Tomupilven tuolla puolen

Joen leveys, syvyys ja virtauksen voimakkuus vaihtelevat suuresti juoksun eri kohdissa. Joissakin paikoissa joki virtaa matalana ja lempeänä, ja hiekkapohjaiset särkät soveltuvat mainiosti uimiseen. Paikoittain joen virtaus on kuitenkin vaarallisen voimakasta ja saattaa viedä varomattoman joenylittäjän mukanaan. Keväällä lumien sulettua joki saattaa paikoitellen tulvia.

Tomupilven tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Rosadum » 23. Tammi 2014 00:45

[Mukaan Sigitius & Quilla, Wohweli & Cleopatra.]

ADORÉE

Keuhkojani poltti pahemmin kuin muistin koskaan polttaneen. Se oli mielestäni paljon sanottu hevoselta, jonka harrastuksiin kuului itsensä läkähdyksiin laukkaaminen aavikolla. Sitähän nämä viimeiset noin puolitoista vuorokautta olivat olleetkin, mutta tällä kertaa eteläisellä taivaanrannalla loimotti koko ajan pahaenteinen, punainen hohde. Hoeron luoma valaistus sai selkäpiin karmimaan, jos sitä jäi ajattelemaan yhtään pidemmäksi aikaa, tumma pilvi peitti välillä auringon muttei ollut ainakaan vielä vienyt lämpöä pois, ja tuhkaa oli kaikkialla, niin maassa kuin ilmassakin. Nyt osa siitä olisi varmasti myös minun keuhkoissani. Onneksi harmaa möhnä oli sentään viileää eikä tulihehkuista, mutta silti olin hieman harmissani myös siitä, mitä tuhkasade oli tehnyt punaisen karvani värille.

Jokikin oli saanut osansa tuhkakylvystä, ja jos sen virtaus ei paikoin olisi ollut hieman nopeampi, en olisi saanut janoani sammutettua tässä vaiheessa. Nyt pieniä virtauspaikkoja onneksi näkyi siellä täällä, ja niinpä pysähdyin juomaan.
Matkaa tasangolle ei ollut helpottanut yhtään muisto edellisestä tapaamisestani paikallisten kanssa. Rajoja vartioineet - tai sattumalta silloin rajalla seisseet - olivat häätäneet minut laumattomien puolelle, luullen että kuuluisin sinne.
No, nyt sinne ei tainnut kuulua enää kukaan.

Ja kyllä, minua jännitti tavata toisen lauman johtaja. Enhän minä edes tiennyt, missä täällä hän olisi. Hänen kohtaamisensa oli toisaalta myös välttämätöntä, joten olin päättänyt selviytyä keinolla tai toisella.
Olin silti iloinen, että olin ottanut apujoukot mukaan.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Tomupilven tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Sigitius » 24. Tammi 2014 04:21

[Mä en ihan ymmärtänyt tota sun viimeistä lausetta apujoukoista? Että tarkottiko se Quillaa mutta ympäri mennään yhteen tullaan että saan pidettyä mun aikajanan järkevänä. :'<]

Quilla

Olin jatkanut matkaani tasangolla tavattuani Zerawin, meillä molemmilla oli omat etsimisen kohteemme ja minun oli löydettävä omani. Vastauksia koskien aavikkohevosten lauman tilannetta. Olin vannonut etten vaivaisi päätäni lauman asioilla, olin mukamas ollut varma että sieluni kaipuu vapauteen estäisi minua olemaan puuttumatta, mutta ehkä pieni osa sydämestäni oli silti kahlittu omaan laumaani. Ehkä olin sittenkin jollain tavalla emäni kaltainen.

Harhailtuani pitkään tasankoa pitkin tieni johti nyt jokea kohden. Toivoin, että joen virtaus pitäisi tuhkan poissa joen pinnalta ja saisin hieman juotavaa tuhkaantuneita keuhkojani helpottamaan. Hengittäminen saaren tässä osassa ei ollut enää lainkaan itsestäänselvyys ja sisintäni poltteli ajatus siitä, millaiset tuhon jäljet lopulta tulisivat olemaan. En edelleenkään pelännyt, päinvastoin minua suututti tapahtunut ja sen vaikutukset ympäri saaren. Ymmärsin kuitenkin, että aikani saaren eteläisissä osissa kävi vähiin ellen haluaisi leikkiä omalla hengelläni, sen verran hengitysteitäni poltteli. En ollut vielä onnistunut löytämään mitään, Zerawia lukuunottamatta, eikä hän edes kuulunut tasangon laumaan.

Lähestyessäni jokea huomasin sen varrella hahmon. Höristin korviani uteliaana, mutten viitsinyt vaihtaa askellajia käynnistä nopeampaan etten hengästyisi, joten jatkoin päättäväisesti käynnissä kohti toista kulkijaa.
Päästyäni lähemmäs erotin useita, tuttuja yksityiskohtia hevosesta. Adorée! Hänhän tosiaan oli sanonut kokouksen jälkeen lähtevänsä tasankohevosten alueille, joten loogisesti ajateltuna törmäämisemme ei ollut yllätyksellinen.
"Hei!", huudahdin ollessani tarpeeksi lähellä. "Oletko löytänyt mitään?"
Tobias - aavikkohevonen
Quilla - aavikkohevonen
Sandi - laumaton

Too positive to be doubtful, too optimistic to be fearful and too determined to be defeated.
Avatar
Sigitius
Backup-admin
 
Viestit: 353
Liittynyt: 04. Heinä 2010 01:22
Paikkakunta: Lahti

Re: Tomupilven tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Wohweli » 24. Tammi 2014 04:57

Strangler Cleopatra

Hiirakko asteli maidensa poikki pyrkien selvästi - niin kutsutusti - paremmille vesille. Olo tammalla oli kuin alueeltansa ulos savustettu eikä silkkaa kiukkua voinut olla huomaamatta alas painuneiden kulmien alta. Pitikö kaiken todella mennä pahemman kerran pieleen, juuri, kun Cleopatra oli päässyt kosketukseen sellaisen asian kanssa jota hän janosi. Vallan. Niskalle hyppi pääntauti ja nyt vielä hännän huippuna tulivuori. Ne olivat asioita joiden hallitsemiskyvyttömyys suututti harmaata enemmän kuin mikään. Koko tilanne oli epämiellyttävä ja oli saada aina niin vähäeleisen tamman vain kirkumaan raivoaan keuhkojensa kyllyydestä. Kirkuminen ei kuitenkaan tullut loppujen lopuksi kysymykseensä, tuskin paksun savupilven lävitse tamma saisi ääntänsä yhtään kohoamaan ilman keuhkojen halkeamista.
Korvat olivat tiukasti luimuun painuneet ja pelkkä kavioiden voimakas polkeminen maahan viesti asioiden olevan täysin päin puita. Tasanko oli täysin tuhkan peitossa ja myös johtajatar itse kantoi selässään omaa annostaan juuri siitä välittämättä.

Cleopatra piti päänsä kaiken varalta hieman matalampana ja yritti pitää hengityksensä hillittynä. Keskittyminen ylttyi myös askelten pitämiseen reippaina. Ei tänne kannattanut jäädä, se oli ollut alusta asti selvä.
Pieni janon tunne hiipi salakavalasti valkopään mieleen ja määrätietoinen kaarros johdattikin tamman kulkemaan jokea kohden. Näky oli kuitenkin hätkähdyttävän puoleinen, kun vastassa oli kirkkaana juoksevan veden sijasta likaa ja pölyä kuljettava laiska virtaus. Cleon toinen silmäkulma nyki raivon sekaisin tuntemuksin. Ei hän ihan tätä ollut osannut kuvitella.
"VOI KETTUJEN KEVÄT!" harmaa tarttui viimein yksinäisyyden tuomaan tilaisuuteen ja purki vähän sisintään kovaäänisen karjahduksen muodossa ja sen suurempia enää empimättä hyppäsi joen reunatukselta veteen. Suurehkon tamman aiheuttama molskahdus sai veden ylittämään jopa reunansa ja pyrkimään isona aaltona tasangon puolelle. Cleopatra jähmettyi hetkiseksi tuijottamaan harmahtavaa vettä havahtuen vasta oman kuvajaisensa veden pinnalta tunnistettuaan. Juominen ei houkutellut, mutta myöskään liikkuminen ei ollut enää päällimmäisenä ajatuksena.
Wohweli
 

Re: Tomupilven tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Rosadum » 24. Tammi 2014 19:05

[Huomasin! Ajattelin, että ehdin vielä äkkiä muokata sen pois, mutta olittekin nopeampia :) Jättäkäämme se rivi huomiotta.]

Yh... Mikään juomani vesi ei ollut koskaan maistunut näin pahalta. Onneksi se teki mutamaisesta maustaan huolimatta tehtävänsä ja sammutti janon, vieden samalla pahimman terän tuhkan aiheuttamalta karheudelta kurkussani. Hätkähdin huomatessani silmäkulmassani liikettä, ja nostaessani katseeni näin, että minua lähesti hevonen. Toinen eteni kuitenkin niin rauhalliseen tahtiin, että päätin olla reagoimatta - tai sitten tämä seisova ilma turrutti normaalisti salamannopeat refleksini tylsiksi ja olemattomiksi. Joka tapauksessa jano voitti, ja laskin pääni taas mutavirtaan, joka oli vielä päiviä sitten ollut joki. Toista hevosta kohti kääntynyt korvani paljasti, että olin kuitenkin havainnut tulijan.
Havahduin vasta kuullessani, kun tulija puhui. Tunnistin hänen äänensä, ja vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään pelottava asia, refleksini heräsivät taas hetkeksi, kiskaisten pääni ylös joesta salamannopeasti. Mikä iloinen sattuma, en ollutkaan vieraalla maalla enää ihan yksin! Tervehdin Quillaa aurinkoisella hymyllä.

Hänen kysymyksensä saivat minut hiukan vakavoitumaan, ja siirryin muutamalla askeleella lähemmäs. Kaikenlainen äänen korottaminen tuntui pahalta seisovassa ilmassa.
"En ole... Ainoa asia, minkä nyt tiedän, on se, että suurin osa hevosista on tainnut siirtyä keskemmälle saarta. En ole nähnyt juuri ketään," totean hieman harmissani, ja palautan kysymyksen: "Entä sinä?"

Korvani nousevat höröön ja pääni seuraa niitä korkealle, kun kuulen jostakin takaani äänen. "Mikä se oli?" kysyn hämmennystä äänessäni. Ainakin se kuulostaa loiskaukselta, mutta ihan kuin... tai ei, taisin kuulla omiani. Joka tapauksessa minulla on sellainen olo, että jossakin äänen kantaman sisäpuolella on nyt hevonen. Kiepsahdan vauhdikkaasti katsomaan äänen suuntaan.
Joko minulla on tuhkaa silmissä, tai sitten tuolla kauempana ylöjuoksulla uiskentelee vaalea hevonen... joka näyttää huolestuttavan suurelta, muttei juurikaan siltä, että olisi pulassa. Huuto oli vain hiukan... no niin.
Kallistan päätäni hämmentyneenä, ja astahdan sitten pari epävarmaa askelta kahlaajaa kohden. Onhan hän ensimmäisiä täällä tapaamiani hevosia.
Käännän kuitenkin katseeni takaisin Quillaan. "Pitäisiköhän meidän mennä kysymään, onko kaikki hyvin?" kysyn hiljaa.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Tomupilven tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Sigitius » 25. Tammi 2014 06:48

Astelin punarautiaan arabialaisen vierelle ja pysähdyin vilkaisten jokea. Tamma näytti juuri juoneen, joten epäilemättä hänellä oli ollut jano - tuskin kukaan huvikseen joisi niin likaiselta näyttävää vettä. Se ei houkutellut minua yhtään.
"Oliko tuo muka juotavaa?" kysyn hieman epäuskoisena. "Toisaalta täällä ei taida olla paljon vaihtoehtoja ennen seuraavaa mahdollisuutta.." totesin laskiessani päätäni alemmas. Otin varovasti yhden kulauksen vettä, jonka halusin sylkeä suoraan takaisin jokeen, mutta pakotin itseni nielemään sen. Muutama väkinäinen nielaisu lisää ja minulle riitti. Auttoi se sentään pahimpaan veden tarpeeseen.

En voi sanoa pettyväni kuullessani Adoréen vastauksen, sillä en ollut oikeastaan odottanutkaan myöntävää vastausta. Tasangoilta oli hankala löytää yhtään mitään. Kaikkialla oli silkkaa tyhjyyttä.
"En ole nähnyt ainoatakaan tasankohevosta" vastasin laumalaiselleni pudistellen päätäni, "sen sijaan törmäsin ylänköhevoseen, joka oli myös etsimässä jotakuta. Hänkään ei osannut kertoa mitään saaren tilanteesta."

Kohotan siroa päätäni höristäen korviani, kääntäen katseeni samaan suuntaan Adoréen reaktion kanssa. Minulla meni hetki havaita äänen lähde, mutta viimein erotin joessa meitä molempia suurikokoisemman hevosen. Huudahdus oli kuulostanut vihamieliseltä, ärtyneeltä. Oliko toinen vain suuttunut luonnon huonoon tilanteeseen, turhautunut kuten minäkin?
"Ehkä voimme vilkaista." vastasin punarautiaan kysymykseen ja lähdin rohkein mielin astelemaan rauhallista käyntiä edeltä tuota muukalaista kohden.
Tobias - aavikkohevonen
Quilla - aavikkohevonen
Sandi - laumaton

Too positive to be doubtful, too optimistic to be fearful and too determined to be defeated.
Avatar
Sigitius
Backup-admin
 
Viestit: 353
Liittynyt: 04. Heinä 2010 01:22
Paikkakunta: Lahti

Re: Tomupilven tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Wohweli » 28. Tammi 2014 01:22

Valkopää katseli vettä ympärillään ja kirosi mielessään sen pilaantumista. Sopi toivoa, että ajan myötä vesi kulkeutuisi nopeammin eteenpäin ja veisi tuhkan ja muut roskat mennessään. Cleopatra vannoi melkein voivansa antaa mitä vain kirkkaasta vedestä. Tamman mieleen hiipi ajatus nirsoilusta, eihän hänellä ollut tapana sellaisia harrastella joten tokkopa nytkään oli vara ruveta liian hienohelmaksi.
Cleopatra laski hitaasti, mutta varmasti valkeaa päätään kohden joen pintaa, mutta samalla korviin kantautuvat askeleet riistivät hänen huomionsa. Tavallansa harmaa oli jopa kiitollinen, kun sai muuta ajateltavaa ja kohottikin päänsä nopeasti ylös ja kohdisti katseensa äänen suuntaan. Etäämmälle oli kaiketi hetkittäin ilmestynyt kaksi hevosta. Molemmat rusehtavia ja kokonsa puolesta vain toinen menisi tasankolaisesta. Cleopatrasta homma haiskahti jo heti alkumetreillä. Hänen maillaan ei hypittäisi, mitä lie laumattomien alueen pakolaisia nämäkin.

Tamma ampui korvansa vaistomaisesti hieman niskaansa kohden ja kääntyi nousemaan ylös joesta. Pieni kampeaminen ja Cleo oli jälleen tasangon maastossa. Ryhtinsä parempaan kuntoon pistäen jäi tämä odottamaan, että lähestyvä ruskea tamma saapuisi lähemmäs. Vaikutti siltä, että tällä oli asiaa, muussahan tapauksessa kaksikon olisi luullut vain ampaisevan matkoihinsa. Cleopatra tajusi pienen silmäilyn myötä, ettei kumpikaan näistä ruskeista kuulunut hänen laumaansa joten loogisimmat vaihtoehdot lienivät laumattomat tai vaihtoehtoisesti aavikkohevoset.
Oli kyseessä miltä alueelta tahansa tulleet, molemmat saisivat painua valon nopeudella muualle elleivät haluaisi paria hampaan jälkeä takalistoihinsa.
Wohweli
 

Re: Tomupilven tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Rosadum » 29. Tammi 2014 18:46

Quillan rauhallisen päättäväinen asenne sai minut hetkeksi jähmettymään paikoilleni silkasta kunnioituksesta. Itselläni tuo puoli tuli esiin vain äärimmäisessä hädässä, muuten myönsin itsekin olevani vähän... tuota, eloisa, joskus hieman liiankin eloisa. Tunteet pääsivät joskus sumentamaan arvostelukykyäni, ja niin näytti käyneen nytkin, sillä Quilla oli oikeassa lähtiessään suoraan kohti tuota suurempaa kimoa, joka lähti juuri nousemaan joesta.
Ajatteluketjuni päättyi jokeen: muistaessani, että olin juuri juonut tuota mutavelliä, pärskähdin inhoavaan sävyyn. Maiskuttelin pari kertaa suutani yrittäen hävittää inhan tuhkan maun kieleltäni, ja ravasin sitten Quillan kiinni lennokkain, maatavoittavin askelin.
Oli tullut aika selvittää, olisiko vieraasta hevosesta mitään hyötyä.

Vaikka Quillan kiinni saatuani käyntini oli rentoa ja rauhallista, huomasin silti jännittäväni. Eikä ehkä mikään ihmekään, kun tulimme askel askeleelta lähemmäs vierasta hevosta, joka huokui luimuun painettuine korvineen ja jäntevine asentoineen sellaista voimaa, joka suorastaan huusi käänny jo, tai sinun käy huonosti. Nyt oli kuitenkin pakko mennä lähemmäs.
Päätin, että oli järkevämpää piilottaa kaikki liialliset tunteet, ettei toinen aistisi pelkoani ja päättäisi siksi lähteä karkottamaan meitä pois. Silti pieni jännityksen sävy pääsi livahtamaan rauhalliseksi tarkoitettuun toteamukseeni, kun totesin hieman edelläni kulkevalle Quillalle: "Täytyy myöntää, ettei se vesi kyllä kovin hyvää ollut..."
Itselleni vihaisena päätin pysytellä hiljaa, kunnes saisin hengitykseni rauhoittumaan ja ääneni jälleen tasaiseksi.

Niinpä silmäni ja korvani pysyttelivät vieraan, suuren hevosen lähituntumassa. Kun pääsimme lähemmäs, ymmärsin, ettei toinen ollutkaan kimo, vaan hiirakko, jonka pää oli valkoinen. Ensin luulin, että olimme lähestymässä oria, mutta kun olimme jo melkein puhe-etäisyydellä, huomasin toisen olevan sittenkin tamma, ja päätin syyttää tätä kaikkea tomua ja pahanmakuista vettä erehdyksestäni. Vilkaisin vielä kerran rauhallisen oloista Quillaa vierelläni, mutta päätin sitten, että aloittaisin keskustelun jo nyt, riittävän pakomatkan päästä. Nielaisin, vedin henkeä pölyistä ja muista välittämättä ja korotin ääntäni sen verran kun tässä seisovassa ilmassa suinkin pystyin:
"Hei! Me emme halua aiheuttaa häiriötä, haluamme vain... kysyä jotakin." Sanojen jälkeen minun olikin sitten pakko nieleskellä ja ravistella päätäni hetki saadakseni ikävän karheuden kurkussa helpottamaan. Selvä, ei huutamista enää. Toettuani nostin katseeni jälleen vaaleaa tammaa kohti.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Tomupilven tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Sigitius » 02. Helmi 2014 17:05

Pienen matkan päästä näin toisen olevan pääväriltään harmaa tämän noustessa pois joesta. Erikoinen valkoinen pää kieli minulle kuitenkin erittäin selvästä tuntomerkistä, josta minulle oltiin aiemmin kerrottu: olimme osuneet matkallamme täysosumaan, tasankolaisten johtajattareen. En ollut tavannut häntä aiemmin, mutta olin kuullut hänestä. Hiirakon ryhti ja jäntevä asento sekä taakse painetut korvat varmistivat juuri sen, mitä olin isokokoisesta tammasta kuullutkin. Syteen tai saveen, tämä tulisi todennäköisesti olemaan ainoa mahdollisuutemme tasankohevosten alueella.
Nyökkäsin Adoréelle, en ollut varma oliko punarautias tunnistanut kohtaamamme hevosen, mutta toinen vaikutti jännittyneen oloiselta kävellessämme hiirakkoa kohden.

Nostin oman pääni itsevarmasti korkeammalle lähestyessämme. Korvani kääntyivät takaviistoon kuin vastaukseksi Cleopatralle, ettei minulla ollut aikeita perääntyä vaikkei hiirakko näyttänyt lainkaan vastaanottavaiselta. Tasankolaisjohtaja oli selvästi tunnistanut meidän olevan väärällä alueella eikä tämän tuima ilme näyttänyt anteeksiantavalta.
Tummanruskeat silmäni säteilivät päättäväisyyttä ja pelottomuutta, katsoessani suoraan suurikokoisen tamman silmiä kohden.

Ollessamme tarpeeksi lähellä punarautias viereltäni puhui. Adoréen sanat tuntuivat rauhoittelevalta ja toivoinkin, että vieraan lauman johtajatar ymmärtäisi ottaa tilanteen rauhallisesti jo pelkästään ympäristössä vallitsevan kriisin takia.
Tobias - aavikkohevonen
Quilla - aavikkohevonen
Sandi - laumaton

Too positive to be doubtful, too optimistic to be fearful and too determined to be defeated.
Avatar
Sigitius
Backup-admin
 
Viestit: 353
Liittynyt: 04. Heinä 2010 01:22
Paikkakunta: Lahti

Re: Tomupilven tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Wohweli » 08. Helmi 2014 14:07

Cleopatra

Kaikesta pullistelusta ja ilmeiden viestimästä uhkailusta huolimatta näytti kaksikko tulevan yhä harmaata kohden. Matala huokaisun omainen tuhahdus vain livisti Cleopatran vaaleiden huulten lomasta ja hieman pakotetusti tämä tyytyi jäämään paikoilleen odottamaan ja kuuntelemaan mitä ruskeilla olisi sydämillään. Henkilökohtaisesti tammaa ei olisi voinut kiinnostaa vähempää, mutta kaipa johtajanasemassa olisi yritettävä pitää ohjat tuntumalla ei niin miellyttävissäkin tilanteissakin. Ruskeista pienempi avaa suunsa ja sanoo haluavansa kysyä jotain johon Cleopatra tyyty vain nyökkäämään. Puhetta pöytään, ei tässä koko päivää olisi aikaa. Ei varsinkaan jos ruskeat täytyisi vielä ajaa täältä pää viidentenä jalkana pois.
"Kysykää sitten vauhdilla, olen vähän kiireinen," pieni valkoinen valhe, mutta kaipa se oli helpommin nieltävissä kuin ilmaa täyttävä tuhka ja muu likaisuus. Valkokasvolla ei ollut aavistustakaan olivatko nämä kaksi ruskeaa täällä tosissaan eksyneinä vai mitä olivat tulleet hakemaan. Paras vaihtoehto olisi tietysti jos kaksikko vain kysyisi tietä pois ja Cleopatra voisi kahdella sanalla opastaa nuo huitsin nevadaan alueeltaan.
Wohweli
 

Re: Tomupilven tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Rosadum » 11. Helmi 2014 13:14

Adorée kuunteli suuren, vaalean tamman sanoja vielä viimeisiä tuhkan makuja nieleskellen. Tökötti ei tahtonut millään poistua hänen makunystyröistään. Onneksi matkaa vieraan hevosen luokse oli vielä useampi metri, joiden aikana punarautiaan onnistui saada suunsa puhtaaksi, sillä olisi tuntunut todella alentavalta kysyä mitään tältä vieraalta tammalta niin, ettei äänestä olisi jäljellä kuin pihinää.
Edelleen Quillaa välillä vilkuillen Adorée antoi askeltensa kuljettaa hänet vain parin hevosenmitan päähän kiireiseksi itsensä esitelleestä hevosesta. Välimatka oli auttamattoman lyhyt, mikäli toinen keksisi nyt hyökätä aavikolta tulleen kaksikon kimppuun. Enää Adorée ei kuitenkaan ollut itsestään huolissaan, vaan häntä kammoksutti enemmänkin ajatus hiirakosta hyökkäämässä Quillan päälle. Sitä Adorée ei sallisi, vaikka sitten pitäisi itse ryhtyä tappelemaan tuon jättiläisen kanssa.

Punaharja hautasi kavionsa tukevasti tuhkan, hiekan ja mullan sekaiseen maahan, kohosi parempaan ryhtiin ja - vielä kerran Quillaa rohkaisuksi vilkaistuaan - ryhtyi puhumaan mahdollisimman nopeasti mutta selkeästi. Olihan toinen sentään sanonut, että asioiden hoitamisella oli jonkinlainen kiire.
"Olen Dora ja hän on Quilla", punarautias esitteli molemmat heistä vauhdikkaasti. "Olemme tulossa aavikolta, ja etsimme tietoja Amon-Rasta." Vaikka puhuminen olikin miellyttävämpää kuin huutaminen, ei Adorée pystynyt jatkamaan samaan putkeen pulputusta. Niinpä hän käänsi katseensa Quillaan, toivoen tämän jatkavan siitä, millä muilla asioilla he olivat.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Tomupilven tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Sigitius » 11. Helmi 2014 14:45

Katsoin terävästi hiirakkoa kohden tämän vastatessa olevansa kiireinen. Keskellä tyhjyyttä yksin, kaiken tämän tuhkan keskellä oli vaikea uskoa tasankolaisjohtajattaren olevan erityisen kiireinen lukuun ottamatta sitä, ettei tamma näyttänyt olevan tyytyväinen alueidensa tämän hetkiseen tilanteeseen - niin kuin ei kukaan muukaan, ja sama kohtalo vallitsi myös omaa aluettamme rajan toisella puolen.
Minun ei tarvinnut sanoa mitään Adoréen hoitaessa keskustelun aloituksen puolestani. Tämän myötä ihmettelin, miksi tamma oli ollut niin epäileväinen itsestään aiemmin pitämässämme kriisikokouksessa, että tämä oli halunnut turvautua kysymään minua tiedottamaan laumalle sen hetkinen tilanne. Vaikka loogisesti entisellä johtajalla olisi parempi tuntuma lauman hallitsemiseen, olin varma, että omatoimiselta vaikuttava punarautias olisi selvinnyt tehtävästä myös hyvin.

En ollut varma, tunnistaisiko valkopäinen hiirakko minua entiseksi johtajaksi nimeni kautta, joka saattaisi joko vaikeuttaa tai helpottaa asioiden kulkua. Uskoin kuitenkin useimpien johtajien tietävän muiden laumojen entisistä ja nykyisistä tilanteista, vaikka aavikkolaistenkin johtaja on jo pariin kertaan ehtinyt vaihtumaan.
Punarautiaan katse minua kohtaan vaikutti luovuttavan minulle puheenvuoron. Adorée oli selvästi käsityksessä, että meidän olisi parasta esittää asiamme kiireellisesti, kuten hiirakko tamma oli toivonut.
"Amon-Ra ei ilmestynyt pidettyyn kriisikokoukseen, joten sovimme uuden tapaamisen myöhemmäksi. Meidän tulee löytää hänet ennen tätä, eivätkä etsinnöt omalla alueellamme tuottaneet tulosta, joten etsimme nyt kaikkialta", selvensin toisen aavikkolaistamman lausahdusta.
"Laumamme on täysin vailla informaatiota saaren tilanteesta, joten yritämme kiertämällä saada tietoomme mahdollisimman paljon. Mikäli Amon-Rata ei löydetä, on laumalle silti saatava tieto kaikesta tapahtuneesta."
Tobias - aavikkohevonen
Quilla - aavikkohevonen
Sandi - laumaton

Too positive to be doubtful, too optimistic to be fearful and too determined to be defeated.
Avatar
Sigitius
Backup-admin
 
Viestit: 353
Liittynyt: 04. Heinä 2010 01:22
Paikkakunta: Lahti

Re: Tomupilven tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Wohweli » 12. Helmi 2014 02:39

Silkka kiukuttelu ruskealle kaksikolle oli enemmän kuin houkutteleva ajatus, mutta harmaa päätti pitää sen puolen ajatukset loitommalla. Mieli olisi tahtonut myös vääristää valkokasvon ilmettä entisestään, mutta Cleopatra säästi johtajan maineensa siltä vääryydeltä ja odotti kärsimättömästi milloin jompi kumpi tyttösistä saisi asian kakaistua. Pienempi aloittaa esittelemällä heidät. Dora ja Quilla. Jälkimmäinen nimistä kuulosti etäisesti tutulta eikä tamma voinut olla luomatta hieman mittailevaa katsetta tähän hiljempaan pysyneeseen arabialaiseen. Ulkonäkö ei muistuttanut kenestäkään aiemmin tavatusta, mutta jossain yhteydessä nimi oli ainakin kuultu, siitä Cleopatra oli varma. Vaikka kaksikon asiat eivät yhäkään kiinnostaneet tasankolais johtajatarta tämä käänsi laiskasti korvansa näiden puoleen.
Pienempi jätti sanansa ilmoitukseen, että he etsivät tietoja Amon-Rasta. Vai lienivätkö vain sittenkin etsivän oria? Cleopatra tuhahti hiljaa. Amon-Ra. Sen orin tamma muisti. Senhän hän oli omavaltaisesti potkinut aavikkolaisten johtoon tietäen paremmin kuin hyvin miten heikosti saattaisi toteutus kolmijalkaiselta orilta sujua. Cleopatra vilkuili tammoja vuorotellen ja odotti jomman kumman sanovan vielä jotakin. Vai oliko huoli Amon-Rasta jonkinlainen luvanpyyntö etsiä häntä tasankolaisten alueelta. Jos sellaiset olisivat punertavien mielessä olisi äkäisen kotiin passituksen aika. Harmaa ei ollut itsekään varma mitä hänen olisi pitänyt ajatella asiasta. Ainakin ajatus orin silkasta poismenosta näin taudin ja tulivuoren myötä olivat hyvin todennäköisiä, mikäli Cleolta kysyttiin.

Quilla jatkoi puhetta eikä valkopää todellakaan aikonut loikkia riemusta sanojen vuoksi. Etsivät kaikkialta. Cleopatran olisi tehnyt mieli heti ärähtää, että turhaan neidit täältä sitä rampaa etsivät, mutta tamma malttoi mielensä, mutta veti hieman korviaan taakse ja kasvoille kohosi hieman erimielinen ilme.
"Eli haluatte etsiä Amon-Rata täältä?" tamma tiivisti puheet yhdeksi kysymykseksi.
"Ette te sitä täältä löydä. Todennäköisesti vain mennyt menojaan. Sairastunut, kenties hukkunut laavaan, onhan näitä tapoja lähteä nykypäivinä," harmaa totesi hyvin pessimistisesti. Hänestä tuntui todella varmalta, että ori olisi vain potkaissut tyhjään.
"Miksette vain palaa laumanne luo? Pidätte sen toisen kokouksen ja jos kolmijalka ei suostu raahautumaan paikalle niin ojennatte johtopaikan jollekin toiselle," lähinnä heitto ja siihen päälle lapojen kohautus. Ei Cleopatralla ollut mielenkiintoa pohtia aavikkolaisten ongelmia, kun omatkin olivat tuoreina hyppysissä. Uusi vilkaisu Quillaan sai harmaan kuitenkin muistamaan mistä hän tamman tunsin. Sehän oli aavikkolaisten johdossa joskus, ainakin näin huhut jaksoivat mongertaa.
"Sinä Quillahan osaat sen homman, senkus otat ohjat takaisin itsellesi," mustajouhi puuskahti kuin tässä ei olisi edes ongelmaa ja kaksikko vain tuhlaisi hänen aikaansa.
Wohweli
 

Re: Tomupilven tuolla puolen

ViestiKirjoittaja Rosadum » 12. Helmi 2014 16:31

Punaiset korvat vetäytyivät luimuun, kun epämieluisa ajatus Amon-Ran kohtalosta iskeytyi Adoréen tajuntaan. Hän ei halunnut uskoa, että kenellekään aavikkolaiselle olisi käynyt pahasti, vaikka maailma tuntuikin olevan näinä aikoina suureksi osaksi hevosen arkista elämää vastaan. Ei kai johtaja olisi voinut... mennä? Ei kai, ei toivottavasti, ainakaan tulivuoren mukana. Ei.
Ikävä kyllä vaalea, suuri tamma oli oikeassa siinä suhteessa, ettei lauma voisi odotella johtajan paluuta, tai tietoa hänen poismenostaan, enää kauaakaan.

Jokin toisen tavassa puhua kuitenkin ärsytti pientä, punaista arabia enemmän kuin mikään oli hetkeen häntä onnistunut ärsyttämään. Ehkä se oli tuo kaikkitietävä asenne, ehkä tylyys, tai ehkä kaikki johtui vain tästä tuhkaisesta ympäristöstä. Oli syy mikä tahansa, teräväkärkiset korvat eivät suostuneet enää nousemaan kunnolla pois luimusta. Adorée ei halunnut käyttäytyä sopimattomasti, mutta näin kiireellisessä ja hätäisessä tilanteessa olisi ollut toivottavaa, että vaalea tasankolainen olisi ollut astetta avuliaampi.

Toisen osoittaessa sanansa suoraan Quillalle oli selvää, että vaaleakasvoinen tunsi ystäväni menneisyyden. Suuremman hevosen äänensävy oli kuitenkin edelleen niin suorasukainen ja mielestäni jopa töykeä, ettei pieni punarautias voinut jättää sanomatta hänelle jotakin ja keskeyttämättä tätä syyttelyä. Vaati suurta itsekuria pysytellä rauhallisena ja ystävällisenä, mutta suurin piirtein sellaiseen sävyyn sanat lopulta tulivat ulos valkokuonoisen suusta.
"Tarkoitatte siis, ettette ole nähnyt tai kuullut mitään Amon-Rasta?" totesi punaharja, vihreät silmät tiukasti tasankohevosta tuijottaen, korvat edelleen kevyesti luimussa. "Uskokaa pois, emme me haluaisi häiritä teidän rauhaanne, mutta aavikolle me emme enää voi palata, ennen kuin tuhka poistuu lähteistämme ja tulivuori rauhoittuu. Emme voi pitää edes kokousta, ellemme tiedä, mistä siellä pitäisi puhua, vaikka jotenkin ihmeen kaupalla löytäisimme entisen johtajamme, tai vaikka... vaikka joku muu astuisi hänen paikalleen. Tämän tekin varmasti ymmärrätte."
Punarautiaan oli pakko myöntää itselleenkin päästäneensä vaalean tamman hieman liikaa ihon alle, mutta koko tilanteen erikoisuus sai vihersilmän silti asettumaan poikkiteloin tasankohevosen kanssa. Nyt ei ollut aikaa kuunnella joutavia solvauksia siitä, millaisessa kunnossa aavikko tai sen lauma ehkä oli.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01


Paluu Joki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron