What a Wonderful World

Joen leveys, syvyys ja virtauksen voimakkuus vaihtelevat suuresti juoksun eri kohdissa. Tasaisella maalla paikoissa joki virtaa enimmäkseen matalana ja lempeänä, ja hiekkapohjaiset särkät soveltuvat mainiosti uimiseen. Paikoittain joen virtaus on kuitenkin vaarallisen voimakasta ja saattaa viedä varomattoman joenylittäjän mukanaan. Vuoristossa joki muodostaa rinteille lukuisia koskia ja pieniä vesiputouksia. Keväällä vuoristolumien sulettua joki tulvii ajoittain voimakkaasti ja aiheuttaa rinteille vaarallisia maanvyöryjä.

What a Wonderful World

ViestiKirjoittaja Different » 01. Touko 2011 11:30

# Squan ja Rielle :) #

TITANAK

Joki oli vihdoin päässyt irti sitä kahlitsevasta jääkannestaan. Kylmä vesi solahteli voimakkaasti kivien ja muiden rannalta pinnan yli törröttävien esteiden välistä, muutamien satunnaisten pisaroiden välillä hypähtäessä keveästi ilmaan iskujen lennättäminä.
Jokea reunusti kummaltakin puolelta harva, aukea havumetsä, jonka pohja oli tasainen ja päällystetty saniaisilla ja muilla versoilla, mutta jotka olivat talven jälkeen kuolleet. Tasainen havujen kerros metsän pohjalla vaimensi askeleet, jotka kulkivat joen rantatörmää kohti.

Pian puiden seasta ilmestyi harmaanvalkea ponineito, hitaasti ja keveästi askeltaen. Kauempaa tammasta olisi saanut ehkä arvokkaan kuvan, sillä papurikko eteni hitaasti, jokaisen askeleen tarkkaan maahan sovittaen, ylväästi pää korkealla.
Todellisuudessa Titanak oli taas omassa utuisessa maailmassaan. Tuo käveli tarkkaavaisuus osittain herpaantuneena, silmät utuisina kuin aamu-usva rantatörmälle, siihen pysähtyen. Muutaman sekunnin tamma seisoi aloillaan, hievahtamatta, mutta sitten tuo laski hienopiirteisen, valkean kuonoläsin omaavan päänsä veteen. Vaaleanpunainen, herkkäihoinen turpa kosketti jäistä vettä, ja vetäytyi sitten pois, muutamien pisaroiden tippuessa virtaavaan veteen, minkäänlaisia aaltoja synnyttämättä.

Muutaman askeleen vain hieman päälle metrin korkea tammaneito otti taaksepäin, sitten ympärilleen muutaman silmäyksen luoden. Korvat höristyneenä tamma päästi vain juuri ja juuri kuultavissa olevan tuhahduksen ja pärskähdyksen välimuodon, sitten hännällään ilmaa sivaltaen ja paikoilleen jääden.
Viimeksi muokannut Different päivämäärä 16. Kesä 2011 12:13, muokattu yhteensä 1 kerran
Different
 

Re: What a Wonderful World

ViestiKirjoittaja Squan » 14. Touko 2011 18:18

Gabrielle Flower

Tallustelin eteen päin aika reippaissa merkeissä. Tummanruskea harjani heilahteli aina astuessani maahan. Vilkaisin ympärilleni ja yritin hahmottaa missä oikein olen. Sademetsää tämä oli. Olisin voinut jäädä sinne havumetsän ja vuorien välimaille, mutta siellä on se ärsyttävä Lupaus. Kenen seuraa ei hullukaan jaksaisi. Puuskahdin hieman syvemmin huokauksen lailla. Kullanruskea kylkeni laskeutui voimakkaasti. Onneksi nyt ei satanut. Ehkä ainoa hyvä asia tässä päivässä. Nostin päätäni ja katseeni nousi taivaalle. Aurinko tuntui paistavan keskellä taivasta. Vaalean sinisellä taivaalla ei ollut pilviä. Minnekköhän pilvet menevät? Hattara pilviä on yleinsä taivas täynnä, mutta tänään se näytti tyhjälle. Auringon säteet ei ylettyneet viidakon maalle saakka joka kohdassa. Säteitä esti suurten puiden oksat ja lehdistöt. Reippaat käynti askeleet veivät minua eteen päin ja pian huomasin Auringon säteiden päästyvän läpi oksistosta suoraan kullanruskeaa kehooni. Kroppani loisti kauniisti ja säteet lämmittivät mukavasti.

Pallomaiset korvani käännähtivät höröön kuullessaan veden tyylistä kohinaa. Joki? Ajattelu vedestä sai käynti askeleeni reippaantumaan entistä enemmän. Hymy kaarsi suupieliäni. Oli kummallista miten vesi sai jonkun näin iloisen näköiseksi. Puiden runkojen ja oksien takaanta paljastui joki. Virtaava, raikas joki. Kävelin ripeästi veden äärelle ja laskin tumman turpani nesteeseen. Silmäni sulkeutui hitaasti kiinni. Annoin veden virrata huulieni läpi suuhuni. Join sitä hitaasti ja nautin siintä. Kovera pääni nousi sitten hitaasti ylös, kun sain tarpeekseni vedestä. Katselin ympärilleni ja huomasin harmaan hevosen tai oikeastaan se oli poni. Nuuhkaisin kevyesti ilmaan ja totesin toisen olevan tamma. En ollut kovin kaukaanta toisesta, mutta joen toisella puolella kyllä olin. Hirnahdin kimeästi, että toinen huomaisi minut. Käännähdin ja lähdin kävelemään joen viertä lähemmäksi harmaata.
Squan
 

Re: What a Wonderful World

ViestiKirjoittaja Different » 21. Touko 2011 12:18

Tamma seisoskeli aloillaan, kuunnellen kohinaa päässään, ja luonnon ääniä. Pian tamma uskalsi rauhallisin mielin ummistaa silmänsä ja rentouttaa toisen takasistaan lepoasentoon, siinä aloillaan nuokkuen. Syvä huokaus pääsi toisen sieraimista, kun raukeus valtasi pienen kehon. Jonkin aikaa tamma ehti nuokkua, kuunnellen joen rauhoittavaa kohinaa, kun tuo aisti selvästi jonkin lähellään.

Ehkä alintajunta teki tepposet, tamma pohti avatessaan silmänsä. Tuo ei havainnut mitään poikkavaa, mutta ryhdistäytyi silti. Tuo tutki ja analysoi ympäristöään terävöityneellä katseella, joka kuitenkin sumentui lähes heti, kun tuo tajusi, ettei rannalla ollut mitään vaarallista.

Pian tuon silmät kuitenkin iskostuivat liikkeeseen joen toisella puolella. Pian kullan ja mustan sävyt tarrautuivat silmien näkökenttään, kun Titanak havaitsi lajitoverin joen toisella puolen juomassa. Ei mennyt kauan, kun myös toinen ilmeisesti oli hänet huomannut, sillä ilman halki kiiri kimakka hirnahdus, johon Titanak ei ensin reagoinut. Pian tuo kuitenkin hieman värähti, kuin olisi vasta nyt säikähtänyt äkillistä ääntä, ja käänsi kunnolla katseensa toiseen, terävöittäen katsettaan.

Hetken tamma pohti, miten toimisi, mutta kohotti sitten hienopiirteistä, harmaan ja valkean kirjomaa päätänsä ilmaan ja päästi suustaan katkonaisen, ensin varovaisen, sitten sointuvan ja vahvemman hirnahduksen, josta kuulsi ystävällisyys. Titanak höristi korviaan, ja katsoi suopeasti toista. Vaikka tamma ei täysin ollut selvillä toisen, ilmeisesti sukupuoleltaan tamman aikeista, mutta suhtautui siihen silti hyväksyvästi, ja odotti toisen tulevan hänen luokseen, jos toinen sitä halusi.

# Hmm ei vissiin sekava :D #
Different
 

Re: What a Wonderful World

ViestiKirjoittaja Different » 10. Kesä 2011 10:00

# Peli on seissyt jo jonkin aikaa, jäämmekö tähän vai jatketaanko? #
Different
 

Re: What a Wonderful World

ViestiKirjoittaja Squan » 10. Kesä 2011 20:53

[Olen pahoillani kestosta, mutta olen menettänyt inspiraationi off- peleihin :/ Mutta yritän jotain nyt kirjoittaa]

Kuulin toisen vastaavan huutooni. Mitä nyt tekisin? Voisin lähtä tai sitten menen jotain vain höpöttämään. En ole kyllä nyt kovin juttelu päällä, mutta voisi sitä kokeilla. Lähdin hitain käynti askelein joen viertä kävelemään ja matkani pää olisi vastapäätä papurikkoa. Seurasin katseellani virtaavaa jokea. En tiedä miksi, mutta en halunnut tuijoittaa toista. Minusta tuijottaminen on hyvin epäkohteliasta. Saavutin pikku hiljaa päämäärääni. Katseeni vaihtui tammaan, kun olin pian hänen kohdallaan. Kullanruskeaa päätäni nostin ja hieman korviani laitoin höröön. Halusin saada itsestäni lempeän kuvan, vaikka lopuksi kuitenkin pilaisinkin sen. Pysähdyin tasajaloin ja jäin katselemaan harmaata. En saanut kunnollista mielipidettä tämän ensi reaktiosta. Hieman ujoutta havaitsin tuossa pienessä ponissa ja ehkä pientä sekavuutta. Mielenkiintoinen tuttavuus voi olla tämä poni.

Joki oli leveä ja varsin syvä eikä virtauskaan ollut mikään pieni. Minulla tai tuolla toisella ponilla ei olisi mitään mahdollisuuksia ylittää sitä. Siksi päätinkin jutella tältä puolelta mitä nyt juttelenkin. En paljoa kuitenkaan alkaisi sepittämään. Tykkäsin puhua, mutta minulla on ne omat rajat mihin vastaan ja mihin en.
"Mikä on nimesi?" kysyin aika kuuluvasti, mutta rauhalisesti poni neidolta joka oli joen toisella puolella. En itse kertoisi tuolle nimeäni, vaikka hän kysyisikin. Aloin lepuuttamaan vasenta takastani. Tiesin ettei minun täytyisi liikkua täältä mihinkään, kun juttu seuranikin on toisella puolella, kun minä. Tarkkailin tamman väritystä. Hänen väritys oli hauska ja kaunis, mutta pidän kyllä omastani enemmän. Heilautin kuperaa päätäni rennosti. Sain harjani sivuun, että näin toisen kummallakin silmälläni. Eikä harja ollut edessä. Pitkässä otsaharjassa oli hyviä puolia paljon. Se on kaunis, sen sai silmien eteen jos esimerkiksi satoi tai ei halunnut nähdä toista ja sen saa sivuun jos haluaa sen pois edestä.

[No hieman kökkö, mutta vastaus kuitenkin :)]
Squan
 

Re: What a Wonderful World

ViestiKirjoittaja Different » 11. Kesä 2011 21:43

# Eipä tuo mitään :-) Ajattelin vain, että kiinnostaako sua enään jatkaa peliä vai jätetäänkö kesken x) #

Titanak havaitsi tamman jäävän joen toiselle puolelle. Harmaa ei itse uskaltanut lähteä ylittämään jokea, eikä vaatinut toistakaan tammaa koettamaan ylitystä, joka vaikutti hivenen vaaralliselle.
Joki ei turvallinen, kuului ääni Titanakin päässä. Apaca puhui asiaa.
"..Meie, uskon", Titanak mumisi lähes ääneti, ja käänsi sitten korvansa ruunivoikon tamman suuntaan, kuullessaan kysymyksen. Mikä hänen nimensä oli? Tamma siis halusi tietää Titanakin nimen. Titanak epäröi vastata. Kertoisiko hän kumman nimensä? Vai heidän kummankin?
Minäkin esittelyyn, Apaca halusi. Titanak empi.
"Titanak", tamma vastasi mahdollisimman kuuluvasti, jotta toinen kuulisi joen yli. Kevyt, arahko hymy häivähti harmaan papurikkokuvioisen tamman huulille.
"..ja Apaca..", tuo vastasi hieman matalammalla äänellä. Liekkö ruunivoikko kuullut, Titanak ei ollut varma. Hetkeksi tamma keskittyi surinaan ja kohinaan päässään, ja tuon katse lasittui, tamman vaipuessa mietteisiinsä.

Hetken päästä tuo kuitenkin hätkähti taas todellisuuteen, kohdistaen tummien silmiensä katseen vaivalloisesti ruunivoikkoon tammaan edessään. Titanakista toinen oli hyvin kaunis, kullanvärinen peitinkarva ja mustat jouhet. Tuollainen Titanak'kin olisi mielellään, joskin tuo oli ihan tyytyväinen ulkonäköönsä. Kaulaansa venyttäen tuo asettui ryhdikkääseen asentoon, tumman hännän viistäessä maata.
"Kuka te olette? Olette hyvin kaunis", Titanak sanoi kohteliaalla, ujohkolla äänellä, aran hymyn karatessa tuon vilpittömästi ystävällisille, uneksuville kasvoille. Tuon tummat silmät terävöityivät ja sumenivat peräkanaa, tamman yrittäessä tosissaan pitää katseensa ruunivoikossa tammaneidossa. Pieni, suloinen tuhahdus karkasi Titanakin huulilta, mutta se katosi joen solinaan.
Different
 

Re: What a Wonderful World

ViestiKirjoittaja Squan » 16. Kesä 2011 11:48

[Tietenkin haluan jatkaa :3]

Titanak. Pallomaiset korvani kuuli. Huvittava nimi, mutta ei hassumpi. Onhan omanikin Gabriella Flower, mutta sitä en ole koskaan maininnut kenellekkään. Niin Rielle nimellä minut tunnetaan jos tunnetaan ollenkaan... Yleensä en esittäydy millään nimellä.. Olen kuka vain.. Se on oma asiani kerronko kuka olen vai enkö. Pian kuulin toisenkin nimen... Täh? Jäin katsomaan toista kummastuneen. Sanoiko hän juuri äsköin: ja Apaca? Onko tuo sekasin. Kääntelin päätäni puolelta toiselle hämmästyksen takia. Oikeesti sanoiko hän Apaca vai olenko itse nyt sekoamassa? Minun oli pakko selvittää kuulinko oikein.
"Anteeksi, mutta sanoitko Apaca?" kysyin selvällä, mutta hellällä äänellä. Toinen näytti ihan normi järkiseltä, mutta onkohan hän sitä? No onneksi olen täällä joen toisella puolellla. Ei tiedä kuka hullu tuo oikein on. Vaikka salamurhaaja... Ei noin pieni voi olla mikään salamurhaaja. Katselin toista vieläkin hieman kummastuneena ja ajatukseni kulkivat ripeää tahtii pääni sisällä.

Joen kohina onneksi rauhoitti ajatuksiani ja mieltäni. No taisin vain kuullä väärin. Ehkä hän sanoi jotain normaalia, mutta mielikuvitukseni teki vain kepposet. Kuulin pian kehuja toisen suusta. Kummallista, että tamma sanoi tuon minulle.. Mutta hyvä vain, että joku on huomannut kauneuteni. Pieni hymy nousi huulilleni. Heilautin päätäni ja sain harjani näyttämään vielä tuuheammalta.
"Kiitos Titanak kehuista ja voit kutsua minua keneksi haluat", vastasin selvästi ja sanat tulivat suustani, kuin olisin lukenut avointa kirjaa. Sen verran usein olin käyttänyt tuon kaltaisia sanoja. Enkä muutenkaan ole mitään änkyttäjä tyyppiä ettei äänestäni saisi selvää.
"Missä laumassa olet?" kysyin kohottamalla ruunivoikkoa päätäni. Olisi hyvä tietää tämä asia, Mistä tietääkään, vaikka toinen olisikin samassa laumassa, kun minä.

Takajalkani alkoi puutumaan. Vaihdoin lepuuttamaan vasenta takastani. Seisonta sai minut yleensä hyvin uniseksi ja olisi ollut mieli käydä nukkumaan, mutta jos en kuitenkaan nyt... Leveä haukotus karkasin suustani. En tarkoittanut, että minua tylsistäisi toisen seura, vaan päinvastoin. Tämä jutustelu on alkanut ihan mallikkaasti ja tätä pystyisi jatkamaan pitempääkin. Vettä valui silmistäni haukotuksen ansiosta. Pyyhkäisin ne etujalkaani nopeasti ja varovasti likaamatta valkoista sukkaani joka koristi jalkojani.
Squan
 

Re: What a Wonderful World

ViestiKirjoittaja Different » 17. Kesä 2011 22:04

Tamma venytti kaulaansa, ja vei sitten päänsä ylös, pienesti haukotellen. Ei siksi, että tämän ruunivoikon seura olisi ollut jotenkin tylsää, vaan siksi, että harmaata uuvutti. Tuo koukisti jalkansa, ja laskeutui varovasti makuulle, asetellen sievästi jokaisen jalkansa suppuun ja siitä alleensa. Tuo keskitti sitten taas huomionsa ruunivoikkoon, joka ilmeisesti kuuli nimen Apaca. Titanak mietti hetken, ennen kuin vastasi.
"Se on ikäänkuin.. toinen nimi", Titanak huikkasi, seesteisesti, antamatta äänensä horjua. Kyllä, Apaca oli tamman toinen nimi, joskaan tuo ei maininnut sen olevan papurikon toisen minän nimi. Tuo oli uskoutunut vain kouralliselle hevosia tästä sairaudestaan, eikä tuo sitä hevillä paljastanut. Niinpä tuo pysyi nytkin vaiti.

Tamma joen toisella puolen sanoi, että häntä voisi kutsua miksi tahansa. Harmaa käänsi korviaan taaksepäin, ihmetellen, mutta hyväksyi nopeasti ajatuksen ja käänsi korvansa sivuille, rentoon asentoon. Kevyesti huokaisten tuo rentoutti kehonsa ja koetti tarkentaa sumentunutta katsettaan ruunivoikkoon, vaikka tuon päässä jyskytti kuin pahin migreeni. Mistä kipu oli tullut? Hiki nousi tamman iholle.
"Olen vuoristoponeista", Titanak huikkasi. Tuo suhtautui tammaan turhankin luottavaisesti, eihän hän voinut olla varma, minkälainen toinen olisi, kerta tämä ei edes nimeään paljastanut. Toisaalta, se oli jokaisen oma asia, mitä kertoisi, eikä Titanak nähnyt mitään estettä laumalaisuutensa kertomiseen.
Harmaankimo ravisteli mustan ja punaisen kirjomaa harjapehkoaan, ja painoi päätään alemmas, silmiään sulkematta. Tuo koetti rentoutua, mutta se oli vaikeaa, ja tammaa huolestutti päässä jyskyttävä kipu. Oliko kohtaus tulossa? Titanak värähti, ja alkoi haroa jokitörmää katseellaan.
Different
 

Re: What a Wonderful World

ViestiKirjoittaja Squan » 24. Heinä 2011 13:16

Katseeni tarkkaili papurikon liikkeitä. Toinen kävi makuulleen aivan, kun seurani tylsistäisi häntä. Pärskähdin äänekkäästi ja häntääni huiskautin samaa aikasesti. Kääntäen korvani luimuun pienesti kuullessani harmaan alkavan puhumaan. Toinen nimi? Hullu tuo kuitenkin vain on... Kuka muuten sanoisi ensiksi oman nimensä ja sitten perää toisen nimen melkein eri äänellä. Tämä Titanak sanoi sen vain hieman matalemmalla äänellä. Aivan, kun hänellä olisi kaksi persoonaa.. No, mistä sitä koskaan tietää. Käänsin pääni virtaus suuntaan. Vetäen syvää ilmaa keuhkoihini ja päästäen hitaasti ulos. Miten tänää ilma olikaan näin kaunis, vaikka kevät ei ollutkaan lempi vuodenaikani. Aurinko paistoi kauniisti taivaalla, saaden ilman väreilemään. Lämminkin oli. Jäinen vesi virtasi edessäni vauhdilla ja jos oikein tarkasti katsoo niin huomaa vedessä menevän pieniä jääkimpaleita. Hyvin pieniä sellaisia, mutta kuitenkin. Näytettävästi joki vei talven pois ja pikku hiljaa se tuo virtansa mukana kesän paikalle.

Vuoristoponit. Ai, tämä kummallinen papurikko jonka nimi on Titanak on samassa laumassa, kun minä. Toivon mukaan en tule tapaamaan häntä uudelleen. Pyöräytin silmiäni. Yhtäkkiä tämä seura alkoi vain tylsistyttämään minua. Heilautin siroa päätäni ja kohdistin katseeni pieneen harmaaseen.
"Kutsutaanko sua Apaca nimellä joskus vai käytätkö pelkkää Titanak nimeä?" mielenkiintoni heräsi, vaikka olisin jo voinut poistua paikalta. Siirsin painoa viimeeksi lepuuttamalleni jalalleni ja koukistin toisen jalan lepo asentoon.
"Ai niin, oon muuten samasta laumasta" huikkasin olemmattomasti ja kaarsin kaulaani. Olisin voinut jättää tuon kertomatta niin ehkä hän ei olisi siinä toivossa, että haluaisi tavata minut vielä uudelleen, mutta en voi muuttaa enää puheitani....
Squan
 

Re: What a Wonderful World

ViestiKirjoittaja Different » 29. Heinä 2011 11:54

Titanak rutisti hetkeksi silmänsä kiinni, kun kipu lävisti voimakkaana aaltona tuon koko kehon. Värähdys seurasi kipua, ja sitten tamma rentoutui hetkeksi, vain jäykistyäkseen pian uudelleen kivun lävistäessä hänet taas.
Papurikko käänsi korvansa taaksepäin, ja hytisi. Joella ei ollut edes kylmä, mutta kaikki veri tuntui paenneen hänen suonistaan, ja tilalla oli vain kylmyys. Tamma avasi silmänsä ja kohotti katseensa sinne, missä oli ruunivoikon viimeksi nähnyt, mutta silmät olivat sumentuneet niin, ettei hän erottanut kuin satunnaisia muotoja siellä täällä.
Voiei. Voieivoiei. Olisi myöhäistä etsiä parantavaa kasvia.
Titanak kuitenkin erotti jyskytyksen yli kysymyksen, joka kieli tamman olevan yhä paikalla.
"T-Titanakiksi", tamma vastasi kysymykseen nimestään, ja vaikka yrittikin puhua vakaalla äänellä, hänen äänensä tärisi, kuten hän itsekin.
"Sepä mukavaa, t-toivottavasti t-tapaamme vielä", Titanak sanoi, ja nousi sitten seisomaan. Tuo ei juuri kasvanut korkeutta seisaaltaan, ja tuo ei ollut edes varma, huomasiko toinen.
"Luulen, että minun on mentävä", tuo sanoi, ja väläytti johonkin suuntaan hymyn, ja kääntyi sitten tulosuuntaansa.
"Hei", kuului hennot hyvästit, ja tamma suuntasi kiireesti kohti metsää.

Pam.
Kipu lävisti tamman kehon. Tuo hoippui puiden turvaan.
Pam.
Uusi kipuimpulssi jysähti tamman päähän. Suhina tamman korvissa kasvoi ja hiljeni vuoron perään. Silmissä sumeni ja kirkastui samaa tahtia. Titanak inahti kompastuessaan juurakkoon, muttei hiljentänyt vauhtiaan.
Pam.
Titanak ei enää kestänyt tykyttävää kipua. Tuo pysähtyi huohottaen.
Pam.
Papurikko vaipui maahan kyljelleen.
Tuon jalat liikahtelivat yhä epätoivoisesti, pyristelivät heikosti ikäänkuin päästäkseen irti näkymättömistä kahleistaan. Tuo tunsi tykytystä päässään, ja sitten äänen.
....sinä..petit minut...
Säikähtäneenä tamma räväytti silmänsä auki mitään näkemättä. Tuo huohotti ja inahteli, ja vastasi sitten epäselvästi mutisten;
"Ei, en minä, en minä.. Meie, viet minulta hengen!"
Hetken kuului vain suhinaa. Täristen tamma makasi maassa ja itki. Tuon silmistä valui kivun ja säikähdyksen kyyneliä, ja nikotellen tuo vavahti kuullessaan uudestaan Apacan tylyn äänen.
Minä en riistä henkeä. Meie, sinä se riistää yrität. Minun henkeni.
Tamma vapisi ja itki. Kohtaus muuttui voimakkaammaksi, tuon silmissä sumeni, valot välähtelivät, kuului ääniä kuin kokonainen lauma eläimiä olisi rapistellut hänen ympärillään, ja sitten kaikki loppui.

Oli vain hän. Hiljaisuudessa. Hiljaa Titanak vapisi ja kouristeli. Toinen kohtaus saarella oli päättynyt.

TITANAK POISTUU

« Vähän tönkkö lopetus mut kiitos pelistä silti (: «
Different
 

Re: What a Wonderful World

ViestiKirjoittaja Squan » 03. Elo 2011 12:27

Silmäilin papurikkoa tarkasti. Oliko hällä kaikki kunnossa? Tietenkään asia ei minulle kuulunut niimpä en vaivaantunut avaamaan suutani ollenkaan. Kuuntelin kiltisti, kun toinen änkytti minulle nimensä. Mielestäni hän näyttää jotenkin hieman huonokuntoiselta. Ravistin kuperaa päätäni ja pärskähdin sitten äänekkäästi. Silmäni olivat luppaamassa kiinni, mutta sinnittelin niiden auki pitämisessä. Joka osottautui hyvin vaikeaksi. Pääni nyökähti, kun suljin silmäni. Siintä johtuen silmäni räpsähtivät auki, kun salaman iskusta. Kummastuin hetkeksi, kun kuulin Titanakin hyvästelevän minut. Olisin uskonut, että minä olisin tehnyt sen ensin.
"Hei sitten", huikkasin ja käännähdin joelta pois päin ilman minkään näköistä muuta elettä.

Eipä tämä seura nyt kovinkaan minua kiinostanut. Äsköinen väsymyskin oli hävinnyt, kun tuhka tuuleen. Silti mieltäni jäi kaivelemaan tuo papurikko. Miksi hällä tuli näin kiire häipyä? Eikö seurani kelvannut. Ajatus oli loukkaava, vaikka itse asiassa minä olin se joka näytti kaikista tylsistyneemmältä osapuolelta ja saatoin loukata tällä vierasta tammaa. En kuitenkaan jäänyt miettimään asiaa tarkemmin, vaan piirsin hännälläni ilmaan ympyrän ja pompahdin ponimaiseen raviini. Turpa kohti yhteismaata. Minulle oli hyvin jäänyt mieleen saaren joka kolkka missä olin käynyt. Vielä minun täytyisi käydä ylänköhevosten ja lumihevoten sekä metsäponien aluuella. Muistan jo aika hyvin missä menee kaikki rajat tai ainekin osan. Ei oikeastaan minua haittaakkaan, vaikka kulkisinkin toisten mailla. Saa vain hieman jännitystä elämään.

RIELLE POISTUU
kiitos pelistä :)
Squan
 


Paluu Joki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron