Suotanssi

Suon laitamilla on varsin turvallista seutua, havupuiden asuttamaa korpea, mutta mitä syvemmälle menee sitä petollisemmaksi käy maasto. Tukevalta näyttänyt sammalmätäs saattaa upottaa varomattoman kulkijan suonsilmäkkeeseen. Pimeällä suolla näkyy usein virvatulia.

Suotanssi

ViestiKirjoittaja kujakettu » 27. Joulu 2013 03:53

[Sachiyo ja Titania kiitoksia~~]

VALIENTE

Minä olin ollut pitkään hukassa, ja sillä että olin ollut hukassa, en todellakaan tarkoittanut mitään mikä liittyisi niinkuin tippaakaan susihukkiin tai muihin sensemoisiin. Se että minä olin hukassa tarkoitti sitä että minä en ollut aikapäiviin löytänyt äitiä, isiä taikka siskoa, vaikka yritetty oli! Eikä ollut tullut enää Orioniinkaan törmättyä, että olisi ollut siitä edes leikkikaveriksi. Kunhan vain olin rämpinyt siellä täällä jonkin aikaa, leikkinyt rusakoiden ja muiden kanssa aina joutessani etsintöjen lomassa. Mutta minusta alkoi jo pikkuhiljaa tuntua että minä en suinkaan ollut se joka oli kateissa vaan ne! Ei tämä enää ollut ihan todellista. Aika turhauttavaa lähinnä, vaikka ei minua periaatteessa sillälailla kamalasti yksinolo haitannutkaan.
Suolla en ollut ennen ollutkaan, ainakaan näin syvällä täällä ja itsekseni seikkailemassa. Olin kuullut joskus juttuja että täällä näkisi virvatulia ja minä halusin kovasti nähdä mitä ne semmoiset olisivat. Niitä tosin ei kuulemma saisi lähteä seuraamaan kun voisi upota vaikka suonsilmäkkeeseen. Mutta nähdä minä halusin silti.

Tepastelen reippaana ohitellen hieman varoen pahimat liejut ja rämeet, tarkkaillen samalla tiiviisti josko jostain löytyisi sellainen virvatuli. Tosin minusta tuntui että olin liian valoisalla liikkeellä siihen etsintään, pitäisi varmaan odotella useampi tunti ennen kuin niitä voisi edes niinkuin ehkämahdollisestikenties löytää. Jossain oksanhaarassa käppyräisessä mängyssä jokin lintu päästää sellaisen jotenkin alavireisen kuuloisen huudahduksen. Oltiinkos me täällä sitten ihan kahdestaan, minä ja tirppa puunnokassa?
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53

Re: Suotanssi

ViestiKirjoittaja Siuri » 28. Joulu 2013 20:17

Titania

Kuraa, kuraa kaikkialla! Sontaa! Ja nyt sitä on jalat täynnä polviin asti. Talvi ei ollut ehtinyt suollekaan vielä, vaan se selvästi oli vasta matkalla tasankohevosten alueille. Sinäänsä kivaa että on lämmin, mutta toisaalta keli on syvältä sieltä itsestään, kun kakkaa on kaikkialla!
Hyi.

Yritän rämpiä suossa siististi, mutta se ei onnistu vaikka kuinka kovasti yrittäisi. Tuntuu vain että jään askelieni kanssa joko jumiin tähän mutaan tai sitten uppoan kohta syvemmälle.
Miten ihmeessä minä tänne jouduin... Vastahan minä olin lehtimetsässä ja tuntuu, että olen saanut aikaiseksi käveltyä vain hetken. Näköjään tasangolla kävely on niin puuduttavaa, että se alkaa tuntua jo lyhyeltä ajalta, kun sen poikki kävelee.

Alan havaita liikettä näkökentässäni. Tumma varsa, suurin piirtein minun ikäiseni, puuhastelee jotain omaansa.
En jaksa huutaa kaukaa tervehdykseksi. Kävelen vain eteenpäin kohti tätä pientä.
Mitä lähemmäksi tulen, sitä enemmän alan havaita toisen piirteitä. Se on ori, ja sen jalat ovat aivan yhtä kurassa kuin omanikin.
Päätän olla sanomatta orille mitään. Kävelen vain tyynen viileästi tämän ohi. Jos se alkaa puhua minulle, niin kai minunkin on sitten tehtävä niin.
Kyllä äiti vain on opettanut, kuinka vieraiden kanssa tullaan toimeen.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Suotanssi

ViestiKirjoittaja kujakettu » 06. Tammi 2014 00:11

Täällä on vähän tylsää yksinään. Yksin leikkiminen ja seikkailu oli välillä ihan okei, silloin ainakin kun löytyi joku mukava eläin seuraksi, rusakko tai orava tai joku. Ne oli ihan mukavia kavereita paremman seuran puutteess, mutta eipä minua toisinaan yhtään haittaisi ihan oikea toisen hevosen seura. Vaikka en ollutkaan mikään paras keskustelija, tai ainakaan keskustelunaloittaja, mutta silti. Siskokin olisi mukavaa seuraa mikäli vain joskus löytäisin sen jostain! Koko perhe oli kadonnut ihan vain kuin maan nieleminä ja minä olen etsinyt ristiin ja rastiin tasarien alueilta mutta ei vain löydy ei sitten millään. Isä tosin ei tainnut olla tasankohevonen, mutta minä en kyllä muistanut missä laumassa se oli. Ja toisaalta mietin usein sitäkin että miksi se ei ollut tasankohevonen jos me kaikki muutkin oltiin. Mutta äiti sanoo että varsojen laumat määräytyvät emän lauman mukaan, niin että siksi kai me muut sitten ollaan tasankohevosia mutta isi ei. Tyhmää se on silti. Jos minä ikinä vielä löytäisin ne kaikki niin minä kysyisin missä ihmeen laumassa isi oikein on. Mutta en sitten tiedä miten pitkään saisin odottaa ennen kuin senkin kysymyksen voisin kysyä.

Potkaisen yksinäisyyteeni turhautuneena yhtä mutalämpärettä kun minusta tuntuu että kuulen jostain askelia. Ja tällaisella säällä täällä suolla voi olla aika varma kun kuulee askelia, sillä niistä lähtee sellainen litinä ja lotina ja parhaimmassa tapauksessa vielä sellainen molskis silloin kun kavio jää mutaan ensin kiinni ja sen kiskaisee siitä irti.
Kerkeän kuulostella vain vähän aikaa kun huomaan että paikalle askeltaa mutavellin keskeltä ruunikko hevonen. Se ei kuitenkaan ole sellainen iso hevonen, siis aikuinen, tai ainakaan se ei näytä siltä. Ja kun toinen kävelee lähemmäs, niin tajuan että se on tamma ja varmaan ehkä minun ikäiseni.
"Moi?" huikkaan varovasti toiselle.
Ja minä seuraan katseellani kun tamma tulee lähemmäksi, lähemmäksi ja lähemmäksi, ja sitten... se vain kävelee minun ohitseni sanaakaa sanomatta, vaikka olin selvästi huomannut että se katsoi minua. Enkä minä sentään mikään näkymätön ole, joten toisen kyllä täytyisi olla sokea jos se ei huomaisi minua! Sitä paitsi minä tervehdinkin. Turhaudun yllättävän paljon siitä että toinen ohittaa minut nenä pystyssä.. Ei tuollainen käytös ollut mitenkään kivaa. Minä olin odottanut seuraa ja sitten joku kulkee ohi kuin olisin ilmaa. Ja ei muuten käy!
Mulkaisen ohikulkevaa tyttöä pahasti ja ponkaisen sitten muutamalla kevyellä laukka-askeleella toisen viereen ja eteen, jarruttaen niin että muta roiskuu.
"Moi!?" toistan vähän äksymmin tytölle ja katson sitä vähän haastavasti silmiin. Tämä ei ollut ehkä mikään asiallisin tapa aloittaa tekemään tuttavuutta kenenkään kanssa mutta minun mielestäni toinen oli itse käyttäytynyt tökerömmin kun ei ollut edes vastannut minulle.
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53

Re: Suotanssi

ViestiKirjoittaja Siuri » 29. Tammi 2014 20:20

Se tervehtii minua, en vastaa. Kävelen vain niin kuin en huomaisikaan, en minä tuollaista rääpälettä seuraani kaipaa. Antaa sen vain leikkiä ja peuhata mudassa, minä mieluusti etsisin puhtaamman paikan ja vettä, että voisin siistiytyä. Enhän minä muiden edessä kehtaa näin kuraisena kävellä, hyi että. Luulisivat pian että olisin ihan likainen eikä minua kiinnostaisi yhtään miltä näytän.

Harmikseni kuulen takaani litiseviä laukka-askelia ja pian tuo musta lapsi onkin sitten vierelläni. Se tekee äkkijarrutuksen ja kuraa lentää lisää päälleni. Iuh! Ällöttävää, nyt sitä on sitten melkein selässä asti. Saa kyllä vaikka nuolla sen puhtaaksi itse, kun minua viitsi tulla näin sotkemaan.
Huokaisen itsekseni, ja nyt se ori taas tervehtii.
"No moi!" sanon tälle piikittelevästi takaisin. Tuijotan oria äksyllä ilmeellä takaisin. Haluan vain äkkiä pois täältä. Tuolla horisontissa näkyy onneksi jo jotain joen tapaista. Kunhan sinne pääsen niin kaikki on hyvin.
"Mitä sä siinä seisot?" ärjäisen orille taas. Mikä sekin kuvitteli olevansa? Tuollainen olento vain, joka on tuskin elämää nähnyt edes vuoden verran. Minä olen sentään jo kaksi.
"Kuulin sitäpaitsi sinut jo ensimmäisellä kerralla", sanon ja nostan hieman koppavasti turpaani pystyyn. Pidän katseeni kuitenkin orissa lähinnä ihan vain siltä varalta, ettei se roiski enempää mutaa päälleni. Joelle haluan, pian, äkkiä.

Kukahan tämä toinen oikein oli? Ei minua tämä edes kiinnostanut, mutta jollain tapaa olisi kiva tietää, olisiko se tasankohevonen ja kaikkea muuta kivaa. En kuitenkaan voi kysyä toiselta mitään - en vaan voi. Pakko olla hiljaa ja olla niin kuin en kiinnostaisikaan. Jos nyt avaisin suuni niin toinen voisi kuvitella vähän liikoja ja odottaa minua ehkä painimaan hänen kanssaan mutaan. Hyyyi, turkki menisi ihan mutaiseksi, NIIN ällöä.
"Mä olen Titania", esittelen sitten itseni. Sekin on parempi kun kysyä suoraan toiselta jotain tai oikein väkisin siirtää huomio häneen.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Suotanssi

ViestiKirjoittaja kujakettu » 31. Tammi 2014 20:36

Minä en oikein usko että tyttö tykkää lähestymistavastani mutta itsepä kerjäsi sitä. En minäkään sentään ihan noin näkymätön ole vaikka en mielenkiintoisimmasta päästä olisikaan. Jotain rajaa. Tuijotan häntä vähän mulkoillen, tajuten että on se nyt minua ehkä vähän vanhempi kuitenkin. Mutta ei nyt mitenkään hirveästi, aika nuori sekin vielä on. Ei se paljon minua korkeampikaan ole kuitenkaan. Varsin intensiivisen punaruskea väri sillä kyllä on, varmaan mielenkiintoisempi kuin minun kummallinen mustanharmaa sotkuni.
Vastaus ei tosiaan ole mitään hilpeintä sorttia kuten oletankin, mutta en silti aio antaa periksi. Minä olin ollut nyt sen verran yksin ja tylsyyksissäni että en suostuisi taas olemaan lisää yksin ja tylsyyksissäni.
Mulkoilemme toisiamme, joskin varmaan eri syistä. Sitten se ärjäisee että mitä siinä seisot. Kohotan vähän ryhtiäni ja katson tammaa vähän nyrpeästi.
"Minä saan seisoa missä huvittaa", totean topakasti. Niin, väistä itse jos on niin kamalaa. Minähän tähän tielle olin toki tuppautunut, mutta yritin vain tarjota seuraani. Oliko tämä nyt sitten vain oikeasti sellainen hapannaama ettei seura kelvannut?

Siten se sanoo kuulleensa minut jo ensimmäisellä kerralla, ja nostaa nokkaansa kuin mikäkin diiva. Hymähdän vähän.
"No eipä kuulunut vastausta", sanon takaisin. Niin, eikö sille ollut mitään opetettu? Jos joku tervehtii, niin siihen vastataan. Jotain älyä nyt hei. Ei siitä tuollaista nirppanokkakohtausta tarvitse saada.
Sitten se näyttää muuttvan taas hiljaisemmaksi ja minä odotan alkaisiko se ärjyä ja tiuskia lisää vai kulkisiko se kylmän viileästi uudestaan ohitseni. Vai tajuaako se nyt oikeasti millainen törppö se on käyttäytyessään tuolla tavalla toisille. Tuijottelen sitä pää kallellaan, odottelen vain milloin räjähtäisi. Kipakka tyttö ilmeisesti, onkohan sen äitikin samanlainen? Minä en ole ihan samanlainen kuin isi, tai edes sellainen kuin äiti. Mutta ei sitä koskaan tiedä. Ehkä ne huutaa aina kilpaa tuon äidin kanssa. Tai sitten sille vaan ei ole opetettu tapoja.

Mutta sitä en kyllä odota mitä seuraavaksi tulee. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä punaruunikko tyttö nimittäin sanookin minulle nimensä - eikä se edes huuda tai tiuskaise sitä. Kuulinko nyt ihan oikein?
Hetken minun tekisi mieleni käyttäytä yhtä tylysti tyttöä kohtaan kuin se oli äsken käyttäytynyt minulle. Jos en vaan sanoisikaan mitään, nostaisin turpaani ja kävelisin tympeästi tieheni? Mutta oikeasti minusta on ihan kiva että se edes saa vähän jotain yritystä käyttäytyä, ja toivottavasti ei edes valehdellut minulle nimeään.
"Valiente", vastaan sille takaisin lyhyesti. Olen kuitenkin vielä vähän epäileväinen tästä ja jään katselemaan sitä edelleen aivan aavistuksen haastava katse silmissäni. Voisiko siihen nyt luottaa? Eikö se enää räjähdäkään silmille?
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53

Re: Suotanssi

ViestiKirjoittaja Siuri » 18. Helmi 2014 22:43

Saa seisoa missä huvittaa? Just joo.. Senkun seisoo, mutta kunhan ei minun tielleni tule. Tuhahdan itsekseni. Turha tuolle on mitään sanoa, kun se on niin tyhmä ettei se tajua kuitenkaan.

Ja sitten se tiuskaisee minulle, kun sanon kuulleeni hänet jo.
"No ehkä en halunnu vastata?" sanon ja katson tuota poikaa kuin tyhmää. Ei aina tarvitse vastata jos ei huvita. Sitä paitsi kun äitiäkin miettii, niin sekin saattoi kävellä vain ohi sanomatta mitään, vaikka kuinka joku tervehti. Niin! Kai tuon nyt pitäisi ymmärtää että jos se saa kerta seistä missä huvittaa niin ei minunkaan tarvitse sille alkaa puhua.
Katson vaan toista. Mitäs nyt?

Kun sanon nimeni toiselle, se on hetken hiljaa. Hä? Ja nytkö sitä ei yhtäkkiä sitten enää kiinnostanutkaan? No on siinäkin kakara, aluksi niin innolla tulee juttelemaan ja sitten hiljenee täysin. Just...
Sitten se kuitenkin sanoo jotain.
"Hahaha, Valipönttö! On siinäkin nimi", sanon ja nauran orille. Ei, oikeasti sillä oli ihan kiva nimi, jotenkin etäisesti se muistutti Titaniaa, mutta silti pitää toista vähän kiusata. Tuommoinen rääpäle. Ei se minusta noin vaan eroon sitten pääsekään, jos kerta noin tiiviisti halusi tulla juttelemaan. Minä päätän sen, milloin lähden pois, jos tuo kerta päättää että tähän on jäätävä.

"Mitä noin pieni äidin pikku mussukka tekee yksin täällä näin isossa ja pelottavassa paikassa?" kysyn orilta hieman lässyttäen. Minä olin sentään sitä isompi, niin iältä kuin kooltanikin.
Olikohan toinen eksynyt? Ainakin tosi hukassa olevalta se näytti. Noin pieni ja noin yksin.
Ja minun tielläni! Kehtaakin...
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Suotanssi

ViestiKirjoittaja kujakettu » 13. Kesä 2014 00:45

Minusta todella tuntuu että tälle tytölle ei ole tosiaan opetettu minkäänlaisia tapoja. Se tuntuu todella pöyristyttävälle kun itse oli tottunut jonkinsortin tapoihin vaikka enpä minä nyt itsekään mikään kiltti pikkuprinssi aina ollut.. Mutta en minä ilkeilystäkään tykännyt.
No ehkä en halunnu vastata? Niin se minulle tokaisee, katsoen taas niinkuin minä olisin jotenkin päästäni vajaa. Nyrpistän vähän turpaani ja katson toista pahasti takaisin. Oliko se oikeasti syönyt jotain sitruunoita aamupalaksi koko pienen ikänsä kun se oli tuollainen? Eihän tuolla tavalla saatu kavereita.
"Sä olet kyllä ihan uskomaton tapaus", mutisen enemmänkin itsekseni, enkä kyllä tällä kohtaa tippaakaan positiivisessa mielessä.

Kohotan ryhtiäni katsoen tyttöä kertakaikkisen hämmentyneesti kun tämä sitten päättääkin nauraa nimelleni. Anteeksi kuinka? Tuo ei edes osannut ilmeisesti päättää halusiko se edes yrittää olla asiallinen vai ei.
"Omasi on pöljempi", tuhahdan takaisin, "kuka muka nimeää lapsensa Titaniaksi? Ei se varmaan edes tarkoita mitään."
Oikeasti se oli ihan kiva nimi, mutta itsepähän aloitti.

Ruunikko tyttö jatkaa nokittelua mutta en jaksa ottaa sitä enää ihan niin henkilökohtaisesti kun näen että tyttö ei muuhun pysty. Ehkä hän ei vain sitten uskaltanut olla oma itsensä ja koki helpommaksi sen sijaan käydä muiden kimppuun. Ihan miten vaan, en minä viitsinyt koko ajan yrittää olla näpäyttämässä takaisinkaan kun se oli aika turhaa.
"Eipä täällä minun mielestäni erityisen pelottavaa ole", vastaan rauhallisesti ja katson pää kallellaan hieman ympärillemme. Aika mukavaa itse asiassa minusta.
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53


Paluu Suo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron