New Beginning

Suon laitamilla on varsin turvallista seutua, havupuiden asuttamaa korpea, mutta mitä syvemmälle menee sitä petollisemmaksi käy maasto. Tukevalta näyttänyt sammalmätäs saattaa upottaa varomattoman kulkijan suonsilmäkkeeseen. Pimeällä suolla näkyy usein virvatulia.

New Beginning

ViestiKirjoittaja Sofia » 12. Helmi 2011 13:34

[Ellu & Kotka tänne! :)]

Develope

Mereltä päin pyyhältävä, kirpeän talvinen tuuli keräsi hangen pinnalta irtonaista puuterilunta lennättäen sitä korkealle pakkasen vilvoittamaan ilmaan. Jopa sydäntalven takaa herännyt aurinko oli jaksanut nousta pitkästä aikaa sinertävänharmaalle taivaalle piristämään Caraliaa.

Tarvoin päättäväisesti eteenpäin muutamankymmenen sentin lumihangessa. Valkeisiin sukkiin syntyneet, voimakkaat ja pitkät jalat nousivat korkealle ennenkuin laskeutuivat lyijynharmaan kavio etukärjessä takaisin valkeaan aineeseen. Tympääntynyt, osittain jopa hämmentynyt pärskähdys karkasi suurista sieraimistani, jotka vävähtivät epätietoisuuttani seisahtaessani viimein paikalleni. Minulla ei ollut ensimmäistäkään käsitystä tai arvausta siitä, minne olin päätynyt. Punaruskea, suurilinjainen ruhoni oli huuhtoutunut rannalle eilen illalla meren syövereistä ja siitä olin kiitollinen. Että olin vielä elossa, olin onnekas.

Säpsähdin lähes olemattomasti, kun kapeisiin, teräväkärkisiin korviini kantautui rasahdus lähimaastosta. Korvani suoristuivat ja koko kehoni kohosi varttaan pitkin täyteen ryhtiinsä jalon, suuren, valkean tähden koristaman pääni kääntyessä aavistuksen vasemmalle.

Hirvi. Tuo kookas, ruskea eläin käveli rauhassa reilun kymmenen metrin päässä itsestäni eteenpäin. Sen rauhallinen, lähestulkoon musta katse vain vilaisi minua, ennenkuin jättimäisillä sarvilla varustettu eläin jatkoi matkaansa häviten kauemmaksi. Korvani hapuilivat takaisin sivuille laskiessani hivenen päätäni ja antaessani tummanruskea, eloisan katseeni hävitä taas valkean lumivaipan verhoamaan maisemaan.

Ainakin täällä oli elämää lisäkseni, vaikkakin hirvi ei oikein vastannut odotuksiani lajitovereista. Hiljaisen henkäyksen saattelemana jatkoin päämäärätöntä tarpomistani eteenpäin poluttomassa lumessa. Jykevistä, tuuheista kuusista päätellen olin lähellä jonkinlaista suo-aluetta, vaikka koko paikka olikin peittynyt valkeaan väriin ja matalin kasvillisuus hautautunut sen alle.

Vaikkakin olin joutunut eristyksiin perheestäni, kaikesta tutusta ja turvallisesta, niin mielenkiintoni ja tahdonvoimani eivät olleet lannistaneet minua. Olin samantien lähtenyt tutkimaan paikkaa uteliaisuuttani. Sydämmen pohjastani saatoin toivoa, ettei tämä saari ollut aivan autio hevosista, muuten saattaisi elämä käydä hivenen epätoivoiseksi ja yksinäiseksi.
Sofia
 

Re: New Beginning

ViestiKirjoittaja Zarroc » 12. Helmi 2011 17:09

KOTKA

Seurasin hirven jälkijonoa pitkin raviaskelin, varoen tarkasti astumasta suonsilmäkkeisiin, jotka olivat onneksi jo suurimmalta osalta jäätyneet. Kullanruskeissa silmissäni häivähti hämmästys huomatessani toisen hevosen tarpovan toisella puolella suota. Kohotin päätäni tyynesti, korvat höröllään. Ravistelin lumihiutaleet jouhistani rivakasti, hiljentäen käyntiin keskellä suota. Astelin lennokkain, lähes liitävin, korkein askelin kohti tammaa, joka yhä vain käveli eteenpäin.
Kaarsin kaulaani, pärskähtäen heilautin häntääni lievästi levottomana.
"Hei." Tyynessä äänessäni ei kuulunut lähes minkäänlaista tunnetta, se oli vain hiljainen, matala tervehdys. Ilme kasvoillani oli tyhjä, vain silmissäni oli terävä, tarkkaileva katse. Korvat olivat epäluuloisesti kevyesti takakenossa, mutta en ollut hyökkäävä, vaan utelias. En ollut nähnyt vierasta tammaa koskaan ennen, joten kai sitä sai luvallisesti toista katsoa?
Hymähdin hiljaa, seisahtuen viimein paikalleni. Olin muutaman metrin päässä toisesta, päätäni kallistaen katselin toista päästä jalkoihin. Hän oli minua vain hivenen pienempi, suurikokoinen ja siro tamma. Punaruskean värinen tähtipää. Hoikka, juoksijan näköinen, perin kaunis kylläkin.
Käänsin katseeni toisen tummiin silmiin, vain hetkeksi, omista kullanruskeista kotkansilmistäni näkyi pelottomuus, varma ja rauhallinen olemukseni koko komeudessaan. Pysähdyin tässä paikassa, tähän aikaan, liikkumattomaksi patsaaksi. Vain katseeni seuraili tammaa, rauhallisena ja tutkivana.

Suupieltäni korosti hetkisen pehmeänsävyinen hymy, tutkiessani toisen jaloa päätä ja sorjaa kaulanliittymää. Viimein siirsin katseeni valkeisiin sukkiin, jotka itsekin omasin. Mutta minun sukkani olivat vain hiukkasen lyhkäisemmät. Siihen päättyi arvioni toisesta, jäin vain odottamaan hänen vastaustaan.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: New Beginning

ViestiKirjoittaja Sofia » 12. Helmi 2011 17:34

Develope

Pakkaspäivää koristamaan noussut aurinko nuoli kultaisilla säteillä punaraudikkoa karvapeitettäni, joka syksyn ja sitä kautta talven myötä oli paksuuntunut huomattavasti. Taivas oli alkanut hiljalleen kirkastumaan aamusta ja nyt sen väri lähenteli jo vaaleansinertävää, ei enää niinkään harmaata.

Pian hirvimatkaajan jäljessä mutkan takaa ilmestyi itseäni suurempi, vankka ruunikko. Korvani ponnahtivat siinä samassa pystyyn ja matkani pysähtyi kuin seinään. Olin löytänyt etsimän. Jonkun tai jonkin jolta saisin selityksen, jonkin selväjärkisen vastauksen siihen missä olin. Suklaanruskea, elämänilosta ja särmäkkyydestäni kielivä katseeni yritti tavoittaa orin kullanruskeaa, mitäänsanomattoman salaperäistä katsetta, joka antoi huomionsa katseelleni vain hetkeksi.

Orin sanoja seurasi ohitsekiitävä hiljaisuus, kun tulkitsin tuon äänensävyä, josta kuitenkaan ei voinut tehdä minkäänlaista päätelmää orin mielialasta tai olotilasta. " Päivää. " Oma tyttömäinen, pehmeä ja omanlaista hyväntuulisuuttakin sointuva ääneni tervehti lajitoveriani. Pääni tulvi kysymyksiä, jotka minun olisi tehnyt mieli ladella orille toinen toisensa jälkeen, mutta pysyin kuitenkin kohteliaisuuden rajoissa ja mietin ennenkuin sanoisin mitään. " Olen Develope " ... ". Entäs te Herra? " Esittelin itseni toiselle tapani mukaan, jonka olin jo nuorena äidiltäni oppinut, täytyi olla kohtelias vieraille. Lämmin ilma virtasi ulos savunharmaista sieraimistani, jotka paineen alaisina vävähtivät pienesti. " Onko teillä kenties tietoa, missä olemme? " Teitittelin ruunikkoa vielä toisen kysymyksen, ennenkuin päätin hiljentyä ja odottaa ensin näihin kysymyksiin vastausta oriilta, jonka ulkoinen olemus oli viileä ja joka vaikutti muutenkin hyvin vähäsanaiselta yksilöltä, vaikkei sitä vielä voisi varmasti sanoa, ennenkuin olisin ollut toisen seurassa kauemminkin kuin vain pienen hetken.

Korviini kantautui keväinen linnun viserrys. Tulin aina hyvälle tuulelle merkeistä, jotka viittasivat kevääseen. En ollut liiemmin talven ystävä, vaikkei minulla ollut mitään sitäkään vastaan. Toivomukseni mukaan tulisi varhainen kevät. Kevät oli mielestäni kaunein vuodenaika, eiväthä edes syksyn ruska päihittäneet sitä väriloistoa, kun vihreä avautuisi valkean alta vallaten kaiken alleen, maan, kasvillisuuden, puut. Tuuleen häviävä hymähdys karkasi turvaltani tumman katseeni hakeutuessa takaisin seuraani eksyneeseen oriin.
Sofia
 

Re: New Beginning

ViestiKirjoittaja Zarroc » 12. Helmi 2011 18:27

"Kotka", hymähdin katsoen nuorempaani, joka teititteli minua kuin mitäkin vanhaa herraa. Nojaa, kaipa minä olin häneen verrattuna vanha herra. Tai riippuu mistä katsoo ja kuka katsoo.
Vai oli raudikko Develope? Kaunis nimi kauniilla tammalla, ei siinä mitään. "Me, olemme Caralian saarella, eikä tarvitse teititellä." Sanoin ystävällisellä, kuitenkin yhä hivenen viileähköllä sävyllä. Katseessani häivähti pieni ripaus hymyä, antaessani sen vaeltaa hetkeksi Developen silmiin, mutta käänsin sen kuitenkin piakkoin pois. Ei ollut mitään järkeä tuijottaa toista silmiin kuin hypnotisoitunut - jos ei ollut.
Yksinkertaista.
Pah. Pudistin päätäni hiljaa, heilauttaen korpinmustat jouhet pois kasvoiltani, sumentamasta näkökenttääni. Käänsin korviani taaksepäin, sitten sivulle ja taas eteen. En ollut ihan varma mitä mieltä olisin tammasta, joka niin ylpeästi, mutta kuitenkin empien kyseli. Hänen välillä kasvoillani käyvästä katseestaan huomasi että hänellä olisi taatusti vielä todella monta kysymystä esitettävänä.
Melkein haukottelin, mutta kerkesin estää sen, joten loin vain tyynen katseen tammaan. Minulla ei ollut mitään sanottavaa toiselle, ja oikeastaan myös täydellisen ja aukottoman tylsää. Teki mieli vain ruveta nukkumaan, mutta loin terävän katseen tammaan. Kysyisi nyt edes jotain että pysyisin edes hereillä...
Katseestani ei unisuuttani huomannut, eikä liioin elekielestäni. Se oli vain ajatuksissani.

Ainoastaan minun seuranani.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: New Beginning

ViestiKirjoittaja Sofia » 12. Helmi 2011 18:46

Develope

Talvea vasten pörröttyneet korvani taipuivat ilmansuunnista toiseen aktiivisina, ne eivät juuri ollenkaan asettuneet aloilleen. Energia virtasi suonissani, saaden kehoni liikehtimään lähes olemattomasti. Otin muutaman pienen askeleen paikoillani toisen viimein kertoessa nimensä. Kotka. Kaunispiirteinen, veistoksellinen pääni nyökähti silkkisien, punaruskeiden jouhienkin herätessä eloon liikkeen mukana.

Toisen rauhalliseen, samaan, viileän tulkitsettomaan sävyyn lausutut sanat muodostivat lauseen, joka kertoi olinpaikkani, melko lyhyesti. " Caralia.. " Kirkkaat, hiljaiset sanani toistivat orin sanoman. " Onko täällä muitakin? Kuin sinä ja minä? " Kyselin oriilta nuorta uteliaisuutta sanoistani hohkaten, vaikka olinkin jo viisi, niin silti vielä tavattoman kokeilunhaluinen, seikkailuntahtoinen ja itsepäinenkin. Vedin talven kirpeää ilmaa sieraimiini ilman pian kuumana höyrynä niistä takaisin ulos palautuen.

Pitkä, punertava, taipuisa kaulani kohosi koko pituuttaan pitkin ylös siropiirteisen pääni taipuessa sivulle nähdäkseni taakseni, vain selustani varmistukseksi. Ei mitään. Tai ketään. Vain lumeen hautautunut kaunis, silti niin tavanomainen maisema ja sen sisältämä rikkomaton hiljaisuus. " Miten täältä pääsee pois? " Henkäisin vielä orille katseeni tuon lihaksikkaaseen, orimaiseen kehoon palauttaen. Itseäni ei haitannut orin ehkä hivenen poissaoleva olemus. Olin vain niin onnellinen ja tyytyväinen tavatessani täällä toisenkin hevosen. Jos tämä olisi saaren ainoa, roikkuisin tuon perässä varmaankin koko loppuikäni, ja siitä toinen tuskin ilahtuisi. Huvittava hymy käväisi mielessäni palauttaessani huomioni kuitenkin todellisuuteen, ulos mietteistäni, joiden tulkitsematon maailma oli rajaton, mielikuvitusta täynnä.

Ilta oli alkanut hämärtymään nopeasti ja taivaan kauniin heleä väri oli vaihtunut hiljattain tummempaan. Tähtiä ei loistanut taivaalla ja kuukin oli jäänyt johonkin varjoisempaan. Rämeen kuusipuut langettivat tummia varjojaan maahan, yllemme ja kylmä tuuli silitteli hiljakseen punertavia jouhiani, samoin kuten orin korpinmustia harjaksia(?)
Sofia
 

Re: New Beginning

ViestiKirjoittaja Zarroc » 12. Helmi 2011 21:24

"On, hevosia on enemmänkin", vastaan normaalilla äänensävyllä, ottaen lähes luonnottomalta tuntuvan askeleen eteenpäin. Oikeastaan kävelin suoraan suonsilmäkkeeseen, mutta se oli umpijäässä - ei voinut mitenkään vetää minua uumeniinsa. Hymähdin liekkö huvittuneestikin, kuullessani Developen seuraavan kysymyksen. Ai mitenkäkö pääsee pois? "Ei mitenkään", tokaisin lievästi tylyhköllä äänensävyllä, mutta pehmensin sanoja hymyllä ja lisäyksellä; "Ainakaan en ole kuullut että kukaan haluaisi pois tällaiselta villihevossaarelta. Tietysti varmaankin uimalla saattaa päästä - siis jos jaksaa uida seuraavalle mantereelle, joka taas on hyvin epätodennäköistä."
Jäin kuuntelemaan hiljaisuutta asiantuntevan selostukseni jälkeen. Pimeä oli laskeutunut nopeasti, enkä nähnyt enää paljon mitään. Tietysti meidän hevosten näkö oli myös pimeässä hyvä, muttei läheskään yhtä erinomainen kuten vaikkapa sudella.
Oli aivan tyyntä ja rauhallista, ei satanut edes lunta, tuuli ei kuiskinut lähistöllä olevissa puissa, mikään ei liikkunut missään. Kuuluin vain tamman ja omani hengityksen ja sydämenlyönnit.
"Etsitäänkö jokin paikka missä voimme viettää yön? Suolla on liian vaarallista."
Katsahdin Developeen tyynesti, aivan kuin aina juttelisin rattoisasti iltapimeässä suolla jonkun ventovieraan tamman kanssa.
Tai eihän Develope minulle enää sillätavalla ventovieras ollut, tiesimmehän jo toistemme nimet ja.. niin.
Hymyilin ensimmäisen kerran lämpimästi tänä iltana, luoden tammaan tiiviin, tarkkaavaisen katseen. Odotin hänen vastaustaan.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: New Beginning

ViestiKirjoittaja Sofia » 12. Helmi 2011 21:42

Develope

Suoristin pääni takaisin eteenpäin kohti kotkanruskeaa, mustaharjaksista oriita. Tuon massiiviset, silti keveät ja sopusuhtaiset linjat eivät erottuneet yön pimeydestä enään niin selkeästi, kuin aikaisemmin, kun tiesin silti tarkkaan missä kohdin Kotka seisoi. Suipot, punertavat korvani oikaisivat taas eteenpäin toisen sanojen säestämänä. Helpottunut huokaus karkasi pieneltä, harmaan sävyiseltä turvaltani. Villihevossaari. Kertasin mielessäni, joka innostui yhä entisestään. Tuntui kuin olisin hypännyt karusta todellisuudesta satuun, jossa hevoset elivät omassa valtakunnassaan, sovussa ilman ihmisiä, ilman rajoitteita. Ja lisäksi minulla oli vielä komea prinssi seuranani. Ainakin melkein. Keveä virnistys lipui suupielilleni mietteideni johdosta. Mielikuvitukseni osasi olla kyllä hivenen yliampuva, mutta eiköhän sekin iän myötä jaksaisi rauhoittua aikuismaisemmaksi. " Ei mitenkään? " Toistin ehkä hivenen levottoman kuuloisena, mutta hiljenin sitten. No enköhän selviäisi täällä, muiden hevosien kanssa. Hyväntuulinen, pieni hymynviivähdys esittäytyi pimeässä Herralle, joka ei välttämättä edes huomaisi hymyäni, mutta ei se haitannut.

Kaiken rauhoittavan, toisaalta myös hyvin painostavan hiljaisuuden keskeltä saattoi kuulla heikosti hengitykset ja sydämmenlyönnit, jotka kuuluivat kahdelle hevoselle tähdettömässä yössä. Niin, meille. " Etsitään vain. " Tokaisin vastaan sanomatta. Vaikka toistaiseksi vielä melko vieraan orin mukaan lähteminen ei olisikaan niin hyvä idea, se oli kuitenkin paras verrattuna siihen, että olisin jäänyt yksin tuntemattomaan paikkaan, yön pimeyden keskelle, ehkä jopa petojen armoille. Kiitollisenakin siitä, että olin tavannut Kotkan rantautumiseni jälkeen odotin nyt vain ruunikon johdattavan meidät pois täältä, petollisen suon uumenista jonnekkin turvallisempaan paikkaan. Saatoin vain luottaa orin suuntavaistoon ja paikkatuntemukseen, sillä itselläni ei ollut ensimmäistäkään käsitystä siitä minne pitäisi ja kannattaisi mennä. Pehmeä, helpottunutkin hengähdys väväytti hienovaraisesti pehmeitä sieraimiani vilkaistessani vielä kerran vantteraa oriherraa, joka vaikutti hyvin itsevarmalta, silti viileähköltä ja etäiseltä.
Sofia
 

Re: New Beginning

ViestiKirjoittaja Zarroc » 12. Helmi 2011 21:53

Nyökkäsin hitaasti, levollisesti. Pyörähdin ympäri sulavasti, katsahtaen kerran taakseni.
"Tule sitten", sanoin pehmeällä, matalalla sävyllä ja lähdin harppomaan pitkin askelin kohti suon toista puolta. Develope saisi minut kyllä varmasti helposti kiinni, mutta pidin vauhtini silti sen verran tasaisena että voisin myös hiljentää sitä tarpeen vaatiessa. Ei minulla ollut kiire mihinkään, mutta yöaikaan oli silti pidettävä varansa, joten kullanruskea, tarkkaavainen katseeni vaelsi kokoajan ympäristössä, tutkien ja etsien.
Etsien kaikenlaista häiriötekijää, joka voisi sukeutua vaaraksi minulle tai kauniimpaa sukupuolta olevalle seuralaiselleni. Hymähtäen vilkaisin vierelläni? astelevaa tammaa, kääntäen kuitenkin katseeni piakkoin pois. Tunnuin varmaan etäiselle ja kylmähkölle, mutta halusin kuitenkin pitää Developeen hivenen etäisyyttä, ennenkuin tuntisin tämän kevyesti flirttailevalle tuntuvan tamman paremmin.
Eihän toinen ollut mitään yrittänyt lähennellä tai sen kummemmin vihjailla, mutta hän tuntui silti hiukkasen omituiselle ylitsevuotavan kohteliaisuutensa kanssa, Herra ja niinedespäin. Toi ihan Misan mieleen, tosin Misa oli ollut paljon varovaisempi.
Pärskähdin kaikuvasti pimenevässä yössä, saapuessani metsän reunaan. Seisahduin aivan hetkeksi paikalleni, vain punnitakseni metsän ilmapiiriä. Nyökkäsin lyhyesti, jäyhähköstikin ja jatkoin taas samaa tasaista, leppoisan sulavaa kävelytyyliäni.

Piakkoin metsästä löytyikin jonkinlainen suoja, olimme nimittäin havumetsässä ja kuusia oli paljon. Eräs ikivanha kuusi tarjosi hyvän suojan, joten pujahdin korkealla olevien oksien lomitse, asettuen seisomaan ulko-oksien tuntumaan. Päästin Developen mielummin rungon luokse, halusin pitää metsää kaikesta huolimatta silmällä.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: New Beginning

ViestiKirjoittaja Sofia » 12. Helmi 2011 22:14

Develope

Mitäänsanomatta lähdin tarpomaan itseäni joitakin senttejä korkeamman oriin perässä. Toinen rikkoi lumipeitteen valkean pinnan ja pääsin helpommin kävelemään tuon takana. Pidin kuitenkin sopivan mittaisen välimatkan toiseen, jotten vain tömähtäisi Kotkan takapuoleen kiinni, jos tuo seisahtaisikin paikoilleen. Tyyni, äänetön ilta oli lipumassa hiljalleen öisiin tunnelmiin ja suklaanruskeita silmiäni alkoi kutitella pikkuhiljaa se samainen väsymys, joka saapui luokseni väkisinkin jokaisena yönä, tai ainakin melkein jokaisena. Lihaksistoni oli lähes rento taivaltaessani reippaassa käynnissä ruunikon perässä, tottakai tietynlaisen varauksen pidin aina, katseeni liukui hitaasti pitkin talven vakeassa harmoniassa nukkuvassa maisemassa.

Toisen pärskähdyksen valpastuttamana pysähdyin samoiten, toisen perässä tasajaloin kaiken sen lumen keskelle korviani kohti toista höristellen. Livuin kuitenkin ripeästi oriherran perään tuon jatkaessa matkaansa. Pian koko tuon vanttera, täysiinmittoihinsa kasvanut ori katosi pian puiden tarjoamaan suojaan, jonne itsekin livahdin Kotkan perässä. Tummanruskea, elämäniloa ja tahdonvoimaa levittävä katseeni käväisi muutaman kerran lävitse koko pienen tilan kuusen suojissa, ennenkuin seisahduin lähelle ruskeahkoa runkoa. Hengitykseni oli alkanut höyryämään kirpeässä pakkasilmassa. Ainakaan ei tuullut, ja jos rupeaisi tuulemaan, niin tuuheaoksainen kuusi ei päästäisi viimaa lävitseen. Vilkaisin varovaisesti Kotkaa, joka vaikutti edelleen syrjäänvetäytyvältä yksilöltä. Noh, eiväthän kaikki olleet samanlaisia kuin minä, avoimia ja sosiaalisia.

Silmäillessäni pimeässä ruunikkoa hetken avasin sitten suuni " Kiitos, Kotka. " Hymähdin pienesti hymyillen, ennenkuin annoin suuren, punaruskean tähtipääni laskeutua alemmas ja korvieni valahtaa sivuille jonkinlaisen jännityksen häipyessä lihaksistostani, kehostani. Olin kokenut kaikenlaista, eilen olin vielä ollut lento-onnettomuudessa, taistellut meren kylmyyttä ja tyrskyjä vastaan, jolloin olin ollut lähellä luovuttaa. Olin kuitenkin päätynyt tänne ja onnekseni tavannut jonkun. Tässä tapauksessa Kotkan. Joka olisi ihan hyvin voinut jättää minut yksin suolle, yön armottomuuteen. Alkuvaikutelmalta orista olisikin voinut uskoa sen, mutta kaikesta huolimatta, jostain syystä tuo varma ja rauhallinen ori oli saattanut minut turvaan täksi yöksi. Ehkä huomenna saisin lisää selville Caraliasta ja muista hevosista. Ehkä täällä oli laumoja tai lauma, johon voisi harkita liittymistä. Ne olivat kuitenkin vasta huomisen murheita.
Sofia
 

Re: New Beginning

ViestiKirjoittaja Zarroc » 13. Helmi 2011 14:22

Minusta sai varmaan hyvin vähäpuheisen vaikutelman, koska vain hymähdin tyynesti Developen kiittäessä minua.
"Eipä kestä", sanoin kuitenkin hetken emmittyäni.
Hiljaisuus venyi taas pitkäksi, mutta ei se minua haitannut. Varmaankin juuri siksi kaikki paitsi Zoe juoksivat karkuun läheisyydestäni, koska hiljaisuus oli minusta hyvä asia.
Niin, Zoe. Sallin itselleni pienen hymyn. Musta tamma oli itse niin synkän ja vaiteliaan tuntuinen, että oma vähäsanaisuuteni tuntui paljolle selittämiselle. No, meitä oli moneen junaan.
Kuten Developestakin olin saanut avoimen ja sosiaalisen kuvan, hän vaikutti puheliaalle ja ystävälliselle. Käänsin toisen korvani tammaa kohti, toisen metsää.
"Haluatko tietää vielä jotain Caraliasta?" Kysyin pehmeästi, hiljaisella sävyllä, katsahtaen lievästi kysyvän näköisenä raudikkoon. Oikeastaan minua ei paljoakaan kiinnostanut vastailla tamman kysymyksiin, mutta oletettavasti ensimmäisenä hänen tapaamanaan hevosena minun velvollisuuteni oli valoittaa tamman näkemystä saaren saloista.
Olin kyllä valmis luennoimaan jos olisi pakko, asiaa kyllä löytyisi vaikka millä mitalla.
Katseeni jäi taas hetkeksi vaeltelemaan pitkin tamman kehoa, pitkin kylkiä ja hoikkia raajoja. En tiennyt mikä minua tammassa jonkinverran viehätti, olihan näitä kauniita ja hoikkia ennenkin näkynyt, mutta Developessa vain oli jotain kiinnostavaa. Ulkonäkö ei ollut koskaan ollut minulle mikään tärkeä juttu, mutta annoin nytkin silmieni levätä tammassa vain hetkisen, kunnes käänsin sen pois, kohti pimeää iltaa.
Pistävän tarkkaavainen, kultainen katseeni tuntui varmaan omituiselle, mutta minä tutkin aina muita tarkkaan.
Mistään tai kestään ei kannattanut ikinä olla liian varma.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: New Beginning

ViestiKirjoittaja Sofia » 13. Helmi 2011 15:09

Develope

Kotkan 'eipä kestä'n jälkeen olin vaipunut johonkin unen rajamaille. Luomeni olivat valuneet hitaasti kiinni ja rikkomaton hiljaisuus oli peittänyt koko pimeän suojan, jonka Kotka oli löytänyt. Mielikuviini leijaili joitakin epäluonnollisia olijoita ja muuta vastaavaa, joita saattoi tavata vain villissä mielikuvitusmaailmassani.

Sävähdin kuitenkin jossain vaiheessa hereille. En tiennyt kuinka kauan olin nukkunut, tai olinko nukkunut lainkaan, mutta Kotka näytti olevan hereillä, valppaana, valmiina, josko sattuisi tai tapahtuisi jotakin odottamatonta. Aamupäivä näytti kuitenkin sarastavan tuuheiden kuusenoksien lomista?. Olikohan Kotka nukkunut lainkaan koko yönä? Hiljaisesti hymähtäen loin pienen silmäyksen ruunikkoon, joka pian esitti kysymyksensä kuultavakseni. Suipot korvani hakeutuivat hörölle ja nyökäytin lähes olemattomasti päätäni.

Niin tosiaan, Caraliasta minun oli ollut tarkoitus kysellä aikaisemmin enemmän, mutta olin unohtanut sen kokonaan. Nyt kun Kotka otti asian esille, päähäni tulvahti taas monia kysymyksiä, jotka odottivat vastausta. " Niin tuota.. Onko Caraliassa laumaa? Tai laumoja? " Utelin muutamia askeleita eteepäin ottaen, ja asentoani korjaillen ryhdikkäämmäksi. Tummanruskea, tuikehtiva katseeni käväisi jälleen Kotkassa, kookkaassa Oldenburgissa, ennenkuin se palautui takaisin lumiseen maahan. Olin pistänyt merkille, ettei Kotkakaan kauheasti ottanut katsekontaktia, joten olin vain näiden muutamien tuntien aikana itsekin ollut vähemmän päällekäyvän oloinen, enkä tuijotellut oriita kokoaikaa, niinkuin minulla yleisesti olisi ollut tapana. Pehmoinen, utuinen pärskähdys heilautti savunharmaita sieraimiani kalpean höyryn turpahtaessa niistä ulos pakkasilmaan.

Tosiaan, olisi mukava tavata muitakin hevosia, kysellä heistä tarkempaa tietoa Kotkalta, mutta koska en halunnut vaivata oriita liiallisilla kysymyksillä päätin esittää vain tärkeimmät niistä. Ja pian varmaan pitäisi jättää ruunikko omaan rauhaansa, olin jo aiheuttanut varmasti tarpeeksi vaivaa tuolle herralle, josta en tiennyt vielä hirveästi mitään. Lähinnä nimen ja sen ensitapaamiselta saadun vaikutelman, jonka mukaan pidin oria rauhallisena, itsetietoisen, viileänä ja hivenen etäisenä. Pieni hymy koristi tummia suupieliäni kuitenkin kokoajan. Olin hyvällä tuulella, vaikkei seuralaiseni ollutkaan kovin sosiaalinen, olin toiselle kuitenkin kiitollinen huolenpidosta.
Sofia
 

Re: New Beginning

ViestiKirjoittaja Zarroc » 13. Helmi 2011 15:21

Jossain vaiheessa Develope nukahti, huomasin sen hänen rauhallisemmasta hengityksestään. Tarkkailin vain metsää sen yön ajan. Minua ei väsyttänyt lainkaan ja pidin mielummin huolta toisesta kuin antauduin itse nukkumisen vaaralle. Voisin tietysti nukkua toinen silmä auki, mutta en viitsinyt. Etsisin myöhemmin paremman paikan missä voisin levätä kunnolla.
Kun tamma sitten heräsikin aamun viileän kirkkaassa sarastuksessa, loin hänelle pienen hymyn. Kuullessani hänen kysymyksensä nyökkäsin. "Caraliassa", aloitin karheasti, ollessani puhumatta monta tuntia putkeen ääneni karheutui. "..on kuusi laumaa. Aavikkohevoset, Metsäponit, Vuoristoponit, Lumihevoset, Yläköhevoset, Tasankohevoset ja Laumattomat. Laumattomat eivät tietystikkään ole lauma, vaan hevosryhmä joka ei jostain syystä kuulu mihinkään laumaan. Tasankohevosia - jossa itsekin olen - johtaa ori nimeltä Cendre Noire, Metsäponeja tamma Gamette, Lumihevosia tällä hetkellä Dark Iris, koska oikea johtaja on kuuleman mukaan kadonnut, Vuoristoponeja Leímaj Jeek Skrák ja Ylänköhevosia musta friisiäläistamma Merel."
Vedin henkeä hiljaisena ja jäin hetkeksi miettimään mitä vielä sanoisin.
"Luullakseni sinä voisit käydä Tasankohevosiin. Olet sopivan kokoinen ja -värinen. Joten sinun kannattaisi hankkiutua Cendre Noiren puheille." Ystävällinen hymy käväisi kasvoillani, mutta katosi taas pian.
Katseeni käväisi muutaman sekunnin ajan Developen silmissä. Heilautin korpinmustaa häntääni, joka osui kintereisiini laiskahkosti. Asetuin lepuuttamaan toista takastani, katsellen rennon valppaana ympärilleni.

Varmasti tammalla olisi vielä muitakin kysymyksiä, joten odottelin niitä kaikessa rauhassa. Tuollaisen tietomäärän sulattaminen ei käynyt hetkessä.
Viimeksi muokannut Zarroc päivämäärä 08. Elo 2011 20:48, muokattu yhteensä 1 kerran
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: New Beginning

ViestiKirjoittaja Sofia » 13. Helmi 2011 18:47

Develope

Kuuliaisesti kuuntelin orin karheaa ääntä, pitkää puhetta ja tuon lopettaessa kertomisen saatoin näyttää sen ohikiitävän hetken ajan hiukan hölmistyneeltä. Jouduin kertaamaan kaiken sen puheen sisältämän tiedon päässäni, ennenkuin nyökäytin pienieleisesti kaunista, punaruskeaa päätäni. Vai oli laumoihin pääsykriteerit? Ja sopisin tasankohevosiin? Hmmh.. Kyllähän se minulle passasi. " Olemme nyt siis.. tasankohevosten alueella? " Varmistin oriilta tuohon kysyvän silmäyksen luoden. " Cendre Noire.. " Toistin hiljaa, miltei ääneti orin juuri lausuman nimen. Pitäisi pistää muistiin. Siinä oli seuraava päämääräni, etsiä kyseinen herra, tasankohevosten johtaja. " Laumoihin on siis tietynlaisia kriteerejä, joiden perusteella sinut valitaan laumaan? " Kyselin oriilta, näin olin päätellyt tuon puheen perusteella, mutta aina olisi hyvä vielä kuitenkin varmentaa.

Hiljainen tuulenvire heilutti lumisia oksia, jotka suojasivat meitä, minua ja Kotkaa. " Tiedätkö mistä voisin löytää tämän kyseisen hevosen? " Kysyin pienesti hymyillen. Olin hyvin tiedonjanoinen hevonen, ollut aina, joten ei ihme, vaikka Kotkakin olisi jo tympääntynyt puheliaisuuteeni. " Anteeksi kun kyselen näin paljon.. " Pahoittelin toisen kullanruskeisiin silmiin vaivihkaa vilkaisten. Kaipa ori avaisi suunsa ja sanoisi, jos tätä alkaisi liialleen nyppimään kyselyni.

Ohimennen huomasin, kuinka ulkona alkoi hiljakseen ripeksiä lunta. Keveät, valkeat hiutaleet leijailivat hitaasti alas maanpinnalle kierrellen ja kaarrellen talven kylmässä viimassa. Punertavan rusehtavat, silkkiset jouheni heilahtelivat kepeinä tuulen hellässä uomassa ja häntäni sivalsi ilmaa levottomana katseeni hakeutuessa odottavasti takaisin Kotkaan, jota olin taas vaivannut lukuisilla kysymyksilläni.
Sofia
 

Re: New Beginning

ViestiKirjoittaja Zarroc » 13. Helmi 2011 18:57

"Kyllä, olemme tasankohevosten alueella juuri nyt." Totesin hiljaisella sävyllä. Vai kriteerejä.. "No, ensinnäkin täytyy olla sopivan kokoinen ja värinen, sinä", mittailin tammaa katseellani hetken. "..olet juuri sopiva." Jaaha, ja seuraavaksi hän halusikin jo johtajan löytää. "En tiedä Cendre Noiren mielenliikkeitä", tokaisin kenties hivenen kärkevästi, mutta pehmensin sanojani hymyllä. "Mutta uskoisin hänen olevan sisempänä, tasangolla tai jossakin metsistämme." Seuraavaksi Develope pahoitteli sitä että kyseli niin paljon. Hymähdin. "Saa sitä kysellä jos on vasta tullut." Tyydyin toteamaan, rauhoitteleva hymy suupielelläni käväisten.
Höristin korviani metsää kohden, kohottaen päätäni. Katseessani häilähti varovaisuus. Kallistin päätäni aivan hiljaa, kuunnellen. Kettu. Lähellä. Vilkaisin vain nopeasti Developeen, tarkastellen sitten lähistöllä vaanivan ketun elekieltä.
En tiennyt siitä paljoakaan, mutta pedon tyytyväisestä ilmeestä huomasin sen valinneen saaliin. Rypistin otsaani hivenen, seuraten ketun katsetta. Vitivalkoinen metsäjänis istuskeli rauhassa maassa viiden metrin päässä piilopaikastamme. Siirryin niin että peitin Developen näkökentän kettuun ja tämän saaliiseen, juuri kun peto lähti liikkeelle. Käänsin näylle huolettoman näköisenä selkäni, vaikka katseeni kovettui ja huuleni vetäytyivät tiukkaan viivaan.
Ei kuulunut enää pihahdustakaan. Kultaiset silmäni tarkastelivat taas tammaa tyynenä. En pitänyt petoeläimistä, ne toivat ikävästi mieleen sen mitä Zoelle oli käynyt. Mutta elämän kiertokulkuahan se vain oli.

En viitsinyt kuitenkaan valehdella tammalle, hän oli aikuinen. "Se oli kettu." Totesin tyynesti, odottamatta kysymystä, joka varmasti tulisi koska Develope oli oletettavasti huomannut tarkkaavaisen asentoni.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: New Beginning

ViestiKirjoittaja Sofia » 13. Helmi 2011 20:19

Develope

Nyökäytin jälleen keveää, jaloa päävärkkiäni otsaharjasteni valahtaen silmilleni, pois sen luonnonvalkean tähden edestä, joka oli otsaani läntätty. " Hmm.. No sepä hyvä. " Hymyilin orin sanoille tuon kertoessa olevani juuri oikeanlainen tasankolaisten laumaan. Onnekseni ori ei vaikuttanut kovinkaan vaivaantuneelta kysymyksieni ryyppäästä, jonka vain olin toistuvasti läiväyttänyt orille vastausta udellen. Vai metsissä.. Mietiskelin sieraimiani liikauttaen.

Samassa valpastuin, kun ori tuntui kuulevan jotakin. Tarkastelin itsekin kauempana kuuluvia ääniä. Olin juuri esittämässä orille kysymyksen, kun tuo lausahti, että se oli kettu. " Vai niin.. " Henkäisin ja ryhtini tuntui lassahtavan hetkeksi kasaan, mutta korjasin asentoani pian. Loin tällä kertaa harvinaisen pitkän katseen orin kullanruskeisiin silmiin. Ne olivat kauniin väriset, itsekin tahtoisin samanlaiset silmät. Ihailin niitä. Puuskahtaen käänsin katseeni kuitenkin lyijynharmaisiin kavioihini. " No, minä taidan lähteä tästä etsimään johtajaasi. " Lausahdin vinosti hymyillen kookkaalle ruunikolle. Astelin hiljaa tuon ohi ulkosalle. Hangessa näkyi veritahroja ja ketun askeleet, jotka johdattivat katseeni kauas metsään mutkan taakse kadoten. Kärkeä kohti kapenevia korviani taittelin suuntaan ja toiseen, ennenkuin seisahduin muutaman metrin päähän uusimmasta tuttavastani. Käänsin päätäni tumman, ystävällisen ja elämäniloa liekehtivän katseeni hakiessa vielä kerran Kotkaan. " Oli hauska tavata, toivottavasti näen sinut vielä myöhemmin. Kiitos kaikesta. " Hymyilin rehellisenä, eloisan kuuloisena, ennenkuin lähdin talsimaan pitkin, verkkain askelin syvemmälle pimenevään korpimetsään. Aika Kotkan kanssa oli vierähtänyt nopeasti ja nyt tuli aika jättää hyvästit ainakin tältä kertaa.

Olin kiitollinen orille, joka oli johdattanut minut alkuun, neuvonut hakeutumaan Cendre Noiren puheille. En ollut kyseenalaistanut kertaakaan Kotkan tarinaa, johtui varmaankin vaikutelmasta, jonka olin ruunikosta saanut. Rauhallinen, luotettava, kaikinpuolin mukava, silti etäinen ja viileähkö oriherra, jonka mielen kiemuroista tuskin tulisin koskaan saamaan selvää. Huokaisin ja jatkoin matkaani eteenpäin kohti uusia seikkailuja.

[Develope poistuu.]

Kiitos peliseurasta! :)
Sofia
 

Seuraava

Paluu Suo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron