Drunk on shadows and lost in a lie.

Joen leveys, syvyys ja virtauksen voimakkuus vaihtelevat suuresti juoksun eri kohdissa. Joissakin paikoissa joki virtaa matalana ja lempeänä, ja hiekkapohjaiset särkät soveltuvat mainiosti uimiseen. Paikoittain joen virtaus on kuitenkin vaarallisen voimakasta ja saattaa viedä varomattoman joenylittäjän mukanaan. Keväällä lumien sulettua joki saattaa paikoitellen tulvia.

Drunk on shadows and lost in a lie.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 07. Helmi 2011 19:48

[Zewa tässä siis neljä kuukautinen ;)]

ZERAW

Tanssahtelen kevyin askelin Zoen edellä, hymisten samalla vähän sitä mitä sattuu päässä soimaan. Olin jo jonkinaikaa sitten lakannut sanomasta tai ajattelemasta Zoea äitinä, hän oli vain Zoe.. Jännä Zoe, ei se suostunut kertomaan itsestään mitään ja kaikki piti ottaa itse selville!
Katsahdan taakseni, Zoe kävelee sitä samaa vanhaa tahtia eteenpäin.
Zoe tosiaan kävelee omituisesti. Tai ehkä se olen minä joka kävelee omituisesti? Mutristin huuliani, pysähtyen poikittain keskelle sitä pientä polkua mitä pitkin olimme kävelleet jo pitkään.
"Kävelenks mä omituisesti?"
Kysyn lähinnä saadakseni oikean vastauksen, en siksi että se minua liiemmilti kiinnostaisi.
"Et kultaseni.." Zoe vastaa huokaisten. Tutkiskelen Zoea hiljaisena syvänsinisillä silmilläni. Häntä huolestuttaa, olen siitä varma. Hän on ollut vakava ja kireä jo kauan, ei hymyile koskaan ja on vain tosi.. ärtyisän näköinen kokoajan.

Välillä tuntuu että Zoe valehtelee minulle, kun kysyn mikä on hätänä. "Mikä sulla on?" kysyn taas ja hän vain pudistaa hiljaa päätään. "Ei mikään Zeraw, ei mikään." Hän puijaa minua, olen varma siitä. Lähden taas kävelemään, en ole edes tajunnut että olimme jääneet seisomaan paikallemme. Katselen hiljaisena jalkojani, kavioideni upotessa hankeen vuohisia myöten. Saavuimme pian joelle, oli jo niin pimeää, että jos en katsonut jatkuvasti taakseni ja kuunnellut Zoen hengitystä, tämän askelten ääniä, kadottaisin hänet.

Tanssahtelin joen vartta ylöspäin, Zoe jäi alajuoksulle seisoskelemaan ja juomaan. Palatessani takaisin huomasin Zoen seisovan yhä paikallaan, samassa kohti, liikkumatta. "ööö..." Sanon hiljaa ja luon kysyvän katseen Zoeen. Zoe vilkaisee minuun ja kohottaa sitten epäröiden toisen etujalkansa. Hän rikkoo jään kaviollaan, mutta heti kun hänen painonsa jakautuu kolmelle muulle jalalle, Zoe irvistää ja vajoaa maahan.
"ÄITI!" Älähdän ääneen, pitkästä aikaa häntä äidiksi kutsuen. Zoe henkäisee syvään mahdollisesti kivusta, kohottaen mustien silmiensä katseen minuun. "Zeraw." Hän sanoo matalasti. Kallistan päätäni hiljaa, katseeni kulkee taas pitkin hänen kehoaan, hopeisia arpia. Ne ovat ilkeitä ja syviä, mutta ovat aina tuntuneet kuuluvan Zoen ominaisulkonäköön, enkä ole niistä hirveämmin välittänyt ennen, ennen kuin nyt parin viikon aikana.

Irvistäen, korvat luimussa Zoe ponnistaa seisaalleen, hän joutuu keplottelemaan päästäkseen kolmen jalan varaan. Hetkinen.. "Sun jalkas. Kerro mikä siinä on." Tokaisen käskevästi, samaan aikaan pelko häivähtää katseessani. Zoe oli aina ollut niin varma ja rohkea, vaikka oli kuinka kävellyt hitaasti, koskaan nopeuttamatta vauhtiaan. Joskus aina ihmettelin sitä, mutta olin laittanut syyn siksi ettei Zoe yksinkertaisesti pitänyt kovasta vauhdista.
Mutta ehkä, ehkä hän ei VOINUT, ei lainkaan, koventaa vauhtiaan?

Arpikasvoinen tamma, joka on äitini, mutta samalla minulle niin tuttu ja tuntematon, katsoo minuun tiukasti. Ensimmäisen kerran näen hänen katseessaan häivähtävän teräksisen kylmyyden, noin kylmää ja mustaa en ole hänen tummassa katseessaan koskaan nähnytkään. Painun matalammalle, refleksinä, peläten ja heikosti vavisten hänen katseensa alla. Kun Zoe sitten alkaakin puhua, hänen äänensä on lempeä, niin hirvittävän lempeä ja rauhallinen, että niskakarvani nousevat pystyyn. Ei kukaan voi olla noin lempeä ja rauhallinen, sen jälkeen kun on irvistellyt ja katsonut niin tavattoman jäätävästi.
"Sinun on aika tietää joitain asioita." Hän sanoo äänensävyllä, joka antaa myös mahdollisuuden kysymyksiin, joita en kuitenkaan esitä. En pistä sanaani väliin, vielä. "Kun saavuin tälle saarelle, puolisen vuotta sitten, olin nuori ja kokematon, nuorihan olen yhä, mutta kokeneempi." Zoe piti taas tauon, vetääkseen tällä kertaa henkeä. "Tapasin laumamme johtajan Merelin, kera kahden varsansa, Chinookin ja Nunatakin", en ollut edes tajunnut vetäisseeni henkeä. En ollut vielä koskaan nähnyt muita ikäisiäni. Zoe kuitenkin jatkaa ja minä keskityn kuuntelemaan. "Tapasin monia hevosia laumaan liittymiseni jälkeen, muunmuassa isäsi Rayon. Rayo.. oli oikeastaan ainoa hevonen joka kesti minua alusta asti. Niinpä ystävystyimme, rakastuimme.. ja lopputuloksena olit sinä. Mutta jonkinaikaa ennen rakastumistani Rayoon, tapasin puolivuotisen orivarsan nimeltä Raven ja pelastin hänet puumalta." Zoe kertoi niin tottuneesti tapahtuneesta, että epäilen hänen kertoneen sitä monta kertaa ennenkin. "Puuma teki nämä kaikki arvet kehossani, mutta myös rampautti toisen etujalkani, niin että en voi kuin ontua lopun elämääni."

Zoe lopetti synkän tarinansa, kääntäen katseensa muualle laajenneista silmistäni. Kyllähän minä olin tiennyt että Zoe valehteli minulle sanoessaan kaiken olevan hyvin, mutta oli valehdellut tällaisesta asiasta! Ei, kaikki ei todellakaan ollut hyvin jos sai kestää tuollaista! Eikä hän ollut kertonut minulle mitään, ei MITÄÄN koko tänä aikana! Omalle tyttärelleen! Ei mitään! Pettymyksen ja raivon kyynel valui silmäkulmastani. Pyyhkäisin sen kiihkeästi polveeni, tuijottaen jonnekin aivan muualle kuin Zoeen.
"Sinä siis.. olet.. valehdellut minulle tämän kaiken ajan!" Syytin lähes huutaen. Zoe pudistaa päätään, vain pudistaa päätään. "En minä ole valehdellut sinulle, olen vain jättänyt kertomatta.." Hän sanoo hiljaa.

"ÄLÄ SELITÄ!" Huudan kiukkuisesti, pyörähdän ympäri ja laukkaan pimeään. Zoe ei huuda perääni, hän vain hyväksyy että juoksen pois. Jätän Zoen seisomaan paikalleen, kyyneleet sumentavat näkökenttäni ja vain juoksen. Tulisin takaisin kun sen aika olisi - jos tulisin ollenkaan.

ZOE JA ZEWA POISTUVAT.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Paluu Joki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron