Milloin aamu alkanevi?

Joen leveys, syvyys ja virtauksen voimakkuus vaihtelevat suuresti juoksun eri kohdissa. Joissakin paikoissa joki virtaa matalana ja lempeänä, ja hiekkapohjaiset särkät soveltuvat mainiosti uimiseen. Paikoittain joen virtaus on kuitenkin vaarallisen voimakasta ja saattaa viedä varomattoman joenylittäjän mukanaan. Keväällä lumien sulettua joki saattaa paikoitellen tulvia.

Re: Milloin aamu alkanevi?

ViestiKirjoittaja Siuri » 07. Helmi 2011 18:42

Falcon hymähti orin sanoille matkasta.
”Uskoisin niin”, se sanoi hymyillen. Tavallaan ori toivoi, ettei Razum jäisi matkansa aikana puoliväliin tietä,vaan kulkisi loppuun saakka omille mailleen. Se ei olisi halunnut ottaa sitä riskiä, että lähettää melko uuden tulokkaan yksin kävelemään takaisin, vaan olisi halunnut varmistaa, että ori pääsisi perille kahdestakin syystä; hän ei halunnut orin eksyvän, ja kaiken lisäksi oli kiellettyä matkata muiden alueilla. Falcon kyllä ymmärsi oria paremmin kuin hyvin, kukapa ei eksyisi vasta tultuaan. Hyvä olisi silti ollut ohjata ori aivan omille alueilleen, sitä Falcon ei kuitenkaan pystynyt tekemään.
”Virheiden kautta oppii”, Falcon sanoi hymyillen. Se toivoi orin ymmärtävän, mitä sanoillaan tarkoitti; nyt kun Razum tietäisi rajat, se tuskin eksyisi tänne heti uudestaan.

Razum kertoi olevansa ihmisten keskuudesta, aivan kuten Falcon. Se hymyili hetken, ennen kuin vakavoitui, eikö ori tosiaan musitanut menneisyyttään? Falcon kääntyi ihmeissään Razumiin päin korvat höröllään. Se ei viitsinyt kysyä aiheesta mitään, Razum ei nimittäin vaikuttanut erityisen iloiselta kertoessaan tätä.
”Voih”, karkasi Falconin suusta. Se käänsi katseensa taas eteenpäin ja jatkoi kuuntelemista.
Seuraavaksi kun Razum alkoi kertoa savusta ja tulesta, kääntyi ori taas Razumia kohti. Sen silmät olivat suurentuneet ja korvat niin pystyssä kuin voi vain olla. Falconin omat muistot palasivat sillä sekunnilla mieleen. Ori käveli sanaakaan sanomatta ja tuijotti Razumia. Se ei edelleenkään tiennyt, mitä sanoa. Pian se käänsi päänsä hitaasti eteenpäin sama kauhistunut ilme yhä kasvoillaan. Orin seuraavat sanat päähenkilöstä ja Caraliasta menivät täysin orin ohi. Se huomasi orin katsahtavan häneen, joten Falcon yritti saada pientä hymyä aikaisesti.
”Niin”, se sanoi hermostuneesti naurahtaen ja palasi todellisuuteen.

”Toivon samaa myös puolestasi. Tosin menneellehän ei voi mitään, tulevaisuuteen voi edes yrittää vaikuttaa, kannattaa kestkittyä siihen siis enemmän”, Falcon sanoi hymyillen osittain toistaen Razumin sanoja. Se ei vieläkään unohtanut orin kertomusta tulipalosta ja nyt se odotti sekalaisin mielin, milloin Razum kysyy hänen omasta menneisyydestä. Ja pian se kysymys tulikin.
”Tiedätkös, meillä on menneisyydessämme yllättävän paljon yhteistä”, Falcon aloitti varovasti. Sen menneisyys ja muistot tulipalosta eivät olleet niin kauheat, mitä Razumilla kertomansa mukaan, mutta kylmät väreet valtasivat orin silti.
”Minä olen tosiaan kotoisin Espanjasta. Ihmisten keskeltä myös, kuljin paikasta toiseen kisaillen esteluokissa. En usko että menneisyyteni on juurikaan kovin kiinnostava, ja pääasiassa se on melko normaali. Paikkani vei kisoissa uusi hevonen, joka tuli tallille, sen jälkeen olin vain harvoin tuntikäytössä”, Falcon aloitti melko tylsistyneellä ja nopealla äänensävyllä. Se ei tosiaankaan uskonut, että Razumia olisi kovin kiinnostanut.
”Mutta sanoin että meillä on yhteistä, totta, talli jolla olin, syttyi eräänä yönä tuleen. Muistan myös kaikki hätääntyneet karjahdukset ja sen sekasorron, mikä tallissa sinä yönä vallitsi! Kaikki kuitenkin selvisivät hengissä, osa jäi tallille, osa taas karkasi johtajamme mukana, minä mukaan lukien. Hän mainitse jotain Caraliasta, ja halusin ottaa selvää tästä paikasta. Niinpä sitten lähdimme uimaan tätä saarta kohti”, Falcon lopetti tarinansa. Vaikka hän ei olettanut muiden kiinnostuvan menneisyydestään, oli sitä mukava aina muistella.

Falcon katsoi ääntelevää jokea.
”Joki on tässä kohdalla muuten melko matala, ylittäisimmekö sen nyt?” Falcon kysyi ja vilkaisi Razumia. Yleensä joki oli ylättänyt vähintään Falconia mahaan, joskus se oli ollut jopa niinkin syvää, etteivät kaviot ylettyneet pohjaan. Nyt pohja oli kuitenkin näkyvissä, eikä vesi tainnut ylettyä kuin juuri ja juuri polviin.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Milloin aamu alkanevi?

ViestiKirjoittaja Sever » 07. Helmi 2011 21:40

REZKIJ A RAZUM

Se ei tiennytkään, mitä tuleman piti. Ei se edes osannut arvata että toisen oriin menneisyys saattoi olla osaltaan niin samanlainen kuin sen oma. Se nyökkäili hiljaa, kun Falcon selitti. Ei se toivonutkaan toisen paljoa sanovan, hyvä kun kuunteli. Ja sydämestäänhän Trubaduuri toivoi ettei toinen saanut hänestä tätä kautta pahaa vaikutelmaa, sillä sitähän Razum ei todellakaan ollut, eikä voisi koskaan tulla olemaankaan. Jo nyt Caralia oli osannut koulia siitä suurimpia ennakkoluuloja pois, vaikka ne vielä aina kytivät jossakin mielen perukoissa. Siltikin tutustumisesta oli tullut helpompaa ja nyt hän voi jo sanoa tätä kirjavaa oria ystäväkseenkin - ainakin omasta puolestaan ja kyllähän sitä aina toivoi että toinenkin tuntisi samoin.

Razum kuitenkin käänsi päätään Falconia kohti, kuunteli tarkkaan, höristi korviaan. Yhteistä? Heidän menneisyyksissään. Razum kuunteli, kuunteli jokaikisen sanan ja äänenpainon Faramirin kertomuksessa. Ei puhua pukahtanut, ei edes melkein hengähtänyt, käveli vain eteenpäin ja kuunteli, ilmeidenkään värähtämättä suuntaan tai toiseen. Ja samalla, tuntui kuin Razum olisi jälleen muistanut itsestään palan enemmän. Tallin ja sen hevoset. Tulen ja ne huudot, sekä sen kuinka hän oli juossut rantaa kohden. Pelkästään juossut ajattelematta mitään. Razum saattoi muistaa emänsä huudot... Pian ori kuitenkin heräsi mietteistään ja ravisti hieman päätään, katsoen Faramiria.
"Olen pahoillani puolestasi, Faramir", ori totesi pahoittelevalla äänensävyllä ja samanlainen oli hopeanmustan ilmekin, "minusta taas tuntuu, että muistan nyt sinun tarinasi johdosta sen tulipaloyön kirkkaammin. Muistan rakkaan emäni ja hänen huutonsa ja muistan kuinka juoksin rantaa kohden ja jossakin välissä jalat eivät enää koskettaneet pohjaa. Talli oli ilmiliekeissä, ja jotkut ihmisistä auttoivat - heitä en vain edelleenkään muista." Razum kertoi Faramirille, hymyillen sitten pienesti. Oli hienoa muistaa paremmin edes jotakin. Razumille se oli tärkeää, hyvin tärkeää. Se antoi toivoa siitä, että se joskus muistaisi vieläkin enemmän.

Joki. Ystävä. Razumin kasvoille oli piirtynyt tuttu hymy ja se nyökkäsi Falconin suuntaan, kun tuo ehdotti joen ylittämistä.
"Kyllä se passaa, pääsen minäkin helposti tästä yli, ettei sinun tarvitse pelastaa minua jos vaikka ajautuisin virran viemäksi", Razum naurahti hyväntuulisesti ja katsahti omaa kehoaan ja sitten Faramiria. Olihan kirjava ori sentään häntä paljon korkeampi ja isompi, hän oli vain pieni poni, jonka suuri joki saattaisi ihan hyvin viedä mennessään. Mutta ei nyt sentään tämä kohta, joka näytti helpolta ylityspaikalta. Niinpä ori askelsikin veden huomaan, eikä voinut vastustaa kiusausta loikata kertaalleen veden syliin oikein kunnolla, jolloin osa vedestä läiskähtikin kaaressa ilmaan ja kasteli osaltaan Razumia, mutta hopeanmusta ei ollut varma oliko se myös kastellut Falconia.

Razum nousi pois joen toisella puolella ja ravisteli itseään, jolloin näytti pörröisemmältä kuin äsken. Tämä katsahti Falconia.
"Vesi on mukava elementti. Pidän siitä nykyään hyvin paljon, ehkä juuri sen tulipalon takia. Ehkä minun pitäisi kiittää sinua ja tarinaasi siitä että satuin muistamaan osan siitä kammottavasta yöstä paremmin, sillä on sekin jo jotakin. Vaikka eihän tulipalo koskaan ole sinällään iloinen juttu, päinvastoin", Razum totesi, ilmeen vaihtuessa hieman vakavammaksi, mutta kauaa hymy ei poissa pysynyt.
"Kerro minulle enemmän Espanjasta? Millainen paikka se on? Millaisia ihmiset ympärilläsi olivat?" Razumin yltiöuteliaisuus sai jälleen uutta kyytiä, olihan matkaa nyt vielä hieman jäljellä, joten se kuulisi mielellään lisää Falconista.


[[ Nyt inspas kirjottaa taas (: ]]
Sever
 

Re: Milloin aamu alkanevi?

ViestiKirjoittaja Siuri » 09. Helmi 2011 17:20

Pahoillaan. Niin Razum sanoi. Hän oli pahoillaan, vaikka itse näytti nyt muistavan asioita paremmin?
Kylmyys tuntui Falconin sisällä hänen kuunnellessaan Razumin jatkoa. Muistoja, pahoja sellaisia. Ehkä orin ei olisi pitänyt sanoa mitään tulipalosta, hän pelkäsi pahoittavansa Razumin mielen.
”Minusta tuntuu, että minun täytyisi pikemminkin olla pahoillani”, se sanoi hieman vaisusti. Falconin tarkoitus ei ollut todellakaan saada toiselle pahoja muistoja mieleen, mutta näin vain sattui käymään.

Hymy nousi Falconin huulille, kun pienempi kertoi ylittävänsä joen helposti. Se lähti kääntymään oikealle jokea kohti ja pian tunsi viileähkön veden jaloillaan. Eikä vesi jäänyt vain jalkoihin, Razum iloitsi vedestä ja sai kasteltua Falconinkin. Onneksi vettä ei tullut kovin tämän päälle, mutta pieniä pisaroita jäi kimmeltämään orin karvaan. Silti se vain nauroi. Siitä oli mukava katsoa, kuinka joku muukin pystyi nauttimaan niin paljon luonnosta. Itse hän rakasti tähtitaivasta. Niitä kirkkaita ja pieniä tähtiä, jotka syysiltoisin kimmelsivät taivaalla. Veteen se ei ollut kuitenkaan koskaan tutustunut, se oli ollut aina vain vettä.
Falconkin nousi ylös vedestä ja katsoi märkää hevosta vierellään. Se ei itse viitsinyt alkaa kuivatella itseään, eihän vesi ollut edes ylettynyt kovin korkealle.
”En usko siinä olevan mitään kiittämistä, oikeasti”, sanoi täplikäs hieman häpeillen. Vaikka ori vaikutti ihan tyytyväiseltä, että oli saanut selville menneisyyttään, se tuntui silti Falconista pahalta. Itse hän ehkäpä haluaisi unohtaa.

Razum jatkoi kyselyään Espanjasta. Falcon ei voinut kuin hymyillä. Se oli aina pitänyt siitä paikasta ja mielellään kertoi siitä muille.
”Voisin aloittaa ihmisistä. Ne olivat kaikki tosin niin erilaisia, ettei niitä voi millään tapaa yhdistää. Samannäköisiähän kaikki tavallaan olivat, mutta silti kovin erilaisia. Oli kasvattajani, josta muistan tuskin mitään. Sitten uusi omistajani, se kamala ahne itsekäs ihminen. Halusi minut vain, koska hypin esteitä. Yksi oikeasti mukava ihminen oli, melko nuori tyttö. Hän oli kanssani heti alusta asti, hoiti minua, ratsasti, kilpaili.. Vaikea uskoa, mutta moni pelkäsi minua. Siihen vaikutti varmasti suuri kokoni, mutta mielestäni ei ole mitään syytä pelätä minua”, sanoi ori naurahtaen. Se piti pienen hengitystauon ennen kuin jatkoi.
”Paikkana Espanja taas oli ihana. Kaipaan sitä lämpöä ja palmuja. Se oli kaunis, lähes aina oli aurinkoista ja pidän espanjan kielestä myös paljon”, toinen tauko.
”Minun on vaikea sanoin kuvailla sinulle sitä paikkaa. Siellä täytyisi itse käydä, jotta ymmärtäisi sen kauneuden”, sanoi Falcon hymy huulillaan. Valehtelematta Espanja oli mukavampi kuin tämä uusi paikka, Caralia. Mutta ori oli ehtinyt tottua tänne jo nopeasti, eikä löytänyt mitään valittamista.

Falcon katseli ympärilleen.
”Kun vasemmalla puolellamme tai edessä näkyy havumetsää, olemme suurinpiirtein rajalla”, se sanoi ääneen. Se oli tainnut mainita asiasta jo muutamaan kertaan, mutta halusi varoa itse astumasta rajojen yli. Falcon ei missään nimessä halunnut rikkoa tahallisesti rajasääntöä, vaan pysytellä aivan omilla maillaan.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Milloin aamu alkanevi?

ViestiKirjoittaja Sever » 10. Helmi 2011 21:15

REZKIJ A RAZUM

"Voi, kyllä siinä on", Razum vielä lisäsi Falconille, hymyillen ja heilauttaen päätään saadakseen nyt märän otsaharjan pois tieltä. Menneisyys oli menneisyyttä ja Razum halusi sen takaisin, vaikka ei siihen sinällään takertunutkaan. Kyllähän menneisyys merkitsi jokaiselle jotakin, vaikkei sitä ihan heti osaisikaan sanoa, että mitä se merkitsi. Razumille se merkitsi edellistä tarinaa, tarinaa ennen jatko-osaa - se halusi saada saagastaan kokonaisen, se tarvitsi jatko-osalleen aloitusosan, koska ilman päätarinaa ei voinut olla jatko-osaakaan. Tai voi, mutta silloin jatko-osa saattoi kuitenkin olla niin irrallinen, ettei siitä ottanut selvää. Razumilla näin ei onneksi ollut. Tarina oli jatkunut erityisen hyvin, se ei välttämättä kaivannut rinnalleen ottoja edellisestä tarinasta, mutta syventääkseen jatko-osaansa, ori tarvitsi myös viitteitä edellisestä. Olihan se outoa ajatella sitä näin, mutta näin se tuntui Razumista itsestään kaikista luovimmalta.

Korvat höröllä hopeanmusta jälleen kuunteli, kun sai jälleen vastauksia kysymykseensä. Espanja. Se kuulosti kivalta. Missäköhän hän itse oli asunut? Razum ei muistanut paikkaa, muisti vain kivikkoisen rannan ja jostakin syvältä se osasi kaivella esiin vuoria - kenties. Se ei osannut sanoa mitään siitä paikasta jossa oli asunut. Silti se muisti aina välillä harmaasti viheriän laitumen, jonka läpi tuuli kävi. Se oli kaunis muisto, jota ori vaali paremmin kuin muita muistojaan. Se halusi nähdä sellaisen paikan uudestaan. Razum nyökkäsi. Espanja kuulosti täydelliseltä jo noin, kuinka Falcon sitä kuvaili.
"Uskon, että Espanja on hyvin kaunis. Ainoa mitä minä muistan asuinseudustani, ovat vuoret, kivikkoinen ranta sekä vihreä, taivaallisen kaunis niitty, jonka lävitse tuuli puhalsi lempeästi saaden heinän taipumaan mukaansa ja päättyi sitten kauniin sekametsän reunaan. Vaalin noita muistoja rakkaimpinani", Razum kertoi, suupielten kaartuessa jälleen kauniiseen, muistelmalliseen hymyyn, ja katse kohtasi pian jälleen Faramirin. Alkoiko raja pian näkyä, se ei olisi halunnut erota tästä uudesta ystävästä vielä, mutta minkäs teit. Olihan heillä ollut täydellinen tarinahetki eilisiltana ja Razum sai siitä jälleen jatkoa omaan, henkilökohtaiseen tarinaansa sekä muutamia tarinoita hyödynnettäväksi tulevaisuudessa.

Hopeanmusta katseli ympärilleen. Taisi havumetsä jo pilkistää. Razum mutristi huultaan.
"Enköhän minä joskus nämä rajasäännöt vielä opi, eivät ne niin vaikeita ole. Ja oikeastaan, oli onni että törmäsin sinuun, sillä muuten minulta olisi jäänyt paljon hyviä tarinoita kuulematta ja - en olisi tutustunut sinuun, Faramir", ori totesi ja naurahti perään. Oli harmi, että rajasäännöt olivat näin tiukat, mutta hän uskoi sydämestään tapaavansa vielä joskus tämän kirjavan uudestaan. Ja tosiaan, havumetsä alkoi jo pienesti siintää edessä. Razumin valtasi hetkellinen surumielisyys, joka kuitenkin vaihtui jälleen hymyksi - ailahtelevainen mieli oli aina ollut ailahtelevainen.
"Havumetsä alkaa näkyä ja luultavasti olemme siis kohta rajalla - mikä on harmi, mutta enköhän minä osaa tästä omalla puolelle. Kiitos että näytit tien", Razum pysähtyi ja kääntyi Falconiin päin, korvat hörössä ja katse kirkkaana.
"Oli hauska tutustua sinuun, Faramir. Toivon todella että tapaamme joskus uudestaan ja omasta puolestani, ja näinkin lyhyen ajan jälkeen, voin hyvillä mielin sanoa pitäväni sinua ystävänä", hopeanmusta puhui, tuulen kutitellessa harjan tyvessä. Siitä oli harmi, että se joutui nyt eroamaan uudesta ystävästään, mutta sen oli nyt aika lähteä tallaamaan taas omia polkujaan ja Falconin varmaan pitäisi kääntyä takaisin. Jäihän tästä kaunis muisto ja orastava ystävyys - ainakin Razumin puolelta.
"Kiitos ja jälleen näkemisiin, toveri! Muista kerätä paljon tarinoita ensi tapaamistamme varten!" ori naurahti, nyökkäsi sitten iloisesti Faramirille ja kääntyi sitten, nostaen hetken päästä lennokkaan ravin ja sen jälkeen laukan, potkaisten muutaman kerran taakse jaloillaan, kadoten tuota pikaa metsän siimeksiin etsimään jälleen uusia tarinoita sekä seikkailuja - tällä kertaa toivon mukaan ihan oman lauman mannuilta. Lepohetkikin tekisi varmaan hyvää!


[[ Päätin nyt tämän pelin tähän (: Kiitokset tosi kivasta pelistä ja toivon mukaan tämä kaksikko tapaa myöhemmin uudelleen! 8D ]]
Sever
 

Re: Milloin aamu alkanevi?

ViestiKirjoittaja Siuri » 11. Helmi 2011 14:57

Falcon hymyili kuunnellessaan Razumin puhuvan niin kauniisti entisestä kotiseudustaan. Se tosiaan piti tämän äänensävystä ja pystyi melkein itse tuntemaan niityn, jonka läpi tuuli tanssahteli. Se ei kuitenkaan sanonut mitään, hymyili vain.
Haaveilun keskeytti toisen orin puheenaiheen vaihto. Falcon vilkaisi oria ja katseli sitten ympärilleen. Joen toisella puolen vähän matkan päässä näkyi jo havuisia puita.
”Minustakin oli todella mukava tutustua, Razum”, Falcon sanoi hymyillen.
”Kaipaan varmasti mukavaa tarinailtaa”, se jatkoi hieman haikeana. Falconista oli ollut todella mukavaa viettää iltaa vain niitä näitä jutellen, harvoin kukaan nimittäin yöllä liikkuu ympäriinsä, toisin kuin se itse.
Razum ilmoitti havumetsästä, ja Falcon kääntyi tietenkin heti katsomaan suuntaan.
”Toivon myös. Seuraat vain jokea”, se toisti yhä itseään. Falcon halusi kuitenkin huolehtia siitä, että tuo metsäponi pääsisi alueilleen, eikä jäisi keskelle matkaa.

Ystävä. Falcon katsoi iloisena oria, joka oli kääntynyt silmät kiiluen Falconiin päin.
”Niin”, se sanoi ja hymyili. Ystävä kuulosti sen korvissa todella hyvältä.
”Ystäviä”, se sanoi ja hymyili.
Razum kiitti ja kehotti tarinoiden keräämistä.
”Aivan varmasti, minä lupaan!” Falcon vastasi. Pieni epäilys kuitenkin kävi mielessään, näkisivätköhän he sittenkään enää? Olivathan ne eri laumoista. Mutta jos hyvin käy, on kohtalolla sormensa pelissä.
”Nähdään!” Falcon huudahti, kun ori oli jo kääntynyt ympäri. Hetken se ihaili toisen matkaamista, mutta Razum katosi pian puiden sekaan. Falcon kääntyi hymyillen ympäri ja lähti hitaasti kävelemään sisemmälle omia maitaan. Se kulkisi odottamassa ensilumia ja ihailisi tähtiä. Ja kuuta. Ja miettisi mukavia tarinoita, joita oli viime yönä kuullut.

Falcon poistuu.
[Kiitän ^^. Olis kyllä kiva ottaa joskus uutta peliä :)]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Edellinen

Paluu Joki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron