Leikkiä isojen lapsien

Joen leveys, syvyys ja virtauksen voimakkuus vaihtelevat suuresti juoksun eri kohdissa. Joissakin paikoissa joki virtaa matalana ja lempeänä, ja hiekkapohjaiset särkät soveltuvat mainiosti uimiseen. Paikoittain joen virtaus on kuitenkin vaarallisen voimakasta ja saattaa viedä varomattoman joenylittäjän mukanaan. Keväällä lumien sulettua joki saattaa paikoitellen tulvia.

Leikkiä isojen lapsien

ViestiKirjoittaja Wohweli » 12. Huhti 2012 19:00

ARABELLA & OX
» Yksinpeli.

Nuorehko, mutta aikuiseksi tammaksi varttunut Arabella käveli rauhallisen maltillisin askelin eteenpäin kantaen päätään rennossa asennossa, antaen tuikkivien ruskeiden silmiensä tehdä tuttavuutta jo ympäristöön. Tuttuksihan tämä seutu oli jo ylänköläiselle muodostunut, mutta siitäkin huolimatta, joka kerta kun katsoi ympärilleen näki jotakin uutta ja se oli kerrassaan piristävää. Tummaturpaisen olennon matka oli kohdistunut joen suunnalle ja se suunnitteli käyvänsä hieman pulahtamassa virvoitellakseen, vaikka sää olikin melko kolea ja tuulikin kulkeutui kevyen kuiskauksen tavoin eteenpäin.
Arabella kokee pian yllätyksen, kun jostakin metsämaan kätköistä pöllähtää kirjavavarsa jonka kihariin varsajouhiin oli tarttunut viime vuoden kuihtuneita lehtiä. Tamma kohottaa korvansa höröön ja tuijottaa pienempäänsä varsin lempein silmin. Kirjava issikka ei aluksi huomaa, että se ei ollut tällä leveähköllä polulla yksin, mutta kun sitä on ohittamaisillaan ruunikko, tähtipäinen tamma tämän kasvoille kaartuu vallaton hymy.
"Päivää!" ori nuorukainen hihkaisee ja saa osakseen Arabellalta lempeän hymyn tapaisen.
"Päivää vain," tähtipää suo vastauksen tervehdykseen ja pysähtyy sitten nuoremman kohdalle napittaen tätä ystävällisesti. Missähän mahtoi toisen äiti matkata? Tuskin se sentään kaukana oli, toinenhan oli vasta hyvin nuori.

Tamma käy katseellaan läpi pienempäänsä ja se saa vääjäämättä tämän miettimään, että ehkäpä pian hänenkin rinnallaan kulkisi jotakin samantapaista. Varsa, jota hänen ei pitänyt saada. Ajatus siitä saa hymyn hieman laantumaan Arabellan kasvoilta ja tämä nostattaa päänsä ja sen myötä katseensa jonnekin taivaan kannelle.
"Mä oon Ox, mikä sun nimi on?" issikka esittäytyy ja palaa mielenkiinnosta tutustua tähän vieraaseen mustajouheen. Äiti oli tosiaan lähistöllä ja se varmaan parhaillaankin pitäisi pikku 'enkeliään' silmällä. Kyllä se apuun säntäisi jos mustajalasta olisi vaaraksi. Olihan se toisellekin ruunikolle antanut kyytiä, kun se oli käynyt varsalle uhoamaan.
"Hauska tavata Ox, minun nimeni on..." vastaus jää kesken eräiseksi, kun ruunikko havaitsee jonkin liikkuvan kauempana olevassa pusikossa.
"Odota siinä," tähtipää komentaa vakavoituneemmalla äänellä lähtien hiljaa, askel kerrallaan lähestymään pusikkoa jossa se oli havainnut liikettä. Kun matkaa pusikkoon on noin kolmen metrin verran sen suojaissassa piilossa liikahtaa jälleen jokin mikä saa pensaikon kahisemaan. Arabella luimistaa ruskeat korvansa ja perääntyy takaisin Oxia kohden pitäen yhä tarkasti silmällä pusikkoa. Ilmaan oli noussut jotakin vierasta, se taisi olla petoeläimen ominaistuoksu josta tamma ei voinut sanoa pitävänsä.

"Luulempa, että sinun on parasta mennä äitisi luo," risteytystamma kehottaa jättämättä pusikkoa hetkeäkään vahtimatta.
"Mutta mitä siellä on?" kirjava haluaa tietää, oli luonnollista, että useimmat varsat olivat uteliaita eikä Ox ollut siinä suhteessa poikkeus. Tämä on lähtemässä askeltamaan pusikkoa kohden, mutta Arabella siirtyy tämän eteen.
"Se voi olla vaarallista. Menisit nyt vain kotiisi," tamma kehottaa, se tosiaan tahtoi, että varsa menisi, ettei sille vain sattuisi mitään. Ox ei halua lähteä se tahtoi eittämättä tietää mitä lehtien takana piileksi.

Arabella on jälleen avaamassa suutaan kehottaakseen toista lähtemään hyvän saan aikaan, mutta silloin pensaikossa lymyävä eläin lähtee hyökkäykseen ja päästää mahtipontisen äännähdyksen ilmaan joka paljastaa olennon puumaksi. Tamma hätkähtää ja ponnistaa itsensä takasiensa varaan alkaen miekan lailla uhittelemaan viiksinaamalle. Puuma sähisee paljastaen keltaisia hampaitaan sekä antaa myös tassunsa läpätä vasten Arabellan mustaa jalkaa mikä pakottaa tamman palaamaan neljälle jalalle.
"Mene nyt heti!" tähtipää komentaa nyt tarkoituksella ääntään korottaen. Täällä olisi liian vaarallista varsalle, vaikkei tamma suinkaan uskonut omaan selviytymiseensä. Kaikki olisi nyt tuurin varassa. Ox on jähmettynyt kauhusta, mutta tamman käskyn käydessä se pääsee vihdoin liikkeelle ja säntää pakosalle, kadoten jonnekin metsikön sekaan.
OX POISTUU.

Arabellalla ei ole aikaa miettiä sen suuremmin sillä peto käy kuumana ja näyttää selvästi tahtovan kaataa itselleen saalista. Mustajouhinen luimistaa korvansa ja kiljaisee pedolle joka saa sen sähisemään vimmatummin ja syöksähtelemään raivokkaasti tammaa kohden, joka puree hermostuneena hampaitaan yhteen. Tämä ponkaisee jälleen takajaloilleen, mutta peto on ovelampi ja hyökkää Arabellan päälle kyljen suunnalta ja kaataa tämän maahan. Hiekanvärinen kissaeläin pureuttaa terävät hampaansa tamman kaulalle mikä saa sen hirnumaan kimakasti ja sätkimään jaloillaan vimmatusti. Lopulta Arabella saa jalkansa aisoihin ja onnistuu nousemaan ylös peto yhä kiinni pureutuneena. Ruunikko yrittää pukitella ja heittää kissan selästään, mutta se on kiinni, kuin takiainen. Lopulta tamma juoksee puuta vasten jättäen kissan puristuksiin itsensä ja puun väliin. Sen uskoisi sattuvan.

Teko herättää toivottua tulosta ja peto laskee irti rääkyen vihaisesti. Se kuitenkin näyttää luovuttavan ja lähtee kipittämään matalana pois paikalta jättäen jälkeensä vain uupuneen ja hieman säikähtäneen tamman, joka tuijottaa sen perään herkeämättä. Lopulta Arabella saa itsensä ruotuun ja uskaltaa lähteä hieman vapisevana jokea kohti.

ARABELLA POISTUU.
Wohweli
 

Paluu Joki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron