Suicide of love took away all that matters

Joen leveys, syvyys ja virtauksen voimakkuus vaihtelevat suuresti juoksun eri kohdissa. Joissakin paikoissa joki virtaa matalana ja lempeänä, ja hiekkapohjaiset särkät soveltuvat mainiosti uimiseen. Paikoittain joen virtaus on kuitenkin vaarallisen voimakasta ja saattaa viedä varomattoman joenylittäjän mukanaan. Keväällä lumien sulettua joki saattaa paikoitellen tulvia.

Suicide of love took away all that matters

ViestiKirjoittaja Zarroc » 09. Kesä 2014 21:17

[Vertaveli M & Aave!]

MURHAAJA

Tällä joella olin kerran tavannut sen suuren orin. Olin joutunut tapailemaan hänen nimeään päässäni kauan, ennen kuin muistin sen. Mihael.
Ori oli ollut vaiti ja hyvin rauhallinen, ei ollut pakottanut minua puhumaan liikoja. Minä olin jopa jollain tavalla pitänyt hänen seurastaan, tuntenut sen hyvin miellyttävänä. Minulla oli omat rajani ja hänellä omansa, se oli riittänyt molemmille.
Missähän jätti mahtoi nykyään tallustaa? Häntä ei ollut näkynyt pitkään aikaan.

En tosin voinut sanoa siitä mitään, olin vasta vähän aikaa sitten uskaltautunut tänne tuhkan peittämälle maalle, joka oli pikkuhiljaa alkanut paljastua siksi paikaksi, joka oli joillekin kodiksi muodostunut. Minusta tuntui aina, että olin vain läpikulkumatkalla.

Ehkä en osannut enää ikinä sopeutua mihinkään, en voinut palata mihinkään. Olin johtajasielu, mutta samalla niin erakko, kuin vain oli mahdollista. Se oli kuitenkin totta, etten ikinä suostuisi alistumaan kenenkään vallan alle.

Se hiirakko tammakin, tasankohevosten johtajatar Cleopatra oli kovasti yrittänyt alistaa minua. Meidän välillämme taisi vallita nykyään molemminpuoleinen kunnioitus, kumpikaan ei välittänyt tarpeaksi ollakseen johtaja, mutta molemmat olivat olleet. Tai no, tammahan oli nykyäänkin.
Sekin oli outoa, hänen kanssaan olin jopa suostunut puhumaan jonkin verran. Enkä ollut ärsyttänyt häntä sen enempää kuin oli tarvis, olin häipynyt tasankohevosten mailta heti kun siihen oli mahdollisuus. Ehkä vain en halunnut tammaa häntääni roikkumaan.

Ja vielä se nuori kaveri, Anakin.

Olin ollut todellakin liian sosiaalinen lähiaikoina. Se väsytti minua ja mielialani tuntui vielä ankeammalta kuin yleensä, siihenkin nähden, etten minä mikään pikku päivänsäde ikinä ollut.

Äkisti valpastuin, työnsin ajatukseni päättäväisesti syrjään ja annoin katseeni harhailla ympäristössä. Tuhkainen joentöyräs, tumma vesi ja hiljaisuus antoivat minun jälleen rauhoittua. Olin kai pikkuhiljaa tulossa vainoharhaisemmaksi kuin ikinä, johtui varmasti siitä muiden laumojen alueilla vietetystä ajasta. Loppujen lopuksi hirveän moni ei uskaltanut sanoa minulle vastaan, johtui varmaan pärstäkertoimesta.

Hiljaa tuhahtaen liikahdin eteenpäin niin, että saatoin suoristella asentoani jälleen ryhdikkäämmäksi. En kuitenkaan voinut enää palata ajatusteni muistitemppeliin, jokin oli vienyt huomioni. Enkä minä ollut ihan varma, mikä se mahtoi olla.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Suicide of love took away all that matters

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 09. Kesä 2014 21:38

Kaaoslukin Aaveluoto

Kävelin. Olin kävellyt jo jonkin aikaa, tarkemmin en ole ajatellut. Edessäni oli joki. Laskeuduin hieman alaspäin joen törmälle. Laskin päätäni alas, haistoin vettä. Se ei tainnut olla ihan täysin juomakelpoista vielä. Minun pitäisi saada asiaan kuitenkin varmuus. Nostin pääni ylös, katselin ympäristöön. Kauempana musta hevonen näytti siltä, ettei ollut huomannut minua. Jätin hänet omaan rauhaansa ja otin pari askelta eteenpäin. Etukavioni laskeutuivat jokeen. Vesi oli mukavan viileää.

Laskin kaulani uudestaan alas, painoin turpani veden tasalle. Sulji silmäni ja kuuntelin. Ei mitään. Jossakin kaukana lauloi lintu, mutta muutoin oli hiljaista. Vain minä ja kauempana musta hevonen. Annoin hänen olla. Haistoin uudestaan vettä, jota karhea kurkkuni halusi kiihkeästi maistaa. Elämän nestettä, joka saattoi olla pahaa, myrkyllistä. Hetken aikaa seisoin siinä, turpa matalalla. Muistelin tapaamaani tammaa, valkoisempaa kuin minä. Olin uskonut unohtavani hänen nimensä heti, mutta muistin hänen nimensä silti. White. Päästin puhahtaen ilmaa ulos. Avasin silmäni, katsoin kuinka vesi väreili tuottamani puhahduksen mukana. Olkoon siinä, maltoin kyllä kävellä jokea pitkin ylöspäin. Ehkä kauempana vesi olisi puhtaampaa, eikä ympäristö olisi näin saastunutta.
Vertaveli M
 

Re: Suicide of love took away all that matters

ViestiKirjoittaja Zarroc » 10. Kesä 2014 16:17

Samassa näinkin toisen hevosen.
Suunnilleen kokoiseni, vaalea ori seisoi vedessä ja haisteli vettä. Hän tuntui huomanneen minut, mutta selvästikin oli vain poistumassa paikalta. Minua se ei sinänsä kiinnostanut, ei tuo vesi ollut juomakelpoista kuitenkaan. Ja jos olikin, se näytti niin kuvottavalle, etten aikoisi koskea siihen.
Katseeni kiersi ympäristössämme hitaasti, pidin huolta siitä, ettei minun tarvitsisi kääntää päätäni nähdäkseni joka suuntaan. Täällä oli niin hiljaista ja rauhallista, katsoin kuinka ori eteni yläjuoksua pitkin eteenpäin.

En oikeastaan tiennyt, miksi osa oli niin erakkoja ja osa niin sosiaalisia. Olin tottunut siihen, että olin se, joka seisoi vain yksin paikallaan eikä kiinnittänyt huomiota keheenkään. Vaikka kaikki muut kiinnittäisivät huomiotaan minuun.
Hengitin rauhalliseen tahtiin, vaihtaen toisen takajalkani leputettavaksi. Tällainen keli sai kenet tahansa rauhoittumaan ja toivomaan viileämpää tuulahdusta jostain pohjoisemmasta päin.

Hiljalleen ajatukseni palasivat takaisin Anakiniin, en ollut toisaalta kerennyt edes analysoimaan koko asiaa. Ori oli vaikuttanut niin erikoiselta, hän oli nuori, mutta tuntui silti niin vanhalta. Ainakin minun kanssani hän käyttäytyi täysin rauhallisesti ja säntillisesti, ei mitään ongelmaa toimeen tulemisessa siis siltä osin.

Ongelma yleensä vain oli minussa, kuten tässäkin tapauksessa. Näin toisen hevosen, mutta en viitsinytkään liikahtaa paikaltani, en kääntänyt edes arven halkomaa naamatauluani toisen suuntaan osoittaakseni jonkinlaista kiinnostusta.
Niin, se saattoi johtua siitä, ettei minulla ollut mitään kiinnostusta tätä kyseistä oria kohtaan. Hän oli vain joku, joka oli sattunut samaan aikaan tänne kanssani.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Suicide of love took away all that matters

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 12. Kesä 2014 00:46

Voisin vaikka lyödä vetoa, että tuo hevonen oli huomannut minut. Hän ei tehnyt elettäkään. Tämä oli mukavaa. Minä nostin pääni pois vedestä, sillä en pystynyt juomaan mitään niin kuvottavan hajuista ja väristä. Pörähdin hiljaa ja katselin häntä mietteliäänä. Hän saattaisi tietää kuinka kauas minun olisi käveltävä löytääkseni jotakin juotavaa. Alkoi olla pikkuhiljaa jano.

Tässä oli yksi ongelma. Musta seisoi minun ja yläjuoksun välissä. En halunnut päätyä mihinkään kauheaan keskusteluun. Seura kelpasi, mutta siinä se. Olisin mieluummin omissa oloissani. Lähdin kävelemään hitaasti jokea pitkin, katsellen ympärilleni. Ehkä toinen oli sokea, mikä selittäisi hänen käytöksensä. Kävelin kuitenkin häntä kohti nyt. Nousin pois joesta jatkaen matkaani. Lopulta seisoin hänen lähellään. Katsoin häntä.
"Osaatko neuvoa paremman veden luokse? Täytyykö mennä kauankin ylävirtaan?" minä esitin kysymykseni karhealla kielelläni. Katsoin mustaa. Olin varma, että hän tiesi minun olemassaolostani. Olin kävellyt häntä kohti.

//jos se siis sopii, että Murhaaja oli ylävirralla? //
Vertaveli M
 

Re: Suicide of love took away all that matters

ViestiKirjoittaja Zarroc » 13. Kesä 2014 13:36

Ja se joku käveli tällä hetkellä minua kohden. Eikö hän sitten ollutkaan lähtenyt pois? Jättänyt huomioimiseni kokonaan muille ja häipynyt yksityisestä rauhastani?
Ori ei tosin näyttänyt yhtään sen seurallisemmalta kuin minäkään, eli ehkä se vain ohittaisi minut kaikessa hiljaisuudessa ja häipyisi. No, näkyi olevan turha toivo sekin, valkea nimittäin seisahtui jopa liiankin lähellä minua, tuijotti.

Kuullessani hänen äänensä käänsin hopeisen viillon korventamat kasvoni häntä kohden, mustat silmät alati ilmeettömänä toista tuijottaen. Olettiko hän oikeasti, että vastaisin tuohon kysymykseen? Lopulta nyökkäsin pehmeästi, pyörähtäen rauhallisesti ympäri. Vilkaisin oria sivusilmällä tarkastaakseni, tuliko hän perässä ja lähdin astelemaan ylöspäin joenviertä.
Sama kai minun oli sitten johdattaa hänet pois tämän paskaisen veden ääreltä, saattaisin löytää itsenikin jostain vähän mukavammasta ja eläväisemmästä paikasta.

Ei sillä, että olisin elämää kaivannut tai mitään, mutta olihan täällä aika kuollutta. Tuhkainen vesi oli ällöttävän väristä ja haiskahti omituiselle, se ei oikein houkutellut hakemaan minkäänlaista makunautintoa.
Pidin oria jatkuvasti silmällä, mutta toinen ei tuntunut yrittävän mitään. Hän tuntui ihan yhtä tyhjältä kuin minäkin, se oli omituista.
Harva oli tietoisesti lukinnut kaikki tunteet sisälleen.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Suicide of love took away all that matters

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 24. Kesä 2014 22:47

Hänen kehonkielensä muistutti kovasti omaani. Seisahdettuani hänen lähelleen ei hän tehnyt välittömästi mitään elettä. Hän halusi olla rauhassa. Pidin tästä orista, joka käänsi minulle kasvonsa. Kasvojen poikki menevä hopeanvaalea viilto kertoi aikaisemmasta elämästä. Hän katsoi minua ilmeettömänä. Vastasin katseeseen samalla mitalla. Olimme jotenkin niin samanlaisia. Se oli rentouttavaa.

Hän nyökkäsi pehmeästi ja lähti kulkemaan. Minä lähdin hänen peräänsä. En pitänyt kiirettä, vaan kävelin hänen perässään omaa rauhallista tahtiani. Edellä kulkeva piti minua silmällä, mutta minä en kadonnut mihinkään. En nähnyt tarpeelliseksi pitää mitään puhetta yllä, se oli turhaa. Hän veisi minut paremman veden ääreen, jonka jälkeen voisin rauhassa jatkaa taas elämääni. Kuuntelin ympäristön ääniä hiljaisena. Mikä tätä paikkaa oli kohdannut, en tiennyt. Tiesin kuitenkin, että täällä oli paljon hevosia. Olin tavannut sen yhden valkoisen ja nyt tämän. Kaksikko poikkesi luonteiltaan kuin yö ja päivä. Rauhallisuus ja hiljaisuus miellytti minua. Sain seuraa aivan riittämiin, en kokenut mitään ylisosialisoitumisen tuskaa. Edelläni kulkeva ei vaikuttanut ärtyisältä. Ajatukseni harvailivat muihin aikoihin.
Vertaveli M
 

Re: Suicide of love took away all that matters

ViestiKirjoittaja Zarroc » 15. Heinä 2014 00:25

Askeleeni olivat rauhalliset, mutta eivät kuitenkaan matelevat. Etenin jopa melko rivakkaa tahtia, kai halusin vain mahdollisimman nopeasti omaan rauhaani. Hengitin välillä syvään ilmassa leijailevia tuoksuja haravoiden, mutten löytänyt mitään erikoista. Tämä paikka oli jonkinlainen rauhan tyyssija, siellä ei ollut tilaa konflikteille tai korkeammalle äänensävylle. Siellä oli hiljaisuus, puista varisevat lehdet ja hiljaiset askeleet, jotka tapasivat maanpinnan varoen.
Paremman veden ääreen ei olisi pitkä matka tätä vauhtia ja sitten pääsisin eroon tästä haamun lailla minua varjostavasta kaverista. Korvani eivät värähtäneetkään takakenostaan taittaessani hiljalleen ylöspäin viettävää matkaani kohti matalan kukkulan lakea. Täällä oli vain metsää, lehdet vain vaihtuivat hiljalleen havuiksi. Tiesin, että meidän olisi kannattanut siirtyä ennemmin alajuoksun kautta lähemmäs vuoria, mutta minulle sillä ei ollut niinkään merkitystä.

Orihan se vain oli, joka tätä tuhkaista moskaa vetäisi kitusiinsa. Minä vain yritin johdattaa häntä jonnekin, missä tuhka ei ehkä pöllähtäisi silmille joka askeleella. Olihan saaren tilanne parantunut huomattavasti sitten vuodenvaihteen, tai lähinnä sen ajan, kun vuori oli päättänyt paiskata viimeisen sadan vuoden tomut silmillemme...
Mutta oli se silti aika kamalaa katseltavaa, varsinkin täällä jumalan hylkäämässä paikassa. Puita oli ihme kyllä pystyssä, mutta laavaa oli virrannut minne sattuu ja jäänyt möykyiksi ja epämääräisiksi kasoiksi. Sitä varmasti oli enemmälti Hoeron luona, täällä oli vain satunnaisia paakkuja, joita sai varoa kävellessään.

Vilkaistessani taakseni toivoin jälleen kerran, että parempi vesi tulisi lähemmäs kuin taikaiskusta.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Suicide of love took away all that matters

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 13. Elo 2014 16:38

Seurasin hiljaa toista, antaen ajatuksieni lipua omille teilleen. Mieleeni palautui aika, joka oli vienyt elämästäni suurimman osan. Ihmiset ja heidän kummalliset halunsa nousta selkäämme istumaan ja kierrellä kehässä pakottaen meidät tekemään kaikkea tyhmää. Ympyröitä, pysähdyksiä, hyppäämään kirjavien puunoksien yli. Ja miksi? He olivat iloisia tai sitten kovin kärttyisiä. Ottivat sen puuhan tosissaan ja kiusasivat kylkiämme. Kummallista. Mutta minun ihmiseni, tai sellaisena häntä tykkäsin ajatella, oli ollut omaa luokkaansa. Kärsivällinen ja lempeä. Ja nyt hän oli poissa. Olin yksin, mutta toisaalta en ollut kyllä mitenkään erikoinen. Oli ihan ymmärrettävää, että hevoset tylsistyivät seuraani jatkaen matkaa. Enkä minäkään heidän seuraansa niinkään kaivannut. Pärjäsin hyvin itseksenikin.

Ajatusteni tehdessä paluuta nykyhetkeen, siirsin katseeni jokeen. Haistelin varovaisena, mutta joessa ei ollut tapahtunut mitään kovinkaan suurta muutosta. Katsoin edelläni kulkevaa ja annoin hänen olla. Olisin osannut kyllä kulkea itseksenikin jokea seuraten. Miksi olinkaan pyytänyt häntä näyttämään tietä? Ehkä olin jotekin aavistanut, että hän ei kyselisi. Olisi yhtälailla miellyttävän hiljainen kuin ympäröivä luonto. Ei kysellyt turhia. Antoi vain olla oma itseni.
Vertaveli M
 

Re: Suicide of love took away all that matters

ViestiKirjoittaja Zarroc » 04. Tammi 2015 20:27

Lopulta olimme saapuneet siihen kohti jokea, missä alkoi olla jo suhteellisen juomakelpoista vettä. Emme olleet matkalla puhuneet oikeastaan yhtään mitään, koska toinen pysyi vaiti, eikä minä ollut kovinkaan seurallisella tuulella.
Olin kuitenkin vienyt toisen sinne, missä pystyi jo juomaan ilman, että tarvitsi pelätä myrkytystä ja seisahduin hetkeksi joen vierelle. En katsonut seuralaiseeni maistaessani varovasti vettä, mikä ei ainakaan haissut pahalle.

Vilkaisin ventovieraaseen, nyökkäsin kevyesti ja lähdin astelemaan pois hänen luotaan rauhallisin askelin. Ei minulle ollut mitään syytä jäädä tänne, vaikka olinkin ainakin jollain asteella viihtynyt orin seurassa. Helppohan sitä oli viihtyä, jos toinen ei puhunut yhtään mitään tai häirinnyt millään muullakaan tavalla läsnäolollaan.

Astellessani eteenpäin tarkastelin ympäristöäni hieman levotonta surullisuutta tuntien. Tämä maa vaikutti niin kuolleelta, tallotulta. Ei kai se kovin kaunista seutua ollut koskaan ollut, mutta nyt se oli vielä hirveämpää katseltavaa. Lähes huomaamattani kiihdytin vauhtiani ja päästyäni pois orin näköpiiristä siirsin itseni kevyelle raville ja siitä laukkaan. Annoin pitkästä aikaa tuulen pyyhkiä pois kaikki murheeni laukatessani kohti sisämaata ja helpompaa ympäristöä elää.

MURHAAJA POISTUU.
kiitokset pelistä ^^
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Suicide of love took away all that matters

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 07. Tammi 2015 22:07

Ah, vettä. En osannut juuri nyt ajatella muuta. Varovaisen maistelun jälkeen annoin mennä ja join rauhallsita tahtia vettä sisuksiini. Janoisuudestani huolimatta en nähnyt syytä ahnaalle kiirehtimiselle. Vesi ei karkaisi mihinkään. Nostin pääni ylös ja huomasin toisen tekevän lähtöä. Hän nyökkäsi minulle ja lähti kävelemään poispäin. Minä nyökkäsin hänen peräänsä. Siinä oli ollut minulle tarpeeksi seuraa. Tuskin kävisi noin hyvää tuuria seuraavan vastaantulevan hevosen kanssa, että olisi samantyyppinen kanssani.

Jatkoin juomista, kunnes janoni oli tyydytetty. Katselin hetken toivotonta ja kuollutta ympäristöä ennen kuin päätin suunnan jatkaen matkaani yksin. Jatkoin matkaa kävellen, ympäristöäni katsellen.

Aave poistuu.

Kiitos pelistä! :)
Vertaveli M
 


Paluu Joki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron