Is there anybody out there?

Alue on kylmä, jäinen ja erittäin luminen. Jäätikkö on ikijäässä, eivätkä lumet sula kesälläkään ja ilma pysyy viileänä läpi vuoden, talvella tietysti aavistuksen kylmempää. Muutamia puita voi sattumalta nähdä, mutta nekin ovat suurimmaksi osaksi täysin lumen peitossa.

Is there anybody out there?

ViestiKirjoittaja Koi » 27. Helmi 2013 12:57

[mukaan Almuli Floran kanssa]

Vihm

Kävelin havupuiden ympäröimänä vierelläni kimo, minua korkeampi tamma. Ilma oli jo muuttunut kylmemmäksi. Kihisin jännityksestä. Vieras tamma oli luvannut opastaa minut jäätikölle, jossa en tähän asti ole vielä ollut. Välitellen puusto alkoi harventua ja maassa alkoi olla lunta. Kurkotin kohti valkeaa maata ja hamusin lunta huulillani. Se tuntui kylmältä ja suli kylmäksi vedeksi.
"Tässähän se onkin", toinen tamma sanoi ja pysähtyi metsän rajaan.
Edessämme avautui pelkkää valkoista. Suuri valkoinen ja jäinen kenttä. Vasenta silmääni alkoi hieman särkeä tuosta kirkkaudesta. Lumi hohti hailakan auringon valossa niin sokaisevasti, että hämärään metsään tottunut silmäni protestoi.
"No, nähdään sitten laumakokouksessa!" kimo tamma sanoi kepeästi ja alkoi kääntyä lähteäkseen.
"Laumakokouksessa? Koska se on?" kummastelin ja sydämeni alkoi taas laukata silkasta innosta.
Vihdoin pääsisin kokemaan sen ja näkemään kaikki ne hevoset.
"Tässä lähiaikoina. Siitä luultavasti ilmoitetaan myöhemmin lisää", tamma sanoi ja lähti laukkaamaan takaisin metsikköön.

Jäin yksin. Astelin lihakset pingoittuneena jäätikölle. Ilma oli kylmä ja virkistävä. Lumi narskui kavioideni alla ja innostuin vauhdikkaaseen laukkaan. Heittelin takapäätäni ja hypähtelin niin, että lumi pöllysi ympärilläni. Hidastin ollessani kauempana jäätiköllä ja ravistelin lumikiteitä harjastani, joka sojotti jälleen kerran miten sattuu. Tutkin ainoalla mustalla silmällä ympäristöäni ja tiesin, että tänne haluaisin jäädä pidemmäksikin aikaa. Mutta laumakokousta tuskin pidettäisiin täällä. Minulla ei ollut hajuakaan sen olinpaikasta, joten toivoin jonkun tavoittavan minut täältä ja kertovan lisää. Säihkyvä lumi pöllysi tuulenpuuskassa, joka pyyhkäisi ylitseni. Kaikki vaikutti täydelliseltä, mutta silti minulle alkoi tulla tylsä. Kylmä lumi ei maistunut suussa enää läheskään niin hyvälle kuin aluksi. Avara jäätikkö ei vaikuttanutkaan enää niin kiinnostavalta. Täällähän ei edes ollut ketään. Täällä ei ollut kerrassaan mitään, jolla viihdyttää itseään. Aloin tympääntyneenä talsia hangessa eteenpäin tietämättä mihin olin matkalla. Ehkäpä vastaani sattuisi jotain kiinnostavaa.
Koi
 

Re: Is there anybody out there?

ViestiKirjoittaja Almuli » 02. Maalis 2013 13:21

[ Sain juuri tehtyä ylpeänä täydellisen roolauksen, kun kone yhtäkkiä sammahti D: Ääh... ]

Floýrice

Olin edennyt joelta jo hyvän matkaa metsään. Ilma oli viilentynyt äkisti, verrattuna siihen millainen hiostava kuumuus olisi sademetsässä joen toisella puolella. Kasvillisuuskin oli tässä metsässä jotenkin niukempi, tarkoitan ettei maassa ollut paljoa puiden juuria joiden yli pitäisi astella jalkoja korkealla nostellen. Mihinköhän päin olin oikein menossa? Toivottavasti lumihevosien maille. En ole saanut niiden rajoista muuta tietoa, kuin suunnan johon yhteismaalta täytyi lähteä. Tietenkin olen sitten jossakin vaiheessa kääntänyt suuntaa vähän, ja menossa ties mihin aavikkolaisten alueelle, kuten jo kerran kävikin...

Vauhtini oli hidastunut rennoksi löntystelyksi. Astelin loivaa ylämäkeä pitkin ylös. Maahan oli ilmestynyt jo hieman lumentapaista routaa, ja maan multa oli paikoin jäässäkin. Se teki kivikkoisesta mäestä liukkaan, mutta eihän näin pitkän vaelluksen jälkeen takaisinkaan tohtinut kääntyä. Vielä viimeinen askel, ja tasaisella maastolla. Kun käänsin katseen eteeni, avautui laaja, luminen aukea. Horisontissa päin kohoili jään peittämiä kallioita, ja kauempana luminen vuoristo. Metsän puusto loppui tähän, ja lunta oli päässytkin tupruttamaan runsaasti, kun ei ollut oksia jolle se jäisi sataessaan. Siksi metsässä ei ollut niin lumista, kuin tällä aukealla. Tajusin tulleeni jäätikölle, eikä epäilystäkään oliko se lumihevosten maata. Totta kai se oli. Lähdin reipasta ravia pieneen alamäkeen, ja sitten upotin jalkani vuohisia myöten lumeen. Jospa tästä vaikka pääsisi läpi, niin varmaan voisin löytää Loskaisen Syysaamun.

Taivas oli kirkkaan tummansininen, ja horisonttia kohden vaaleampi. Muutamia tähtiä oli jo ilmestynyt tuikkimaan sinne. Lumi heijasti kuitenkin hyvin valoa sen verran, että pimeä ei haitannut. Olin kulkenut jo aika kauan, ja askeleeni olivat väsyneen kankeat. Metsä oli kadonnut näköpiiristä jo kauan sitten, ja maisema oli jäärailoineen lähes sokkeloinen. Mieli teki rysähtää lepäämään hangelle, mutta se voisi koitua kohtalokkaaksi, jos vaikka alkaisi pyryttää rajusti. En halunnut hautautua lumeen tai pakastua elävältä. Mitäköhän olisin tehnyt? Miksi ylipäätään aina päädyn johonkin aavikolle tai jäätikölle eksymään? Nyt en aikoisi luovuttaa, minä menen tästä pakastimesta läpi, ja löydän sen johtajatamman.
Mietiskellessäni en ollut huomannut äsken alkanutta, kevyttä lumituiskua. Tuuli ei ollut kova, ja hiutaleetkin puuterimaisen pieniä.

Äkkiä näin tuiskun lävitse varjon, hevosen siluetin. Ehkä parisen sataa metriä kauempana. Nostin empimättä rauhallisen laukan, lumihileiden pöllytessä takanani. Aloin lähestyä hevosta.
" Hei! ", huudahdin ääni hieman käheänä. Köhäisin vähän pakkasen käheyttämää kurkkua, ja laskeuduin raviin kun olin parin metrin etäisyydellä... tammasta.
" Oletko lumihevonen? ", kysyin ensimmäiseksi ystävällisellä äänellä. Muistan kysyneeni saman kysymyksen aiemminkin eräältä orilta, mutta tämä ei silloin ollut lumihevonen. Mutta nyt olimme lumihevosten jäätiköllä, joten en voisi kuvitella että tamma olisi jostakin muusta laumasta.
" Itse en ole... tai siis haluaisin olla, ja siksi tulin tänne. Mutta olen hieman eksyksissä ", kerroin epävarmasti, ja hymyilin. Toivottavasti tamma ymmärsi.
" Etsin Loskaista Syysaamua ", huomautin vielä lopuksi. Ehkäpä toinen ei tietäisi, missä lauman johtaja on, mutta ainakin siitä voisi saada hyvää vaellusseuraa. Kuka nyt yksin halusi jäätiköllä harhailla.
Almuli
 

Re: Is there anybody out there?

ViestiKirjoittaja Koi » 03. Maalis 2013 23:33

[arg... mulla kävi sama .___. Paitsi mulla se on netti joka reistaa. Koko illan jummannut ihan kamalasti ja tietysti meni sitten tilttaamaan siinä vaiheessa kun piti lähettää teksti... Pelkästään tänne topaan pääsy kesti puolitoista tuntia D:]

Oli alkanut tiputtelemaan lunta. Pieniä, pehmeitä hiutaleita leijaili hitaasti alas ja takertui sekaiseen harjaani. Hiutaleet sulivat turvalleni ja jäätyivät kiinni silmäripsiin. Ravistelin ärtyneenä päätä ja hiutaleet pirstoutuivat ympäriinsä. Ne tarttuivat hentoon tuuleen ja leijuivat sen mukana kauemmas. Taivaalla repaleisten pilvien lomasta pilkisti muutamia heikkoja tähtiä, mutta valoisaa aikaa oli vielä hetki. Jäätikkö vaikutti edelleen kuolleelta ja autiolta. Kääntelin korviani puolelta toiselle, mutta erityisesti kuuntelin sokeaa oikeaa puoltani. Tuuli kuljetti puuterilunta ohitseni, muttei ollut niinkään voimakasta, että olisi jaksanut liikuttaa harjaani. Sitten terästäydyin. Jännitys värähti läpi kehoni ja pyörähdin ympäri. En ollut erehtynyt, sillä lumipyryn seasta laukkasi hallakko tamma, joka tervehtii minua. Vau, kerrankin joku tulee luokseni vapaaehtoisesti!

"Hei! Minä olen Vihm", vastaan ja esittäydyn samalla.
Hallakko, jonkä lähemmäs päästyä havaitsen olevan minun kokoiseni, kysyy olenko lumihevonen. Olenko muka niin pahasti lumen peitossa? Avaan jo suuni sanoakseni olevani ihan tavallinen hevonen, kun tajuan, mitä hallakko luultavasti tarkoitti.
"Olenhan minä", vastaan typerän huomautukseni sijasta. "Mahtava saada uusia laumalaisia!"
Toinen kertoi myös etsivänsä Loskaa. Ilahdun jo pelkän nimen kuulemisesta. Muistan tapaamisemme rannalla silloin, kun olin vasta saapunut Caraliaan. Siitä tuntuu olevan jo ikuisuus. Loska oli tehnyt minuun heti suuren vaikutuksen ja olin ihaillut sitä siitä lähtien. Ehkäpä voisin auttaa tätä tulokasta löytämään Loskan ja vaihtaa itsekin pari sanaa sen kanssa.
"En tiedä missä Loska tällä hetkellä liikkuu, mutta se tulee aivan varmasti laumakokoukseen. Kokous pidetään tässä lähiaikoina", kerron hallakolle tammalle.

Sitten kiinnitän enemmän huomiota sen ulkonäköön. Se tosiaan on samankorkuinen kuin minä. Ja arviolta jopa samaa ikäluokkaa. Sillä on kauniin värinen turkki, musta harja ja jalat. Tarkkailen sitä tiiviisti ainoalla tummalla silmälläni, mutta sitten tulen ajatelleeksi, että ehkä se pitää yksisilmäistä tuijotustani kiusallisena ja käännän katsetta hieman poispäin. Yhtäkkiä jäätikkö tuntuu taas niin paljon kiinnostavammalta paikalta. Kylmyys ei pääse paksun karvani läpi, joten voisin jäädä paikoilleni rupattelemaan vaikka kuinka pitkäksi ajaksi. Tosin olen jo alkanut steppaamaan silkasta innosta.
Taas yksi uusi tuttavuus! Miten kivaa.
Kaiken lisäksi tamma vaikutti todella ystävälliseltä ja asialliselta. Hymyilin ystävällisesti tammalle. Voisin ehkä viedä sitä tutustumaan paikkoihin. Toisaalta, en edelleenkään ollut aivan varma lumihevosten rajoista ja ylitin niitä jatkuvasti vahingossa. Ja saattoi olla, että vieras tamma oli vasta rantautunut ja väsynyt.
"Miten sinä tänne päädyit? Tai mistä olet tulossa?" utelen luodakseni lisää keskustelua.
"Oletko ihan uusi saarella?" kysyn vielä ja toivon, että joku on jo kertonut tammalle perusasiat.
Jos ei, se tehtävä lankeaisi minulle, enkä ollut varma suoriutuisinko siitä kunnialla. Tai ehkäpä vain etsisimme Loskan ja antaisin sen hoidella esittelyt. Ajatukseni rullasivat taas tuhatta ja sataa, mutta pakottauduin lopulta keskittymään seuralaiseeni. Halusin todella kuulla, miten se oli jäätikölle joutunut.
Koi
 

Re: Is there anybody out there?

ViestiKirjoittaja Almuli » 17. Touko 2013 18:45

[ Pyydän anteeksi kestoa, olin tovin pois foorumilta kun oli muutto alla, mutta nyt jatkukoon :) ]

Toinen tamma esittäytyi ystävällisesti Vihmiksi. Sain myös teitää, että Vihm oli lumihevonen. Huokaisin sisäisesti helpotuksesta, viimeinkin olen löytänyt lumihevosen, ja pääsen askeleen lähemmäksi laumaanliittymistä. Ainakin Vihm tuntuu olevan innoissaan uusista laumalaisista.
" Olenkin pitkään etsinyt lumihevosia ", kommentoin naurahtaen.
Vihm jatkoi todeten, ettei tiedä laumansa johtajattaren olinpaikasta, mutta kertoo että hänet tapaisi varmasti laumakokouksessa. Höristän korviani asialle, vai että laumakokous? En vielä vastaa mitään, vaan pureskelen asiaa iloisin olemuksin. Laumakokouksessa olisivat kaikki, tai ainakin ehkä suurin osa lumihevosista, ja siinä samalla voisi tutustua muutamaan. Kaiken kukkuraksi jos Loskainen Syysaamu todella tulisi sinne, niin silloin tai ei koskaan pyytäisin lupaa liittyä laumaan.

Kävelemme tovin, ja sitten keskustelu kääntyy minuun, tai oikeastaan siihen miten olen tänne päätynyt, ja olenko uusi. Sekunnin murto-osan ajan mietin, tarkoittikohan Vihm saarta vaiko jäätikköä. Jäätikölle todella ei joka hevonen eksy, ja varmaan itsekin miettisin miten uudet tulokkaan tänne eksyvät harhailemaan, jos olisin itse kokenut konkari.
" Rantauduttuani kuulin laumoista sekä lumihevosista, ja koska itse olin viettänyt elämäni siihen asti vilpoisassa vuoristoympäristössä, ajattelin että tämä lauma olisi paras vaihtoehto minulle. Ja etsiskelin pitkään tietä lauman alueelle, ja nyt löysin sitten jäätikön viimein ", kerroin selkeästi. Onhan täällä jäätiköllä vilakampaa kuin vuoristossa, jossa sielläkin kesät olivat suht leutoja, ja vielä varsinkin nyt kun talvikarvani ei ole kasvanut täyteen kukoistukseensa. Synnyinsaarellani nimittäin oli kesäaika silloinkun lähdin aaltojen mukaan, mutta äkkiäkös minä tähän totun.
" Olen ollut tällä saarella ehkä noin parisen viikkoa, ja olen tutustunut jonkin verran laumasysteemiin ja rajoihin ". Pari hevosta olenkin tavannut, ja heiltä olen saanut nyhdettyä vähän saaren peruskäytäntöjä. Yhtään ystävää, taikka edes hyvänpäiväntuttua ei kai ole tielle vielä osunut, mutta tulevaisuus näyttää niin valoisalta että sekin varmasti hoituu. Ja itseasiassa Vihm on juuri sellainen tuttava, josta voi kehkeytyä hyväkin ystävä. Ainakin nyt aika kuluu mukavasti hänen kanssaan keskustellessa.

" Täällä alkaa olla vähän vilakkaa. Kun ei talvikarvakaan ehdi näköjään tänävuonna kasvaa, toisallakin sulavat lumet pian ", sanon kun viileä tuuli pyyhkii jälleen karvojani. Aurinkokin on kadonnut johonkin päin, taivas on vain sinehtävät harmaa, ja lumihiutaleita täynnä.
" Voisimme varmaan suunnata poispäin jäätiköltä? ", kysähdän sitten lempeästi. Pikkuinen vaellus kylmemmässä tekee kyllä normaalisti terää, mutta rajansa kaikella. Katson taasn eteenpäin. Korkeammat ja matalat jäärailot ja kukkulantapaiset peittävät horisontin, mutta kyllä jokin reitti täältä varmaan pois vie. Mutta kyllä minä täällä kestän tovin vaikka VIhm haluaisikin nauttia pakkasesta vielä hetken.
Almuli
 

Re: Is there anybody out there?

ViestiKirjoittaja Koi » 01. Kesä 2013 22:19

// Joo ei midii (: Mullakin tulee nyt tämmönen lyhyt ja tylsä vaan.

Kuuntelin toisen tamman juttelua tarkasti, vaikka yksisilmäinen katseeni olikin kohdistunut suoraan eteenpäin. Lopulta toinen ehdottaa, että lähtisimme kävelemään poispäin jäätiköltä. Olen ehdotuksesta enemmän kuin iloinen. Jäätikkö oli osoittautunut loppujen lopuksi suorastaan kuolettavan tylsäksi paikaksi. Samaa tyhjää elotonta valkoista silmän kantamattomiin.
Toivoin, ettei seuralaisellani ollut kovin kylmä. Minulla kun oli tiivis karvapeite, joka eristi kylmän hyvin. Lisäksi olin lähes jatkuvasti liikkeessä. Nyt kävelin kerrankin rauhallisesti, pitkin askelin ja tunsin lihasten liikkeet, kuinka ne lämmittivät kehoa, vaikka kylmä tuuli viskoi lunta naamalle.
"Tiedänkö edes sinun nimeäsi? Pahoittelen jos joudut toistamaan, saatan joskus olla niin ajatuksissani, että jotkin asiat menevät ohi. Ihmiset tapasivat sanoa, että minulla on keskittymishäiriö", sanoin tällä kertaa katsoen seuralaistani.
Yritin muistella, oliko tuo maininnut nimeään, mutten kuollaksenikaan voinut muistaa. Oikeastaan olin unohtanut muitakin pätkiä keskustelusta. Pakotin itseni keskittymään. En halunnut uuden ystäväni pitävän minua ihan vajakkina. Hassua, taas yksi ihmisten käyttämä sana. En ollut miettinyt niitä kaksijalkaisia otuksia kummemmin rantautumiseni jälkeen.
Miksi nyt?
Oliko jäätikkö laukaissut jonkin tapahtumasarjan muistissani. En tavoittanut yhtään muistoa, joka olisi liittynyt mitenkään tähän kylmään ja kuolleeseen paikkaan.
Ravistelin ärtyneenä päätäni koittaen selvittää sen. Nyt ei saisi lipsua menneisiin aikoihin, joille olin heittänyt hyvästit kavioideni koskettaessa tämän saaren hiekkaa ensikerran. Käännyin taas tuon nätin tamman puoleen ja yritin keksiä vielä jotain sanottavaa. Outoa, ennen se ei ollut tuottanut mitään ongelmaa, mutta nyt huomasin erittäin hankalaksi keksiä mitään sanottavaa.
Mikä minuun on mennyt?
"Voimme varmasti kulkea yhtä matkaa laumakokoukseen. Tai tietysti voin vain auttaa sinut alkuun. Loska kertoo kyllä kaiken tarpeellisen, kunhan löydämme sen", sanoin lopulta tavoitellen kepeää äänensävyä.
En ollut varma, kuinka kauas olimme ajautuneet tähän jääerämaahan, mutta toivoin, että tutut mäntymetsät pian avautuisivat edessämme. Uskoin seuralaisenikin toivovan niin, sillä sen karva tosiaan näytti ohuelta talvikarvaksi. Ja olihan sillä pitkä matka takanaan. Jos olin saanut oikean käsityksen, se oli harhaillut tänne asti jonkin toisen lauman alueilta. Vai olinko taas sekoittanut? Minua alkoi toden teolla ärsyttää. Mistä lähtien olin ollut näin hajamielinen? Turruttiko tämä ainainen jää ajatuksiani?
Koi
 


Paluu Jäätikkö

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron