Another day in paradise

Tämän joen vedet tulevat suoraan jäätikön sulamisvesistä, joten vesi on ympäri vuoden erittäin kylmää. Joen leveys, syvyys ja virtauksen voimakkuus vaihtelevat suuresti juoksun eri kohdissa. Joissakin paikoissa joki virtaa matalana ja lempeänä, ja hiekkapohjaiset särkät soveltuvat veden kylmyyttä lukuun ottamatta mainiosti uimiseen. Paikoittain joen virtaus on kuitenkin vaarallisen voimakasta ja saattaa viedä varomattoman joenylittäjän mukanaan. Keväällä jäätikkölumien sulettua joki tulvii ajoittain voimakkaasti.

Another day in paradise

ViestiKirjoittaja Jaksu » 25. Kesä 2012 22:50

[ zarroc kera rijmin <3 otsikko on vähän kökkö mutten saanut revittyä mistään parempaakaan ~]

Sadetanssija

Kuuma kesäpäivä oli saanut lumivalkoisen Sadetanssijan hakeutumaan veden luokse hakemaan helpotusta oloonsa. Hän oli taivaltanut pitkän ja uuvuttavan matkan kulkien metsissä, tasangoilla ja niityillä ja nyt hän oli päätynyt oman laumansa alueelle joen äärelle. Sadetanssija oli osannut suunnistaa joelle veden solinan avulla. Hänen kuulonsa oli terävöitynyt paljon sokeutumisen myötä ja se olikin hänen aisteistaan vahvin. Sadetanssija saattoi kuulla jopa sellaisia ääniä, mitä muut hevoset eivät erottaneet.

Sadetanssijan jalat viistivät yksi toisensa jälkeen heinikkoista maata, jossa ruohonkorret heiluivat tuulen vireen mukana puolelta toiselle saaden aikaan aaltomaisia liikkeitä. Heinikko kutitteli Sadetanssijan jalkoja kevyesti ja tuuli, joka keinutti niitä tarttui ja riepotteli lempeästi myös hänen hohtavan valkoista harjaansa. Sinisilmä ravisti kaulaansa ja nakkeli päätään. Pieni, virkistävä tuulenpuuska teki hänen olonsa pirteämmäksi ja hän alkoi liikehtiä levottomasti kuin olisi halunnut ponkaista hurjaan laukkaan läpi niityn. Niin hän olisikin tehnyt, ellei olisi pelännyt törmäävänsä johonkin tai kaatuvansa astuessaan kuoppaan tai kompastuessaan kiveen. Ori puuskahti turhautuneesti. Hän oli hiukan harmissaan, ettei saanut juosta pitkin niittyjä niin lujaa kuin jalat vain antoivat periksi. Sadetanssija ei ollut enää aikoihin tuntenut sitä vauhdin tuomaa huumaa tai energian sykkivän suonissaan, kun jalat rummuttivat raivokkaasti maata kiivaan laukan tahtiin. Hän ei ollut uskaltanut juosta sen jälkeen, kun sokeutui pienenä varsana.
Sadetanssija rauhoittui ja käveli verkkaisesti viimeiset metrit joen äärelle. Sen heleä solina kuulosti rentouttavalta ja veden pinnasta heijastuva auringon lämpö syleili hellästi valkeaa oria. Hän hirnahti hiljaisesti ja hivutti kavioitaan varovaisesti eteenpäin tunnustellakseen missä joen rannan reuna sijaitsi. Se tulikin pian vastaan, jolloin Sadetanssija pysäytti jalkansa. Hän kumartui hitaasti alaspäin ja laski turpansa veteen. Joen vesi oli kylmää, mutta se ei haitannut kimoa lainkaan. Sinisilmä joi virkistävää vettä pitkään, kunnes kohotti turpansa vedestä. Orin kirjavalla turvalla kimalteli vesipisaroita, jotka vierivät sitä pitkin takaisin jokeen. Sadetanssijan korvat värähtelivät pisaroiden osuessa veteen yksi toisensa jälkeen, jokainen pisara sai aikaan hennon äänen veteen vieriessään.
Valkea ori hengitti raikasta ilmaa sieraimiensa kautta ja päästi sen sitten ulos huuliltaan syvänä huokauksena. Ympärillä leijui ihastuttava tuoksu, jonka värikkäät kukat saivat yhdessä aikaan. Tuoksu oli makea, huumaava ja viettelevä. Sadetanssijan mieleen piirtyi kuva vihreästä niitystä, joka oli täynnään sinisen, punaisen ja keltaisen sävyisiä kukkia ja jonka lämmin kesäaurinko valaisi kultaisilla säteillään. Sinisilmä hymyili mielikuvalle. Hän piti kesästä, sillä hänen mielestään se oli vuodenajoista kaunein ja kiehtovin.

Sadetanssija liu'utti varovaisesti oikeaa etujalkaansa eteenpäin ja laski sen varovaisesti veteen. Vasen etujalka seurasi pian perässä, eikä mennyt kauaakaan kun ori seisoi vedessä kylkiään myöten. Virta painoi voimakkaasti hänen kehoaan vasten, muttei ollut niin kova, että olisi vienyt Sadetanssijan mennessään.
Valkeaharja hytisi kylmän veden ympäröidessä hänet, mutta nautti sen viileydestä. Hän päätti viettää koko päivän joen läheisyydessä, sillä vaikutti siltä, että päivä tulisi olemaan hyvinkin lämmin ja silloin oli mukavaa vilvoitella kylmässä vedessä.
Jaksu
 

Re: Another day in paradise

ViestiKirjoittaja Zarroc » 26. Kesä 2012 15:52

RIJM

Joskus tunsin oloni sangen yksinäiseksi. Ei sillä ettenkö pitäisi omasta rauhasta, mutta silti se tuntui välillä korventavan sisustaani. Olin kuitenkin hyvin tottunut siihen että ympärilläni hääräsi välillä paljonkin hevosia - tai minä hääräsin heidän ympärillään - ja yksin jäädessäni tunsin jonkin omituisen, ikäväntapaisen tunteen ailahtavan sisälläni. Ehkä pidinkin lauman suomasta turvasta enemmän kuin uskalsin itselleni myöntääkään, se oli valitettava tosiasia. Koskaan minulle ei ole ollut vaikeaa tunnustaa omia heikkouksiani, mutta nyt se tuntui paljon vaikeammalta kuin yleensä. Ehkä en vain halunnut olla heikko tässä maailmassa, se oli aivan normaalia kaikilta. Tuskin kukaan haluaisi jäädä vahvemman varjoon. Siitä ei voinut ketään syyttää, joskus kaikki ajattelivat vain itseään. Ja välillä se oli hyväkin asia, jos esittäisi liian vahvaa liian kauan ja ajattelisi aina vain muita, huomaisi pian kadottaneensa itsensä.
Joskus pelkäsin että niin oli käymässä minullekin, minun oli yhä vaikeampi saada otetta itsestäni. Ei se ollut ollut helppoa nuorempanakaan, silloin minulla ei ollut edes tarvetta tukeutua omaan itseeni, lähelläni oli aina joku jolta pystyin kysymään neuvoa. Oli se sitten äitini tai Geneze. Mutta nyt, minulla ei ollut muita kuin itseni, ei ketään kuka voisi ohjata minua oikeaan suuntaan tai kertoa minulle mihin minun oli mentävä.

Nyt pelkäsin, ei, en uskaltanut sanoa pelkääväni, minulla ei kai ollut siihen oikeutta, enemmänkin epäröin sen asian suhteen että minun olisi toimittava tiennäyttäjänä. Parantajana jouduin aina kertomaan kaikille mitä tehdä tästä eteenpäin, olipa kyseessä näkönsä menettänyt hevonen, jalkansa murtanut poni tai surutyötään tekevä vanha leski. Kukaan heistä ei yleensä tiennyt miten menetellä siitä eteenpäin, kuinka he voisivatkaan tietää? Eiväthän he olleet kokeneet sitä koskaan ennen. Ja minä jouduin ohjeistamaan heitä vanhalla kokemuksella, joka juurtui liian kaukaa. En minä halunnut muistella menneisyyttä joka vähitellen saisi minut murtumaan, minä en halunnut muistaa kuinka paljon kaikki sattui.
Mutta minun oli pakko, etten toistaisi tulevaisuudessa samoja virheitä.

Joki oli jälleen näkyvissäni herätessäni ajatuksistani, ja huomasin vedessä valkean hevosen. Toinen oli kuin sadusta, tuuli liikutteli lempeästi kihartuvia jouhimassoja, rakenne oli kaunis ja pää siro. Hän näytti vilvoittelevan kuuman päivän takia, vaikka saatoin ehkä erottaa lievää hytinää. Olihan vesi varmastikin kylmää.
Astelin eteenpäin rauhallisin askelin, tuntien tuulenvireen pyyhkäisevän karvallani. Sinertävänruskea katseeni seurasi tyynesti toista hevosta, minusta hänessä oli jotain hivenen outoa. Se oli ehkä tuo hajamielisen oloinen varovaisuus kaikkea kohtaan. Oliko se luontaista? Varmaankin.
Kävelin joen partaalle, kuitenkin ollen edelleen hieman kauempana orista. Laskin turpani veteen ja join hieman. Olin arvannut oikein, vesi oli kylmää, mutta raikasta. Virkisti mukavasti.

Nostin pääni takaisin normaaliasentoon, seuraten katseellani toisen kasvoja. Miten minusta tuntui että hän ei nähnyt minua? Näin lähempää katsottuna silmät vaikuttivat - kauniit, siniset silmät - jotenkin ilmeettömiltä. Oliko hän sokea? No, se sopisi muutenkin hänen olemukseensa.
"Hei", sanon viimein soinnikkaan matalalla sävylläni. Olin kyllä varma että ori oli huomannut minut jotenkin muuten, jos ei muuta niin kuullut askelista. Mutta aina oli kohteliasta tervehtiä.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Another day in paradise

ViestiKirjoittaja Jaksu » 28. Kesä 2012 22:10

Sadetanssija kahlasi vaivalloisesti kylmää virtausta vastaan. Virta todellakin oli voimakas ja kimoa alkoi hieman pelottaa, että veisikö se hänet mennessään. Oria ei kuitenkaan houkuttanut nousta vielä vedestä ylös, sillä se toi suuren helpotuksen hänen läkähtyneeseen oloonsa. Sadetanssija puuskutti raskaasti puskiessaan joen virtausta vastaan ja hänen oli pinnistettävä voimiaan miltei äärimmilleen pysyäkseen pystyssä. Hänen oli yritettävä pitää tasapainonsa, jottei horjahtaisi ja joutuisi virran vietäväksi. Sadetanssija ei ollut mikään hyvä uimari, olihan hän miltei hukkunut Caraliaankin saapuessaan. Kimon ystävä oli tullut tuolloin hätiin ja auttanut hänen turvallisesti rantaan, mutta samalla tämä oli kadonnut mysteerisesti. Nyt hänellä ei olisi ketään auttamasssa jos jotakin sattuisi.

Sadetanssijan hampaat kalisivat toisiaan vasten ja veden kylmyys pureutui luihin ja ytimiin asti. Tuntui kuin tuhannet pienet neulat olisivat pistelleet häntä ympäri kehoa. Valkeaharja hytisi entistä ankarammin ja tuumi, että nyt olisi hyvä hetki nousta takaisin rannalle. Hänen voimansa alkoivat hiipua ja tunto paeta raajoista kylmyyden vuoksi. Ori alkoi juuri kääntyä rantaa kohti kun jokin kiinnitti hänen huomionsa. Hän oli erottavinaan tuulen huminan seasta heinikon kahinaa ja vaimeasti maata vasten tömiseviä askeleita, jotka kulkivat hänen suuntaansa. Sinisilmä höristi korviaan ja kuunteli askelia tarkkaavaisesti. Ne tulivat melko lähelle Sadetanssijaa ja pysähtyivät kivenheiton päähän hänestä. Kimon kasvot kääntyivät tulijan suuntaan, viistoon vasemmalle. Hän ei ollut täysin varma oliko kyseessä toinen hevonen, mutta kun toinen lausui tuokion kuluttua Sadetanssijalle tervehdyksensä hän tiesi, että kyseessä oli hänen lajitoverinsa. Tämän tamman ääni ei ollut hänelle ennestään tuttu. Sadetanssija erotti hyvin hevosten äänet toisistaan, joten hänen oli helppo tunnistaa ketkä kuuluivat hänen tuttuihinsa ja ystäviinsä, mutta tämä tamma oli hänelle tyystin tuntematon.
"Hei", Sadetanssija vastasi ystävällisesti ja loi turvalleen vienon, ujohkon hymyn. Ori olisi liikkunut lähemmäksi tammaa, ellei hänen jalkansa olisi kohmettuneet paikoilleen. Hänen hampaansa alkoivat taas kalista ja hän naurahti. "T-tämä vesi o-on melko kylmää"
Jaksu
 

Re: Another day in paradise

ViestiKirjoittaja Zarroc » 29. Kesä 2012 14:37

Valkea ori seisoi ikäänkuin jähmettyneenä aloillaan vedessä, en osannut kuin arvailla johtuiko se siitä että vesi oli kylmää vai siitä että hän piti vedestä. Tiedä sitten mutta pian hän vastasi tervehdykseeni pienen, ujohkon hymyn kera. Minä hymyilin hetken myös.
"T-tämä vesi o-on melko kylmää", varmastikin se oli, mutta miksi et sitten tullut pois vedestä? En kuitenkaan tohtinut kysyä mitään niin törkeää ääneen, tyydyin vain nyökkäämään. Tosin heti sen jälkeen muistin teoriani ja löin päätäni puunrunkoon pääni sisällä. Jos hän ei nähnyt, miten voisin kuitata mitään eleillä? En mitenkään, tiesin sen aivan hyvin. Olin ollut tarpeaksi sokeiden kanssa tekemisissä tietääkseni.
"Aivan. Tarvitsetteko mahdollisesti apua?" Kysyin lopulta ystävällisellä sävyllä, liikahtaen hieman oria kohden. Pysyttelin kuitenkin edelleen kuivalla pientareella, voisihan se olla että valkea ei suostuisi avuntarjoukseen. Enkä minä halunnut millään tavalla tuputtaa.

"Olen muuten Rijm, lumihevosten parantaja."
Esittäydyin piakkoin lämpimän soinnikkaalla sävylläni, katsellen sinisilmäistä oria jälleen hivenen mietteliäästi. En ollut varma olinko nähnyt häntä ikinä, en varmaankaan jos muistini oikein kertoi. Olihan valkeita ja sinisilmäisiä hevosia varmastikin tullut jossain vaiheessa vastaan, mutta hän vaikutti erilaiselta, tuollainen persoona olisi kyllä jäänyt varmasti mieleen.
Noin hento ja hauraan oloinen, ystävällinen, mutta ujohko. Näin nopeasti luonnehdittuna muutaman sanan, äänensävyn ja käytöksen perusteella. Olin jälleen näkyvinäni pientä hytinää ja olihan hänen sanoistaan aiemmin kuulunut lievä kalina, mutta vasta nyt uskalsin epäillä että hänellä oli kylmä. Eihän sitä tiennyt kuinka kauan ori oli viettänyt aikaa vedessä.

Tosin onneksi näin kohtalaisen lämpimällä säällä oli hivenen mahdotonta että vilustuisi, mutta kyllä niinkin voisi aina käydä. Jos vietti tarpeaksi aikaa erilaisissa kylmävetisissä vesistöissä, kuten vaikka tässä joessa jossa virtaus oli välillä hyvinkin voimakasta.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Another day in paradise

ViestiKirjoittaja Jaksu » 30. Kesä 2012 13:57

"Apu olisi kyllä tarpeen, jos siitä ei ole teille liiaksi vaivaa...", Sadetanssija vastasi tamman kysyttyä ystävällisesti, että tarvitsiko hän mahdollisesti apua rantaan nousussa. "Minun on hankala päästä täältä ylös yksinäni", hän lisäsi pienesti hymyillen. Ranta oli tuntunut hänestä jyrkänpuoleiselta kun hän oli laskeutunut jokeen, joten avusta ei varmasti olisi haittaa.
Sadetanssija koetti saada itsensä liikkeelle, mutta voimakas virtaus ja kohmettuneet raajat vaikeuttivat orin kulkua. Hän kahlasi hitaasti lähemmäs rantaa ja pian hänen rintakehänsä painautui pehmeästi sitä vasten. Valkeaharja tunnusteli turvallaan maata ja totesi, että hänellä oli melko korkea nousu edessään.
Sadetanssija kohotti päänsä ylös maan tasolta ja käänsi kasvonsa tamman pehmeän, lämpimän äänen suuntaan. Tämä oli esitellyt itsensä Rijmiksi, lumihevosten parantajaksi. Valkea ei ollutkaan tiennyt, että heidän laumassaan oli sellainenkin. Parantaja oli varmasti hyvin hyödyllinen, sillä olihan heidän laumassaan sairaita ja huonokuntoisia hevosia, jotka tarvitsivat jonkun apua.
"Mukava tavata, parantaja Rijm", Sadetanssija lausui iloisesti hymyillen. "Minun nimeni on Sadetanssija. Olen ihan tavallinen lumihevosten jäsen", ori esitteli itsensä. Orista vaikutti siltä, että Rijm oli varsin mukava ja ystävällinen tamma, ja se olikin hyvä ominaisuus parantajalla, jonka täytyi olla tekemisissä kaikenlaisten hevosten kanssa. Sadetanssija tuli pohtineeksi mahtoiko Rijm auttaa myös muihin laumoihin kuuluvia hevosia tai poneja lumihevosten lisäksi. Hän tuskin pystyi kieltäytymäänkään tarjoamasta apua niille, jotka sitä tarvitsivat, oli kyseessä sitten laumatoveri tai ei. Ainakin niin sinisilmä oletti.

Sadetanssija keskitti huomionsa takaisin maihin nousuun. Hänen turpansa liikkui maan yllä ja nuuhki sitä tarkoin, ja hän oli jo nostanut toisen etusensa maalle. Ylös nouseminen tulisi vaatimaan suurta ponnistusta. Kimo pohti huuli mutrulla ja hajamielinen ilme kasvoillaan miten Rijm voisi häntä auttaa. Olisiko helpointa, jos tamma kiskoisi häntä harjasta samalla kun hän itse ponnisti jaloillaan itseään ylös? Se saattaisi sattua hieman, mutta parempaakaan keinoa Sadetanssija ei keksinyt.
"Hmm... Voisittekohan kiskoa minua joesta ylös pitämällä kiinni harjastani?", Sadetanssija kysyi. "En osaa kuvitella muuta keinoa, jolla voisitte auttaa minua tässä tilanteessa. Vai olisiko teillä parempi ehdotus mielessänne? Luulen tosin, että pääsen täältä ylös ominkin avuin, mikäli ette pysty minua auttamaan"
Jaksu
 

Re: Another day in paradise

ViestiKirjoittaja Zarroc » 01. Heinä 2012 15:38

"Apu olisi kyllä tarpeen, jos siitä ei ole teille liiaksi vaivaa...", vaivaa? Huuliltani pääsi pieni hymähdys, mutta kuuntelin rauhallisesti loppuun hänen asiansa. Hankala päästä ylös, niin varmastikin, töyräs oli melko jyrkkä. Kun ori sitten sanoo että on mukava tavata ja hymyilee iloisesti, minunkin kasvoilleni kohoaa hymy kuin refleksinä. Olipa hän kerrassaan... herttainen. Nimikin on hyvin kaunis ja erikoinen, Sadetanssija.
"Sinulla on hieno nimi", totean hetken kuluttua pehmeästi. Tuollaista nimeä en ole ennen kuullutkaan, ja olen kuitenkin tavannut monia hevosia.

Sadetanssija oli liikkunut niin että hän osui rantatöyrääseen ja näkyi haistelevan maata. Annoin hänen rauhassa tehdä tutkimuksiaan, kunnes valkea nosti toisen etujalkansa maalle.
"Hmm... Voisittekohan kiskoa minua joesta ylös pitämällä kiinni harjastani?" Katselin häntä hetken aikaa mietteliäästi, se tulisi kyllä varmasti sattumaan. Minulla oli ehkä parempi ajatus.
"Entä jos tulen luoksenne veteen ja työnnän teidät ylös? Olen aika suurikokoinen kylmäverinen, jaksan kyllä."
Sen sanottuani kävelin hieman sivummalle ja laskeuduin veteen. Sen kylmyys hieman yllätti minua, mutten antanut asian häiritä keskittymistäni. Kahlasin rauhallisesti Sadetanssijan luokse, tullessani kosketin hänen kylkeään kevyesti turvallani, ihan vain ilmoittaakseni että olin hänen vierellään. Vaikka uskoin kyllä että ori oli kuullut minut.

Mittailin rantatöyrästä ja pienempää valkeaa hevosta vierelläni katseellani ja pohdin vaihtoehtoja. Tietysti voisin aina kehoittaa häntä nostamaan toisenkin etusensa maalle ja työntäisin hänet ylös, mutta siinäkin oli tietysti vaaransa. Jos ei nähnyt, voisi horjahtaa ja kaatua, pahimmassa tapauksessa satuttaa itsensä. Mutta sitä vartenhan minä olin parantaja, että auttaisin loukkaantuneita hevosia.
Toinen vaihtoehto olisi että vetäisin tosiaan hänet ylös, mutta sitä en suostunut tekemään. Se teki kipeää, harjamarto oli melkoisen arka paikka.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Another day in paradise

ViestiKirjoittaja Jaksu » 19. Heinä 2012 17:14

Sadetanssija punastui kevyesti kuullessaan nimeään kehuttavan. Hän ei oikein osannut ottaa kehuja vastaan ilman, että hänen poskilleen lehahti nolostunut puna tai että hän alkoi sopertaa ujosti.
"K-kiitos, Rijm", hän sanoi pieni hymy toisella suupielellään. "Sinun nimesi on melko erikoinen, mutta silti hyvin kaunis", ori jatkoi hymyn levitessä toiseen suupieleensä.

Sadetanssija ei kauaa ehtinyt punastelemaan puheenaiheen vaihtuessa takaisin joesta ylös nousemiseen. Kuten valkeaharja oli arvellutkin, Rijmillä oli tarjottavanaan paljon parempi ehdotus Sadetanssijan ylös saamiseksi. Ori pani merkille, että tamma kuvaili itsensä suurikokoiseksi kylmäveriseksi kuin olisi tietänyt, että hän oli sokea eikä voinut nähdä, miltä tämä näytti. Se oli oikeastaan vain hyvä, sillä silloin hänen ei tarvitsisi selittää olevansa sokea.
Sadetanssija hymyili ja nyökkäsi päätään myöntyen tamman ehdotukseen.
"Se ei ainakaan tekisi yhtä kipeää", hän naurahti pehmeästi ja kuuli samalla tamman lähtevän liikkeelle. Sadetanssija kuunteli tarkkaavaisesti tamman askeleita, jotka kulkivat sivummalle ja pian hän kuuli loiskahduksen Rijmin laskeutuessa veteen. Sadetanssijaa haittasi hieman se, että hän sillä tavoin joutui vaivaamaan toista. Hän olisi kyllä päässyt yksinkin takaisin rannalle, mutta se olisi vaatinut häneltä hyvin suurta voiman ponnistusta ja hän olisi saattanut loukata itsensä helposti.
"Ei kai vesi ole teille liian kylmää?", Sadetanssija kysyi huolissaan. Rijm halkoi veden pintaa kahlaten hänen luokseen. Tamma kosketti silkkisellä turvallaan orin valkeaa kylkeä. Kosketus sai hänet kutiamaan ja hänen ihonsa värähti lähes huomaamattomasti.
Sadetanssijan jalat liikahtelivat kylmässä vedessä hänen valmistautuessaan nousemaan ylös.
"Nostan toisenkin etujalkani maalle. Työntäkää minua samalla kun ponnistan itseäni ylös takajaloillani. Sopiiko?", sinisilmä kysyi ja kohotti valmiiksi toisenkin etusensa rannalle. "No niin.... Lasken nyt kolmeen. Yksi - kaksi -kolme!"
Jaksu
 

Re: Another day in paradise

ViestiKirjoittaja Zarroc » 28. Heinä 2012 16:33

Toinen punastui ja sopersi, minusta kovin herttaisesti. Voi, älähän nyt noin nolostu. Mutta tietysti kehut olivat aina mukavia kuulla, kyllähän sen itsekin tiesin. Kun hän sitten vastavuoroisesti kehui omaa nimeäni, tyydyin vain naurahtamaan pienesti. Niin, se oli käytännöllinen ja lyhyt, helppo. Muuta en olisi kaivannutkaan.

Vasta hetken kuluttua muistin meidän taas olevan sen piilevän ongelman edessä, kuinka saisimme valkean ylös vedestä. Hän kuitenkin näkyi olevan suostuvainen ehdotukseeni ja kysyi jopa pienesti huolissaan että oliko vesi minulle liian kylmää.
"Ei, ei, minulla on runsaasti lämmikettä", naurahdin hyväntuulisesti.
Kun hän sitten vaikuttaa valmiilta nousemaan ylös, minä otan vähän tukevamman asennon jaloillani, pohtien hetken aikaa miten saisin työnnettyä häntä. Asetun siis hivenen sivuttain hänen suuntaansa, en kuitenkaan niin paljoa ettenkö voisi käyttää myös ryntäitäni tarpeen tullessa.
Hän sanoo nostavansa toisenkin etujalkansa maalle ja antaa muutenkin hyvän tiedotteen valmiudestaan. Tämä sopii. Nyökkään lyhyesti, mutta muistan kuitenkin myös vastata. "Sopii hyvin, sanokaa kun olette valmis."

Eikä sitä tarvitse odottaakkaan kovin kauaa, kun hän laskeekin jo kolmeen. Kolmannella työnnän häntä ylöspäin, käyttäen apuna lapojani ja kaulani sivustaa. Voin vain toivoa ettei ori satuttaisi itseään päästessään ylös pengertä, reuna oli kuitenkin melko terävä. Mutta senhän takia minä olin täällä, pikku haaverien sattuessa apukin olisi lähellä.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Another day in paradise

ViestiKirjoittaja Jaksu » 03. Tammi 2013 17:35

[anteeksianteeksianteeksi, kun kesti näin pitkään vastata ;_;]

Sadetanssija tunsi tamman asettuvan taakseen tukevaan asentoon. Kummatkin olivat valmiina, ja niin valkea ponnisti itseään ylös kaikilla voimillaan. Rijmin avustuksella hän kohosi hiljalleen ylös joesta. Sadetanssija hilasi itseään lähemmäksi rantaa liikuttamalla etujalkojaan vuorotellen toistensa eteen, ja lopulta hän sai heilautettua itsensä pois vedestä. Ori oli lähellä horjahtaa kumoon käytettyään turhan paljon voimaa vetäessään itsensä maihin, mutta sai onneksi pidettyä tasapainonsa ja vältettyä nolon kaatumisen. Sadetanssija ravisteli valkoisen karvapeitteensä kuivaksi. Vesipisaroita lenteli ympäriinsä ja ne kimalsivat auringon valossa kuin helmet. Sitten hän kääntyi ympäri Rijmin puoleen.
"Kiitos paljon avusta, Rijm", hän lausui säteilevästi hymyillen.
"Pääsettekö sieltä omin avuin ylös?", Sadetanssija jatkoi ripaus huolta äänessään. Ori olisi valmis auttamaan puolestaan Rijmiä mikäli tamma sitä tarvitsi, vaikka hän sokeana ja hintelänä hevosena ei paljoa voisi tehdä toisen eteen. Sadetanssija ei tahtonut jättää tammaa pulaan. Valkea tunnusteli maata tarkoin kavioillaan ja hivuttautui lähemmäksi jokea. Hän aikoi ainakin seisoa tamman lähettyvillä siltä varalta, että tämä sattuisi vaikka liukastumaan. Sadetanssija kuulosteli Rijmin liikkeitä korvat höröllä, kulmat keskittyneesti kurtussa. Oli vaikeaa erottaa Rijmin aiheuttamaa loiskintaa veden solinan seasta, mutta hänen huippuunsa virittynyt kuulo ei erehtynyt tässäkään tapauksessa.
"Olen tässä jos tarvitsette minua", hän sanoi pehmeästi hymyillen.
Jaksu
 

Re: Another day in paradise

ViestiKirjoittaja Zarroc » 04. Tammi 2013 20:37

[pöh, ei se mitään ^^]

Valkea lähti ponnistamaan ja minä työnsin häntä ensin vähän varovammin, mutta sitten lopulta kunnolla tyrkäten, niin että ori päätyi rannalle. Hieman horjahtaen tosin, mutta sai melko nopeasti itsensä takaisin tasapainoon.
Katselin vedestä kun Sadetanssija ravisteli itseään ja kääntyi takaisin puoleeni. Kiitoksiin vastasin hymyllä ja pehmeillä sanoilla; "Ole hyvä vain."
Kun hän sitten kysyy, kenties hivenen huolissaan, pääsenkö itse ylös täältä, katselen vähän ympärilleni. Oletettavasti nousisin samaa reittiä kuin orikin, vaikka en mikään hyppelehtijä ollutkaan. Tosin sain hävetä ajatuksiani, minä sentään näin eteeni, toisin kuin Sadetanssija.
"Kyllä pääsen, jos voisitte siirtyä hieman niin en hyppää päällenne." Hymähdin ja otin yhden askeleen taaksepäin, mittaillen katseellani töyrästä. Kyllä minä täältä nousisin ilman sen kummempia ponnisteluja, kunhan vain ori siirtyisi hieman.

Lopulta totesin että on aika mennä ja ponnistin itseni maalle, ensin etujalat vettä kouhaisten. Pääsin ilman sen kummempia ongelmia kuivalle ja ravistelin itseäni sen verran että märkä olo tasottui hieman.
"No niin, nyt olemme molemmat maalla", sanoin hetken kuluttua käännyttyäni Sadetanssijan puoleen. Katselin oria hetken aikaa vaitonaisena ja mietin viitsisinkö kysyä kysymyksen joka oli pyörinyt mieleni perukoilla jo jonkinaikaa. Se saattoi olla Sadetanssijalle vaikka kuinka arka paikka, mutta syteen tai saveen.
"Saanko kysyä, kuinka kauan olette olleet sokea?"
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Another day in paradise

ViestiKirjoittaja Jaksu » 07. Tammi 2013 15:37

"Oh, anteeksi, siirryn tästä sitten hieman sivummalle...", Sadetanssija sanoi naurahdus sanojaan säestäen ja käveli viiden askeleen verran oikeaan tehdäkseen tilaa Rijmille. Oli parasta antaa tammalle kunnolla tilaa nousta, olihan tämä sentään omien sanojensa mukaan melko suurikokoinen hevonen.
Tamma lähti liikkeelle Sadetanssijan siirryttyä ja sai aikaan äänekästä loiskintaa kauhoessaan vettä jaloillaan. Valkeankin päälle roiskui vettä, mutta hän ei välittänyt siitä. Pian hän kuulikin Rijmin loikkaavan maalle jalat äänekkäästi sitä vasten tömähtäen.
"Niin, mukavaa saada taas tukevaa maata jalkojensa alle", ori vastasi hymyillen valkealle tammalle tämän todettua, että molemmat olivat päässeet turvallisesti takaisin maihin.

Hiljaisuus ehti laskeutua kaksikon keskuuteen vain hetkeksi, kunnes tamma rikkoi sen kysymyksellään. Tämä tiedusteli varovaisen oloisesti kauanko Sadetanssija oli ollut sokea. Hän ei ottanut Rijmin kysymystä pahalla, kuten tämä todennäköisesti pelkäsi, sillä häneltä oli kysytty samasta asiasta useaan otteeseen hänen elämänsä varrella.
"Toki saatte kysyä, en minä pahastu", sinisilmä sanoi vienosti hymyillen. "Olen vähän yli 4 vuotta vanha ja sokeuduin ollessani pieni varsa", Sadetanssija vastasi tyynesti. "Jos vain oikein muistan, olin noin puolivuotias kun menetin näköni"
Sadetanssija oli jo tottunut elämään sokeana, mutta aluksi se oli pelottanut häntä hyvin paljon. Hän muisti edelleen miten hän oli maannut karsinansa nurkassa itkien ja väristen näkönsä menetettyään. Ihmiset olivat yrittäneet houkutella pientä varsaa tulemaan ulos, mutta Sadetanssija ei ollut hievahtanutkaan. Ajan myötä hän kuitenkin oli sopeutunut tilanteeseen ja jätti murehtimisen taakseen.
"Olen tottunut elämään sokeana. Se toi mukanaan omat hyvät puolensa, niin kummalta kuin se saattaa kuulostaakin", ori jatkoi pienen tauon jälkeen, mietteliäs ilme kasvoillaan. Hän oli ollut varsin itsekeskeinen pienenä varsana, mutta sekin asia oli kokenut muutoksen sokeutumisen myötä. Nyt hän oli mitä ystävällisin ja luotettavin ori mitä maan päältä saattoi löytää.
Jaksu
 

Re: Another day in paradise

ViestiKirjoittaja Zarroc » 16. Helmi 2013 20:00

[siis mitä. menikö tässä yli kaksi kuukautta....]

Kuuntelin hänen vastaustaan vaitonaisena, hetken pelänneenä että olin loukannut oria jotenkin. Mutta ilmeisesti hän oli tottunut kysymykseen, sillä sain vastauksen lisäksi myös kovin suloisen hymynpoikasen osakseni. Hän kertoo siinä lyhyesti, muutamalla asiallisella lauseella sokeutumisensa tarinan, tai ainakin osan siitä ja saa minut kohottamaan hieman kulmiani. En kerkeä kuin äännähtää ymmärtäväisesti väliin, kun valkoinen jo jatkaakin. Hänen sanansa siitä, että sokeudessa oli hyviäkin puolia, eivät oikeastaan hätkähdytä minua. Olen nähnyt ennenkin sokeita hevosia ja he olivat usein paljon enemmän sinut ympäröivän maailman kanssa kuin me näkevät.
"Ymmärrän", sanon hetken kuluttua ja hymyilen pienen hetken, katsellessani toisen mietteliästä ilmettä. "Eikä se kuulosta minusta lainkaan kummalliselta, olen kuullut sen monen muunkin suusta." Hymähdän kohta, katseellani jälleen ympäristöä kierrättäen. Olikohan ori ollut pitkäänkin saarella? Koska sokeana eläminen ei ollut helppoa, varsinkin jos ei tuntenut maastoa hyvin. Ei kai sitä sitten auttaisi kuin kysyä.

"Oletteko olleet kauan saarella?" Kysymyksestäni ei ollut vieläkään pyyhkiytynyt pois se aiempi, lämmin sävy. Ehkäpä hän oli ollut jo pitkäänkin, tai kenties jopa syntynyt täällä. Mistä sitä tiesi, eihän se ollut tullut puheeksi kertaakaan. Se toki selittäisi orin suhteellisen tottuneen olotilan, hän ei vaikuttanut minun silmissäni mitenkään levottomalta. Pelkästään hyvin tyyneltä ja... no, positiiviselta. Kaikin puolin tyytyväiseltä elämäänsä tällä hetkellä.
Mitä kaikkea me muut saisimmekaan opetella sokeilta, tai muuten hieman rajoittuneesti eläviltä. Mielessäni käväisi nopeaan tahtiin Zoe, mutta suljin muiston pois mielestäni vielä nopeammin. Sen tamman ei tarvitsisi opettaa kenellekään yhtään mitään muuta kuin itsekunnioitusta.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio


Paluu Joki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron