Vielä tulee muutokset murheisiin

Saaren toinen, hieman pienempi lampi. Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja etenkin kesäisin myös varsin lämmintä meriveteen ja pohjoiseen lampeen verrattuna. Tässä lammessa ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä, eikä lampi ole kovin syväkään.

Vielä tulee muutokset murheisiin

ViestiKirjoittaja Sussu » 23. Kesä 2012 23:04

[Sydänponi ja taffel! Anteeksi pieni kesto aloituksen kanssa.]

Snowy Samantha

Kuljettuani tarpeeksi pitkän matkaa tasangolla olen jossain välissä kääntynyt ympäri, mutten todellakaan takaisin aavikolle. Tarkemmin sanottuna aavikkohevosten aavikolle, vaikka totta on sekin, että tasangolta tähän suuntaan lähtiessäni kiersin sademetsän kautta, kunnes löysin tieni havumetsään.
Askeleeni tallaavat polkua jota moni muukin näyttää kulkeneen. Väistän männyt, muut puut ja kaiken mitä eteeni sattuu. On vielä valoisaa, mutta se ei kerro paljoakaan vuorokaudenajasta. Aivan aikainen aamu nyt ei ole, mutta päivä tuskin on kääntynyt vielä illaksi. Tai sitten ilta on vasta nuori.
Aurinko valaisee yllättävän hyvin polkuni puista huolimatta, mikä johtunee siitä että välttelen parhaani mukaan paikkoja, joissa ei ole juuri ollenkaan tilaa liikkua.

Säteet osuvat vierelläni oleviin marjoihin, ensin kauniin punaisiin ja sitten tummiin sinisiin, mutten uskalla kuin mielessäni ihailla ohi astellessani. Kuuntelen metsän hiljaisuutta, hengitän sen tuoksua kaikessa rauhassa ja hymyilen vähän itsekseni. Täällä minä tunnen oloni kotoisaksi. Täällä minulla ei ole mitään syytä murehtia, miettiä mennyttä tai tulevaa tai mitään muutakaan. Voin kaikessa rauhassa elää tässä hetkessä, antaa ajatusteni juosta kauas pois pääkopastani tai tyytyä miettimään jotain hyvin harmitonta, kevyttä ja piristävää.
Aurinko valaisee yhä enemmän edessäpäin näkyvää maisemaa, kun puut alkavat olla koko ajan harvemmassa ja lammen vesi näkyy kimaltelevan vain vähän matkan päässä.
Mieleeni ei onnekseni tule ikävien muistojen tulvaa, enkä voi olla ilahtumatta siitä. Tunnen oloni levollisemmaksi kuin aikoihin, kun lähden rennoin ja hitain askelin ravaamaan kohti lampea. Pieni ilmavirta tuntuu kasvoillani ja liikuttaa vähän jouhiani, mikä tekee oloni entistä kevyemmäksi.

Pysähdyn vasta rannassa, huomaan jonkun lähteneen pakoon ja kuulen loittonevat, kiireiset askeleet. En kuitenkaan hätkähdä, koska minun ei tarvitse juuri edes korviani höristää erottaakseni, että eläimellä on todennäköisesti sorkat. Tai vaikka olisi ollut kaviot, niin pakoonhan se pötki joka tapauksessa.
Vedenpinta värähtelee hiukan, kun venytän kaulaani ja silmäilen hieman sen pintaa. Lasken turpani aivan sen yläpuolelle, nuuhkaisen vähän ja todettuani veden puhtaaksi upotan turpani siihen.
En kiirehdi juomisen kanssa, joten sitä suuremmalla syyllä sekä katseeni että korvani seuraavat jatkuvasti ympäristöä jonkin päiväni pilaavan tekijän varalta.
Sussu
 

Paluu Eteläinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron