Mä en kai ikinä taida aikuiseksi kasvaa, enkä sitä halua

Saaren toinen, hieman pienempi lampi. Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja etenkin kesäisin myös varsin lämmintä meriveteen ja pohjoiseen lampeen verrattuna. Tässä lammessa ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä, eikä lampi ole kovin syväkään.

Mä en kai ikinä taida aikuiseksi kasvaa, enkä sitä halua

ViestiKirjoittaja kujakettu » 09. Huhti 2015 15:20

[Sussu ja Luka!]

HERA

Kevät on tehnyt tuloaan hyvin vaivihkaa tänä vuonna. Yhtenä hetkenä minusta tuntui että maa oli ollut vielä lumimassojen peittämä ja eräänä aamuna sitten olin vain herännyt tajuamiseen ettei ollutkaan. Olin maannut pienehkön männyn alla ja aamuaurinko oli pisteliäästi tunkenut silmäluomieni lävitse. Kun sitten olin avannut silmäni, tajusin sen kirkkaan auringon valossa että oli todellakin kevät. Joku lintu liversi puussa yli-innokasta soidinlauluaan ja minä nousin jäseniäni venytellen aamuauringon tieltä.
Uusi kevät, uusi alku taas.

Tänä aamuna matkani oli sitten johtanut herättyäni, tällä keraa vuoristosolasta, kohti havumetsää ja siellä sijaitsevaa lampea. Kaipasin virkistystä aamuuni raikkaan veden merkeissä, ja, hymy nousee huulilleni tätä miettiessäni, pieni aamu-uintikaan ei itse asiassa olisi pahitteeksi.
Kevät sai minuun aina ihan uutta uskoa elämään. Vaikka harvoinhan minä murheissa ryvinkään, ei minulla sellaiseen ollut aikaa kun oli niin paljon tehtävää ja tutkittavaa.

Kavioni iskeytyvät pehmeää sammalmätästä vasten joustavasti kunnes siirryn jo kulutetulle, hiekkoittuneelle polulle jota monet ovat käyttäneet vuosikausia. Tästä pääsi helposti lammelle.
Yritän miettiä miltä tämä oli näyttänyt ennen minun aikaani - tai ennen äitiä ja isää. Niin kauan kuin minä muistin, tämä polku oli aina ollut yhtä selkeä ja johtanut lammelle sen yhden suuren männyn vierestä vasemmalle kääntyen. Yksi hölmönnäköinen suuri kivenmurikka oli myös polun vieressä hieman ennen sitä suurta mäntyä. Olin pienenä aina ajatellut että se oli jonkun hirviön pääkallo, suuren ja mahtavan hirviön jonka sitten äiti ja isä olivat laumansa kanssa kukistaneet. Se näytti vähän kuin siinä olisi ollut silmä- ja sierainkuopat, sammalta kasvaen sen vanhalla kivisellä otsalla ja ohimoilla.
Hirviön kallon kohdalla nostan tempoa käynnistä raviin. Lammelle ei olisi enää pitkä matka.
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53

Re: Mä en kai ikinä taida aikuiseksi kasvaa, enkä sitä halua

ViestiKirjoittaja Sussu » 29. Syys 2015 14:55

Luka

Alan havahtua hereille. Höristän korviani ja ehdin jo hermostua vähän, kunnes tulen siihen tulokseen, ettei hiljaisuuden perusteella lähettyvillä ole muita eläimiä. Kuulen vain kevättuulen, joka puhaltaa puiden välissä. Oloni on enemmän kuin vähän uninen, kun nousen puun juurelta seisomaan ja haukottelen makeasti.
Edellinen ilta venyi pitkäksi. Olin hereillä vielä pitkällä yön puolellakin, seisoin lammen rannassa miettimässä niitä näitä.

Nyt kaipaan lammelle jälleen. En miettiäkseni asioita, vaan saadakseni sammutettua janoni. Olen jossain aivan lähellä, mutten lähde arvailemaan suuntaa. Sen sijaan kohotan päätäni taivasta kohden, ja haistelen ilmaa sieraimet väristen.
Käännän päätäni vasempaan, vedän syvään henkeä ja lähden liikkeelle. Mieleni on aavistuksen tokkurainen ja askeleeni haparoivat, kun lähden suunnistamaan veden äärelle.

Muistan pian, miksen pidä havumetsässä kulkemisesta.
Jokin maasta nouseva juuri on ansa, jota kaltaiseni sokea poni ei ole kykenevä väistämään, ainakaan näin väsyneessä mielentilassa. Jalkani tökkää siihen, ja älähdyksen säestämänä vältän kaatumisen vain täpärästi hypähtämällä sivuun.
Sydämeni jättää yhden lyönnin välistä, ja hetken aikaa minua ärsyttää suunnattoman paljon.
Mahtava alku päivälle. Mutta matka jatkuu.

Sentään ärtymykseni laantuu, kun lammesta lähtevä tuoksu voimistuu sieraimissani.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Mä en kai ikinä taida aikuiseksi kasvaa, enkä sitä halua

ViestiKirjoittaja kujakettu » 02. Loka 2015 14:43

Hirviön kallo on jäänyt jo taakse. Joskus sekin oli ollut niin paljon suuremman näköinen. Vaikka enhän minä suuri ollut vieläkään - enkä tulisi olemaan. Olin vuoristoponi, kahden pienen ja hontelon risteytysponin tytär, takuuna pieni rakenne. Eipä se minua kyllä haitannut. Olin mielummin pieni ja vikkelä kuin suuri ja kömpelö.
Virnistän itsekseni ajatukselle miten typerältä näyttäisin jos olisinkin suuri ja roteva. Ei se sopisi minulle.

Ravaaminenkin alkaa tuntua liian hitaalta makuuni joten nostan laukan. En ehtisi laukata pitkään ja tiedän sen, lampi nimittäin näkyi jo hieman polun päässä muutaman puun välistä. Mutta tässähän olisi mitä mainioin tilaisuus laukata niin kovaa kuin jaloista vain pääsi, lyhyt pieni spurtti.
Naurahdus karkaa ilmoille kun kiihdytän askeleitani. Tuntuu miltei kuin voisin lentää kun jalkani iskeytyvät vasten maata vain pieneksi ohikiitäväksi hetkeksi ennen kuin ne ovat jälleen ilmassa. Vain pieni kevyt kosketus, kuin linnun siiven isku.
Soraa lentää villisti kavioideni polkiessa tahtia ja minä vain ojennan kaulaani pidemmälle, vedän henkeä sieraimieni täydeltä ja yritän saada kiinni tunteesta jossa olen niin liki. Tältäkö tuntuisi jos olisi siivet.

Epäröimättä, ympärilleni katsomatta, edelleen lentoni hurmiossa juoksen hidastamatta suoraan lammen kylmän veden syleilyyn. Loiske iskee korviin, pisarat turkille, veden viileys iholle. Pärskähdän ja rupean nauramaan heleästi. Sitten lasken sekunniksi pääni pinnan alle viilentyäkseni täysin juoksuni jälkeen, vain nostaakseni pääni takaisin ylös ravistaen villisti vettä lyhyestä harjastani ja leveä virne naamallani.
Moderaattori - player since 28.2.2008

IRIS - ANAKIN - NITA - IRRE - HERA - NOMI - CADELL
Avatar
kujakettu
Manaatti
 
Viestit: 955
Liittynyt: 10. Helmi 2013 23:53


Paluu Eteläinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron