Tutussa ympäristössä, tuntemattomilla vesillä

Suon laitamilla on varsin turvallista seutua, havupuiden asuttamaa korpea, mutta mitä syvemmälle menee sitä petollisemmaksi käy maasto. Tukevalta näyttänyt sammalmätäs saattaa upottaa varomattoman kulkijan suonsilmäkkeeseen. Pimeällä suolla näkyy usein virvatulia.

Tutussa ympäristössä, tuntemattomilla vesillä

ViestiKirjoittaja Java » 07. Syys 2011 18:24

[Cendre Noiren saapumista odotellessa]

Baheratonin askeleet tapasivat tasankohevosten suoalueen mättäillä tasaisen varmasti. Ulkopuolinen ei huomaisi orin olevan huomattavan hermostunut, sillä Baheraton osasi näyttää itsevarmalta, tyyneltä ja rauhalliselta, oli tilanne melkein mikä tahansa. Oria mietitytti kaksi asiaa: ensinnäkin se, että hevonen käyskenteli tasankohevosten reviirillä ja saattaisi minä hetkenä tahansa kohdata joukon tasankohevosia, jotka eivät varmasti suhtautuisi hevin suosiollisesti laumattomaan oriin liikuskelemassa heidän alueellaan. Pahimmassa tapauksessa ori tulisi yllätetyksi rajavartijan toimesta ja silloin orin suunnitelma voisi mennä pahasti pieleen. Baheraton jos joku inhosi konflikteja ja pyrki välttämään niitä kaikin keinoin. Erimielisyydet ja muut vaikeat tilanteet tuppasivat aina eskaloitumaan tarpeettoman suuriin mittoihin ja niiden selvittely oli orin mielestä vaivaannuttavaa. Tänään hevonen yritti välttää yhteenottoja viimeiseen asti, sillä ori oli aikeissa tavata tasankohevosten johtajan Cendre Noiren. Tämän tapaamisen onnistuminen oli orin toinen huolen aihe.

Baheraton oli ollut syntymästään saakka laumaton. Orin elämää leimasi jatkuva epävarmuus, paikasta toiseen vaeltaminen ja eräänlainen tunne siitä, ettei kuulunut mihinkään ja ettei elämässä ollut mitään kiinnekohtaa. Ori itsenäistyi varsin nuorella iällä eikä ole pitänyt yhteyttä vanhempiinsa juurikaan sen jälkeen kun lähti omille teilleen. Jonkinlainen tyhjyyden tunne oli hiipinyt Atonin mieleen kuin varkain ja viimeiset kuukaudet ori oli yrittänyt etsiä syitä ja ratkaisuja levottomuuteensa. Baheraton pärjäisi mainiosti yksin ja selviytyminen ei sinänsä ollut ongelma mutta omituinen kaipuu oli alkanut viime aikoina vaivata orin mieltä yhä enemmän.

Muutama viikko sitten Baheraton oli tavannut juuri laumattomaksi ryhtyneen nuoren orin. Hevoset olivat keskustelleet niitä ja näitä rauhallisissa merkeissä matkalla juomapaikalle. Ori oli kertonut laumaelämästään ja siitä, miksi oli päättänyt ryhtyä laumattomaksi. Hevosta oli kiehtonut jännitys, seikkailut ja se, että sai olla oman itsensä herra. Kaikki olivat asioita, jotka olivat Atonille arkipäiväisiä ja triviaaleja mutta nuorelle orille uusia ja jännittäviä. Hiirakkoa kiinnosti paljon enemmän nuoren orin kuvaukset laumoista ja siitä, minkälaista elämä on yhteisössä. Tämän keskustelun jälkeen Atonin mielessä oli pitkään kehkeytynyt suunnitelma, jota ori oli paraikaa toteuttamassa tasankohevosten suolla.
Java
 

Re: Tutussa ympäristössä, tuntemattomilla vesillä

ViestiKirjoittaja feiarth » 14. Syys 2011 21:00

Cendre Noire

Olen antanut jalkojeni johdattaa minua hyvän tovin, kun viimein havahdun. Pysähdyn hetkeksi paikalleni ja annan katseeni kiertää ympäristössä. Kulmani kurtistuvat. Suo. Mitä minä teen täällä jälleen? Viime aikoina olen usein huomannut olevani suolla. Täällä on yleensä hiljaista - siis sopiva paikka mietiskelyyn. Tunnen piston omassatunnossani, sillä olen hakeutunut yksinäisyyteen yhä useammin. En muuten juurikaan syyllistyisi sellaisesta, mutta johtajalle se on kaikkea muuta kuin hyvä ominaisuus. Ja näinä aikoina, murhaajan liikkuessa Caralian mailla vapaana. Hän on keskuudessamme ja hyvin arvaamaton.

Äkkiä olen hyvin kiukkuinen itselleni, minun tekisi suorastaan mieli rangaista itseäni jotenkin. Tulen kuitenkin järkiini. Eihän sellainen kannata. Henkinen ruoskiminen saa riittää, sillä on vielä typerämpää saada itsensä huonoon kuntoon, heikoksi, toisin sanoen. Ei, on pysyttävä vahvana! Seison hetken tomerana aloillani ja haistelen tuulta. Vieras haju saa minut miltei hypähtämään paikallani ja joudun jälleen torumaan itseäni. Mitä varomattomuutta! Tämä ei saa toistua! Olen johtaja, minun olisi oltava ehdottomasti parempi esimerkki laumalaisilleni.

Niine aatoksine käännähdän kannoillani ja suuntaan kulkuni poispäin suolta. En minä täällä tekisi mitään, ei minusta täällä olisi hyötyä laumalleni. Olisin helppo maali. Kiinnitän jälleen huomioni vieraaseen hajuun. Mistä se tulee? Synkät ajatukseni saavat niskakarvani pystyyn kun vain mietinkin kohteen luokse kävelemistä. En kuitenkaan näe vaihtoehtoja. Merel, olisitpa täällä. Olisipa kaikki kuten ennen. En murehtisi niin paljoa, en olisi näin... hämilläni. Olen kieltämättä ollut melko ailahtelevainen. Huusin pojalleni. Tarkemmin ajatellen hän ansaitsi sen. Olen kasvattanut hänet paremmin! Laumarajoja tulee kunnioittaa, hän ei ole ylänköhevosten viestinviejä, ja sellaisten tilanteiden vallitessa hänen olisi pitänyt tietää paremmin!

Ja Rem! Hänet puhuttelisin ensi tilassa. Kenties jopa erotan laumasta varoittavana esimerkkinä muille. Minun silmilleni ei hypitä, eikä poikaani kasvateta niin huonosti! Kyllä, ensi tilassa todellakin puhuttelisin hänet! Aivan ensimmäisenä hoitaisin kuitenkin tietooni kaiken tästä tunkeilijasta laumani soilla. Tuuli paljastaa minulle hänen olinpaikkansa, joten astelen rohkeasti lähemmäs. Ennen kuin saan toisen näkökenttääni päätän tehdä toiselle selväksi, että tiedän hänen olevan täällä.
"Hyvää päivää, muukalainen", kajautan astellen yhä lähemmäksi.
feiarth
 

Re: Tutussa ympäristössä, tuntemattomilla vesillä

ViestiKirjoittaja Java » 17. Syys 2011 16:14

Baheraton askelsi tasaisen varmasti yhä syvemmälle kosteikon ytimeen. Vihertävät mättäät alkoivat muuttua tummanpuhuvaksi, kosteaksi rämeiköksi ja hevosen sirot jalat upposivat yhä syvemmälle vetiseen maahan. Suolla oli tänään lähestulkoon aavemaisen hiljaista ja ori herkistyi hetkeksi kuuntelemaan ympäristöään: Korkealla puiden latvustossa linnun siivet hakkasivat ilmaa sen lehahtaessa lentoon. Paarma surisi ja leijui orin selän yllä. Rasahdus. Baheraton jännittyi ja käänsi korvansa äänen suuntaan. Olisiko se voinut olla hevonen? Aton hengitti keuhkonsa täyteen ilmaa ja päästi hiljaisen korskahduksen, nyt oli oltava tarkkaavainen mutta ei saanut hermostua. Ori lähti hiipimään kohti ääntä kuin saalista vaaniva kissapeto.

"Hyvää päivää, muukalainen." Ääni oli kajahtanut kauempaa, aivan toisesta suunnasta kuin räsähdys, jota kohti Baheraton oli kulkemassa. Ori hätkähti, pysähtyi ja sulki silmänsä. 'Miten ihmeessä en kuullut? Minä, joka olen viettänyt suurimman osan elämästäni suolla ja tunnen jokaisen äänen, joka rämeiköllä korviini kantautuu.' Hiirakko kääntyi rauhallisesti kannoillaan ja eteni muutaman askeleen vain pysähtyäkseen uudestaan. Ori keräsi itsensä kokoon ja mietti hyvin tarkkaan, miten vastaisi vieraan hevosen tervehdykseen.

"Olen Baheraton, laumaton hevonen. En tahdo pahaa enkä ole tullut aiheuttamaan häiriötä vaan haluaisin mitä nöyrimmin pyytää, että saisin tavata tasankohevosten johtajan Cendre Noiren." Orin ääni oli rauhallinen ja matala, sillä Aton ei halunnut vaikuttaa tippaakaan uhmakkaalta. Hevonen ei kuitenkaan voinut olla varma siitä, kuka häntä oli vastassa, joten Baheraton seisoi ryhdikkäästi ja odotti näkevänsä vastaantulijan minä hetkenä hyvänsä, toivoen, että tapaisi tasankohevosen tai jonkun, joka voisi johdattaa hänet Cendre Noiren luokse.

Baheraton ei tiennyt tarkalleen, kuka tai millainen Cendre Noire oli. Ori tiesi muutamia asioita eri laumoista mutta ei koskaan oikein tiennyt, millaisia laumojen johtajat olivat ja kuinka heidän seurassaan tulisi käyttäytyä. Nuorempana Aton oli kuullut tarinoita ja legendoja suurista johtajista ja heidän rohkeista teoistaan mutta ori oli jo pienenä erottanut sadut todellisuudesta ja ymmärtänyt, että johtajatkin olivat vain tavallisia hevosia. Baheraton oli kysynyt tapaamaltaan nuorelta orilta tasankohevosista ja heidän johtajastaan mutta ori oli ollut kotoisin toiselta puolelta Caralian saarta, eikä ollut osannut kertoa mitään tähdellistä tietoa tasankohevosista. Nuori ori tiesi kuitenkin kertoa Cendre Noiresta sen, että ori oli väriltään ruskea ja päätä pitkin kulki suuri, valkoinen läsi. Tämän tiedon turvin Baheraton uskoi tunnistavansa johtajaorin, eikä pelännyt huijatuksi tulemisen mahdollisuutta.
Java
 

Re: Tutussa ympäristössä, tuntemattomilla vesillä

ViestiKirjoittaja feiarth » 12. Loka 2011 14:00

[Anteeksi suuresti kesto 8(]

Laumaton! Sanoiko vieraan ääni todellakin laumaton? Ja ettei muka tahdo pahaa? Minulla hieman vaikeuksia uskoa sitä, samoinkin koen vaikeaksi hillitä itseäni. Entäpä jos edessäni seisoisikin pian Jokerin apulainen? Tai kuka tietää, vaikka tämä Baheratoniksi esittäytynyt olisikin itse Jokeri! Se olisi kerrassaan pöyristyttävää! Minun on todellakin vaikea hillitä itseäni, sillä jollain tapaa ajattelen tietysti kaikkien laumattomien olevan vastuussa kaikesta tapahtuneesta, eikä lainkaan vähiten Merelin kuolemasta. Ja kun muukalainen sitten vielä jatkaa etsivänsä tasankohevosten johtajaa, siis minua, olen hämilläni. Sekunnin sallin itselleni luvan pelon tuntemiseen. Onko noutajani tullut? Ensin Merel, sitten minä, sitten muut. Vaikka tosiasiassa en edes tiedä ovatko muut vielä hengissä. Saan onneksi otteen pelostani, sillä johtajalle ei ole sopivaa sellaista tuntea.

Saan pian näkökenttääni harmahtavan, sinisilmäisen orin. Tarkkailen toista kulmat hivenen kurtussa, mahdollisimman ryhdikkäästi lähemmäs astellen. Yritän pysyä tietoisena tapahtumien kulusta. Mitä tapahtuisi? Hyökkäisikö muukalainen kimppuuni heti paljastettuani henkilöllisyyteni? Olisin valmis. Merelin vuoksi.
"Minä olen Cendre Noire, tasankohevosten johtaja", vastaan päästyäni tarpeeksi lähelle vierasta. Olen siirtänyt katseeni hänen kasvoihinsa lukiekseni häntä mahdollisimman hyvin.
"Baheraton, laumaton, mitä asiasi koskee?" jatkan sitten edelleen niin tyynenä kuin vain kykenen. Työnnän jännityksen syrjään, sillä hyvä johtaja on rohkea. En tiedä, miten hyvä johtaja olen, mutta tiedänpä kuolemani ennemmin tai myöhemmin koittaessa yrittäneeni kaikkeni.

En muista milloin olen viimeksi kohdannut laumattoman, en varmaankaan milloinkaan johtajuuskauteni aikana. Minun mieleeni on kuitenkin hyvin iskostunut laumattomien aiheuttamat tuhot Caralian saarella, laumalaisten yhteisöissä. Mafia ja Rhowara ennen vanhaan, Jokeri tällä hetkellä. Mitä vielä saisimme nähdä heidän toimestaan, sitä en tahtonut edes ajatella. Ja millainen on edessäni seisova laumaton? Mitä hän tahtoo? Ja mistä hän on saanut tietoonsa minun nimeni? Tietääkö hän olevansa maillani? Kysymyksiä ja taas lisää kysymyksiä risteilee päässäni. Toivoakseni saisin lähihetkien kuluessa vastauksia edes osaan niistä.
feiarth
 

Re: Tutussa ympäristössä, tuntemattomilla vesillä

ViestiKirjoittaja Java » 14. Joulu 2011 17:01

(Olen ollut polvileikkauksessa, saikulla ja lääkkeistä turtana, anteeksi älyttömästi kesto!! Yritän postata mahdollisimman pian)
Java
 

Re: Tutussa ympäristössä, tuntemattomilla vesillä

ViestiKirjoittaja feiarth » 01. Tammi 2012 21:53

[Mööööh. Olet kenties lueskellut foorumilta, että Kavar ei enää pitkään ole tasareiden johdossa. Siispä me voitais mun puolesta keskeyttää tää peli. Jos tahdot, niin Kavar on voinut hyväksyä hevosesi laumaan. En tiedä tasareiden uudesta johtajasta ja sen suunnitelmista, voi olla, että Baheraton joutuu ilmottautuun sille uudestaan. Kiitos tästä pelistä ja hei pelaillaan ihmeessä lisää, sit kun pääsen itse takas pelivauhtiin ja sie paranet (: ]
feiarth
 


Paluu Suo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron