Aivan uudellaiset tuulet [VP, MR]

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Aivan uudellaiset tuulet [VP, MR]

ViestiKirjoittaja Squan » 29. Maalis 2013 11:13

Pokoj

Viileä tuuli.. Kova maa.. Makaan täysin paikallani. En jaksa liikkua, olen uupunut. En jaksa tehdä elettäkään. En edes avata silmiäni. Mistä tietää, vaikka olisin kuollut? Enkä välttämättä halua ottaa selvää. En minä niin vanha vielä ole, että haluaisin kuolla...

Hengitän raskaasti ja tunnen kuinka kylmä tuuli heilauttelee mustaa kynittyä harjaani ja vielä suhteellisen paksua talvikarvaani. En ole varma olenko elossa vaiko kuollut. Tunsin pientä kipua takajaloissani.. Joten ehkä olen elossa? Avaan hiukan silmiäni. Kirkas valo osuu niihin ja suljen ne välittömästi, mutta se ei estä minua kokeilemaan uudelleen. Kun sain silmäni auki huomaan makaavani rannalla. Aivan lähellä oli havumetsää. Missäköhän olen?

Yskähdän karheasti.. Ja alan liikuttelemaan jalkojani. Ne toistaiseksi toimi, vaikka takajalat olikin pirun kipiät. Kerään voimaa ja nousen ylös. Olo on hutera. No, mutta elossa ollaan. Ravistelen kehoni hiekasta ja lähden varovasti liikkeelle. Minulla ei ollut hajuakaan mihin olen joutunu. Kenties tämä on Venäjää? En ole varma.. Joten kannattaako minun liikkua? Mitä jos liikun ja tuolta puskasta hyppääkin karhu. No se on aika uskomatonta, mutta ei kumminkaan ihan hullu ajatus. Päätän siitä huolimatta kävellä läheiseen havumetsään. Halusin suojaa tältä tuulelta..
Squan
 

Re: Aivan uudellaiset tuulet [VP, MR]

ViestiKirjoittaja Zarroc » 07. Huhti 2013 17:02

RAGENAN

Ranta on aina ollut minulle jotenkin tärkeä juttu. Ei sillä tavalla että ohhoijaa, kylläpäs minäkin kerran rantauduin ja voi kun kaikki oli niin uutta! Vaan siksi, että täällä näki merelle ja tuuli puski niin perkeleesti, että tuntui sen tosiaan menevän toisesta korvasta sisään, kiertävän sisuskalut ympäri ja tulevan toisesta ulos.
No, niin tuskin käy, ainakaan ihan kirjaimellisesti, mutta silti minä ajattelen niin ja nautin siitä. Jostain käsittämättömästä syystä.

Ja ehkä nautin myös siitä, että tuskin kovin moni on niin hullu täälläkään että haluaa alkukevään hyisyyttä puskevan tuulen kanssa leikkiä merenrannalla ja tuijottaa jonnekin ulapalle sen näköisenä että on tippunut taivaasta.
Se olen vain minä, vuoristoponien johtaja. Eikä siitä seuraa ikinä mitään hyvää, koska lopulta kun hiljaisuus ja se kaikkea vaivannut ahdistukseni alkaa väistyä, minä saan niitä ideoita, joita oli joskus Lejkan kanssa. Ja juuri sen takia, työnnän kaiken syrjään. En halua ajatella ruunikkoa juuri nyt. Mikään muu tässä kauniissa rumassa maailmassa ei kalva sydäntäni niin paljoa.

Käännän katseeni pois taivaanrannasta ja tajuan, että edempänä joku mönkii kohti havumetsää. Askeleeni tapailevat hiekkaa jo ennen kuin sen kummemmin tajuan ottaneeni askeltakaan ja kiihdytän pian raville, saadakseni kiinni tämän uuden tuttavuuden. Joka vaikuttaa kuitenkin sen verran kankealta ettei ole kauaa voinut näissä mudissa möyriä.
Nooh, senkin näkisi kohta.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Aivan uudellaiset tuulet [VP, MR]

ViestiKirjoittaja Squan » 10. Elo 2013 15:21

[pahoittelen suuresti etten oo aikasemmin vastannut, mutta inspis ollut kauan kadoksissa]

Kävely oli könkäistä ja haastavaa, nyt kun olin ollut jalkeilla hetken aikaa. Tuntui kuin jalkani olisivat puusta. Niiden hallinta osottautui jollain askeleella aivan mahdottomaksi. Tämä tästä vielä puuttuikin.. Nyt en edes pääse sitä karhua karkuun, jos se päättää hypätä tuolta metsästä kimppuuni. Oivoi. Mitä minä nyt? Turruttava kipu ja kylmä tuuli kumminkin hidasti ajatuksiani ja hetken päästä unohdinkin kokonaan mitä ajattelin.

Pian pääsinkin havupuiden suojaa ja pysähdyin paikalleni. Tuuli ei enään ollut niin pistävä ja nyt pystyin jopa harkita selviytymistä. Aloin katselemaan ympärilleni ja miettiä minnepäin minun kannattaa kohta liikkua. Mutta sitten korviini kantautui askeleita. Käännän nopeasti pääni, että märkä harja lennähtää silmilleni ja höristän korviani. Erotan mustan.. ponin? Juu, kyllä poni se on. Se tulee minua kohti. Käännyn könkäisesti kohti vierasta ja jäin tuijottamaan.
"Päivää", saan suustani ulos. Tajuten samalla punaisella minuutilla, etten ole ihan varma mikä aika nyt oikein on.
"Vai pitäisikö sanoo iltaa?" kysähdän sitten kallistaen päätäni kysyvästi, jatkaen "no mutta joka tapauksessa olen vähän.. niinkuin.. eksyksissä. Olemmeko mahdollisesti Venäjän maalla?"
Squan
 


Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron