Tie a yellow ribbon 'round the old oak tree.

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Tie a yellow ribbon 'round the old oak tree.

ViestiKirjoittaja Siuri » 11. Kesä 2011 12:55

[Sofia~]

Halla

Pienen ponin päässä heittää. Kuumuus ja pitkä uintimatka ovat saaneet sen ajatukset sekaisin. Paikan- ja ajantaju ovat kadonneet, ja ponin päässä liikkuu vain yksi kysymys; missä minä olen?
Halla nousee maasta varovasti ylös. Jalat eivät meinaa kestää ponin painon alla, mutta lopulta Halla seisoo huterasti neljällä jalalla. Se puristaa silmiään yhteen, sillä auringonvalo häikäisee.
Maailma näkyy kahtena. Meri, merenranta ja hietikon takana avartuva tasanko. Se kukoistaa, vihreä heinä kasvaa pitkänä, ja tasangon laidalla kaukana, niin vasemmalla kuin oikeallakin, näkyy metsää.

~

Äkillinen hengityskatkos. Sitä seuraa kipu päässä. Auringonpistos?
Avaan silmäni varovasti. On aivan liian kirkasta. Tai ehkä tuo valon aiheuttama kipu johtuu siitä, että makoilin maassa jo ties kuinka pitkään! Nyt kuitenkin seison huonovointisena hietikolla. Tyyni meri on vain muutaman metrin päässä.
Kaikki on yhä sekavaa. Kuinka minä oikein jouduin tänne? Muistan vaelluksen. Kaunis keli muuttui hetkessä myrskyiseksi. Ja aallot, ne olivat aivan liian voimakkaita minulle.
Vilkaisen taakseni merelle. Huomaan samalla, että satulanikin on poissa. Lähti meren mukana sekin? Ja satulan myötä ymmärrän suitset, jotka roikkuvat yhä päässäni. Ohjat hipovat maata ja kuolaimet suussa tuntuvat epämukavalle. Tuntui siltä, kuin olisin sidottuna pieneen pakettiin..
”Heei?” huudan karhealla meriveden kuluttamalla äänellä.
Ei vastausta.
Astun oikealla etukaviollani ohjien päälle ja yritän kiskoa viritelmää pois päästäni huonoin tuloksin. Se ei liiku mihinkään, tuntuu vain vetävän päätäni kohti maata yhä enemmän.
Huokaus.

En jaksa seistä. En jaksa tehdä mitään. En edes tiedä, missä olen, mutta juuri nyt haluan vain levätä, rauhoittua. Missä kaikki ovat? Ihmiset? Joku, joka voisi viedä minut takaisin talliin? Ottaa suitset pois päästäni? Hoitaa? Helliä?
Huterat ja tärisevät jalat pettävät. Löydän itseni taas makaamasta rantahietikolla.
”Kuka tahansa…”, vaimea kutsu.
Painan pääni maahan ja suljen silmäni. En halua olla täällä..
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Tie a yellow ribbon 'round the old oak tree.

ViestiKirjoittaja Sofia » 13. Kesä 2011 12:22

Develope

Aurinko paistoi taivaalla kirkkaasti lähes häikäisten tummanruskeat, lempeät silmäni joita yritin siristellä nähdäkseni eteeni ravatessani rantahiekolla pitkin, rennoin askelin. Punertava karvani oli kostunut hiestä ja kylkeni kohoilivat rauhallisesti hengitykseni tahtiin.
Hidastin reippaaseen käyntiin ja suuntasin kapeat korvani eteenpäin. Kaikkialla oli niin kaunista. Caralian kesä tosiaan oli hyvin lumoava. Olin saapunut talvella, kylmimpään aikaan, mutta nyt olin nähnyt myös sen kauneimman vuodenajan. Tai ainakin omasta mielestäni kauneimman.

Säpsähdin hivenen, kun huomasin rantahiekolla kauempana pienen möykyn. Seisahduin paikoilleni ja pää korkealle katselin uteliaasti hahmoa, joka makasi maassa. Mikä se oli? Jokin pieni eläin. Ei se oli hevonen. Mutta se oli niin pieni, ainakin minuun verrattaessa. Lähdin kävelemään lähemmäs ja tulostani ilmoitin hiljaisesti hirnahtaen.

Saavutin ponin ja jäin seisomaan reilun muutaman metrin päähän tuosta. Laskin punertavan, siron pääni alas lähelle maanpintaa ja nuuhkaisin hiljaisesti ilmaa. "Hei?" Kysyin pehmeällä äänensävylläni hiukan huolestuneen oloisesti. "Oletko hengissä?" Lisäsin ja katselin silmät suurina pienempää, joka oli ilmeisesti vasta huuhtoutunut merestä rannalle? Hengähdän syvään ja otan muutamia askelia taaemmas olennosta antaen tälle tilaa. Ponilla on suitset päässään, sellaiset, joita minullakin oli nuorempana käytetty.

En oikein tiennyt mitä olisin voinut tehdä auttaakseni toista, itse olin toennut rantautumisesta aivan ilman apuja ja myöhemmin olin tavannut Kotkan, joka oli viettänyt ensimmäisen yön kanssani, minun ei ollut tarvinnut pelätä.
Sofia
 

Re: Tie a yellow ribbon 'round the old oak tree.

ViestiKirjoittaja Siuri » 13. Kesä 2011 12:44

En nukahtanut, lepäsin vain. Siihen asti ainakin, että kuulin vaimean hirnahduksen. Se kuului selkäni takaa.
Askeleet lähestyivät. Sitten ne pysähtyivät. Ja sitten joku puhui.
Nostin pääni maasta ja katsoin tulijaa. Valtava punertava hevonen!
”H-hei..”, sanoin hieman varovasti alkuun. Nousin seisomaan hietikolta, olisi paljon helpompi lähteä pois paikalta, jos toinen käy vaikka aggressiiviseksi. No eipä toinen siltä vaikuttanut, päinvastoin. Rauhalliselta tapaukselta.
”Olen minä hengissä”, vastasin melko vakavaan sävyyn. Kovin ei jaksanut nyt hymyilyttää, olin aivan poikki. Paksu otsaharjani oli aseteltu pään oikealle puolelle, ja näin toisen vain yhdellä silmällä. Okei, se todella oli suuri! Jouduin todella katsomaan ylöspäin.
”Tuota.. Voisitkohan sinä auttaa minua” kysyin taas melko varovasti tammalta.
”Auttaisit ottamaan tämän härpäkkeen pois päästäni”, ehdotin ja katsoin tammaa silmiin. Se voisi helpottaa oloani huomattavasti, ahdistaa.
Siirsin katseeni maahan ja astuin lähemmäksi tammaa.
”Otat tuosta korvien takaa menevästä jutusta kiinni ja pujotat sen korvien etupuolelle”, neuvoin tammaa. Kyllä se varmaan osasi tämän, mutta itsekseen se on oikeasti vaikea saada irti, kuten yritin.
”Okei?” kysyin tammalta ja yritin nostaa pääni vähän korkeammalle. Noin suurella hevosella voi olla vaikeaa ylettyä näin alas. Kai? Paitsi täytyyhän sen syödäkin.

Kuuma kesäpäivä ei helpottanut oloani yhtään. Se teki sen vain huonommaksi. Jos on ensin koko päivän lillunut suolavedessä ja sitten paahtaa itsensä auringossa; ei hyvä yhdistelmä. Janokin pääsi jo yllättämään. Ja päätä tosiaan särki..
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Tie a yellow ribbon 'round the old oak tree.

ViestiKirjoittaja Sofia » 08. Heinä 2011 13:54

Pieni olento liikahti maassa. Se nosti päänsä. No olihan se sentään elossa. Peruutin askeleen ja katsoin toista suurilla, ruskeilla silmilläni odottavasti. Se puhui. Hymyilin pienesti. Toinen nousi seisomaan. Voi kun se oli pieni. Laskin punertavaa, suurta päätäni alemmas ja vedin sieraimiini raitista, meren suolaamaa ilmaa.
"Toki! Kuinka voin auttaa?" Kysyin ystävällisesti pienempää silmäillen. Toinen kertoi. Ah, suitset piti ottaa pois. Kyllähän minä tiesin mikä härpäke toisella oli päässään, minullakin oli joskus ennen saarelle saapumistani käytetty tuollaisia. Nyökäytin päätäni ja tartuin hampaillani varovasti toisen suitsiin tuon korvien takaa yrittäen varoa nykimästä toisen jouhia. Vedin varovasti ja Korva kerrallaan suitset pujahtivat tamman päästä (?). Tiputin monimutkaiselta näyttävän remmikasan maahan ja otin muutaman askeleen taaemmas jälleen.
"Taisit vasta saapua? Mistäpäin maailmaa olet?" Kysyin uteliaasti punertavaa häntääni huiskauttaen. Toinen oli varmastikin uupunut ja nälissään matkasta. Mistähän löytäisin toiselle hyvän lepopaikan? No eiköhän tästä lähistöltä joku varjoisa paikka löytyisi.
"Olen muuten Develope." Lausahdin pian, kun tajusin etten ollut esittäytynyt toiselle.
"Kukas sinä olet?" Kysyin vielä. Ehkä pitäisin suuni nyt kuitenkin hetken kiinni, enkä ain pommittaisi toista lukuisilla kysymyksillä, kun tamma olin muutenkin varmaan hämmentynyt kaikesta tapahtuneesta, mikäli nyt oikein aavistin, että tuo oli vasta meren mukana tänne huuhtoutunut. Niinkuin minäkin olin joskus talvella, muistaakseni helmikuussa tänne saapunut.
Sofia
 

Re: Tie a yellow ribbon 'round the old oak tree.

ViestiKirjoittaja Siuri » 15. Heinä 2011 16:18

Tamman pää lähestyi minua. Tunsin sen saavan kiinni korvien takaa menevästä lenkistä. Peruutin hieman taaksepäin, jotta suitset lähtisivät helpommin. Ensin oikea korva, sitten vasen, ja pian olin irti. Avasin suutani, jotta kuolaimet putoaisivat maahan.
Pudistin päätäni. Jotenkin parempi olo nyt.
”Kiitos paljon”, sain sanottua. Otsahiukset valahtivat silmilleni, enkä nähnyt tammaa enää. Kuulin kuitenkin, kun se esitti kysymyksen.
”Tulen Skotlannista”, vastasin ja heilautin taas otsahiukseni oikealle puolelle päätä.
”Asuin myös parisen vuotta Suomessa”, jatkoin ja katsoin taas tammaa.
”Saavuin juuri”, vastasin sitten vielä ja vilkaisin merta takanani. Se näytti niin valtavan suurelta! Hyvä, että päädyin jonnekin mantereelle edes, en joutunut haikalojen syötäväksi. Jos olisin yhtään isompi, niin olisin varmasti jaksanut taistella aaltoja vastaan, mutta ei.
”Minä olen Halla”, esittelin itseni, kun toinen kysyi. Develope.
”Mitä sinä muuten teet vapaana täällä?” kysyn kummissani. Hänellä ei ollut edes suitsia eikä satulaa. Eikä kyllä myöskään riimua! Oliko hän karannut?
Rannan takana kasvoi tasanko. Asuikohan Develope siellä?
”Niin ja minnehän minä edes olen päätynyt?” kysyin sitten.

Olin harvoin puhelias. Tämä kuitenkin oli yksi niistä kerroista. Halusin nimittäin todella tietää, kuinka päädyin tällaiseen paikkaan. Ja Develope vaikutti mukavalta, vaikka olikin suuri. Tuskin se minua tähän listisi?
Taitoin jalkani ja kävin maahan makaamaan. Jalkoihin sattui ja halusin kuulla kerrallaan kaiken tästä saaresta. Viileä merituulikin puhalsi päin, keli oli ainakin ihan hyvä. Kunhan en vain nukahtaisi..
Otsaharjani ei meinannut millään pysyä pään toisella puolella. Niinpä annoin sen pudota silmilleni, vaikken nähnytkään mitään. Oletin tamman kyllä kertovan, jos jostain päin hyökkää joku.

[PELI KESKEYTYY!
(Develope kertoo "kaiken oleellisen" Hallalle)]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron