesti kaikenlaista, olen jo nähnyt vuoria ja erilaisia metsiä ja ruohotasankoa ja mertakin. Mutta sinä puhuit jotain... aavikosta, etkö puhunutkin? Se voisi olla.... ihmeellinen."
Ääneen oli vastatessa hiipinyt taas asteen luontevampaa ja rentoutuneempaa, sekä haaveilevaa sävyä. Sitten ilmeessä kuitenkin käväisi taas pieni ahdistuneen oloinen ihmetys tamman esittäessä kysymyksen.
"Missä sinä olet ollut sen jälkeen, kun... erosimme viimeksi? Minä olen etsinyt sinua täältä ja luulin kaikkea... kamalaa."
Enkelikello
 

Re: Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

ViestiKirjoittaja Siuri » 22. Joulu 2011 22:16

Jos en aivan väärin havainnut, Demeter naurahti. Pienesti, mutta naurahti silti. Kuulen ehkä ensimmäistä kertaa, kun se naurahtaa..! Ensimmäisellä kerralla se vain.. ..säikähti.
Enkä voi olla hymyilemättä itsekseni, kun vastauksesta tulee taas kerran pitkä ja hyvin muotoiltu. Voin olla erittäin väärässä, mutta tuntuu, että tamma alkaa hiljalleen tottua jo minuun. Ainakin se vaikuttaa jo niin erilaiselta kuin sillon lammella. Ja se lopetti vastauksensa kysymykseen. Tätähän kutsutaan jo keskusteluksi.
"Joo", vastaan nopeasti hymyillen.
"Sitä on aavikkoponien mailla todella paljon, ja vähän löytyy myös metsäponien alueelta", kerron aavikoiden sijainnin. Tavallaan tuntuu tosi pahalta, koska tämä on aivan sama kuin myöntäisin suoraan, etten ole kiinnostunut laumanrajoista vaan kiertelen vain miten sattuu. Tosin muistaakseni rajat eivät olleet niin tarkat, kun saavuin saarelle.
"Mutta ei se kovin hääppöinen ole - riippuen tosin ihan siitä, mistä tykkää. Itse näen vain kasan hiekkaa ja muutaman kasvin siellä sun täällä", sanon miettien aavikoita, joista loppujen lopuksi olen nähnyt vain vilauksen. Kierrän sellaiset alueet mielelläni kaukaa.
"Mutta tarkemmin kun miettii.. Kyllä siinä alueessa jotain kaunistakin on", sanon lasittunein katsein. Aluksi en edes ymmärtänyt sanoneeni sitä ääneen, mutta eipä sen väliä.

Demeter kysyy taas sijaintia viimeisten.. ..kuukausien aikana.
"Voi sinua", sanon naurahtaen.
"Itseasiassa meillä oli lumihevosten alueella pieni tilanne päällä kevään lopussa", sanon jääden taas pohtimaan tapahtumia.
"Järjestimme kapinan johtajaa vastaan, hän kun oli jostain syystä epäpätevyydestään huolimatta päässyt jotajaksi.. Olenkohan jo puhunut tästä?" kysyn tammalta. En todellakaan muista, kenelle kaikille olen Pandasta selittänyt..
"Mitään sen kamalampaa ei ole tapahtunut", vakuuttelen vielä hymyillen.
"Mutta entäpä sinä? Mitä kaikkea olet tehnyt?"
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 25. Joulu 2011 03:51

Tamma kuunteli tarkkaan vanhemman vastauksen aavikosta ja höristi korviaan erityisen valppaana silloin, kun toinen puhui metsäponien alueista. Hieman Demeter kiinnitti huomiota myös siihen, kuinka hyvin toinen oikeastaan tunsikaan saarta sen eri kolkista huolimatta siitä että oli lumihevonen. Oikeastaanhan ainoa orille sallittu alue oman laumansa maiden lisäksi oli yhteismaa heidän ympärillään, ja vaaleamman mieleen tulikin olisiko hänen pitänyt ehkä sanoa asiasta jotain. Ei hän uskaltaisi vaikka pitäisi, mutta pitäisikö?
Huultaan kevyesti puraisten Demeter päätti kuitenkin keskittyä taas pikimmiten toisen puheisiin aavikosta. Hän ei voisi asialle mitään, eikä olisi hänen tehtävänsä voidakaan. Eikä hän oikeastaan edes vielä ymmärtänyt ja sisäistänyt noita rajasääntöjä täysin, kunhan vain pelkäsi seurauksia sääntöjen rikkomisesta paitsi itselleen, myös toiselle. Ellei Lawless kävelisi hänen nähden rajonen yli, kaikki oli kunnossa kaiketi. Kaiken oli oltava kunnossa.

Lawlessin vähättelevä kuvaus aavikosta ei laimentanut Demeterin intoa. Hän ei täysin tiennyt, miksi oli niin nopeasti kiinnostunut aavikosta. Eihän hän yksin edes uskaltaisi mennä sinne. Mikäli Lawless vain olisi kuulunut metäsponeihin...
"Menisin sinne joskus mielelläni", Demeter kuiskasi ja hymyili hieman hajamielisen näköiselle orille nopeasti.

Lawlessin alkaessa kertoa kuulumisiaa hymy kuitenkin kuoli kasvoille ja tamman ilme muuttui näkyvällä tapaa hieman säikähtäneeksi. Kullanruskea ori puhui niin kepeän kuuloisesti aiheesta, joka kuulosti Demeterin korviin melko pelottavalta, vaaralliselta ja erikoiselta.
"Eihän? Mi-millä tapaa hän oli... epäpätevä?", tamma henkäisi sitten, eikä olisi millään pystynyt keskittymään enää vastatakseen toisen esittämään kysymykseen järkevästi.
"En ainakaan mitään noin... jännittävää."
Enkelikello
 

Seuraava

Paluu Joki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron