Päästä irti menneestä

Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja suhteellisen lämmintä meriveden viileyteen verrattuna, mutta hieman toista lampea kylmempää. Tämä lampi on aavistuksen syvempi kuin toinen, mutta siellä ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä.

Päästä irti menneestä

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 09. Kesä 2014 23:10

Traugott >> Mwjan & Mästare

Seisoin lammessa. Tai tämä olisi kyllä yhtähyvin voinut olla järvi, oli tällä sen verran kokoa. Olin melkein mahaani myöten tuossa vedessä, mukavasti auringon lämmittämässä. Välillä painoin turpani veden tasalle ja otin kulauksen jos toisenkin. Mukavan raikasta vettä. Päivä oli pitkällä ja minä tunsin olevani vapaa murheista. Kuuntelin lintujen laulua, joidenkin epämääräisten eläinten ääntelyä ja astuin entistä syvemmälle veteen. Vatsakarvani kastuivat. Se tuntui hassulta. Aurinko porotti kuumana selkääni samalla kun jalkani pysyivät viileinä. Otin vielä yhden kulausken vettä ja lähdin palaamaan takaisin rantaa kohti.

Nousin jykevin askelin pois vedestä ja ravistelin itseäni. Kuulin muutaman ötökän surraavan ympärilläni, mutta ne eivät häirinneet minua. Muistan monet kerrat kisojen jälkeen, kun karvani oli märkää hiestä ja haju houkutteli paikalle paljon isomman määrän ötököitä. Kohta en varmaan edes huomaisi niiden olemassaoloa. Haukottelin vähän ja mietein, kuinka mukavalta saari oli vaikuttanut. Rijmin ja sen kiukkupussin jälkeen olin saanut olla ihan rauhassa taas, mitä nyt joitakin ohikulkevia olin tervehtinyt. Muistoihini palasi ajat, jolloin olin luullut kaiken ikävän olleen jo takanapäin. Kun luokseni tuotiin tammoja ja minun odotettiin astuvan nuo. Pakotin itseni kuitenkin ohittamaan sen jälkeisen ajan. Nyt minä olin täällä. Minulla oli silti rauhaton olo. Aivan kuin en olisi huomannut kaikkea. Kääntelin päätäni ympärilleni hiukan vainoharhaiseksi itseni tuntien. Oliko jossain jotain?
Vertaveli M
 

Re: Päästä irti menneestä

ViestiKirjoittaja Mwjan » 10. Kesä 2014 04:25

Mästare

Aina niin hyvätuulinen tamma ravasi kevyin askelin tasaisella maastolla. Kaunis kesäilma oli sen mieleen ja sai sen loikkimaan leikkimielisesti astetta korkeammalle kuin yleensä. Mikään ei tuntunut näin hyvältä kuin vapaus, mutta ei hän pahakseen pistänyt jos joku hänet laittaisi kärryjen eteen ja piiskaisi juoksemaan. Toisaalta sellainen tekisi hyvää, se tunne, se ihana voittajafiilis kaiken sen jälkeen kun sai muiden kanssa ottaa kisaa.
Hymy kieli sen kasvoja voimakkaasti ja ravi pysyi edelleen yllä. Aurinko paistoi minkä ehti ja kurkki puiden välistä vasten punertavan kasvoja. Hän tunsi elävänsä uudelleen ja tunsi olevansa paremmassa kunnossa kuin koskaan. Mitä nyt vähän massaa oli kertynyt tämän ympärille eikä rakenne ollut sporttinen. Vaikka saari sisälsi paljon kulkemista paikasta toiseen, tamma ei kokenut tarpeelliseksi astella joka paikassa rasittamassa itseään.

Mitkään murheetkaan eivät painaneet sen mieltä eikä hänellä ollut juurikaan mitään mietittävää. Kaikki oli hyvin. Ja niin jatkui lennokas ravi kohti lampea johon auringon säteet osuivat tehden siitä täydellisen kiiltävän. Kiiltävä pinta sai tamman ihan lumoutuneeksi, eikä edes huomannut lähellä olevaa toista hevosta. Se hidasti ravinsa kevyesti käyntiin ja lähestyi lampea.
Pää laskeutui kohti lammen pintaa ja sitä katsoessaan se näki, kuinka pinnasta hahmottui vieras tumma hevonen. Hahmon näkeminen veden kautta sai tamman oitis lopettamaan sen, mitä edes oli äsken yrittänyt. Se nosti nopeasti päänsä ja loikkasi sivulle, kuin valmiina pakenemaan.
Harja heilahti toiselle puolelle ja se kääntyi katsomaan vierasta hevosta häntä korkealla, sieraimet laajentuneena ja sydän hakaten vasten rintaa.
"Huih, ei saa säikytellä", punertava sanoi toiselle, sitä katsellen kavioista päähän asti. Oliko.. Oliko sekin ravuri?
Mwjan
 

Re: Päästä irti menneestä

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 12. Kesä 2014 00:38

Kuulin askelia, kyllä vaan. Kuulin raviaskelia, jotka tulivat tännepäin. vasen korvani taipui epävarmana taaksepäin, otin heti varovaisemman asennon. Olin valmiina pinkaisemaan karkuun. Kuka ihme säntäsi lampea kohti niin vauhdikkaana? Haistoin tamman ennen kuin näin hänet. Hän astui esiin metsästä kuin keijukainen: liihotti melkein kuin lentäen olisi edennyt. Hänen kauniin kultainen harjansa sädehti aurinkoa vasten. Peitinkarva oli punainen ja näyttäisi varmaan roihuavalta oikeassa valaistuksessa. Katsoin tuota kaunista piirtopäätä hiljaa. Korvani taipuivat takaisin höröön. Katsoin häntä tuntien olevani pelkkää ilmaa hänelle. Eikö hän huomannut minua?

Ja kun hän huomasi, tunsin oloni nolostuneeksi. Olin seissyt suu auki kuin nuori ori. Sellaiseksi kyllä olin hetkeksi itseni tuntenutkin. Hän oli sulavalinjainen ja yhtäkkiä hän huomasi minut. Päästin syvän henkäyksen ja painoin kaulaani vähän alaspäin, pahoitellen käytöstäni.
"Anteeksi", pääsi suustani karhea toteamus.
"Olet niin kaunis, kuin keiju", sain sitten seuraavaksi todettua. Todellakin, olin tainnut taantua vähän turhan paljon. Katsoin tammaa päästä varpaisiin, ottaen yhden askeleen eteenpäin, empivästi. Hän näytti niin tutulta, kuin olisin katsonut yhtä tallitovereistani. Hänen oli pakko olla samanlainen kuin minä. Ravuri.
"Oletko sinä ravuri?" kysyin tammalta sitten seuraavaksi. Tunsin takeltelevani puheessani. Hitto soikoon, olin kyllä uusien tuttavuuksien kanssa kankea, mutta että näin kankea..
Vertaveli M
 

Re: Päästä irti menneestä

ViestiKirjoittaja Mwjan » 12. Kesä 2014 12:56

Tamma oli säikähdyksestä jähmettynyt paikoilleen ja vasta mustanpukuisen orin puhuessa hän tajusi rentouttaa itsensä. Hän oli pahoillaan eikä Mästare voinut olla vieraalle epäkohteliaskaan. Oma oli vikansa kun ei katsonut yhtään ympärille vaan oli liikaa keskittynyt lammen kiiltävään pintaan.
Keho oli rentoutunut ja viimeisetkin pinnalla olleet lihakset kuin piiloutuivat punertavan turkin alle. Silmät loistivat kauniin ruskeina ja suurina, siinä samalla niillä katsellen mustaa oria. Mästare saattoi tuntea pientä punastumista karvansa lisäksi kun vieras sanoi häntä kauniiksi ja keijukaiseksi.
Kuin pikkutyttö se käänsi katsettaan poispäin, omaa kehoaan kohden ja mietti että ei kai nyt sentään. Kyllä tämä pientä kauneutta itsessään näki, mutta ei enää kauheasti. Vuodet olivat tehneet ihmeitä ja saanut tamman näyttämään hieman pyöreältä.

"Voi kiitos", tämä sanoi kääntäen katseensa takaisin oriin. Se otti askeliaan lähemmäksi punertavaa ja tämä teki samoin saadakseen parempaa katsekontaktia toisen mustiin kasvoihin. Väistämättä molempien katseet kietoivat toisten kehoja pitkin kuin käärme kiinni nilkassa. Siinä oli jotain niin sporttista ja samanlaista.
Vaaleajouhinen hämmentyi kysymyksestä ja olisi halunnut tiputtaa leukansa maahan asti hämmennyksestä. Hänkin oli ravuri? Ihan totta?!
"Olen", tämä sanoi kevyt ääni huulien välistä lipsahtaen.
"Sinäkin taidat olla?", hän sanoi katsellessaan vielä kertaalleen toisen kehoa takapäähän asti. Ei epäilystäkään. Kevyt rakenne, kevyt kaula, ravurin kehittyneet lihakset. Hän oli ravuri!

Se mitä tilanne käsitti sisällään oli sanoin kuvaamatonta. He tuntuivat olevan kuin luodut toisilleen ainakin näin rodullisesti. Mästare ei oikein tiennyt mitä olisi voinut sanoa, mutta siinä hetken aikaa ajatellen hänen silmissään välähti muistikuvia menneisyydestä. Niistä ikävistä tapahtumista kuin hänet pakotettiin astutettavaksi ja synnyttämään kuollut varsa.
Punertavan kasvoilla saattoi nähdä pienen surun pilkahduksen, mutta se katosi olemattomiin ja tilalle siirtyi otettu, kehuttu ja hyvänolontunteinen ilme. Koskahan viimeksi tamma oli tuntenut olotilansa tällaiseksi?
"Harvinaista, että täällä tapaa saman rodun edustajia", tamma sanoi, koska oli täysin varma toisen rodusta.
Mwjan
 

Re: Päästä irti menneestä

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 12. Kesä 2014 18:03

Tamma otti kuitenkin kehuni kiittäen vastaan. Ehkä en sitten ollut ihan täysin onnistunut nolaamaan itseäni. Huokaisin helpotuksesta, mutta pelkäsin heti perään tamman kuulleen senkin. Tamma kuitenkin vastasi myöntävästi kysymykseeni siitä, oliko hänkin ravuri. Ääni oli kevyt, heleä. Minusta hänellä oli kaunis ääni. Kun hän tarkisti, että minäkin taisin olla, tyydyin nyökkäämään.

Hän vaikutti olevan hyvällä tuulella. Minä olin siitä kovin iloinen, vaikka rotukaverin tapaaminen yhtäaikaa kiristi hermojani ja miellytti niitä. Muistini halusi kovasti muistuttaa kaikista ikävistä asioista, joita olin kokenut. Pyrein yhtälailla olemaan kuuntelematta päätäni, ajattelemaan vain tätä kaunista tammaa joka sattui olemaan samanlainen kuin minä. Hänellä virtasi samat jalostukset päässään, sama tavoite juosta kovaa. Se oli ihan eri asia kuin vaikka Omoran kanssa, joka oli ollut aivan erilainen. Tamman toteamus sai minut hyvälle tuulelle. Niinpä, se taisi tosiaan olla harvinaista.
"Niin taitaa olla. En minä ainakaan muita ravureita ole nähnyt", tyydyin toteamaan hieman kömpelösti takellellen lopussa. Koin sen jälkeen tarpeelliseksi esittäytyä, olin ollut niin tyhmä etten sitäkään muistanut tehdä!
"Olen Traugott, sano vain Troy", sanoin sitten varovaisella äänensävyllä. Olikohan hän kuullut minusta? Pelkäsin, että tamma oli kuullut minusta. Että hän tiesi menneisyyteni kamalista puolista.
Vertaveli M
 

Re: Päästä irti menneestä

ViestiKirjoittaja Mwjan » 12. Kesä 2014 21:33

Mästare oli aivan päästään pyörällä. Oli vaikea uskoa, kuinka näin pienelle saarelle oli eksynyt saman rodun edustaja ja ei siinä vielä mitään, sillä oli kaiken lisäksi oikein näyttävä ulkomuoto. Olinko ihastunut? Punertava pudisti päätään eikä uskonut. Ei keheenkään voinut rakastua ensi silmäyksellä, se oli vain pelkkää myyttiä.
Tamma ei tiennyt miten päin olisi ollut paikoillaan ja se kieppui kuin paikoillaan. Keho väänteli ja käänteli itseään eikä jalatkaan meinanneet pysyä paikoillaan. Onneksi kaiken sen keskellä edes pystyi puhumaan ja keskittymään puhumiseen, ainakin siinä vaiheessa kun ori esitteli itsensä.

Sillä oli komea nimi, yksinkertainen, lyhyt ja muistettava.
"Mästare", hän sanoi ystävällisesti takaisin ja katseli mustaa. Mästare oli pitkään miettinyt sitä mistä nimi oikein oli annettu hänelle, mutta tämä oli täydellisesti omistautunut sille.
"Olen kotoisin Ruotsista, lisäksi minua on kutsuttu nimellä Taitaja", punertava sanoi edelleen silmät lasittuneena Troyhun.

Hän oli niin sekaisin päästään, että ei edes tiennyt mitä viisasta olisi mennyt sanomaan. Pitäisikö heidän jäädä tähän seisomaan vai lähteä kävelemään? Maasto oli turhan epätasaista, että olisi pienen kilpailun ottaa ja luultavasti tamman taidot olisivat niin ruosteessa, että hän häiväisi tuolle orille välittömästi. Olihan sitä joskus nähty kun orit ja tammat kilpailivat keskenään.
"Onko sinulla johonkin kiire tai mitään?", punertava kysyi ja näytti kyllä siltä, että orilla ei ollut kiire mihinkään.
Mwjan
 

Re: Päästä irti menneestä

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 24. Kesä 2014 21:47

Esiteltyäni itseni oli tämän punaisen tamman vuoro. Hän kertoi nimekseen Mästare. Nimi oli kieltä, jota muistin ikävien ihmisten puhuneen. Olin ymmälläni, kunnes hän sanoi tulevansa Ruotsista. Häntä kutsuttiin myös Taitajaksi. Nyökkäsin, mutta tunsin hieman pakokauhua. Ruotsi.
"Minä synnyin Saksassa. Myöhemmin minä olin myös Ruotsissa", kerroin tammalle. Koin sisälläni pelon. Hän oli saattanut kuulla minusta. Hän oli saattanut nähdä minut. Hän saattoi tietää minun ongelmistani. Hän muistutti minua liikaa menneestä, mutta samaan aikaan tämä kaunis tamma toi vieraaseen saareen jotain tuttua. Kodikasta.

Ajatukseni viuhtoivat, pelkäsin katseeni näyttävän vauhkolta. Mästare kuitenkin kysyi, oliko minulla kiire tai mitään.
"Ei", minä sanoa töksäytin. Mihin minulla tästä kiire olisi? Minulla ei ollut täällä ketään läheistä, Omora oli varmaankin läheisin jonka tunsin. Minun teki mieleni kysyä, tunsiko hän minut. Toisaalta tamma oli saattanut olla kauankin saarella.
"Oletko asunut täällä kauan?" rohkaistuin sitten kysymään tammalta. Toivoin kovasti, etten näyttänyt seinähullulta tai kuulostanut kovinkaan kauhistuneelta. Ajatukseni heittivät volttia, sillä pidin tammasta mutten siitä, mitä hän toi minulle mieleen.
Vertaveli M
 

Re: Päästä irti menneestä

ViestiKirjoittaja Mwjan » 13. Heinä 2014 16:41

Ori tuntui säikähtävän pienesti kertomusta siitä, mistä tamma oli oikein kotoisin. Ainakin Mästare osasi lukea sen verran toisesta, että se sana sai hieman hämilleen. Tämä ei kuitenkaan halunnut lähteä pilamaan tiivistä tunnelmaa typerillä kysymyksillä tai alkaa ahdistelemaan toista väkisin. Jos molemmat keskittyisivät vain siihen missä he olivat ja eniten tähän hetkeen. Se tuntui taivaalliselta ja sanoinkuvaamattomalta eikä tamma tiennyt, miten olisi liikkunut tai elehtinyt toisen edessä. Vanhan sanonnan mukaan, vei jalat alta.

Musta oli kotoisin Saksasta, joka ei ollut tämän koriin kovin tutun kuuloinen. Punertava innostui siitä, että toinen oli ollut Ruotsissakin. Orin nimi ei kuitenkaan kantanut hedelmää, eikä hän ollut koskaan aikaisemmin kuullut tuosta. Ehkä hyvä niin, hänestä olisi kiva kuulla lisää ihan omasta suusta eikä muiden. Punertava hymähti katsellessaan oria.

"Tämä taitaa olla minun 2 vuosi täällä", Mästare sanoi reippaasti toisen kysymykseen. Olihan hopeaharjaksinen asunut muutaman vuoden ja tutkinut jos mitä tahansa reittejä pitkin saarta. Kuitenkin paljon oli tehtävä, koska Mästare kunnioitti rajoja, eikä halunnut tunkea itseään ongelmiin. Lisäksi vasta vähän aika sitten tämä oli hyväksytty laumaan, löytänyt itselleen sen oikean.
"Sinä taidat olla uusi täällä?", oliko hän kysynyt tämän jo? Ei, hänen ajatuksensa olivat vähän hukassa, mutta sallittua se olikin tässä tilanteessa.
"En ainakaan ole nähnyt sinua aikaisemmin. En kyllä monia muitakaan, mutta minulla on pieni epäilys, että olet uusi", punertava sanoi vielä täydentääkseen omaa lausettaan. Mästare veti syvään henkeä ennen kuin jatkoi puhettaan. Hänellä olisi ollut kovasti kerrottavaa, mutta ei halunnut sykeä kaikkea ulos kauhealla tahdilla. Jos sitä osaisi joskus rauhoittuakin.
"Tiedätkö mikä paikka tämä on?", olikohan joku kertonut Troylle mitään tästä paikasta?
Mwjan
 

Re: Päästä irti menneestä

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 04. Elo 2014 20:32

Sain selville, että Mästare oli ollut täällä ja kaksi vuotta. Se selitti ehkä, miksei hän ollut kuullut minusta. Vauhko ja traumatisoitunut ori olisi varmasti kiertänyt ihmisten keskuudessa. Tai sitten tein itsestäni vain turhan ison numeron. Niin se varmasti oli, sillä vaikka jokin oli itselle kamala kokemus, niin eihän kaikkien tarvinnut siitä silti välittää.

Tamma oli kysynyt tai oikeammin todennut, että taisin olla uusi täällä. Minä nyökkäsin, sillä pelkäsin puheeni mahdollisesti pettävän. Yritin muotoilla sanoja, kertoa kokemuksistani tästä paikasta. Omorasta, jonka tapasin ensimmäisenä.
"Olen", töksäytin sitten hiljaisuuteni päätteeksi. Pahus, kaikki muu jäi sanomatta. Nyt tuntuisi tyhmältä mennä lisäämäänkään. Hän kertoi, että hänellä oli epäilys, että olin uusi. Hymyilin, mutta sekin näytti varmaan enemmän irvistykseltä. Hän ei ollut nähnyt minua aikaisemmin. Niin Mästare oli myös sanonut. Ja nyt hetken mietittyään hän kysyi, tiedänkö minä mikä tämä paikka on.

"Caralia?" minä aloitin kokeilevasti. Nyökyttelin jälleen.
"Tiedän jotain. Tapasin Omora - nimisen tamman", sanoin sitten neutraalilla sävyllä. Katselin punaista tammaa hymyillen. Hän oli kaunis.
Vertaveli M
 

Re: Päästä irti menneestä

ViestiKirjoittaja Mwjan » 03. Syys 2014 18:18

Puhuminen tuntui jo helpolta eikä niin vaikealta sekä sydän oli tasaantanut sopivasti. Se ei halunnut enää tulla ulos rinnasta vaan pysyi paikoillaan, mutta silti niin ihastuneesti hakkasi minkä ehti. Musta ori näytti niin uudelta, hyvinvoivalta, samalla eksyneeltä eikä Mästare ollut yhtään vaikeana siitä että noin komea ori antoi hänelle seuraa. Tämä tekisi mitä vain toisen eteen.

Omora ei ainakaan nimeltä tuntunut kovinkaan tutulta mitä ori sanoi ääneen samalla jotain Caraliasta. Toisella oli paljon opittavaa tästä paikasta ja ehkä paljon opittavaa myös tästä punertavasta tammasta. Ajatukset eivät tahtoneet pysyä asiassaan ja joka hetki kun tamma katsoi oria, se näki vain itsensä sen hellässä syleilyssä, halusi juosta hänen kanssaan maailman ääriin. Tuntui kuin he olisivat tunteneet ikuisuuden, ehkä he olivat samaa verta.
"Sinulla on paljon opittavaa, mutta ei ainakaan pitäisi olla mitään hätää. Täällä meillä ei ole ihmisiä, petoeläimiä kylläkin, mutta todella vähän", Mästare sanoi kannustaen Troyta. Tämä olisi halunnut selittää ties mitä kaikkea ihanaa, olla ehkä hieman tyhmäkin.
"Kerro vain mitä haluaisit tietää tai minne mentäisiin, eihän tässä kauaa jaksa seistä", tamma hymähti lapsenomaisesti ja heilautti häntäänsä ujostuneesti. Hänen katseensa pysytteli hiljaa katsellen oria, haluamatta koskaan päästää katsettaan siitä.
Mwjan
 

Re: Päästä irti menneestä

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 10. Syys 2014 18:46

Minun oli tavallistakin hankalampi keskittyä tuottamaan ymmärrettävää puhetta. Katselin tamman peitinkarvan punaisuutta ja hyvönmuotoisia jalkoja. Mästare oli varmaan päässyt kovaa kisaurallaan. Olikohan hän kisannut? Olimmekohan joskus nähneet samoilla kisakentillä? En voinut tietää, mutta epäilin suuresti. Tuollainen tamma olisi takuulla jäänyt mieleen.

Mästare kertoi, ettei saarella pitäisi olla mitään hätää. Eikä ihmisiä, vaikka petoeläimiä kyllä löytyi. Suupieleni painuivat hymyyn musitaessani pienen eläimen, joka oli säikäyttänyt Omoran aikaisemmin. Petoeläimiäkin todella vähän. Paikka vaikutti Mästaren sanomana hyvältä. Mukavalta eläkepäiville.
"Hyvä", minä tyydyin sanomaan nyökytellessäni. Olisin halunntu lausua enemmänkin, mutta sanat olivat takertuneet kurkkuuni. Mästare kehotti minua epäsuorasti kysymään ja ilmeisesti hän halusi liikkuakin. Liikkuminen kyllä kuulosti hyvältä idealta.

"Eikös täällä ole jotain laumoja?" kysyin sitten hetken mietittyäni. Olin ymmärtänyt, että Omora oli etsinyt jotakin laumanjohtajaa. Katselin Mästareä ja olin harhautua taas ajatuksissani.
"Näyttäisitkö minulle paikkoja, Mästare?" onnistuin lopulta kysymään. Olin joutunut harkitsemaan lausetta pitkään. Olin myös hyvin iloinen saatuani sen ulos suustani yhtä kunniakkaasti.
Vertaveli M
 

Re: Päästä irti menneestä

ViestiKirjoittaja Mwjan » 15. Syys 2014 12:43

Voi kuinka ette arvannetkaan kuinka onnelliseksi, hyväntuuliseksi tamma saattoi itsensä tuntea juuri tällä hetkellä. Hänellä oli komea ori edessä ja eikä siinä vielä mitään, sille kelpasi tamman antama apu - liittyen Caraliaan. Toivottavasti Mästare osasi hillitä itseään edes sen verran, ettei puhuisi aivan älyttömästi kaikkea epämääräistä. Olisi mahdollisimman täsmällinen, kertoisi lyhyesti ja kattavasti. Saattoi kuitenkin käydä niin, että tavoittelema ajatus karkaisi väkisinkin kavioiden läpi.

Mästare oli ymmärtävinään, että sai kysymykseensä kattavan vastauksen. Eli he voisivat lähteä kävelemään. Jalat olivat niin levottomat, että parempi pistää liikkumaan - veri kiertämään. Troy oli utelias, kysyvä ja pikkuhiljaa hänkin pystyi avaamaan suutaan enemmän ja tuomaan ulos asti asioita, mitä varmasti halusi tietää.
"Täällä on tietääkseni 6 laumaa, yksi, seitsemäs lauma on laumaton", Mästare ei ollut täysin varma laumattomien tilanteesta. Kai sinnekin sellaiseen porukkaan eksyi muutama ei laumaan haluava. Tammalle oli herännyt ajatus laumattomista, että he olivat jotenkin erilaisia, hulluja jopa tai muuten niin vaikeita etteivät ne vain yksinkertaisesti sopeutuneet laumaelämään.
"Jokaisella laumalla on jonkinlaiset kriteerit... Hevoset päätetään johtajan kautta siihen laumaan. Lisäksi johtaja voi kieltäytyä ottamasta laumaan", punertava lisäsi vielä lyhyesti ja melkein unohti vastata orin esittämään, viimeiseen kysymykseen.

"Tottakai, mennään vain! Jalkojani alkoikin vähän puuduttaan", tämä sanoi kevyesti naurahtaen ja hännän heilautuksen kautta, kuin vauhtia antaen jalat ottivat ensimmäisiä askelia, valmiina näyttämään paikkoja.
"Laumoilla on lisäksi erilaisia virkoja.. Minut nimitettiin parantajiksi muutama kuukausi sitten ja olen IIIIHAN hukassa kasvien kanssa, eh", hän todellakin tarvitsisi apua niiden kasvien kanssa, mutta toisilta parantajilta. Ehkä hän tulisi hyväksi parantajaksi oppimalla itse, mutta samalla ottamalla mallia muistakin parantajista. Lisäksi tamma ei ollut lainkaan kieltävä siihen, että hänelle tarjottiin apua, se oli hänen mielestään hyvin kunnioitettavaa, joka apua antoi ja otti vastaan.
Mwjan
 

Re: Päästä irti menneestä

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 29. Syys 2014 20:30

Tämä tamma - Mästare - kertoi minulle saarella olevan kuusi laumaa ja sen lisäksi vielä laumattomien..lauma? Kaikilla laumoilla oli jonkinlaiset kriteerit ja laumaan pääsi liittymään johtajan kautta. Johtaja saattoi myös kieltäytyä ottamasta jonkun laumaansa. Painoin tiedon mieleeni. Yhdistin sen Omoralta keräämiini tietoihin. Nyökkäsin hyväksyvästi vastaukselle. Mieleni kyllä oli kehitellyt jo lisää kysymyksiä. Lähdimme kuitenkin tässä välissä kävelemään. Mästare naurahti, kertoi kuinka hänen jalkojaan puuduttikin jo vähän.

Sain kuulla, että laumoilla oli erilaisia virkoja. Mästare oli laumansa parantaja ja omien sanojensa mukaan ihan hukassa asian kanssa. Ihmettelin mielessäni, miksi hänet sitten oli otettu pestiin jos hän ei ymmärtänyt. Tai sitten tamma oli oikeasti hyvä, mutta koki itse olevansa kokematon. Halusin sanoa "kyllä se siitä", mutta se tuntui kovin epärehelliseltä ja kulutetulta lauseelta. Kuitenkin olin kuullut sitä käytettävän.
"Mitä siihen kuuluu?" huomasin sitten kuitenkin kysyväni. Ehkä niin oli parempi. Mästare voisi kertoa tehtävistään ja ehkä hän kertoisi lisää, missä oli niin huono.
"Sinusta tulee hyvä", yritin sitten vielä sanoa reilusti ja ystävällisellä äänellä. Lausahdukseni kuulosti kuitenkin omiin korviini kovin töksähtävältä ja irralliselta.

"Missä laumassa sinä olet?" minä sitten vielä kysyin. Halusin kysyä vaikka mitä muutakin. Pyrein kuitenkin esittämään vain pari kysymystä kerralla, jotta Mästare pystyisi vastaamaankin. Kävelin hänen rinnallaan ja katselin samalla maisemia. Tämä lampi ainakin oli ihan kivannäköistä seutua. Olin kyllä katsellut muutenkin jo vähän paikkoja, mutta ei lisätutkailu haittaisi.
Vertaveli M
 

Re: Päästä irti menneestä

ViestiKirjoittaja Mwjan » 06. Loka 2014 17:04

Tamma oli kokonaan unohtanut siinä intoudessa sen, mistä kaksikko oikein puhui. Eiköhän orille tullut selväksi tämän saaren tarkoitus ja jonkinlainen käsitys siitä, mitä täällä oli oikeasti. Täällä pystyi elämään rauhallista hevosen elämää, lukuunottamatta joutumista jonkun ilkeän hevosen hampaisiin tai villipetojen. Onneksi punertava oli säilynyt niiltä kaikelta.

"Erilaisten kasvien etsimistä, että niistä voidaan tehdä parantavia rohtoja vaikka haavoihin tai sairauksiin", Mästare selitti mahdollisimman hitaasti, että ori pysyisi hänen perässään.
"Ajattelin ottaa viran vastaan koska Metsäponeilla ei ollut vielä sellaista, lisäksi minusta on hienoa auttaa laumaa edes jollain tavalla. Ohan tässä hommansa, mutta pitäisi varmaan tavata toisia parantajia, jos muissa laumoissa edes sellaisia vielä on", piirtopää sanoi katsellen mustaa oria sivusilmällä samalla kun taivutteli jalkojaan eteenpäin. Tuntui niin hyvältä ojentaa jalkojansa vähän enemmän.

"Kiitos", punertava sanoi kevyesti Troylle. Ehkä hänestä tulisi hyvä tässä hommassa.

Aikaisemmin tamma oli ohimennen sanonut Metsäponeista jotain, mutta tuskin musta ori sitä kuuli. Nyt hänellä oli tilaisuus sanoa paremmin.
"Metsäponeihin, virkani on parantaja. Äsken sen sanoinkin jo... Minusta sinäkin voisit kuulua metsäponeihin", hymy kohoten melkein korviin. Mitä jos tämä yrittäisi liittyä samaan laumaan, he voisivat tavata rauhallisin merkein jatkossa, ehkä enemmänkin. Tammasta tuntui, että orista voisi tulla hänelle hieman läheisempi kuin muut, Kairia lukuunottamatta.
"Voitaisiin nähdä rauhassa, tarkoitan...", punertava ei oikein saanut suoria sanoja suustaan. Miten tämä oli näin vaikeaa. Ryhdistäydy!
"Siis, tarkoitan kun vaikutat niin mukavalta ja näkeminen olisi paljon helpompaa jos kuulumme samaan laumaan. Ei tarvisi aina miettiä missä toinen kulkee. Onhan täällä yhteismaa missä kaikki voivat nähdä toisia, mutta itse tykkään pysytellä lauman alueen sisäpuolella", pieni punastus oli nähtävissä tämän kasvoilla.

"Mitä sinä olet mieltä?", hän halusi kuulla orin mielipiteen.
Mwjan
 

Re: Päästä irti menneestä

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 26. Loka 2014 16:40

Sain kuulla Mästarelta, että hänen tehtäviinsä kuului erilaisten kasvien etsimistä, niistä tehtäviä parantavia rohtoja ja muuta sellaista. Ymmärsin, että hän oli vähänniinkuin ihmisten luona eläinlääkäri. Mästare sanoi ottaneensa paikan vastaan, kun metsäponeillä ei ollut vielä parantajaa. Hänen mielestään oli hienoa auttaa laumaa edes jollain tavalla. Hän myönsi, että olihan tuossa hommaakin, mutta hän aikoi tavata toisten laumojen parantajia. Juttu kuulosti siltä, että hän oli meittinyt sitä paljon ja ihan tosissaan.
"Olet miettinyt asiaa", minä sanoin hieman yllättyneen kuuloisella äänensävyllä, mikä harmitti minua jälkikäteen. Olin myös sanonut, että hänestä tulee hyvä. Mästare kiitti minua, mikä tuntui miellyttävältä.

Mästare kertoi kuuluvansa metsäponeihin. Olihan hän sen aikaisemminkin jo sanonut, minä vain olin tainnut ohittaa kuulemani vahingossa. Mästarekin huomautti asiasta, jolloin minua harmitti koko asia. Hän ei varmana ollut tykännyt tyhmästä kysymyksestäni. Sitten hän kuitenkin sanoo ilmeisesti iloisena, että minäkin voisin kuulua metsäponeihin. Käännän katseeni tamman kasvoihin ilmeeni takuulla todella hämmentyneenä.
"Niinkö?" ehdein kysyä, ennen kuin Mästare jatkoi. Voisimme nähdä rauhassa. Minä en ymmärtänyt mitä hän tarkoitti, olinko ymmärtänyt jotakin väärin tästä paikasta vai oliko minulla vain mennyt lausahduksen merkitys ohitse? Tamma kuitenkin korjasi perään, että minä vaikutin niin mukavalta ja näkeminen olisi helpompaa, jos kuuluisimme samana laumaan. Hyväksyin selityksen nyökkäämällä. Ymmärsin, että hän tykkäsi pysytellä oman lauman alueella. Minua kuitenkin pelotti suuri lauma siinä mielessä, että jos joutuisin kohtaamaan monta hevosta kerralla. Mitä jos näillä laumoilla oli tapana kokoontua vaikkapa nukkumaan yhdessä? Eihän sitä tiennyt.

Mielipidettäni kuitenkin kysyttiin. Emmein vähän korvat harallaan.
"En pidä isoista hevosmääristä", onnistuin kuitenkin hetken päästä takeltamaan ulos. Katsoin toisaalle, yritin saada ajatukseni pois raveista, inhottavista muistoista. Yritin painottaa mielelleni, että se kaikki oli menneisyyttä.
"Mitä kaikkea siihen laumajuttuun kuuluu?" sain sitten kysyttyä vähän paremmin. Katsoin jälleen Mästareen.
Vertaveli M
 

Seuraava

Paluu Pohjoinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron