Makean veden äärellä [AH|J]

Joen leveys, syvyys ja virtauksen voimakkuus vaihtelevat suuresti juoksun eri kohdissa. Tasaisella maalla paikoissa joki virtaa enimmäkseen matalana ja lempeänä, ja hiekkapohjaiset särkät soveltuvat mainiosti uimiseen. Paikoittain joen virtaus on kuitenkin vaarallisen voimakasta ja saattaa viedä varomattoman joenylittäjän mukanaan. Vuoristossa joki muodostaa rinteille lukuisia koskia ja pieniä vesiputouksia. Keväällä vuoristolumien sulettua joki tulvii ajoittain voimakkaasti ja aiheuttaa rinteille vaarallisia maanvyöryjä.

Makean veden äärellä [AH|J]

ViestiKirjoittaja Goldghost » 26. Kesä 2012 00:47

Flyon

Polviaan myöten vedessä. Varovaisena, varuillaan. Virtaava vesi piirsi valkeat, hennosti kuohuvat rajat joen ja kuohuviinin värisen oriin välille. Sen jalat, ne olivat pelkät tummat varjot vedessä. Selkeät rajat puuttuivat eikä kavioita voinut edes erottaa tummasta pohjasta. Orin vatsapuolella ja ryntäillä oli tummia täpliä merkkinä vastikään tapahtuneesta vilvoittelun aloittamisesta: se ei ollut ehtinyt seisoa aloillaan kauaa.
Sampanjaruunikon katse ei ollut varsinaisesti tarkentunut minnekään, mutta sen korvat liikahtelivat silloin tällöin osoittaen, ettei nuori eläin ollut oikeasti rentoutunut. Flyon oli edelleen hiukan epätasapainossa, eivätkä torkutut yöt virkistäneet sitä. Yön heikossa hämärässä se oli lähtenyt kauemmas rannalta, jonne oli Caraliaan saapunut ja yllättäen löytänyt makeaa vettä. Juotuaan se oli vain astellut jokeen ja asettunut virran myötäisesti niin, että sen pää osoitti kohti sisämaata ja takamus kohti merta.

Vielä hetken seisottuaan Flyon otti itseään niskasta kiinni, pärskähti voimakkaasti ja upotti yllättäen koko päänsä jokeen. Kylmyys säikäytti tokkuran sen silmistä hetkeksi ja nostaessaan päänsä joesta Flyon tunsi olevansa hiukan paremmissa voimissa... kaikki mikä siinä tällä hetkellä mätti, oli henkistä. Muutos kymmenpäisen lauman sosiaalisesta nuorimmaisesta aution saaren ainokaiseksi oli hätkähdyttävä elämänmuutos. Ori tajusi asian nyt, sisäisti asian vähitellen ja alkoi määrätietoisesti askarrella näiden ajatusten parissa. Kirjavan värinen eläin kohensi ajatuksissaan ryhtiään ja vesipisaroiden yhä putoillessa sen leuasta ja valuessa kaulalle, se pärskähti uudelleen ja nousi ylös joesta. Flyon näytti tummuneine jalkoineen melkein oikealta ruunikolta, vaikka kanelinsävyiset jouhet olivat liian vaaleat ja rinnuksen valkea kilpikuvio särki vaikutelman lopullisesti. Mutta, no. Ainakaan se ei ollut enää täysin hämillään. Äänettömän kesäyön ympäröimä hevonen halusi tehdä tilanteelleen jotain, joten se hirnui kuuluvasti ja jäi odottelemaan vastausta.
Goldghost
 

Re: Makean veden äärellä [AH|J]

ViestiKirjoittaja kujakettu » 26. Kesä 2012 19:07

ÄSSÄ

Ravailen tympääntyneenä eteenpäin. Hrmh, ei taaskaan ristin sielua missään. Eikä minulla ollut edes liiemmilti hajua missä olin, tosin jos ihan rehellisiä oltiin niin eipä se minua liiemmilti kiinnostanutkaan. Pimeän puoleista täällä oli, vaikka kesällä nyt yöllä näki vähän paremmin turpaansa pidemmälle.
Aavikkoa toisella puolella, vieressä virtasi joki ja sen toisella puolella kohosi vuoristo. Niinpä niin, enpä ollut aikoihin ollut näin autiossa paikassa. Olikohan täällä ketään muuta kuin minä ja ehkä joku yksinäinen skorpioni? Vai oliko täällä skorpioneja...
Mietteliäänä käännän päätäni vasemmalle loputtomana jatkuvan aavikon suuntaan, melkein kuin odottaen että siellä näkyisi joku virtahevon kokoinen skorpioni. No, ei ne kyllä niin isoja olleet, mutta se olisi paljon jännittävämpää..

Vaivun hitaasti ajatuksiini, eli toisinsanoen tuijottamaan lasittuneella katseella eteenpäin miettien samalla joka ikistä elämän pientä hämmentävää asiaa. Huiskin hännälläni edestakaisin raviaskelien liikkeen mukana, kallistelen myös vähän uneliaan poissaolevasti päätäni ja alan hiljaa hymistä jotain epämääräistä, melkein kuin manaisin jotain.
Niin, kunnes sitten joku keskeyttää minut hirnumalla ja terävöitän katseeni. Melkein ihan horistontissa, niin että juuri ja juuri saattoi erottaa, oli joku tumma piste joessa seisoskelemassa. Kyseinen hirnuja?
Pärskähdän vähän mutta en vastaa toiselle mitään. Sen sijaan nostan laukan, heittäen muutaman pukin kuin pieneksi verryttelyksi ja lähden vauhdikkaammin toisen suuntaan.
kujakettu
 

Re: Makean veden äärellä [AH|J]

ViestiKirjoittaja Goldghost » 26. Kesä 2012 22:15

Flyon oli noussut joen aavikonpuoleiselle rannalle. Se silmäili maastoa hyvässä ryhdissä, vuoroin vuorten ja vuoroin aavikon puolelle katsellen odottaen, josko joku vastaisi. Vaaleat, keskikokoiset ja ovaalin muotoa tavoittelevat korvat olivat niin hörössä kuin odottavalle eläimelle oli mahdollista, mutta toisin kuin Flyon oli toivonut, ei niille ilmaantunut tarvetta kääntyä suuntaan tai toiseen - kukaan ei vastannut. Oriin suu mutristui hienoisesti ja pää laskeutui pettymyksestä aavistuksen alemmas, sillä tätä se ei ollut odottanut. Tätä, että kukaan ei ollut vastaamassa… kunnes. Se kuuli pehmeät, kolmitahtiset askeleet ja havaitsi mustan silhuetin öisen aavikon tummanruskeaa väriä vasten.
“Tervehdys!” se huudahti nostaessaan päänsä korkeammalle. Kirjava ori oli iloinen nähdessään toisen hevosen, eikä se alkanut vaivata päätään mustajouhisen tuntemattoman tarkoitusperillä. Ei väliä, oliko se ori vai tamma, laumanjohtaja vai hylkiö, se oli lajitoveri alueella, jolla Flyon ei ollut koskaan ennen kävellyt! Edelleen vettä valuvana se ravasi Ässää vastaan, mutta hidasti käyntiin ennen kuin tuli tungettelevan lähelle.
“Tervehdys”, se toisti vihreänharmaat silmänsä loistaen ja ryhti oivallisena. Se pysähtyi noin puolentoista metrin päähän tammasta. “Kaikkien näkemieni lentävien petojen ja tuntemieni maanjäristysten jälkeen --” helikoptereita ja laivan keinunta “-- luulin joutuneeni helvettiin. Loputon määrä vettä, joka imaisee mukaansa ja kun lopulta pääsen rantaan, kohtaa vain päättymättömän erämaan… ” Pensaspreeriaan tuttuneelle Flyonille silkka aavikko oli hyvin karu paikka.
“Vettä, jota ei voi juoda ja ruokaa vain niukasti syötäväksi. ” Ori luimisti korviaan hetkeksi. “Ja olin ihan yksin. Toivottavasti sinä tunnet jonkun, joka tuntee jonkun joka tietää, miten pääsen takaisin laumani luo.” Tietenkin se oli heti lähdössä. Kaksi vuotta sitten se olisi ehkä ollut innostunut suuresta seikkailusta tuntemattomassa maassa, mutta nyt se oli jo aikuinen ja jopa kevyesti urautunut yksilö… eli ei ihan omiaan uunituoreeksi caralialaiseksi. Uuden tilanteen vuoksi se ei ollut edes oma itsensä, mutta jos sosiaalinen eläin oli joutunut olemaan päiväkausia yksin, ei kai muuta voitu odottaakaan. Kunhan vain pääsi jauhamaan jotain kenen tahansa kaviojalan kanssa, niin asiat olisivat vähän paremmalla tolalla.
Goldghost
 

Re: Makean veden äärellä [AH|J]

ViestiKirjoittaja kujakettu » 27. Kesä 2012 00:30

Hetken laukattuani alan taas hymistä hiljaa itsekseni kuin jotain epämääräistä mantraa. Se hirnuja-kukalie oli ilmeisesti noussut joesta, tai ainakin hahmo joesta katosi ja rantapenkereelle ilmestyi joku. Aika selkeää?
"Naanananaaananananaananaanaaa", alan hymistä sitten päätäni keinutellen samalla kun toisen piirteet alkavat näyttää selkeämmiltä. Jotain se kai huikkaiseekin, vaikka en kyllä ihan kuule mitä. Trrrhds. Tai jotain. Nostaa näköjään päätänsäkin oikein hienosti.

Kun pääsen lähemmäs toista, huomaan sen olevan kokoiseni tai ehkä hieman pienempi ori. Aika vaalea, joskin jouhet ovat tummempaa sävyä. Ja rintamus on valkea, heh, vähän kuin olisi maidossa uitettu.
Se tulee vastaan ja en hidasta vauhtiani tuumaakaan ennen kuin ihan viimeisellä sekunnilla ennen törmäystä. Hiekka pöllyää ja lentää joka suuntaan ja kurkustani pulppuaa nauru.
"No terse vaan", tokaisen orille rennosti, samalla tuota tutkiskelevasti katseellani läpikäyden. Se alkaa saman tien pulista, haa, kerrankin puheliasta seuraa! Siitä tuntuikin välillä olevan huutava pula tällä saaripahasella.
"Lentäviä petoja? Missä?" kysäisen nopeasti toisen sepitysten väliin ja pupillini laajenevat innosta. Kohotan päätäni ja alan saman tien tähyillä toiveikkaasti taivaalle.
"Maanjäristyksiä en oo kyl tääl huomannu", jatkan sitten edelleen toisen puhetta välinpitämättömän röyhkeästi keskeyttäen, "on vähän tylsä mesta. Mut mites ne lentopedot? Tahdon nähdä sellasen!"
Sitten tarkennan katseeni orin kasvoihin kun se selittää edelleen. Luuli joutuneensa helvettiin.. Loputon määrä vettä... Kun pääsee rantaan, päättymätön erämaa... Nyökyttelen sen sanojen väliin yli-innokkaan painokkaasti.
"Joo, joo, joo... Tajuun. Mis ne pedot oli?" kysyn sitten melkein kuin en olisi kuunnellutkaan. No kyllä minä kuuntelin, lentopedot vain kuulosti jännittävämmiltä!
"Ja on tääl kyl muitaki", jatkan sitten ohimennen lapojani kohauttaen. Mutta ei se ollut oleellista!
Sitten se vielä höpisee vedestä ja ruuasta.
"Onhan täällä vettä iha hitosti, tossa noinkin nuin vaik niiku esimerkiks. Tai sademetsässä on lampikin ja aika helkkarin mones muussaki paikkaa..", nyökkään joen puoleen lähes kyllästyneeseen sävyyn. Oliko tämä joku ensimmäisen luokan paukapää, juurihan se itse oli ollut joessa. Vai muistelmiaanko se kertoi.
Sitten kirjava selittää laumansa luokse pääsystä. Katson toista sekunnin ennen kuin nauran räkäisesti suoraan hänen sanoilleen.
"Laumas luo? Jos et oo mikää täkäläinen nii sit kyllä pääset vaa samaa reittii ku tulitkin", sanon lähes nautinollinen sävy ivallisissa sanoissani ja heilautan päätäni siihen suuntaan missä jossain horisontin takana merenranta oli.
"Nii että sinne helvetin pyörteisii vaa, vai mitä ne ny olikaa", sanon virnistäen, "ei kuule poju, tälle saarelle tullaan. Harvemmat lähtee koska tulomatka taitaa jo ottaa ihan tarpeeks voimille. Tai niin mä oon kässänny."

[Oho tähän tulikin vähän mittaa XD]
kujakettu
 

Re: Makean veden äärellä [AH|J]

ViestiKirjoittaja Goldghost » 27. Kesä 2012 22:06

Flyonin kertakäyttöinen kohteliaisuus rutattiin takaisin, kun Ässä ei oriin tavoin pysähtynytkään, vaan lähestulkoon törmäsi toiseen. Kirjava eläin nosti päätään, luimisti korviaan ja astahti pari askelta taaksepäin, jonka jälkeen toipui nopeasti ja alkoi vuodattaa kokemuksiaan tuntemattomalle. Ässän hurvittelu meni valitettavasti hukkaan nyt.
"Kapeapuron lähettyvillä", se vastasi lopulta käyttäen laumansa nimitystä kotiseutunsa kapeimmalle joelle, " ei onneksi täällä. Luulisin. " Mustan tamman vilkuillessa ympärilleen Flyoninkin oli pakko katsella, josko jostain ilmaantuisi yksi helikopteri. Sen olemusta ei tosin sävyttänyt innostus, vaan hermostuneisuus. Flyon oli valitettavasti saaliseläin.
"Se tuli Vanhuksensäkä-nimellä kutsutun kalliomuodostelman takaa ja alkoi jahdata meitä." Hetken hiljaisuus. "Mutta se oli huono saalistaja, ei saanut ketään meistä kiinni. Kaarteli vain." Flyon ja Flyonin laumalaiset olivat pysyneet tiiviinä joukkona eikä siihen ollut kuulunut heikkoja jäseniä. Ehkä kirjava hevonen alkoi nyt parin päivän jälkeen pikkuhiljaa toipua, koska se kykeni jo henkisesti huomaamaan jälleen omia hyviä puoliaan. Heh, se oli ollut nopea.
"Olin meistä nopein." Sen oli pakko lisätä, koska Ässän rento ja itsevarma olemus ei kannustanut reipasta Flyonia pysymään murheensa alhossa.
"Niin, niin, mutta siltä se vaikutti, kun pääsin rannalle. Joen löysin vasta tänään, enkä tunne paikkoja, joista puhut." Oriin silmät kapenivat viimeisen virkkeen kohdalla. Sademetsä, mitä hittoa? Ei sen kotiseudulla sellaisia ollut. Flyon veti päätään kauemmas saadessaan Ässältä vastauksen... naurun. Ori näytti hämmentyneeltä, se oli juuri ollut saamassa balanssiaan takaisin ja nyt se oli taas menetetty. Epäkorrektit sanat räkätyksen jatkoksi täydensivät vielä sitä kuvaa että ei, täältä ei enää pois lähdettäisi.
"En usko sinua." Ei uskonut!
"Täytyyhän täällä olla maareitti takaisin---" ai se olikin saari. Prkl.
"Mistä itse sitten tulet?" se kysyi kulmat rytyssä ja äänessään lähinnä nokkava sävy.
"Ja mistä ne muut sitten tulevat, ne joista mainitsit äsken? Ne joilla ei olankohautuksesta päätellen ole paljoa merkitystä?"

[Nämä meidät soffit eivät ole kovin shortteja... xD]
Goldghost
 

Re: Makean veden äärellä [AH|J]

ViestiKirjoittaja kujakettu » 29. Kesä 2012 15:57

[Se on tää puheen määrä XD]

Toinen selittää että lentäviä petoja oli jonkun hiivatin kapeapuron luona muttei täällä. Tuhahdan mielenosoituksellisesti.
"No voi helvetti", totean tympääntyneesti, "olispa täälläkin jotain lentopetoja. Mutku ei."
Sitten toinen vielä selittelee että se tuli jonkun vanhuksen sää'än takaa tai jotain sinne päin ja että se kierteli ja kaarteli mutta oli huono saalistaja. Ja että hän oli nopein.
Kohotan kulmiani. Olipas tylsä peto...
"Vai että oot nopee? Pitäiskö meidän kuule heittää sit juoksukisaa?" sanon virnistäen pilke silmäkulmassa. Täällä ei tosin ollut pahemmin maamerkkejä ja oli aavikko ja yö , plus toista saattoi väsyttää, mutta ihan sama. Mitäs itse sanoi - nyt teki mieli juosta.

Sitten toinen selittää luulleensa jotain ettei täällä ole vettä ja blaablaablaa.
"Joo joo, okei okei", vastaan toiselle tympääntyneeseen sävyyn, hädin tuskin toista kuunnellen.
Heijaan keinutellen päätäni puolelta toiselle tylsyyksissäni, paikallaanolo ei ollut minun juttuni. Häntäkin huiskii taas rauhattomasti.
"No eipä sun mikään hiton pakko oo mua uskoo mut ei se tosiasioita silti muuta, sori ny vaa", sanon vähän huvittuneesti hymähtäen ja vilkaisen Herra Maitoa. Alkaa jo höpistä epätoivoissaan maareitistä.
"Saaril ei yleensä hirveesti maareittei muualle oo, vai mitä?" vastaan ilkikurisesti samalla kun toiselle on selvinnyt jo edellisistä sanoistani että paikka on saari.
Sitten toinen kysyy mistä itse tulen. Katseessani pilkahtaa hetken suuri uhmakkuus ja puren vähän huultani, ennen kuin pyyhin sen kaiken kasvoiltani ja kuittaan toisen kysymyksen olankohautuksella.
"Ranskas mä synnyin, elämä siinä välissä oli merkityksetöntä paskaa jota en ala sulle puimaan ja lopulta erinäisten syiden takia päädyin sitten mereen ja ajauduin tänne. Lisäkysymyksiä? Eikö, hyvä, en niitä antais esittääkään", sanon vähän nokkavasti ja sivuutan aiheen.
"Muut tulee... kuka mistäkin? Osat on joutuneet sattumalta, veikkaan et osa on yrittäny kuolla. Jollain ihmeen konstilla kuitenkin tänne on päätyny vaan hevosia muualta joiden kohtalot on ne tänne johdattanu tai jotain liipalaapadiipaduu. Ja onhan tääl kai syntynyki aika paljon jengiä."
kujakettu
 

Re: Makean veden äärellä [AH|J]

ViestiKirjoittaja Goldghost » 03. Heinä 2012 23:02

Flyonin kulmat kohosivat aavistuksenomaisesti.
"Eikö täällä sitten ole tavallisiakaan petoja? Puumia, susia?" Kirjavan orin mielipide alkoi jokaisen vaihdetun virkkeen myötä taittua siihen suuntaan, että sen tapaama musta tamma oli laatuaan omituinen eläin. Toisen saman lajin edustajan puheena Ässän jutut olivat tavallaan tervetulleita, joskin tamman omalaatuinen puhetapa - puhekieli - särähti Flyonin korvaan epämukavasti. Ja asiat, joista se puhui... aivan kuin tamma olisi ollut hiukan vinksahtanut. Omalaatuisella ja, ainakin tähän mennessä siltä vaikutti, vaarattomalla tavalla.
Ässän ehdottaessa juoksukisaa Flyon virnisti pikaisesti. "Annan sinun valmentaa itseäsi pari päivää ennen sitä." Se kiesi kysymyksen, muttei suoraan kieltäytynytkään - kohtalaisen varma häviö maaston paremmin tuntevalle ja ei-vastikään-saapuneelle-ja-hyvinvoivalle hevoselle ei kiinnostantut sitä.

Eristyksissä, täällä? Orin elekielestä alkoi puskea pintaan turhautuneisuus. Se vetäytyi hetkeksi kuoreensa ja katsahti toisaalle kootakseen ajatuksiaan, kunnes palautti harmaanvihreiden silmiensä katseen takaisin Ässään, parahultaisesti kuullakseen hyvin kompaktin tiivistelmän toisen elämästä. 'Paska', tamman sanoja lainaten. Vaikkei kirjava hevonen kokenutkaan tuntevansa tätä sukkajalkaista yksilö kovin hyvin, se tunsi hetkellistä tarvetta myötäillä sen tuntemuksia. "Ei minullakaan ole ollut sen kummoisempi", se totesi kuivaa äänensävyä hakien. Ehkä ne sitten olisivat vähän aikaa yhdessä sitä mieltä, että kummankin menneisyys oli surkea ja turha. Flyon päättäisi hetken huokaisemalla työlääntyneesti ja kuunnellessaan Ässän kevyen infon muista saaren hevosista se nyökkäisi ilmaistakseen, että kuunteli.
"Missä nämä muut sitten asuvat? Sisämaassa päin?"
"Täällä alkaa viiletä." Vuorokauden pimein ja viilein hetki, kun aurinko oli kadonnut horisontin alapuolelle eikä maa enää huokunut sen lämpöä. Ehkä ne voisivat sittenkin juosta vähäsen... vaikkapa niiden muiden hevosten luokse. Flyon ei halunnut päästää tätä omituista yksilöä menemään ennen kuin saisi vähintään yhden uuden hevosen sen tilalle.
Goldghost
 

Re: Makean veden äärellä [AH|J]

ViestiKirjoittaja kujakettu » 09. Heinä 2012 14:26

Kun toinen alkaa kärttää että eikö täällä ole tavallisia petoja, hymähdän vähän pilkallisesti.
"No kai nyt niitä on, eihän paratiiseja ole olemassakaan", totean yksioikoisesti, katsoen toista jopa hetken aikaa hieman säälien.
"Mutta en mäkään oo ikinä törmännyt yhteenkään, ainakaan silleen et ois pakoon pitänyt juosta. Mut kyl niitä kuulemma on, ja olis kai kyl aika hiton outo paikka jos ei olis. Jotkut taitaa väittää kanssa et sademetsässä on jaguaareja, mut en kyl tiiä siitä miten totta se on", jatkan sitten toiselle selittämistä.
Mitä siihen juoksukisaan tulee, toinen puhuu että antaisi minun valmentaa itseäni pari päivää ennen sitä. Hymähdän vähän ilkikurinen pilke silmissäni, katsoen toista sitten läpitunkevasti.
"Sanoisit helkkari vie ihan suoraan vaa jos ei huvita, en mä ihan niin tyhmä oo ku miltä vaikutan. Tylsimyksiä kaikki tyynni, eihän sille mitään maha. Ehkä mä joskus löydän jonkun jota kiinnostaa, hrmh...", lopun lausahdan vähän tympääntyneesti ja lapojani tyynesti kohauttaen. Ei täällä tuntunut kenelläkään olevaan intoa ikinä mihinkään mielenkiintoiseen.

Toinen mutisee jotain ettei sen omakaan menneisyys ollut kummoisempi, johon hymähdän vain puolittaisesti hieman kiinnostunutta esittäen.
"Harvoilla täällä asuvilla kai mikään ruusunen unelmaelämä ees on takanaan", tokaisen sitten, "tosin kaipa niitäkin onnenpekkoja löytyy."
Maitoparta - vaikkei sillä kyllä valkeaa turvassa ollutkaan mutta se kuulosti kivalle - kysäisee sitten missä muut asuvat. Heilautan päätäni laajassa kaaressa.
"Kaikkialla täällä. Täällä on kuus eri laumaa eri alueilla ja sitten vielä laumattomia kanssa. Että on meitä täällä iha runsain mitoin ja silleen, ei meitä oo vaan mitään kourallista hourupäitä sisämaassa pitämässä teetuokiota nuotiotulen ääressä, sikäli kun nyt sellasta osais hullukaan kavioiden kanssa venkslata syttymään. Mä kyl tosin tiiä missä päin me nyt ollaan kun en oo ollu kauheen kiinnostunut ottaa rajoista selvää..."
Ori puhuu kylmästä, johon naurahdan pilkallisesti.
"Pakkastako pelkäät? No, sit sun ei kannata ainakaan eksyy lumihevosten jäätikölle, sen voin sanoa."
kujakettu
 

Re: Makean veden äärellä [AH|J]

ViestiKirjoittaja Goldghost » 13. Heinä 2012 22:18

"Läheltä menee silti", Flyon totesi jatkaakseen keskustelua; ja jos ei edes läheltä paratiisia niin ainakin siihen suuntaan. Ei mitään pelättävää, muita hevosia, sademetsä josta varmasti löytäisi parempaa ruokaa kuin nämä kuivuudesta kovat ja terävät heinänkorret. Säälivä katse sai sen pysymään vakaasti omassa kannassaan, sellaisen edessä ori ei myötäillyt. "Ei tämä loppujen lopuksi niin paljoa poikkea siitä, mistä minä tulin."

"Huvittaisi kyllä, mutten halua pilata mainiota yötäsi voittamalla sinut." Se piti pintansa tässäkin asiassa - kommentoimatta jättäminen olisi antanut mahdollisuuden tulkita, ettei se ollut tosissaan, mutta myös luoda vaikutelman että se piti Ässää tyhmänä. Joten kyllä, oli parempi olla vaikea, itsepintainen ja koventaa katsettaan hiukan vastalauseeksi tuntemattoman tamman reaktiosta. Mustan hevosen motivaatio keskusteluun vaikutti laskevan eikä orilta jäänyt huomaamatta, kuinka sen ystävällisyysyritys työnnettiin pois välinpitämättömyydellä. "Mitä sinä sitten haluaisit tehdä?" Uusi yritys, joskin sampanjahevonen sivuutti seikan, että Ässä oli jo aiemmin halunnut tehdä jotain... no, se oli vaikea eläin. Niiden pitäisi keksiä jotain, josta kumpikin tykkäisi.

Flyonin ovaalinmuotoisten korvien asento ilmensi huimaa kiinnostusta, kun sille kerrottiin, että Caraliassa oli kuusi laumaa ja laumattomia. Ori päätteli toisen puheista myös, että sekin oli uusi tulokas. Ässän väheksyvä kysymys sai kirjavan hevosen pärskähtämään voimakkaasti vastalauseeksi, pelokas ei kuulunut sitä kuvaavien adjektiivien joukkoon.
"Olet siis kierrellyt täällä paljon?" Johtopäätös. Hetken hiljaisuus.
" Kuinka kauan olet ollut... täällä?" Se suunnitteli mielessään pientä peliä. "Kuinka moneen hevoseen olet tutustunut?" Flyonin ilme oli kysyvä, toinen kulma kohosi hiukan toista ylemmäs ja painoa vaihdettiin etujalalta toiselle.
Goldghost
 

Re: Makean veden äärellä [AH|J]

ViestiKirjoittaja kujakettu » 17. Heinä 2012 20:02

"No jaa", tokaisen välinpitämättömästi lapojani kohauttaen, "onhan tää ihan siedettävä mesta. Tosin tuntuu olevan täynnä ihan liian vakavaa porukkaa." Jotain se vielä mussuttaa siitä että paikka ei paljon eroa siitä missä se oli. Hymähdän vähän.
"Niin. Paitsi tääl ei oo lentäviä petoja", sanon tylsistyneesti.

Sitten se jatkaa siitä juoksukisasta ja en voi olla naurahtamatta aika räkäisesti.
"Joo nii vissii", sanon aika nenäkkäästi ja katson oria.
"Sori ny vaan mutta ma olen aika kova juoksemaan", sanon sitten yksioikoisesti, sellaiseen sävyyn että 'olet tyhmä jos luulet muuta'.
Maitomaha kysäisee että mitä sitten haluaisin tehdä ja kohautan taas lapojani heilauttaen suurieleisesti päätäni.
"Mistä hitosta mä tietäisin? Mä toimin hetken mielijohteesta", sanon sille. Ihan tyhmäkö se nyt oli? Ei selkeästi tuntunut ollenkaan tajuavan.

Kun selitän toiselle sitten saaresta, se pärskähtää jotain kun väitän sitä pelokkaaksi. No, jos kylmää kaihtoi niin olihan se vähän pelokasta! Sitä paitsi talvella saattaisi olla aika tympeää jos ei tykännyt, piti varmaan hengailla sitten vain sademetsässä tai aavikolla.
"Joo no oon mä aikalailla vähän siellä sun täällä käyny, vuoristossa ja sademetsässä ja oon mä havumetsässä tainnu kanssa ja oisinko suollaki.. Vähä joka paikassa kaiketi", sanon pohdiskellen, hä'ntääni samalla heilutellen.
Ori kysyy sitten että kuinka pitkään olen ollut täällä, jolloin kurtistan hieman kulmiani. Vilkaisen mietteliäänä taivaalle.
"Vuoden tai kaks kai", sanon sitten toista vilkaisten, "en mä oo niin kauheesti jaksanu laskee. Puoltoista ehkä? Vai oisko ylikin."
Sitten se kysyy että kuinka moneen olen tutustunut.
"No tota.. mä en oo löytänyt viel kauheen mielenkiintosta porukkaa. Tai no muutaman, mut en oo nähny niitä enää uuestaan enkä mä oikeen jaksa leikkii et mul olis mitää kauhee hyviä suhteita toisiin ku eipä oikeestaa oo", sanon sitten, "mutta ehkä... pariinkymmeneen? Nii ja olin mä siinä jossai yhteiskokouksessa missä oli kaikkien laumojen jäsenet noi suunnillee paikalla."
kujakettu
 

Re: Makean veden äärellä [AH|J]

ViestiKirjoittaja Goldghost » 11. Elo 2012 18:47

Flyonin kulmat kurtistuivat ja suu mutristui lapsekkaan happameen ilmeeseen Ässän mainitessa liian vakavat muut hevoset... No kiitti vain. Sen sijaan musta, puolisokea tamma kaipasi lentäviä petoja, jonka jälkeen mainosti edelleen olevansa kova juoksija. Kirjava orhi huomasi olevansa edelleen provosoinnin kohteena, kun vuorotellen sekä sen rohkeutta että nopeutta kyseenalaisteltiin jatkuvasti.
"Miten minä sinun mielijohteitasi voisin seurata, jos et niistä kerro?" Kksfhksdhf kulmienkurtistus ja tämä-on-niiiiiiin-tamman-kanssa-keskustelua -ilme. Eivät edes omia ajatuksiaan seuranneet.

Ori kuunteli mustakarvaista tasankohevosta vaieten, yrittäen sitten panostaa enemmän Ässän elekielen lukuun kuin sanojen kuuntelemiseen. Vuorotellen tamma oli provosoiva, heti perään sen spiritit tuntuivat taantuvan ja se vastasi kiltisti, joskin välinpitämättömästi Flyonin kysymyksiin.
"Yhteiskokous kuulostaa tylsältä." Kerro sitten kun olet perillä omista ajatuksistasi, kiitos. Flyonin tilanteenlukutaito ei löytänyt kohtaa villille kiljaisulle ja Ässän lavasta näykkäämiselle, mutta ei tämä sivistynyt tiedonsuodatuskaan tuntunut luontevalta. Äsh.
"Eikö siitä seurannut yhtäkään tappelua?" Jotenkin vain Flyonin mielikuva kymmenistä hevosista kokoontumassa samaan paikkaan... eivät ne kaikki olleet voineet olla samaa mieltä. Tai olleet olleet kykeneväisiä pitämään temperamenttinsä aisoissa, mitä Flyonillekin tapahtui joskus.

Flyonin tilanteenlukutaito sanoi ei sen aiemmalle idealle, jonka jälkeen oriin pää oli hetkellisesti tyhjä.
"Missä sinä yleensä vietät yösi?" Joo terve. Pelaajalle ei tullut kummoisia ideoita ja hän harkitsee pelin päättämistä piannnnnn.
Goldghost
 


Paluu Joki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron