One of us.

Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja suhteellisen lämmintä meriveden viileyteen verrattuna, mutta hieman toista lampea kylmempää. Tämä lampi on aavistuksen syvempi kuin toinen, mutta siellä ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä.

One of us.

ViestiKirjoittaja Siuri » 28. Joulu 2011 19:35

[Sasu tänne~]

Vonder

En ole nähnyt vilaustakaan äidistä hetkeen. Se ei kuitenkaan haittaa, en edes kaipaa hänen seuraansa nyt, hän vain veisi minua ympäri aavikkoa ja tutustuttaisi tylsiin aikuisiin, jotka puhuvat säästä. Ihan tosi hei, eikö ne parempaa puhuttavaa keksi..? Huoh, että ne jaksaa..
Kävelen sademetsässä kaukana poluista. Joka ikinen räsähdys saa minut säpsähtämään ja jokainen tuulenvire kylmät väreet selkääni. Ilta alkaa hiljalleen laskeutua, ja olen aivan keskellä metsää. Ei täällä koskaan ole mitään tapahtunut, ei ole tullut petoja vastaan tai mitään muutakaan, mutta äiti on saanut silti minut alttiiksi niin pienille äänille. Kiitos siitä!

Olen ollut monta päivää jo itsekseni ja yrittänyt löytää tieni metsäponien alueelle. Minulla ei ole käsitystäkään siitä, missä päin saarta olen. Toivon vain törmääväni johonkin, joka pystyisi neuvomaan minut. Kunhan se ei vaan olisi se Jokeri, mistä kaikki pelottelee.. Ja vaikka olikin, niin minä kyllä löisin häneltä tajun kankaalle! Ei hän mitään minulle mahda!
Pysähdyn taas paniikinomaisesti ja lasken pääni matalle, kun viereisestä puskasta lehahtaa lintu. Lintu..
”Mene muualle lentelemään!” huudan sille, kun se on kadonnut jo. Metsä tuntuu kaikuvan vähän, mutta muut äänet peittävät sen hienosti. Ötökän sikertelevät, linnut laulavat, joki solisee.. Joki?
Kokoan itseni taas hetkessä ja lähden pujottelemaan puiden ohi reippaassa laukassa kohti veden ääntä. Enkä oikeastaan ollut edes kaukana. Metsä loppuu ihan äkillisesti ja saavun lammelle, josta lähtee joki ja katkaisee tieni suoraan. Mutta hetkonen, tämä paikkahan näyttää tutulta..?
Lähden kävelemään hitaasti askel kerrallaan eteenpäin, ja samassa muistan paikan. Joo, täällä me oltiin äidin kanssa ihan vähän aikaa sitten! Oli se ruskea hevonen myös, mikä lie olikaan nimeltään.
Vesi edessäni ei onneksi virtaa kovasti, ja tässä kohdassa se on ihanan matalaa. Niinpä lähden kävelemään joen läpi kevyesti. Ihan kuin minua varten tehty kohta.
Vedessä ollessani mietin myös viime kertaani täällä. En yhtään tiedä, kuinka kaukana muiden laumojen alueilta olemme. Sen tiedän, että vaellan yhä yhteismaalla, vaikka olen kulkenut suoraan jo pitkään.
Pääsen nopeasti joen toiselle puolelle ja lähden saman tien kävelemään ihan lammen vierelle. Lasken äidin tavoin pääni lammen pinnalle ja katson hetken, kun vesi heijastaa kuvani takaisin. Näytän kieltä peilikuvalleni. Nauran. Irvistelen mitä tyhmimmin – luimistan korviani, näytän vihaiselta, surulliselta, iloiselta..
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: One of us.

ViestiKirjoittaja Sasu » 05. Tammi 2012 22:45

[Mä en enää tiedä mihin peliin pitäis vastata, kun kaikki jumittaa ihan älyttömästi. x'D Voi olla, että saat odotella kohtalaisen kauan vastausta Gem-Loska-peliin. :''D]

Gamette ja Orion

"Mennäänkö me lammelle?" Orion kysyy hölkätessään vierelläni. Nyökkään vastaukseksi, ja pikkuori näyttää hetken mietteliäältä.
"Onkohan Kuura siellä vielä..."
"Mmh?"
"Kuura, äiti! Se iso valkoinen, josta kerroin!"
"Ai, hän. Enpä oikein usko, kultaseni."
"Ei se mitään. Ehkä siellä on joku muu."
Ravistelen harjaani hidastaessani ravista käyntiin. Orion poukkoilee edelleni, mutta palaa sitten viereeni.
"Entä jos siellä on joku pelottava?" hän kysyy silmät suurina ja kovin huolestuneen näköisenä. Pörrötän poikani harjaa lempeästi.
"Äiti on tässä sitä varten", rauhoittelen häntä hymyillen. Tähtipää nyökkää, hieraisee turpaansa omaani vasten ja hypähtelee jälleen edelle. Huokaan äänettömästi katsoessani mustan varsan koikkelehtimista. Hän ei ole enää ihan pikkuvauva, mutta kuitenkin siinä iässä, että kuuntelee minua vielä. Ennen pitkää hänen karvapeitteensä kuitenkin alkaa vaaleta, jos on vaaletakseen, ja hän saattaa muuttua huomattavasti hankalammaksi. Pudistelen päätäni hymyillen. Ei sellaista kannata etukäteen povata - onhan hän tähänkin asti ollut harvinaisen helppo lapsi. Lisäksi hän on tietämättään suorastaan auttanut minua. Kohtalo ei ole käsitellyt ketään meistä silkkihansikkain viime aikoina, mutta minulla ei ole ollut aikaa vaipua toivottomuuteen, kun on ollut varsa hoidettavana. Onhan se välillä käynyt kunnolle juosta hänen perässään, eivätkä mukavia ole olleet myöskään säikähdysherätykset keskellä yötä, kun Orion on päättänyt lähteä kävelemään ilman minua. Äiteys on kokopäivätyö, ei muuta voi sanoa, mutta siitä huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - se sopii minulle.
Ei sillä, etteivätkö huolet edelleen varjostaisi mieltäni. Laumojen tulevaisuus, murhat, katoamiset... Arago... Ravistan jälleen päätäni. Se, etten ole nähnyt häntä pitkään aikaan, ei tarkoita, että hän on kadonnut iäksi. Nostan katseeni ylemmäs ja ripeytän askeleitani pysyäkseni poikani perässä työntäen sellaiset ajatukset syrjään.

Vähään aikaan ei sademetsän normaalin taustahälyn lisäksi kuulu muuta kuin meidän kahden askellus pehmeällä polulla, mutta äkkiä Orion pysähtyy. Olemme jo melkein lammella, ja tähtipää kurkistelee lammelle päin varovaisesti puun takaa. Orion vilkaisee minuun, ja katson häntä kysyvästi. Musta tuijottaa minua silmät suurina ja sanoo ääneti jotain, mutta katson edelleen kysyvästi takaisin.
"Siellä on joku!" kantautuu hänen sihahduksensa juuri ja juuri korviini. Puuskahdan päätäni pudistellen. Orionin hyväksi on sanottava se, ettei hän ainakaan säntää suinpäin tyhmyyksiin - yleensä - mutta toisaalta, mietin joskus onko hän vähän liiankin varovainen.
"Olethan sinä ennenkin hevosia nähnyt", totean pojalle matalasti astellessani lähemmäs ja vilkaisen samalla, miltä tämä mystinen hevonen nyt mahtaa näyttää. Kappas.
"Mutta, mutta..."
Kuuntelematta sen enempää mutinoita astelen reippaasti vettä reunustavalle aukealle.
"Päivää", kajautan niin, että kirjava varmasti kuulee. Hän ei tosiaankaan näytä vielä ihan aikuiselta hevoselta, mutta on hän Orionia vanhempi. En muista nähneeni häntä ennen. Katsahdan kirjavaa, ja sitten varsaani. Viimeksimainittu hipsii takanani aika epäluuloisen, mutta silti uteliaan näköisenä.
"Tervehdi nyt", kehotan tähtipäätä.
"Moi", Orion töksäyttää saaden minut huokaamaan. Siirrän katseeni jälleen vieraaseen oriin.
"Miksi puolet sun naamasta on harmaata ja puolet valkoista?" Orion kysyy äkkiä takaani kiinnostuneena ja vilkaisen häntä kauhistuneesti. Minä olen jo tottunut tällaisiin kysymyksiin - todellisuudessa Orion haluaa vilpittömästi tietää, eikä vain mollata toista, mutta kirjava ei välttämättä ajattele samalla tavalla. Mahtoikohan hän nyt loukkaantua?
"Olen pahoillani poikani puolesta", hymyilen pahoittelevasti, samalla kun tuuppaan Orionia kylkeen. "Voinko auttaa jotenkin?"
Orion kurtistelee minulle kulmiaan tönäisyn takia. Voi mihin minä joudun tämän pojan kanssa?
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: One of us.

ViestiKirjoittaja Siuri » 06. Tammi 2012 16:32

[Joooo, sillä ei oo mitääään kiirettä x'D.. Hidas peli hei <3]

En edes kuule hauskanpidoltani ääniä, jotka tulevat takaani sijaitsevasta metsästä. Vasta, kun joku sanoo kovalla äänellä päivää, säpsähdän ja käännyn salamannopeasti tulijaa kohti. Silmäni ovat suuret ja sydämeni hakkaa sataa ja tuhatta. Kun kuitenkin huomaan metsästä tulevan vähän äidin näköisen tamman, rauhoitun hieman. Sillä on kaverina näköjään vähän minua nuorempi varsa. Käännyn kokonaan kahta hevosta kohti ja käännän selkäni lammelle. Tuo isompi äiti pyytää lastaan tervehtimään - ihan kun minunkin äitini tekisi tässä tilanteessa. Pienikin tervehtii. Uskallan hieman jo hymyilläkin ja ryhdistäydyn hetkessä - äiti on aina laittanut minut tutustumaan vieraisiin. Eikä ne oikeastaan loppujenlopuksi niin pelottavilta näytäkään.
"Moi!" ehdin hihkaista samoihin aikoihin, kun tuo pienempi jatkaa kysymistä pääni väristä. Naurahdan jo vähän, enkä ehdi vastata, kun tuo äiti pahoittelee jo hänen puolesta.
"Ei se haittaa", sanon yrittäen olla todella kohtelias.
"Kun mun isä oli värikäs, niin mullekin on tullut tällanen väri", kerron pienemmälle. Ei äiti koskaan sitä kertonut, mutta Nanan puheista niin pystyin päättelemään.

Ja sitten tuo äidin näköinen kysyy minulta jotain. Auttaa? Olen vähällä jo sanoa, etten tarvitse apua, mutta muistan samassa kuitenkin, miksi edes olen täällä.
"Joo!" hihkaisen ehkä vähän liiankin kovaa. Uskallan tulla vähän lähemmäksi äitiä ja varsaa.
"Etin metsäponien johtajaa, kun haluisin siirtyä aavikkohevosista metsäponeihin", ilmoitan hymyillen. Jos vain löydän hänet, niin minun ei tarvitse koskaan enää palata aavikoille, vaan voin elää aina kivasti tällaisissa isoissa sademetsissä!
"Haluatteko auttaa ettimään?" jatkan yhä jo ihan innoissani. Voi kolmestaan löytäisimme sen varmasti paaaaaljon nopeammin! Ja ehkäpä nämä kaksi tietävät, miltä johtaja näyttää! Ovatkohan he metsäponeja myös? Tai ehkä he osaavat edes kertoa, missä olen!
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: One of us.

ViestiKirjoittaja Sasu » 06. Tammi 2012 18:58

[Hyvin hidas. :''D]

Kirjava vaikuttaa säikähtäneeltä tervehtiessäni, ei varmaankaan kuullut tuloamme. Hymyilen kuitenkin ystävällisesti, eihän meitä nyt tarvitse pelätä. Hän ehtii tervehtiäkin ennen kuin Orion saa minut pyytelemään anteeksi. Huokaisen - tällä kertaa helpottuneena - kun vierasta nuorukaista ei tunnu häiritsevän Orionin uteliaisuus. Kirjava antaa ihan kelpo vastauksenkin pojalleni, joka kuitenkin tuijottaa vanhempaa hetken hiljaisuuden vallitessa.
"Vau", tähtipää toteaa viimein, ja vajoaa sitten hetkeksi ajatuksiinsa. Nielaisen kurkustani kumpuavan naurahduksen katsellessani ihan pienen hetken molempia. Orion tuntuu olevan mietteissään vielä silloinkin, kun tiedustelen voisinko tehdä jotain vieraan nuorukaisen hyväksi. Musta varsakin nostaa kuitenkin katseensa keskustelukumppaniinsa tämän antaessa innokkaan vastauksensa. Hymyilen kannustavasti odottaessani, että hän jatkaa.

"No mutta", tokaisen kuultuani oripojan asian. Sen pidemmälle en kuitenkaan pääse, ennen kuin Orion loikkaa eteeni ja vähän lähemmäs kirjavaa.
"Haluatko sä liittyä meidän laumaan?" musta kysyy innoissaan. "Äiti, saako se?"
Vilkaisen Orionin loistaviin silmiin. Hänhän on tuntunut kovasti tykästyvän tähän kirjavaan nuorukaiseen tässä puolen minuutin aikana.
"Niin, tosiaan", naurahdan siirtäen katseeni pojastani kirjavaan nuorukaiseen.
"Tämähän onkin onnekas sattuma. Minä nimittäin olen metsäponien johtajatar, Gamette", kerron hymyillen. "Niin, ja hän on poikani Orion. Mikähän sinun nimesi mahtaa olla?"
Orion heiluttelee iloisesti korviaan esitellessäni hänet ja viitatessani samalla turvallani häntä kohti.
"Sinä olet siis ollut ennen aavikkohevonen? Tietänet sitten varmaan rajasäännöistä ja muista yleisistä käytännöistä?" varmistan nuorukaiselta. Nuorihan hän vielä on, mutta uskoisin ettei hän nyt ole ihan pimennossa elänyt. Eri asia, jos hän olisi juuri saapunut, mutta onhan hän jo ollut aavikkohevonen varmasti jonkin aikaa, mahdollisesti jopa syntynyt laumaan. Lisäksi hän vaikuttaa olevan jo sen verran vanha, ettei enää välttämättä tarvitse vanhempiensa lupaa lauman vaihtamiseen. Silmäilen nuorukaista vielä kavioista korvankärkiin.
"Voiko siitä tulla metsäponi, äiti?" Orion tivaa viereltäni, ja hetken harkinnan jälkeen nyökkään.
"Minusta sinä sovellut metsäponiksi. Kyllähän sinä varmaan vielä tuosta kasvat, mutta pari senttiä sinne tai tänne. Tuskin sinä niin korkeaksi venähdät, että jäisit kiinni roikkuviin liaaneihin tai sensellaiseen", naurahdan, mutta ystävälliseen sävyyn. Sen jälkeen vilkaisen taivaalle, jonka pikku hiljaa laskeva aurinko on jo saanut hieman tummumaan.
"En oikein usko, että meidän kannattaa lähteä varsinaisesti kiertämään rajoja, yö saisi meidät nopeasti kiinni. Lännessä ja etelässä maitamme rajaa meri, pohjoinen rajanaapurimme on lumihevosten lauma. Itäinen raja on paljon pohjoista pidempi, ja sen taas jaamme vuoristoponien kanssa. Se on varmaan rajoistamme vaikeimmin hahmotettava... Pohjoisessa lammen lisäksi rajana toimii joki, ja samansuuntaisena raja jatkuu tasankoa pitkin merenrantaan saakka. Metsäponien ja vuoristoponien välinen raja ei kuitenkaan kulje pitkin jokia, vaan ennemminkin myötäilee löyhästi jonkinlaista maankohoumaa. Sitä ei huomaa kovin helposti, mutta älä välitä, opit sen kyllä", rohkaisen nuorukaista. Rajojen tunnistaminen ei totisesti ole ensikertalaiselle helppoa.
"Yhteismaan ja meidän alueemme raja sen sijaan", aloitan ja pysähdyn hetkeksi miettimään.
"Se on tiettyyn pisteeseen asti tuo joki", selitän ja viittaan lammesta lähtevään, melkein vieressämme olevaan virtaan. "Jossain vaiheessa sitä alkaa kuitenkin vuoristoponien alue. Jos haluat, voimme kävellä rajaa pitkin, niin voin näyttää missä se kohta on. Toisaalta, voit myös pyytää jonkun tapaamasi metsäponin näyttämään rajoja tarkemmin, jos kierrät niitä mieluummin toiste."

Orion on jo astellut rantaan ja jahtaa rantavedessä ilmeisesti sammakoita. Ymmärtäähän sen, ettei hän jaksa kuunnella minun selostavan samoja asioita kerta toisensa jälkeen.

[Gah, miksei joku voi vain... mennä pistämään rajoille paaluja pystyyn tai jotain? x'D Jokainen laumalainen saa varmaan erilaisen kuvauksen rajoista Gemiltä... Plus vielä kun en ole ikinä oppinut hahmottamaan tuon kartan etäisyyksiä, ja että onko lammet lampia vai jotain valtavia järviä, jne. Tämä on vaikeaa. xD]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: One of us.

ViestiKirjoittaja Siuri » 08. Tammi 2012 19:50

Kun kerron asiastani kaksikolle, astuu se pienempi ori lähemmäksi. Se kysyy jotain heidän laumastaan. Oi, ovatko hekin metsäponeja? Jee, kivaa! Aavikolla ei ollut yhtään minun ikäisiäni, täällä on onneksi! Kysyy vielä äidiltään luvan. Hah, minä en ole vielä edes kysynyt äidiltäni lupaa, muttei minun tarvitsekaan. Olen jo ihan tarpeeksi iso huolehtimaan itse itsestäni!
Onnekas sattuma, niin se sanoo, tuo isompi siis. Ja kun se kertoo olevansa metsäponien johtaja, suurenevat silmäni todella suuriksi. Hän? Hänkö on metsäponien johtajatar.
"Oho..", saan vain sanottua. Tuo tamma, Gamette, se esittelee myös tuon pienemmän, Orionin. Gamette ja Orion siis.
"Mun nimi on Vonder", saan sanottua hämmästyksen seasta. M-mitä.. Minäkö löysin näin nopeasti metsäponien johtajan? Luulin hänen olevan vähän.. ..isompi. Ja vahvempi. Mutta hänhän on ihan normaali äiti.
"Joo, äiti kerto ne tosi tarkasti ja kielsi menemästä muiden alueelle ja yhteismaasta ja kaikesta", kerron yhteen pötköön, kun minulta kysytään laumarajoista. Vaikka äiti kertoi itsekin pyörivänsä ympäri ämpäri saarta ennen kuin liittyi laumaan, niin jotain se ehti minullekin opettaa tässä.
Se pienempi, Orion, se kysyy taas äidiltään, voiko minusta tulla metsäponi. Voi, kunpa vain pääsisin metsäponiksi! Ja kun johtajatar nyökkää, hymyilen sille toosi kovasti. Minusta metsäponi? Voih! Äiti ihan turhaan kertoi minulle, että johtajaa saattaa joutua etsimään kauan - aivan kuten hän joutui.
"Oi, kiva!" sanon ja hymyilen myös, kun se kertoo, ettei usko minun jumittuvan liaaneihin. Pyh, minähän vaikka söisin ne, jos ne tulisi eteeni.
"Kiitos paljon!!" sanon sitten pysyen kuitenkin paikallani, vaikka mieleni tekisi hyppiä ja loikkia.

Gamette alkaa kertoa laumanrajoista. Vaikka tiedän niiden olevan tärkeitä, en pysty juurikaan keskittymään, kun olen aivan innoissani uudesta laumasta. Yritän kuitenkin saada mieleeni jonkinlaisen näkemyksen rajoista. Meri, joki, lampi, tämä lampi? Ai sen toisella puolella on lumihevosten maa? Ohhoh.. Ja maankohouma. Nyökkäilen vain välissä, kunnes siittymme yhteismaan rajaan. Käännyn katsomaan jokea, josta puhumme. Ja myös vuoristoponien alue on siellä. Gamette ehdottaa myös, että voisimme kävellä rajoja pitkin.
"Kiitos", sanon kohteliaasti.
"..mutta kierrän varmaan myöhemmin", jatkan. Yyh, kauhea hinku päästä kiertämään jo metsäponien maat!
"Täytyy käydä kertomassa äidille, että pääsin metsäponeihin!" sanon sitten. Tajuan myös, kuinka sanomani kuulostaa heti siltä, että olen menossa aavikkoponejen alueelle. Eei, ei minun niin pitänyt sanoa!
"Näemme muutaman päivän päästä yhteismaalla", kerron vielä. Kyllähän minä rajoja opin noudattamaan, helposti!
"Mutta kiitos paljon. Kiitos kiitos kiitos!" sanon ja katson myös pienempää, joka tekee lammella jotain. Hmm..
"Menen etsimään äidin, hyvää päivänjatkoa!" toivotan juuri niin, kuin äiti on aina muille sanonut. Käännyn sinne suuntaan, mihin Gamette kertoi yhteismaiden vievän ja nostan paikoiltani laukan.

Oikein metsäponi! Tästä täytyy kertoa kaikille!

Vonder poistuu.
[Kiitooos pelistä, nopeasta, joku kerta haluan ottaa ihan kunnolla jotain vontsu-orion, mutta katellaan myöhemmin x''3? Ja joo, mulla kans tää järvi-lampi, kun ite kuvittelen tän aina vaan sellasena pienenä lampena, jonka toiselle puolelle näkee hyvin, mutta sit kartassa se on just järven kokonen x'D......]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: One of us.

ViestiKirjoittaja Sasu » 08. Tammi 2012 22:19

Nyökkään hymyillen, kun Vonderiksi esittäytynyt kirjava kertoo, että on jo saanut tarvittavat tiedot äidiltään. Ilmeisesti hän on siis syntynyt saarella, kuten Orionkin. Ja hyvin kasvatettu, kaiken kaikkiaan. Kiittelee kohteliaasti, ja on muutenkin niin reipas nuoriherra että voi hyvä ihme. Nyökkään jälleen, kun Vonder sanoo kiertävänsä rajat myöhemmin. Ymmärtäähän sen, ei kai hän koko iltaa jaksa tällaisen rouvashenkilön kanssa kuljeksia, etenkin, kun äidille pitää käydä kertomassa. Hymyilen aavistuksen huvittuneesti, mutta silti ystävälliseen sävyyn.
"Toivottavasti löydät äitisi helposti", tuumaan, ja saan vielä vähän lisää kiittelyä osakseni. Kirjavahan vaikuttaa oikein iloiselta päästyään laumaan, ei tainnut oikein viihtyä aavikolla tästä päätellen. Vilkaisen sivusilmällä Orioniin ja mietin, mahtaakohan hänkin haluta vaihtaa laumaa jossain vaiheessa. Se jää nähtäväksi, vaikkei asia valitettavasti olekaan niin yksioikoinen - Orionin tulevaisuuden varalle kun on jo suunnitelmia. Minä aion vielä päästä viettämään lokoisia eläkepäiviä, ja silloin pitää seuraavan sukupolven astua remmiin. Tämä kaikki on kuitenkin toivottavasti vielä jossain kaukana, ja Orion saa nauttia varsa-ajoistaan.

Tähtipäänkin huomio kiinnittyy taas meihin, kun Vonder toivottaa jälleen hyvin kohteliaasti hyvää päivänjatkoa.
"Samoin sinulle. Oli mukava tavata", totean, enkä sitten muuta ehdikään tehdä kun kirjava jo karauttaa tiehensä.
"Joko se meni?" Orion ihmettelee hipsutellessaan vierelleni.
"Hän meni kertomaan äidilleen, että on metsäponi."
"Tuleeko se takaisin?"
"Tuskin hän tänne enää tulee. Mutta ehkä näette toisenne jossain muualla. Olisiko se mukavaa?"
Orion nyökkää reippaasti.
"No niin, alkaa olla myöhä. Lähdetäänkö etsimään yösijaa?"
"Joo! Etsitään sellainen pikkuinen vesiputous, jooko?"
"Katsotaan asiaa. No, mennään!"

Gamette ja Orion poistuvat.

[Jees, kiitoksia. Joku toinen kerta sitten oripoikatoimintaa. : D]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48


Paluu Pohjoinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron