We're saints and we're sinners

Joen leveys, syvyys ja virtauksen voimakkuus vaihtelevat suuresti juoksun eri kohdissa. Tasaisella maalla paikoissa joki virtaa enimmäkseen matalana ja lempeänä, ja hiekkapohjaiset särkät soveltuvat mainiosti uimiseen. Paikoittain joen virtaus on kuitenkin vaarallisen voimakasta ja saattaa viedä varomattoman joenylittäjän mukanaan. Vuoristossa joki muodostaa rinteille lukuisia koskia ja pieniä vesiputouksia. Keväällä vuoristolumien sulettua joki tulvii ajoittain voimakkaasti ja aiheuttaa rinteille vaarallisia maanvyöryjä.

We're saints and we're sinners

ViestiKirjoittaja kujakettu » 06. Elo 2011 18:17

[feiaaarth tänne Marlan kera 8D Joo, mun päässä pyörii edelleen vaan Flogging Mollya ja otsikkoinspis on kertakaikkisen vähissä, joten ihmiset saa kärsiä näistä Floggariotsikoista edelleen... Ps. Tuli ihanan lyhyt ja tönkkö rooli D:]

LEÍMAJ JEEK SKRÁK

Sade rummuttaa selkääni tasaisesti kuin kellon tikitys. Se jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Kuljen verkkaisesti eteenpäin joen toista viertä, sitä mikä on ihan rajan tuntumassa. Olin ylittänyt joen muutamisenkymmentä metriä aikaisemmin, syystä jota en oikeastaan tiennyt. Ihan huvikseni kai vain? Minulla ei ollut juuri nyt mitään tähdellistä tekemistä ja olin ajatellut nyt kerrankin käydä ihan rajan vieressä kulkemassa, ties vaikka saisin jonkun rajarikkurin kiinni verekseltään tai muuta mielenkiintoista.
Oikeasti sekin oli kyllä minulle aika yhdentekevää, olisi vain ihan mukavaa tavata joku. Vaikka saipahan tässä kulkiessaan ainakin uhrattua ajatuksiaan ihan itselleen, omiin tunteisiin sun muuhun. Liekö sateella edes kovin moni olisi liikkeellä, suurin osa kai olisi jossain suojassa - olisi kai aika epätodennäköistä että tapaisin edes ketään? Minua ei sade liiemmilti haitannut, teki vain ihan hyvää joskus vähän kastua.

Pärskähdän hieman. Sademetsässä ilma oli tavallisesti kuumankostea, sade teki siitä vieläkin painostavamman oloisen. Mutta olen varma että kun sade loppuisi, olisi ilma täälläkin hetken vähän raikkaampaa. Liekö nyt sitten joku sadekausi menossa, siitä en tiennyt. Syksykin tekisi taas pian tuloaan...
Tarkkailen vähän laiskahkon oloisesti rankkasateessa ympärilleni, mutta en näe ketään tai mitään. Tai siis, kasveja tietysti, mutten edes yhtä ainutta lintua tai muutakaan eläintä. Joki vain kuohuu kuin mikäkin kovan sateen johdosta.
Hymähdän hieman itsekseni, jatkaen sitten kulkuani. Venytän kaulaani hieman alemmas ja suljen silmäni puolittain. Kertakaikkisen hiljainen päivä.
Vaivihkaa viimeisin tapaaminen Shiningin kanssa lipuu mieleeni.
kujakettu
 

Re: We're saints and we're sinners

ViestiKirjoittaja feiarth » 12. Loka 2011 13:38

[Hehheh, ei mulla mennyt kun kaks kuukautta! Mä en osaa pelata Marlalla, en tiedä mitä se ajattelee tai mitä sille on tapahtunut viime peleissä. Pitäs vissiin päivittää aikajana, mut se on niin työlästä : D]

Vinssorin Marla

Rautias, kauniisti ilmaistuna sopivan muodokas tamma makaa joentöyräällä. Se on painanut päänsä etujalkojensa väliin ja näyttää tyyneltä. Oikeasti Marla on kaikkea muuta kuin tyyni. Se ei voi ymmärtää huonoa tuuriaan tai maailman epäreiluutta. Marlan pitkän eliniän aikana mikään ei ole ollut näin huonosti. Kaikki alkoi siitä, kun tamman isäntä sairastui ja lopulta sairaus eteni niin pahaksi, ettei isäntä enää päässyt Marlan luo. Niin, Marla oli aina tiennyt, etteivät isännän tytär ja läheiset juurikaan välittäneet hevosesta. Hevosista yleisesti kyllä, mutteivät Marlasta. Eikä kukaan koskaan olisikaan pystynyt välittämään hänestä samoin kuin isäntä. Hyvä isäntä, rakas isäntä, joka ei olisi sallinut tällaista! Ei taatusti ollut isännän idea laitaa Marlaa teuraaksi.

Siispä tamma oli tehnyt niin kuin oli parhaakseen katsonut. Hän oli karannut. Karannut ja joutunut lopulta meren armoille, kunnes kavionsa olivat koskettaneet tämän ihmisettömän saaren rantaa. Täällä ei ollut isäntää pitämässä Marlasta huolta, eikä tamma itse, huolimatta yhdeksäntoista vuoden iästään, kyennyt sitä tekemään. Ei kylliksi hyvin. Siispä se nuokkuu tälläkin hetkellä sateessa, kuohuvan joen töyräällä.

"Jospa vaan tietääsin mitä teherä", Marla mutisee. Se on vihainen kohtalostaan, pettynyt ihmisiin ja pettynyt maailmaan. Tämä ei ole sellainen kohtalo, jonka voi olettaa hienon suvun tammalle tapahtuvan! Ja miten paljon tamma kaipaakaan toveria rinnalleen. Ei mitään sellaista joutavanpäiväistä seurustelua, mutta mukavaa jutustelua. Marla tahtoo kertoa itsestään, tahtoo kertoa, että tämä ei ole hänen arvolleen sopivaa. Ja toisaalta tahtoo oppia elämään tällä saarella, sillä tätä menoa Marla varmasti, kaikesta vararavinnostaan huolimatta, nääntyisi ja kuolisi pois. Oikeastaan kuolema ei juuri sillä hetkellä tunnu tammasta yhtään hullummalta vaihtoehdolta. Ainakaan ei olisi märkää tai kylmää enää..
feiarth
 

Re: We're saints and we're sinners

ViestiKirjoittaja kujakettu » 31. Loka 2011 23:40

[Noh, onneksi mä en osaa pelata Lejkalla offeja joten ei mee paljon sen paremmin XDD Ja tää jäi kyl aika nysäks. D8]

Sade ei todellakaan hellitä tippaakaan, kohisee vain korvissa kuin mikäkin. Olen jo häpeilemättä aivan läpimärkä, ohuet, erimittaiset ja sotkuiset jouheni roikkuvat vetisinä mikä mihinkin suuntaan pitkin kaulaani ja häntäkin tiputtelee suuria pisaroita maahan askelteni jäljessä. Sade on niin tiheää että hädin tuskin näkee eteensä.
Siksi yllätynkin kun huomaan äkisti kuin tyhjästä joentöyräällä makaavan hevosen. Erotan vain epämääräisen siluetin, mutta epäilemättä se on hevonen ja makaava sellainen. Taitaa olla rautias väriltään, ellei sade nyt ole jo jotenkin sekoittanut värejäkin niin että en erota niitäkään oikein.
Kuka hullu makaa sateessa kuohuvan joen äärellä?
Noh, tosin, joku voisi toki kysyä että kuka hullu vaeltaa päämäärättömästi kaatosateessa tekemässä havaintoja näistä toisista hulluista, mutta ei nyt puututa siihen.

Heilautan hieman laiskasti häntääni, kuin yrittäen ravistella siitä vettä pois, olkoonkin että se on oikeasti ihan hyödytöntä touhua. Maakin alkaa jo paikka paikoin muuttua hieman lietemäiseksi ainakin aivan joen vierestä. Tuota menoa maa luistaisi kohta tuon makaavan hevosen alta ja se suistuisi jokeen.
Noh, siinä ehkä oli jo hieman liioittelun makua, mutta kuitenkin.
Hymähdän typerille mietteilleni ja kiristän askeliani aavistuksen päästäkseni joutuisammin tämän hahmon luokse.

Kun olen enää vain korkeintaan kahden metrin päässä toisesta, pysähdyn aloilleni. Korkeutta ei ehkä osaisi ihan sataprosenttisesti arvioida kun toinen makasi maassa, mutta minusta hän näytti kyllä pahasti ylikorkealta vuoristoponiksi. No, siihen ehtisi puuttua myöhemminkin, ei toinen ainakaan kovin vihamieliseltä rajarikkurilta vaikuttanut.
"Hmmm, hei", totean vähän mietteliääseen sävyyn ja suon lyhyen hymyn tammalle.
"Mitäs sinä täällä sateessa makaat?"

[EDIT 26.12//Heij, tää ei nyt millään tunnu etenevän kummankaan puolelta joten vedän Lejkan pois pelistä, hihkase jos haluat möyhemmin pelata tän loppuun tai jotai~ 8)]
kujakettu
 

Re: We're saints and we're sinners

ViestiKirjoittaja feiarth » 01. Tammi 2012 21:56

[Jees, suunnitelma passaa. Marla lähtee piiiitkälle hermolomalle... : D]
feiarth
 


Paluu Joki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron