Virttä toista tuulet toivat

Saaren toinen, hieman pienempi lampi. Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja etenkin kesäisin myös varsin lämmintä meriveteen ja pohjoiseen lampeen verrattuna. Tässä lammessa ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä, eikä lampi ole kovin syväkään.

Virttä toista tuulet toivat

ViestiKirjoittaja Sever » 29. Marras 2010 20:47

[Mintzu ja Karin~]

REZKIJ A RAZUM

Jotenkin vesi nyt kiehtoi. Se oli soljuvaa, virtaavaa ja erilaista. Se vain jatkoi kulkuaan, sitä eivät juurikaan esteet pidelleet ja jos joku poloinen kivi joskus sattui tielle, niin se luultavasti ajan mittaan alkoi veden takia murentua pois. Veden voima oli erittäin valtava ja se ei katsonut, että kenet se veisi mukanaan. Näin ainakin joki toimi, mutta lammet taas. Ne olivat yleensä tyyniä ja rauhallisia. Pysyivät paikallaan ja vain olivat. Oli mukavaa katsella lammen rauhallisuutta ja toivon mukaan samaistua sen kanssa. Se ei ollut koko ajan menossa, se ajatteli ja pohti, toisin kuin joet, järvet ja meret. Lammet erosivat veljistään, kuten kaikki eroavat toisistaan.

Razumin kohtalo oli johdattanut juurikin metsäponien eteläisen lammen luokse, jonka pintaa peitti pieni sievä, mutta erityisen pettävä jääkerros. Hopeanmusta tarkasteli aluetta pusikoiden suojista. Se oli oikeastaan jo tottunut elämiseensä. Sen ei tarvinnut enää hätiköidä ja panikoida, vaan se oli löytänyt jälleen oman minänsä -- mutta ei sitä mennyttä minäänsä, joka oli yhä vieläkin kadoksissa, lukuunottamatta muutamia harmaita ja epämääräisiä muistikuvia. Razum pudisti päätään ja käveli lammen rannan luokse. Ori rikkoi ohuen jään kaviollaan ja siemaisi vettä muutaman kerran. Olihan se kulkenut jo pitkän matkan taas. Kaikesta piti ottaa selvä, kaikkeen uuteen piti samaistua. Uusi elämä vaati sitä, mutta Caralia oli antanut hänelle hyvän ensivaikutelman ja Razum nautti olostaan metsäponina.

Tarinoitakin oli kertynyt ja niitä kertyisi koko ajan lisää. Se oli hänen rakkautensa -- tarinat ja mielikuvitus. Muistin sisältö täyttyi koko ajan, mutta se ei haitannut. Sieltä kaikki ne tarinat olisi löydettävissä sitten. Ja Razum olikin törmännyt jo uusiin henkilöihin, joiden tarinat olivat kaikki jollain tavalla erilaisia. Kenties hän sellaiseen sinäkin päivänä törmäisi, kenties?
Sever
 

Re: Virttä toista tuulet toivat

ViestiKirjoittaja Mintzu » 07. Tammi 2011 22:54

Karin

Olin nyt eteläisellä lammella!
Ta-daa - tehtävä lähestulkoon suoritettu: olin onnistunut välttelemään isääni ja äitiäni ja sitä tyhmää ja ilkeää Susanne-sisarpuoltani ihan kunnon aikaa jo. Olin tutustunut siihen perverssiin Ghaldeleiriin, joka oli osoittautunut pelottavaksi ja inhottavaksi hyvän alun jälkeen. Olin tavannut myös sen ihanan tyypin, Tulenkantajan Pojan, komean liekkien leikin värisin orinuorukaisen ja sitten sen ällön Dreizehnin, jonka armoille olimme Susannen jättäneet kerä Tulenkantajan. Nyt en ollut nähnyt ketään heistä vähään aikaan. Oli kivaa olla hetki yksin, mutta enemmän minä nautin kyllä seurasta!

Hetkinen. Kuulin raksahduksia edestäpäin - siellähän oli joku kummannäköinen ja tuntematon tyyppi lammen rannalla juomassa. Mitäs kummaa tämä oikein oli olevinaan? En ollut tuollaista nähnyt koskaan ennen. Uskaltaisinko lähestyä sitä kuten olin Ghaldeleiriinkin tehnyt tuttavuutta? Ghaldeleir oli pettänyt luottamukseni pahan kerran, mutta ehkä minun kannattaisi yritää uudestaan tutustua vieraisiin - ja sitäpaitsi janosin juttuseuraa!
...kyllä minä uskallan. Otin rehvakkaan nuorukaisenaskeleen pusikon suojista kohti lampea ja tepsuttelin hoikkine tytönjalkoineni silmät kimmeltäen kohti lammen tarjoamasta virkistyksestä nauttivaa alienia.
"Kuka ihme sinä olet?"
Äänestäni kuului lapsenomainen kummastelu. Seisahduin hyvän matkan päähän orista lammen laitamalle, ihan vain kaiken varalta. Jos tuo sattuisikin olemaan jonkin sortin sekopää hullu pedofiili kummajaismies niin minulla olisi sitten ainakin viidentoista metrin etumatka juosta pakoon. En kyllä seesteisestä olemuksesta päätellyt toisen olevan mitenkään vihamielinen tai ongelmia janoava tyyppi.
Mintzu
 

Re: Virttä toista tuulet toivat

ViestiKirjoittaja Sever » 12. Tammi 2011 16:11

REZKIJ A RAZUM

Pieni hymynkare lipui huulilla. Häntä heilahteli kevyesti tuulen mukana ja toista takajalkaa lepuutettiin rauhallisesti. Muutenkin Razumin olo oli kovin rauhallinen ja hyvä, parempi kuin se oli pitkään aikaan ollut, vaikka menneisyyden puuttuminen osaltaan ahdistikin häntä. Sille nyt vain ei voinut mitään eikä menetettyä voisi enää tuoda takaisin, elleivät Razumin aivot ajan saatossa alkaisi toimimaan jotenkin ihmeellisesti ja kaikki palautuisi mieleen - mutta siihen ori ei kyennyt uskomaan ja nyt se ei edes oikein tiennyt halusiko se muistonsa takaisin vai ei. Hopeanmusta nyrpisti turpaansa ja hymähti. Samapa se.

Ääni. Korvat nousivat automaattisesti pystyyn ja päätäkin kohotettiin ylemmäs. Sinertävien silmien katse siirtyi tarkkailemaan vaaleaa, ilmeisesti reippaastikin häntä nuorempaa hevosta. Lämmin hymy valui jälleen kasvoilleen. Varsa, oiiiiih! Razum ei mahtanut itselleen mitään, mutta jokaisen nuoremmanpuoleisen tapaaminen oli aina jotenkin ihanaa. Ja kuka ihme hän oli, kysyttiin lapsenomaisesti. Razum naurahteli muutamaan otteeseen, voimatta itselleen mitään. Ei, eihän hän omia varsoja haluaisi ikinä, mutta jotenkin varsat olivat vain lähellä hänen hieman lapsenomaista sydäntään. Razum kuitenkin eli mielikuvituksensa kautta ja se jos mikä lapsilla oli paras.
"Olen vain tällainen tallaaja, ihan hevonen", Razum hymähti kääntyen paremmin toisen suuntaan, ottamatta kuitenkaan askeltakaan lähemmäs toista, "mutta nimeni on Rezkij a Razum, jos sitä mietit." Tuikkivat silmät käännettiin hetkeksi lammen puoleen ja siitä taas tuohon varsaan.
"Milläs nimellä neitiä voisi kutsua?" ori kysyi lämpimästi, hymyn jälleenkään yhtään laskematta alemmas - jos mahdollista niin se pikemminkin vain nousi. Pikkuori oli kyllä äärimmäisen lapsirakas tapaus, mutta ironista silti ettei halunnut omia.
Sever
 

Re: Virttä toista tuulet toivat

ViestiKirjoittaja Mintzu » 16. Helmi 2011 19:33

Rezkijarasu... Rezkijjazu... Retskijasu... Retskis ajs Jasus? miten ihmeessä tuo nimi lausutaan? Onko se edes nimi? Kyllä se oli, mutta... ei tuollaisia nimiä ollut kellään! Karin oli paljon helpompi, se oli lyhyt ja napakka eikä liirum laarum!
Mikään tuossa... Razumissa ei näyttänyt vihamieliseltä; päinvastoin, hän näytti hyvin rennolta leputtaessaan siinä jalkaansa ja käyskennellessään. Hän naureskelikin... orin kevyt nauru rikkoi jäätä vähän, ja Karinkin yltyi varautuneisuutensa takaa hymyilemään kevyesti tuolle Razumille. Pikkuori oli kummallisen kiva ollakseen aikuinen. Vähän fanaattiselta se vaikutti, mutta ihan jännä kaveri.
"Mä olen Karin!" tokaisin rehvakkaasti takaisin, vastaukseksi orin tiedusteluihin nimestäni. Joskus minulle oli sanottu, että rehvakas käytös oli peruja isältäni, mutta en tahtonut ajatella niin, en tykännyt isästäni niin paljoa, kun se oli ihan ihmeellinen tiukkapiposetä. Äiti oli paljon kivempi, tuoksui hyvälle ja puhtaalle eikä koskaan retuuttanut minua. Isi aina tukisti, kun tein ilkeästi.
Hetken aikaa oli hiljaista, ja heilauttelin häntääni kissamaisesti puolelta toiselle. Ei pitkää hiljaisuutta, please. Ne olivat tosi tylsiä ne sellaiset hetket. Koetin keksiä meille vähän actionia.
"Mitä sä täällä oikein teet?" kysyin napakasti. No, kyllä minä näin mitä se tuossa teki ja tiesinkin - se jutteli mun kanssa - mutta mitä se oli tehnyt ennen kuin minä olin saapunut. Tai siis, mitä tuo oli oikein aikonut tehdä.
Kallistelin päätäni, enkä ottanut yhtäkään askelta vielä lähemmäs. Kaikki piti tietää perusteellisesti ja ottaa selville, ennen kuin tekisin tarkempaa tuttavuutta tuohon perin kummaan setään!
Mintzu
 

Re: Virttä toista tuulet toivat

ViestiKirjoittaja Sever » 20. Helmi 2011 15:13

REZKIJ A RAZUM

Karin. Se olikin näpsäkkä nimi. Erilainen kuin hänen omansa, jota harva edes osasi lausua oikein. Ja olihan se melkoisen vaikea, ei Razum sitä kieltänyt ollenkaan. Toisen hymy sai oriin hymyilemään leveämmin, kuten toisen hieman rehvakas käytöskin. Temperamenttinen nuori. Hopeanmusta heilutteli muutamaan otteeseen häntäänsä, kunnes korvat kuulivat jälleen uuden kysymyksen. Niin... mitä hän teki täällä. Ei oikeastaan mitään.
"No, ennen kuin sinä satuit paikalle, niin pysähdyin vain juomaan. En oikeastaan tee täällä mitään. Tutkailen paikkoja, koska olen aika uusi näillä Caralian mannuilla", Razum kertoi korvat hörössä ja ääni lempeästi soiden. Toista jalkaa lepuutettiin yhä, tosin painoa vaihdettiin nyt takajalalta toiselle. Razum naurahti pienesti, toinen oli huvittava nuori.

"Mutta mitäs neiti Karin täällä tekee?" Razum kysyi nyt vuorostaan ja katseli toista, voimatta lakata hymyilemästä. Ehkä hän oli vähän hölmön näköinen, kun hymyili koko ajan, mutta ei sille mitään mahtanut, kun hymy tällä orilla oli muutenkin niin herkässä. Varsat ja nuoret saivat sen aina entistäkin hymyileväisemmäksi. Voi tuota nuoruuden intoa!
"On oikein nätti ilmakin, eikös?" Razum sitten totesi katsahtaessaan nopeasti taivaalle, siitä nopeasti lammelle ja sitten taas vuorostaan Karinia. Hopeanmusta oli lapsenmielinen ja leikkisä tapaus, tosin osasi kyllä tosiaan olla myös ihan aikuisemainenkin, jos niikseen oli.
"Oletko syntynyt täällä? Siis Caraliassa", ori vielä kysyi hymyillen ja tarkensi vielä asiaa, jos varsa sattuisi alkamaan näsäviisaaksi. Razumilla siihen ainakin oli toisinaan taipumusta ja siksi osasi tarkennella kysymyksiään, ettei niihin voinut niin helposti näsäviisastella - vaikka eihän se Razumia haitannut, mutta tarkennukset nyt tulivat muutenkin luonnostaan.

"Et vaikuta kovin vanhalta. Kuinkas paljon neidille on kertynyt ikää?" Razum vielä kysyi, naurahtaen jälleen. Voi voi, miksi varsat olivatkaan niin suloisia! Harmi, ettei Razum itse muistanut mitään varsa-ajoistaan, kuten ei mistään muustakaan oikein. No, sille ei mahtanut mitään.
Sever
 

Re: Virttä toista tuulet toivat

ViestiKirjoittaja Mintzu » 25. Maalis 2011 22:06

Kylläpä ori selitti paljon. Ja oli ihmeen puhelias. Mutta ei välttämättä sellainen tylsä aikuinen, eikä myöskään hirmuisen pelottava tai epäilyttävä kuten Ghaldeleir, vaan tämä tuntui olevan aidosti mukava, vähän kummallinen vain. Tai ehkä tätä setää vain jännitti vähäsen? Jännitys menisi kyllä ohi, kun olisin reipas.

"Minä seikkailen!" vastasin topakasti orille, seisoen jalat harallaan ja puhuen voimakasta kehonkieltä joka solullani. Minä olin leikkimässä, en sen tyhmän Susannen kanssa vaan yksikseni. Yksikseen oli paljon mukavampi leikkiä kuin sen mutapäisen ja kaikkitietävän tytön kanssa, minulla oli paljon kivempaa yksin. En tahtonut olla missään tekemisissä siskopuoleni kanssa, ennen kuin se pyytäisi anteeksi, että oli tönäissyt minua. Siihen saakka olisin sille ihan varmasti vihainen. Nätti ilma oli, joo joo. Aikuiset alkavat aina puhumaan säästä, kun heillä ei ole mitään muuta sanottavaa. Rassu hymyili jatkuvasti, ehkä se oli sittenkin vain hyvällä tuulella. Ihan kuin hyvän olon perhonen olisi istahtanut hopeanmustan orin turvalle ja jäänyt siihen asumaan.

"No missäs muuallakaan kuin Caraliassa", sanoin näpsäkästi kyllä-minä-tiedän -ilme kasvoillani. En ollut koskaan käynyt Caralian ulkopuolella. Isä oli joskus sanonut, että meren takana olisi maata, mutta nähh... Merta oli niin paljon, ei sen taakse nähnyt, vaikka katsoi kuinka korkealta kalliolta tai kielekkeeltä. Isi varmaan kertoi satuja. Jos siellä olisikin maa, se olisi varmaan mörköjen maa, josta tulevat kaikki pelottavat hevoset, niin kuin Ghaldeleir, vaikkapa.
Sain kylmiä väristyksiä joka kerta, kun ajattelinkin sitä kamalaa miekkosta.

Raz... Rasumm... Rassu nauroi koko ajan, naurahteli vähän väliä. Katsoin häntä kummeksuen. Oliko minussa jotain hassua, häh?
"Olen jo kymmenen kuukautta!" sanoin sillä loppumattoman tiukalla lapsenäänelläni. Olin hirmuisen tiukka, ihan kuin äiti. Äitikin oli joskus tosi napakka, kun vain tahtoi. Minä tahdoin olla ihan samanlainen kuin äiti, mutta en yhtään samanlainen kuin tyhmä sisko.
...hetkinen, miksi se kysyi ikääni? Ei kai hän halunnut vain viedä minua takaisin isän tai äidin luo? Ehei, en todellakaan menisi takaisin... isä nirhaisi minut kuin pienen ja ärsyttävän lutikan, olinhan karannut hänen kavioistaan kuin koira veräjästä.
"Et kai sä aio viedä mua minnekään?" kysyin hetken mietittyäni ja sen enempää selittelemättä kysymystäni.
Mintzu
 

Re: Virttä toista tuulet toivat

ViestiKirjoittaja Sever » 01. Huhti 2011 11:28

REZKIJ A RAZUM

Voi että kun Razumia yksinkertaisesti hymyilytti ihan tolkuttomasti. Miten se rakastikaan varsoja, halusi kai itsekin joskus olla vielä varsa. Kukapa ei olisi halunnut? No, jotkut eivät toki pitäneet nuorista yhtään, sanoivat ärsyttäviksi sun muuta - Razum kuitenkin oli täysin eri mieltä. Lapsuus ja nuoruus olivat ehkä kaikkein mukavinta aikaa, silloin harvemmin oli suurempia huolia, kuten aikuisena saattoi olla. Tai ei, eihän Razumillakaan juuri huolia ollut, paitsi yksi ja erittäin mittava - se menneisyys, mutta nyt sitä ei jaksettu ajatella. Se heitettiin syrjään, keskityttiin vain tähän uuteen huvittavaan tuttavuuteen, joka sai hopeanmustan hymyilemään.

"Vai seikkailet", ori sitten totesi naurahtaen, kuunteli toisen syntyneen Caraliassa, kuuli iänkin. Mihinkään tähän väliin ori ei puhua pukahtanut mitään, hymyili oikeastaan vain. Ei kovin vanha tämä Karin, mutta lämmin nauru kumahteli jälleen.
"En tietenkään ole viemässä sinua minnekään, miksi olisin? Sinähän olet jo iso tyttö", Razum hymyili, vaikkei oikein tiennyt, olisiko toinen tosiaan pitänyt viedä vanhempiensa luokse vai ei, mutta toisaalta, Karin näytti itsevarmalta ja pärjäävältä, joten mitä turhia. Eihän valkea hänen varsansa kuitenkaan ollut. Eikä Razum edes halunnut omia varsoja, mutta rakasti silti näitä nuoria.

"Sanoit syntyneesi Caraliassa? No, minä synnyin meren tuolla puolen. Kaukana Caraliasta", hopeanmusta selitti hymyssä suin ja heilutti muutaman kerran häntäänsä, lepuuttaen rennosti toista takajalkaansa. Harmi ettei hän vain muistanut "siitä kaukaisesta maasta" juuri mitään.
"En vain muista siitä maasta mitään, mutta Caralia on minulle melko tuntematon paikka", ori totesi vielä katsahtaen nopeasti lampea, kunnes sinertävien silmien katse siirtyi takaisin Kariniin. Ori ravisteli hieman takkuista harjaansa.
"Kerrohan.. minulle jotain kivaa vaikka Caraliasta", Razum hymyili, eikä liikkunut askeltakaan suuntaan eikä toiseen, vaan pysyi niillä sijoillaan mille oli alkujaan jämähtänytkin. Lapsenmielisyys tosin alkoi jo taas lisääntyä. Hauskaa, miten jonkun seurassa saattoi olokin muuttua erilaiseksi.
Sever
 

Re: Virttä toista tuulet toivat

ViestiKirjoittaja Mintzu » 24. Heinä 2011 20:01

Nyökkäsin päättäväisesti, kun ori varmisti vielä minun todella olevan seikkailemassa. Hei c'mon, mitä muutakaan tammavarsa voi tehdä kuin seikkailla? Tällä tyhmällä saarella kaikki hevoset tuntuiva olevan idiootteja oreja, vanhoja kantturoita jotka eivät hievahda mihinkään tai sitten vain tosi tylsiä - sellaisia, joiden kanssa minun ei tee mieli liikkua laisinkaan.

Razuuuuum vaikutti todella tylsältä. Nyt alkoi selvästi jonkinlainen tarinointihetki. Hopeanmusta miekkonen alkoi selittää kovin määrätietoisen tuntuisella tavalla jostakin Caraliasta kaukana sijaitsevasta paikasta. Minä tahdoin äksöniä! Nyt heti!
Rassu pyysi minua kertomaan Caraliasta, ja mietin kahdesti, aikoisinko kertoa hänelle yhtään mitään - ensiksikin siksi, että minua tylsistytti ja tämä saari ei minua paljoakaan kiinnostanut ja toiseksi, koska Rasuum vaikutti kovin epäilyttävältä tyypiltä. Lepuutteli tuolla vain jalkojaan muina miehinä...
Tuijotin oria hiukkasen epäkohteliaasti mulkoillen, ennen kuin sain aikaiseksi minkäänlaisia lauseita.
"Caralia on tosi iso paikka. Siis iso. Oikeasti."
Tiesin vain sen, että rantoja en ollut liiemmin nähnyt. Paitsi sen yhden kerran siellä Ghaldeleirin kanssa, ja toisten en rannalle menisi. Pysyisin sisämaassa kiltisti, välttäisin niin kaikki hullut itsemurhanyrittäjät kuten Ghaldeleirin...
"Ja saari. Vettä ympärillä, tiiäthän..." selitin kuin jollekin ikäiselleni. "Ja täällä on laumoja. Isi sanoo aina, että lumihevoset ovat paras lauma! Meidän isi onkin lumihevonen, mutta äiti on metsäponi. Mäkin olen metsäponi", sanoin aavistuksen ylpeänä laumastani. "On täällä muitakin laumoja, mutta en minä niitä nimiä muista... joku aavikko-jotain ja joku mäkijuttu..."
Mintzu
 

Re: Virttä toista tuulet toivat

ViestiKirjoittaja Sever » 10. Elo 2011 10:48

REZKIJ A RAZUM

Karin alkoi vaikuttaa todella hauskalta. Hauska varsa, kieltämättä. Sai Razumin hymyilemäänkin. Niin, ori piti varsoista, vaikkei itse edelleenkään moisia halunnut. Oli helpompaa jos ne eivät olisi omia, mutta ei se silti tarkoittanut etteikö varsoista voisi pitää. Ori oli itsekin niin paljon lapsenmielisempi kuin voisi odottaakaan. Mutta kuitenkin, katse siirtyi jälleen Kariniin, takajalkaa lepuutettiin yhä edelleen. Varsan mulkoilu sai Razumin hymähtämään vähän - ei ori pahastuisi moisesta. Nyt se kuitenkin kertoi jotakin, Razum nyökkäsi. Isohan se paikka oli, todella.
"Sinähän tiedät paljon", ori hymyili sitten jälleen, silmien katseen kirkastuessa. Hetken aikaa hopeanmusta näytti miettiväiseltä.
"Minäkin olen metsäponi", todettiin sitten ja katsahdettiin varsaa jälleen. Häntää heiluteltiin vähän edestakaisin kunnes sitten käännyttiin vähän lammen puoleen ja juotiin sieltä vähän.

"Haluaisitko mennä jonnekin Caralian ulkopuolelle?" kysyttiin sitten kun nostettiin turpa vedestä. Katse kohtasi jälleen toisen, mutta pian se laskeutui jälleen veteen. Kivellä istui sammakko joka loikkasi sieltä veteen ja sukelsi ja lähti uimaan pidemmälle. Herasilmä katsoi hetken aikaa sen menoa, kunnes itse innostui lyömään vettä etusellaan niin että pisarat roiskuivat ilmaan ja palasivat pian jälleen takaisin veteen - elleivät sitten osuneet herra Poniin itseensä. Hetken aikaa vedessä tepasteltiin lapsenmielisesti muutenkin, turvan melkein viistäessä välillä vedenpintaa. Näytettiinkö tyhmiltä? - Ehkä, mutta Razum oli Razum, vaikka se tiesi näyttävänsä ehkä vähän hassulta, niin ei se sitä haitannut. Se piti itsestään sellaisena - jos muut eivät pitäisi niin se olisi niiden ongelma. Nyt oli kuitenkin vain hauskaa.

[[ Äwäwäwäw! Olinpas jotenkin kivasti feidannut tämän D8. Mutta nyt vastailin! ♥ ]]
Sever
 


Paluu Eteläinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron