Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

Joen leveys, syvyys ja virtauksen voimakkuus vaihtelevat suuresti juoksun eri kohdissa. Joissakin paikoissa joki virtaa matalana ja lempeänä, ja hiekkapohjaiset särkät soveltuvat mainiosti uimiseen. Paikoittain joen virtaus on kuitenkin vaarallisen voimakasta ja saattaa viedä varomattoman joenylittäjän mukanaan. Keväällä lumien sulettua joki saattaa paikoitellen tulvia.

Re: Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

ViestiKirjoittaja Siuri » 26. Joulu 2011 22:11

Hymyilen hieman, kun erotan Demeterin hiljaiset sanat. Hän tosiaan taitaa pitää aavikosta.
"Voin viedä sinut joskus sinne", naurahdan. En edes itse tiedä, millä tasolla olen tosissani ajatuksen kanssa; meidän pitäisi lähteä ylittämään rajoja. Minulta se käy helposti, ja pystyn ottamaan vastuun, jos jään kiinni, mutta entäpä Demeter? Ei ole kovin hyvä idea lähteä riskeeraamaan toisen paikkaa laumassa. En kuitenkaan peru sanojani.
"Jos joskus innostut, niin etsi vaan minut jostain, lähden aivan varmasti mukaan", jatkan vielä yrittäen sanoa rivien välistä, etten ihan heti ole mihinkään lähdössä. Enkä tiedä, kiinnostaako aavikko ihan niin paljoa, mutta olisihan sekin ihan kiva nähdä vähän paremmin. Ties vaikka oikeasti löytyisi jotain uutta.

En oikeastaan huomaa tamman ilmeen muuttumista, kun vasta sitten, kun hän alkaa kysellä Pandasta. Aihe oli ehkä erittäin huono, mutta ei voi mitään.
"Siiiiis.. Mistäs alottaisin..? No minä tiesin hänet jo entuudestaan. Hän on vähän sellainen määräilevä ja pitää itseään niin kovin ylempiarvoisena", kerron. Tuo kuvaus ei kuitenkaan vastaa lähellekään todellisuutta siitä, millainen hän todella on. Tuosta saa vain käsityksen, että hän on määräilevä johtaja -tyyppiä.
"Tai.. Jos nyt ihan suoraan puhutaan, niin hän pitää itseään jonkin sortin kuninkaana ja muita hänen alamaisinaan. Tiedäthän, kaikki kuuluu hänen korkeudelleen ja äh.. Sinun täytyisi tavata hänet, että tietäisit", naurahdan. Voi sitä raukkaa, joka häneen tosiaan törmää.
Mitähän hän tällä hetkellä puuhaa? En ole nähnyt häntä aikoihin. Tuskin taitaa lumihevosten alueilla ainakaan kulkea pitkään aikaan..
Demeterin kommentti hymyilyttää taas vähän. En oikein osaa sanoa, millä tasolla se oli jännittävää, mielenkiintoista enemmänkin.

Hetken ehtii olla niin hiljaista, että pieni väsymys alkaa tuntua sisälläni. Säpsähdän sitä ennen kuitenkin ja nousen melkein vaivalloisesti maasta seisomaan. Jaaahas, pitäisikö sitä pikkuhiljaa lähteä jatkamaan matkaa?
"Kuules söpöläinen", aloitan hymyillen, vaikka tiedän ihan hyvin, ettei toinen ole kovin innoissaan tällaisesta.
"Taidan lähteä hiljalleen takaisin lumihevosten maille. Nähdään tässä..!" sanon ja otan muutaman käyntiaskeleen pohjoiseen päin.
"Niin, ja muista tulla huutelemaan sitten rajoille, jos haluat aavikoille", sanon iskien silmää. Odotan vielä hetken paikoillani, ennen kuin käännyn ympäri huikaten vielä taaksepäin:
"Palaillaan muru", ja nostan pitkäaskelisen ravin eteenpäin.

Lawless poistuu.
[Tiiätkö kun ei ollu enää mitään ideaa tän pelin kanssa 8'D.. Päädyin nyt sit tähän.. Mut jos jotain jäi niin uutta peliä vaan >). Ja kiitos pelistä...!!!]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Täällä sisar kultainen astuu virran äärelle, virtaan

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 30. Joulu 2011 23:17

Vanhemman vastaus sai Demeterin nostamaan katseensa hieman hämmentyneenä tähän. Tietysti häntä ilahdutti kuulla toisen sanovan noin, koska ei millään uskonut olevansa vieläkään kovin hauskaa seuraa, mutta eikö se olisi sääntöjen rikkomista? Eihän hän voisi Lawlessia mukaansa pyytää, tämä oli lumihevonen. Orihan oli toisaalta jo paljastanut sanoillaan, että oli rikkonut sääntöjä ennenkin. Ja jos hän ei ollut silloin uskaltanut sanoa mitään, kuinka hän olisi uskaltanut nytkään? Se voisi sitä paitsi olla mukavaa ja lämmitti tietää, että kullanruskea lähtisi hänen mukaansa jos hän pyytäisi.
"Kiitos, Lawless."

Toisen kertoessa lumihevosten aiemmasta johtajasta, Demeter kuunteli kuitenkin vakavana ja koko kertomuksen päätteeksi nyökkäsi lyhyesti. Tämä Panda ei kuulostanut hänen mielestään ollenkaan hyvältä asialta, sillä hän oli elänyt metsäponien johtajattaren tavattuaan siinä toivossa että saaren johtajat olivat kutakuinkin samoilla linjoilla johtajuuden suhteen. Gamette oli sanonut, että hänen tehtävänsä oli pitää huolta ja ei hän olisi ikinä osannut vanhojen malliensa pohjalta arvata, että tämä ystävällinen ja... tavallisen oloinen voikko olisi johtanut kokonaista laumaa.
Enemmän tämä Panda vastasi hänen tottumustaan tiukasta, ehkä pahaa oloa aiheuttavasta johtajasta jota tuli totella kovien rangaistusten välttämiseksi. Tämä metsäponien auktoriteetti oli varmaankin parempi vaihtoehto.
"Ymmärrän miksi... Tai ei mitään. Ymmärrän", tamma hymähti ja vilkaisi Lawlessiin nopeasti. Hän olisi halunnut sanoa ymmärtävänsä kapinan, mutta eihän hän sellaista saisi sanoa ääneen ollenkaan.

Hetken aikaa he vielä olivat hiljaisuudessa ja Demeter ehti alkaa miettimään, olisiko hänen pitänyt yrittää jatkaa keskustelua. Kaikki tuollainen kuitenkin huuhtoutui hänen päästään samantien, kun Lawless aloitti puhumisen. Tamma ei sentään hätkähtänyt kuullessaan toisen sanat, mutta jännittyi välittömästi ja huultaan purren käänsi katseensa yllättyneenä oriin. Ja käänsi oitis pois, häkeltyneenä. Miten niin söpöläinen? Hän oli jo ehtinyt melkein unohtaa heidän ensikohtaamisensa alun ja työntää koko asian mielestään, eihän hän ollut edes pelästyksissään varsinaisesti sitä kuullut. Mutta nyt hallakko teki sen taas. Kaiketi kehui hänen ulkonäköään. Miksi? Jos toinen oli sitä mieltä niin... miksi niinkään?
Ilman toisen äskeistä virkettä Demeter ei olisi taatusti kyennyt salaamaan pettymystään lumihevosen lähtiessä, mutta nyt ajatukset myrskysivät päässä aivan liian vilkkaasti. Tietysti hän olisi halunnut Lawlessin vielä jäävän, mutta ei ehtinyt tajuta asiaa. Pitäisikö hänen vastata jotain? Kuumotus tuntui kasvoilla ja Demeter katseli poskeaan purren hieman Lawlessin ohitse välttyäkseen kysymästä mitään hölmöä tai sopertelemasta mitään mielensä tavoin sekavaa. Sen sijaan quarter vain nyökkäsi ja koetti hymyillä.

Se oli virhe, sillä suusta pääsi myös hämmentynyt naurahdus ja orin jatkaessa hetken päästä silmäniskulla ei Demeter voinut enää muuta kuin laskea katseensa.
Viimeinen isku oli huolettomasti heitetty hellittelynimi.
"Nähdään, Lawless!", tamma puoliksi huudahti, puoliksi parkaisi ja tunsi kuumotuksen vain pahenevan kasvoillaan. Eikä voinut estää hymyä, joka hiipi hitaasti mutta varmasti tämän kasvoille Lawlessin parhaillaan etääntyessä. Nostaessaan katseensa kullanruskeaan hän näki tämän ravaavan kauemmaksi, muttei itse kääntynyt moneen minuuttiin pois päin suunnasta johon lumihevosori oli lähtenyt.
"Miksi sanoit niin, Lawless? Kutsuit minua... kauniiksi? Mitä..?"

[ Demeter "poistuu", kiitos pelistä~ Uusiksi, kun aika koittaa 83 ]
Enkelikello
 

Edellinen

Paluu Joki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron