It's a dark road when you walk it alone

Kesäisin aavikolla on erittäin kuuma ja alueen ison koon takia sinne voi eksyä erittäinkin helposti. Aavikolta saattaa löytää helposti kaikenlaisia skorpioneja, kuka ties pari kameliakin saattaa joskus kävellä vastaan, mutta ne ovat todella harvassa tällä saarella. Talvisin aavikolle ei sada lunta, mutta alue viilenee jonkun verran. Suhteellisen kylmä siellä ei siltikään koskaan ole.

It's a dark road when you walk it alone

ViestiKirjoittaja Tinu » 11. Elo 2014 21:41

[Sachi & Meg tänne c: ]

Edrench

En ole täysin varma, montako päivää olin vaellellut päämäärättömästi aavikolla merenrannasta lähdettyäni. Vai oliko siitä kulunut jo viikkoja? Kuukausia? Muistan viettäneen pari ensimmäistä päivää löytämälläni pienellä keitaalla polvissani olleita naarmuja hoitaen ja voimia keräten. En kuitenkaan voinut jäädä tuolle pienelle pläntille loppuiäkseni - sitäpaitsi, mieleni teki lähteä tutkimaan saarta hieman tarkemminkin. Kai täällä olisi jotain muutakin kuin vain hiekkaa? Suuntavaistoni pettäessä olin kuitenkin onnistunut kävelemään ympyrää useammin kuin kerran ja eksyttämään itseni aavikolle. Juuri minun tuuriani!

Huokaisin pettyneenä ja roikotin päätäni jatkaessani matkaa. Vasen takasenikin oli ruvennut jälleen kipuilemaan muutama päivä sitten, minkä vuoksi olin joutunut hidastamaan matkavauhtiani. En ollut löytänyt pahemmin mitään ruuaksi tai juomaksi kelpaavaa ainakaan muutamaan päivään, joten ylimääräistä energiaakaanei pahemmin ollut. Sepäs olisikin mukavaa jos nyt heittäisin veivini tänne aavikolle, juuri kun olin saanut uuden mahdollisuuden elämään täällä Caraliassa!

Manasin mielessäni elämää, tätä aavikkoa ja kaikkea muuta mahdollista ja mahdotona, kun yllättäen näkökenttääni ilmestyi pitkästä aikaa jotakin, josta ilahduin kovasti. Se oli pienen pieni keidas, ellei näköni aivan ollut jo pettänyt. Ryhdistäydyin hieman ja lähdin kulkemaan verkkaisemmin kohti tuota paikkaa - ja kyllä, keidas se oli! Siirryin hieman ontuvaan hölkkään, sillä en malttanut odottaa pääseväni juomaan raikasta vettä. Olin enään muutaman kymmenen metrin päässä keitaasta, kun havaitsin liikettä oikeassa silmäkulmassani. Pysähdyin äkisti, jääden tuijottamaan tuota hieman väreilevää otusta. En ollut nähnyt muita hevosia sitten Aube Doréen kanssa juteltuani (tämä ei sinänsä minua haitannut), joten tuon oli pakko olla harhanäky. Kangastus. Taisin olla heikommassa kunnossa kuin kuvittelinkaan.
AikajanaSeuranhakudA
- o. Edrench "Hamlin", aavikkohevonen
Avatar
Tinu
Tutustunut
 
Viestit: 24
Liittynyt: 13. Kesä 2014 20:46

Re: It's a dark road when you walk it alone

ViestiKirjoittaja Siuri » 11. Joulu 2014 22:04

[Niinjoo, tämmönenkin oli täällä!]

Meg

Siitä tuntui olevan jo ikuisuus, kun näin Waldon viimeksi. Hän oli opastanut minut kohti tasankoa, mutta ei tämä paikka tasangolta näyttänyt. Täällä oli aivan kummallista, ilma oli kuivaa ja jalkojen alla oli varmasti monta kiloa hiekkaa. Ja mikä pahinta, sitä oli kaikkialla.
Seisoin paikoillani aivan keskellä aavikkoa. Ilma väreili kauempana, ja kangastuksia oli vaikea erottaa todellisuudesta. Aluksi tänne tuleminen oli tuntunut jännältä seikkailulta - loputonta hiekkamerta ja kaikkea! - mutta nyt nestehukka tuntui olevan suuri. Mikä pahinta, minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mihin päin minun pitäisi jatkaa.
Haluan kotiin. Haluan tasankohevosten alueelle, sinne vehreään paikkaan, josta Waldo minulle kertoi.
Vehreästä paikasta puheenollen.. Haravoin katseellani horisontin todella tarkasti, ja luulin erottavani vähän kauempana jotain. Se näytti mielestäni jonkinlaiselta vihreältä alueelta. Voisiko siellä olla jotain syötäväksi kelpaavaa?

Kuljin melko reipasta vauhtia eteenpäin, kunnes pääsin lopulta lähelle tätä outoa paikkaa. Puita, selkeitä palmupuita, ja niiden keskellä oli lampi. Korvani nousivat pystyyn, ja lähdin reipasta vauhtia ravaamaan puiden keskelle. Itseasiassa tässä vaiheessa ravatessani aloin hiljalleen huomata, että en ollut täällä yksin. Ensin sieraimeni haistoivat toisen hevosen, ja sitten huomasin lammen vieressä hevosen, joka tuijotti minua.
Miksi se noin tuijotti?
Pysähdyin äkisti ja jäin tuijottamaan takaisin tätä rusehtavaa oria. En oikein tiennyt, mitä minun olisi pitänyt tehdä. Toinen ei sanonut mitään, vaan tuijotti vain.
"Tuota..", aloitin todella varovasti, mutta en astunut lähemmäksi oria. Se oli vähän pelottava.
"Saisinko minäkin tulla vähän juomaan tästä..?" kysyin orilta todella varovasti. Minusta tuntui ihan hirveän pieneltä orin edessä. Miksi se vain tuijotti?

"Minä olen Meg ja olen kulkenut jo aika pitkän matkan. Etsin kotia, mutta eksyinkin aavikolle. Tarvitsisin hieman vettä", yritän selittää orille tilanteen. Eihän se hyökkää?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: It's a dark road when you walk it alone

ViestiKirjoittaja Tinu » 03. Kesä 2015 22:18

[Dodii, täällä siis taas :D Vähän saattaapi olla ruosteessa tämäntyylinen teksti, mutta näillä mennään!]

Kangastushevonen ravasi yhä lähemmäs keidasta, jonne olin juuri saapunut. Sitten se pysähtyi yhtäkkiä. Kangastushevonen ei vastoin kaikkia oletuksiani kuitenkaan kadonnut minnekään. Se vieläpä tuijotti takaisin. Tämä kangastushevonen taisikin olla ihan lihaa ja verta, eikä lainkaan mielikuvituksen tuotetta. No johan oli.

Jatkoimme tuijottamiskilpailua tuon paikalle pöllähtäneen hevosen kanssa. Se oli musta ja hieman hopeanhohtoinen, ja selkeästi erittäin nuori. Yhtäkkiä toinen alkoi puhumaan, mutta en saanut aluksi selvää sen puheesta. Hieman tarkemmin toisen hentoa puhetta kuunnellessa ymmärsin sen kysyvän lupaa tulla juomaan lammesta. Katsahdin pikaisesti lätäkköä jonka viereen olin ennättänyt, ja käänsin katseeni takaisin hopeaharjaan. En millään olisi nyt seurustelutuulella, eikä noin nuoren hevosen kanssa varmasti saisi edes järkevää keskustelua aikaiseksi. Toisaalta en haluaisi kyllä ottaa vastuuta siitä, että tämä varsa ottaa ja kupsahtaa aavikolle vain sen takia, etten minä päästä sitä juomaan.

Ennen kuin ehdin vastata hopeiselle varsalle, se alkoi puhua uudestaan. "Minä olen Meg ja olen kulkenut jo aika pitkän matkan. Etsin kotia, mutta eksyinkin aavikolle. Tarvitsisin hieman vettä," se sanoi. Varsa näytti hieman pelokkaaltakin. Tai vähintäänkin jännittyneeltä. Katsahdin uudestaan lampea, sitten taas varsaa. "Hamlin," sanoin varsalle ja ikään kuin nyökkäsin. Käännyin ja kävelin lammen rantaan.

Vesi maistui ihanan raikkaalta ja virkistävältä. Kuulostelin samalla, seuraako varsa minua veden äärelle. En tätä ikinä myöntäisi ääneen, mutta minulla kävi hieman sääliksi tätä keskenkasvuista otuista. Sietäisin siis sen seuraa, mutta mitään keskustelua en kyllä sen kanssa pystyyn pistäisi. Kun olin tyydyttänyt janoni, siirryin palmupuun varjoon syömään sen juuurella kasvavaa vähäistä vihreää. Sen jälkeen heitin pitkäkseni puun juurelle. Oli mukava päästä suojaan paahtavalta auringolta. Tarkkailin aina välillä varsan touhuja, kunnes uupumus vihdoin otti minusta vallan, ja nukahdin levottomaan uneen.
AikajanaSeuranhakudA
- o. Edrench "Hamlin", aavikkohevonen
Avatar
Tinu
Tutustunut
 
Viestit: 24
Liittynyt: 13. Kesä 2014 20:46

Re: It's a dark road when you walk it alone

ViestiKirjoittaja Siuri » 31. Joulu 2015 02:20

[..moi!]

Kuulin orin sanovan jotakin: Hamlin. Oletettavasti hänen nimensä. Nyökkäsin tälle varovasti pitäen kuitenkin katseeni tiiviisti orin silmissä. Hän kuitenkin kääntyi takaisin lammelle, ja minä jäin seisomaan paikoilleni ihmeessäni. Eikö hän kuullutkaan kysymystä? Vai eikö hän vain välittänyt? Oliko ympärikääntyminen hyväksymisen merkki vai halusiko hän minut vain pois tieltään?

Päätin ottaa varovaisen askeleen kohti lampea. Välissämme oli ainakin neljä hevosenmittaa, mikä sopi minulle paremmin kuin hyvin. Jos ori päättäisi käydä päälle, olisi minulla pieni etumatka. Totta puhuakseni ori kyllä saisi minut kiinni vain sekunneissa, olihan hän melko suurikokoinen.
Kun pääsin lammen viereen, upotin varovasti turpani sinne. Ori päätti juuri lopettaa juomisensa, ja seurasin katseellani, kun tämä käveli varjoisampaan kohtaan. Jäin hetkeksi vielä juomaan mukavan raikasta vettä ja olin niin onnellinen, että olin löytänyt tällaisen paikan. En tiennyt, milloin pääsisin pois täältä julmalta aavikolta, joten ajattelin juoda niin paljon, kunnes olo tuntui raikkaalta.

Nostin pääni lammesta ja vilkaisin oria, joka näytti nukahtaneen. Ellei se sitten ollut saanut auringonpistosta? Voi hyvänen aika, jos näin suurella aavikolla saisi auringonpistoksen tai lämpöhalvauksen; kukaan ei löytäisi sinua. Se olisi hevosen loppu se.

Päätin astella varovasti orin viereen ihan hipihiljaa. Katsoin hetken maassa makaavaa voikkoa - se sentään hengitti. Olin lähellä tökätä märällä turvallani oria kylkeen, mutta se näytti voivan ihan hyvin. Päätin varmuuden vuoksi kuitenkin laskeutua jalkojeni päälle varjoon lähelle oria vahtimaan, että hän vielä heräisikin tuosta. Valitettavasti kuitenkin uupumus, lämmin ilma sekä toisen raskas hengitys sai minunkin silmäluomeni laskeutumaan, ja ennen kuin huomasinkaan, olin sikeässä unessa.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Aavikko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron